ketunpoika sairastaa (ja vekki 6kk!)

Ehdimpä mennä sanomaan. En tajua miksi, mutta tuntuu että Untolla on aina välillä tällaisia kausia, kun kaikki negatiiviset jutut tulee rytinällä päälle ja kunnolla. Tänään oli kolmas kerta, kun Unto rauhoitettiin tai nukutettiin vähän ajan sisään. Joulukuussa oli leikkaus, viime viikolla rauhoitettiin luustokuviin ja ylläoleva kuva on otettu tänään - kun taas vaihteeksi odottelimme rauhoitusaineen vaikutusta eläinlääkärin odotushuoneessa. Kaikki alkoi kun olimme maanantaina jäällä lenkillä. Alkuun Unto teki tarpeensa normaalisti, mutta senkin jälkeen se jatkuvasti pysähtyi kyykistelemään vaikka mitään ei enää tullut. Välillä se vinkui ja ulahteli, eikä oikein itsekään tajunnut miksei homma toimi. Päätin olla hätääntymättä, koska turhan usein unohdan käyttää maalaisjärkeä ja diagnosoin koiran jo vähintään kuolevan käsiin. Iltaan mennessä tilanne ei ollut helpottunut, joten annoin Unskille parafiiniöljyä ja pian rynnättiin jo pihalle, mitättömin tuloksin. Päätin vielä seurata toisen päivän, jos maha alkaisi toimia. Eilen kävimme juoksuttamassa koiria ja Unski oli aivan normaali, lukuunottamatta sitä että kokoajan piti pysähtyä kyykkimään. Hyvän yleiskunnon takia maltoin odottaa vielä päivän, tosin syötin canicurin varulta. Kuitenkaan tänäkään aamuna Unto ei saanut yrityksistä huolimatta tarpeitaan tehtyä, joten soitin eläinlääkäriin ja meidät otettiin heti vastaan. Unski rauhoitettiin ja vatsan alueelta otettiin röntkenkuva. Sieltä sitten näkyi, että sisälle oli jäänyt p*skaa ja suolihuuhtelu oli tehtävä. Minä jätin Unton hoidettavaksi ja kävin juoksuttamassa muita poikia Elsan ja Sammelin kanssa. Unskilla oli siis todella kova ummetus, mutta eläinlääkäri ei osannut sanoa mistä se oli tullut. Toivottavasti ei nyt hetkeen tarvitsisi enää eläinlääkärillä käydä, alkaa mennä vähän maku siitä hommasta! Minä sain mukaan ruiskuissa olevat antibiotit, joten koiran piikittämistä tulee harjoiteltua ensimmäistä kertaa

Todella toivon, että kaikki koirat pysyisivät nyt kunnossa. Vekin iho on kutissut jo todella pitkään, tosin välillä kutina on loppunut. Pennulle on syötetty nyt monipuolisesti öljyjä, pidetty pidemmän kaavan biotiinikuuri ja nyt parin viikon ajan on käytetty niskaan annettavaa öljykuuria. Jos en väärin näe, niin tuntuu että vähän alkaisi jo helpottaa!

(c) Elsa (blogger raiskaa kuvat)

Eilen Vekki täytti 6kk! Ihan uskomatonta, että minun pieni hassu pentu on jo niin suuri. Olen panostanut Vekkiin todella paljon luovutusiästä lähtien, jolloin pidin kiinni siitä että vietämme päivittäin hetken kahdestaan ja saan sen kiintymään minuun ja arvostamaan yhessätekemistä. Muistan kun olimme talomme takapihan nurmikolla ja Vekki toljotti minua hölmistyneenä, mutta aina pian pinkaisi hurjaan juoksuun ja syöksyi onnesta soikeana syliini. Treenaaminen on ollut alusta alkaen mielenkiintoista ja innostavaa, kun on pentu joka oppii nopeasti ja yrittää tosissaan. Vekille on ollut helppo opettaa eri asioita, enkä meinaa vieläkään uskoa miten pitkällä (omaan mittakaavaani) olemme. Viime viikolla olin omatoimitreenaamassa tokoa, kun halliin tuli toinen koirakko tekemään agilitya. Vaikka Vekille on mielettömän paha nähdä muita tekemässä agilitya, niin se silti keskittyi muhun hyvin ja kykeni olemaan ilman hihnaa. Tehtiin seuraamista, paikkamakuuta ja ruutua. Ruutua tehtiin sekä namialustalla että lelupalkalla, molemmat toimi hyvin.

Eilen meillä oli myös pentuagility. Toko-osiossa tehtiin seuraamista, peruuttamista ja pujottelua. Peruutusvaihde toimi upeasti ja kahdeksikko jalkojen välissäkin sujui hyvin, kun ollaan sitä kotona tehty. Päästiin tekemään kahta eri suoraa, jossa alussa ja lopussa oli hypyt ja välissä putki tai pussi. Vekki pysyy lähdössä tosi hyvin ja lähtöön mennessä se automaattisesti jo istuu :D Koitin ensin jättää patukan suoran päähän, mutta sitä Vekki ei noteerannut tarpeeksi joten vaihdettiin alustaan. Alustalle oli ihan erilainen, eikä Vekki enää viimeisellä hypyllä tullut käteen. Omatoimisesti tehtiin mutkaputkea ja hyppyä, palkkasin viskomalla patukan kun Vekki tuli putken suusta. Hyvin syöksyi palkan perään ja retuutti ite, pyynnöstä palautti mulle. Välillä ylistin vain "ooooi kenen lelu ompa hieno onko sun lelu!" ja Vekki tapporavisteli patukkaa vielä paremmin. Minulla on niin hieno pieni australianpaimenkoira, etten voi uskoa todeksi. Puolen vuoden aikana yhteisiä hetkiä on jo niin paljon, että osaan lukea sen ajatuksia ja luulen tietäväni mitä sen päässä liikkuu. Puolivuotislahjaksi Vekki sai uudet valjaat, joita se oikeastaan vihaa.

Eetun kanssa otettiin maanantain ryhmätreeneissä vähän rauhallisemmin. Tarkoituksena oli tehdä hyppytekniikkaa, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Keskityttiin sitten puomin treenaamiseen sekä lyhyeeseen radanpätkään, jolla harjoittelin persjättöä vaikeassa kohdassa. Eetulla on yleensä aina kisaviikonlopun jälkeen perseilypäivä treeneissä (en tiedä miksi, väsymys?) eikä tämä ollut poikkeus. Se komenti, kyseenalaisti ja sikaili ihan urakalla! Kontakteilta tultiin pois ilman lupaa ja se mikä on aina ollut itsestäänselvää, olikin nyt ihan VÄYVÄY EN OSAA VÄYVÄY EN OO KOSKAAN KUULLUTKAAN. Senkin takia pidettiin lyhyemmät treenit ja kotona hieroin koko koiran kunnolla. Ihanaa millainen rutiini hieromiseen on itsellä tullut! Viikonloppu onkin ihan huomaamatta taas koirapainoitteinen, kun lauantaina on valmennus Kuopiossa ja juuri avasin sähköpostiviestin, jossa ilmoitettiin Liperissä olevan sunnuntaina Patchcoatin järjestämä aussiemiitti, mahtavaa!! :)

(c) Ilona Karjalainen (tokokuvat)

hyppää kyytiin ja kaikki on vielä mahdollista

 (c) Ilona Karjalainen

Torstaina oli sitten vihdoin kovin etukäteen jännitetty päivä: Unton viralliset luustokuvat. Oletin että koko eläinlääkärireissu kestäisi yhtä kauan kuin Eetulla, joten hämmästys oli suuri kun kuvien ottamisessa kestikin vain vartti ja sitten sai jo krapulaista koiraa herätellä. Kuvista eläinlääkäri totesi niiden olevan "corgille hyvin tyypilliset" ja tuttuun kaavaan, että jostain syystä nämä corgit saavat aina vähän anteeksi luustokuvien tuloksissa. Lonkat siis eivät ole "ainakaan A:t tai B:t", mutta eivät ne kuitenkaan huolestuttavan löysät olleet, eli mielenkiinnolla odotetaan Kennlliiton arviota. Selkä kuvattiin kaikilta osin ja todettiin terveeksi. Kysymysmerkiksi jäivät sitten kyynärät. Eläinlääkärin mukaan olivat hyvät ja kannusti jatkamaan agilitya, kun siitä mainitsin. Hoitaja taas sanoi kyynärien olevan aika rajatapaus, eli ei voi sanoa onko ne nyt 0/0 vai 1/1. Itse tilanteessa en vielä tajunnut kunnolla mistä on kyse ja ajattelin vain eläinlääkärin myötäilyjä että kaikki on hyvin. Niissä tunnelmissa ehdin päivittää Facebookin ja iloita hyvistä tuloksista, sekä hehkuttaa Unskin mahdollista starttaamista kisoissa keväällä. Kuitenkin pian alkoi tulla epämiellyttävä olo, kun ymmärsin että ne on ihan oikeasti ne kyynärät, mistä hoitajan kanssa oli puhetta. Koska kyynäristä me ei jousteta. Tietysti agilitya voitaisiin harrastaa puolivillaisesti, sellaisella "tehdään tällein kevyesti, niin ei rasiteta liikaa"-asenteella, mutta en usko että niin tulemme tekemään. Inhottaa kun tässä ollaan vähän tyhjän päällä eikä tiedetä mitä odottaa. Toivon mukaan Untoa ei tarvitsisi hetkeen rauhoittaa, koska sillä näkyy olevan taipumusta kovemman luokan dagen efteriin. Krapula kesti koko päivän ja surkeasta olosta tiedoitettiin jatkuvalla ulinalla ja piipityksellä, tarpeitakaan ei ulkona voinut suorittaa kun elämä oli niin kamalaa.

Eetu ja Mörkö agilitypötköt edustamassa

Tänään oli jännittävä päivä, sillä startattiin Eetun kanssa pitkästä aikaa kisakentillä. Olin päättänyt olla tyytyväinen siihen, jos meidän uusi asenne ja meininki välittyisi radalle asti, sillä se on jo niin suuri edistysaskel. Ensinnäkin, panostin koiran lämppäämiseen vielä monipuolisemmin. Käytiin ensin ravaamassa, sitten heiteltiin palloa jossa Eetu teki samalla syöksähdyksiä ja pyörähdyksiä molempiin suuntiin. Sitten taas hetki ravia ja lopuksi juoksuspurtteja ja äkkikäännöksiä. Sen jälkeen koira autoon ja itse rataantutustumiseen. Rataantutustumisessa luotin ohjaukseen joka tuntui hyvältä, enkä ajatellut kuten ennen "apua en ehdi" tai "en voi tehä näin tai se tulee kontaktista läpi". Lisäksi päätin että ikuisten takaaleikkausten kausi loppukoon, enkä tekisi näissä kisoissa kertaakaan kyseistä ohjausta koska noh, on sitä tullut sen verran kulutettua. Lähtöalueella odottaessa Eetu tuttuun tapaan räksytti ja haukkui, mutta kerrankin päätin olla puuttumatta siihen. Yleensä stressaan ja häpeän sitä ja käytän ihan mielettömästi energiaa siihen, että yritän saada sen olemaan hiljaa. Nyt käskin sen vain maate ja siinä se makasi, tosin haukkuen mutta kuitenkin makasi. Lähtöön meneessä kuitenkin rauhoitin, Eetu jäi varmana lähtöön ja liikku vasta kun kutsuin! Tavoitteena tälle radalle oli ainoastaan hyvä lähtö, joten maaliin tullessa ei voinut kuin tuulettaa: sillä NOLLA SIELTÄ TULI!!! Eetu tuli hyvin ohjauksiin mukaan ja itse pysyin suunnitelmissa, mitä nyt ensimmäisellä putkella varmistin vastakädellä koiran linjan, kun jäin jälkeen enkä tienny lukitsiko putken suun. Toiselle radalle ei ollut enää muita tavoitteita, kuin pitää ohjaus selkeänä, koska yleensä kisapäivän edetessä ohjaus tahtoo lässähtää. Kaikki meni hyvin kepeille asti, jonka jälkeen itse menin vähän sekaisin kun en tiennyt mitä tekisin. Koitin jatkaa rataa, mutta kun suunnittelema ohjaus ei toiminut ja tein ruman poispäinkäännöksen, niin päätettiin poiketa puomin kautta maaliin. Puomilla kokeilin juosta itse niin täysiä kuin lähti ja jättää koiran kontaktille, hyvin sinne jäi. A-radalla Eetu voitti luokkansa ja on näin viittä vaille kakkosissa!

Kisojen jälkeen mentiin Teemulle ja Ninnille kylään katsomaan Vekin äitiä ja siskoa. Vekki ja Autsi muistivat heti toisensa ja niillä oli hurjan hauskaa rällästää jäällä yhdessä. Naava-äiti laittoi muutaman kerran poikansa ruotuun, mutta muuten viiletti pentujensa kanssa täysillä. Naava ärähti myös Unskille, joka oli aivan monttu auki miten noin nätti tyttö voi sanoa hänelle noin rumasti :D

tokon tehotreeniä, pentuaksaa + liikuntapäiväkirja!

 Tokoilu on jäänyt kyllä säälittävän vähälle viime kuukausina, paitsi olkkaritokoilujen osalta. Onneksi tilannetta korjattiin paikkiksen tehotreenillä eräs ilta hallilla treenikaverien kanssa. Laura oli suunnitellut eritasoisia harjoituksia teemana paikkamakuu, joten ensin pääsi hommiin Unski ja sitten Eetu. Aloitettiin tavallisella paikkiksella, jossa jouduin palkkaamaan Unskia aika tiheästi, sillä se vilkuili jatkuvasti kauempana rivissä olevaa Ziniä. Pysyi kuitenkin varmana maassa, mutta päätin ottaa mielummin varman päälle kuin ottaa riskiä että se keksisi nousta. Toisessa harjoituksessa yksi koirakko kerrallaan pujotteli muiden ympärillä seuruuttaen koiraa, kun muut tekivät paikkamakuuta. Unski nyt ei varsinaisesti seurannut, vaan löntysteli menemään vieressäni, mutta pitipä kontaktia kuitenkin. Tässä välissä vaihdoin Eetun tilalle. Kolmannessa harjoituksessa kaikki lähtivät seuruuttamaan koiria yhtäaikaa ja ennalta päätetyssä kohdassa käskytettiin sitten maahan, josta suoritettiin samantien 1min paikkamakuu. Yllättävästä tilanteesta huolimatta Eetu toimi erittäin fiksusti, kun se huomasi että kyseessä olikin paikkamakuu: painoi rauhallisena päänsä lattiaan. Viimeisessä harjoituksessa koirat laitettiin riviin niin, että joka toinen jäi aina vähän taaemmaksi. Edempänä olevat koirakot suorittivat paikkamakuuta, kun taaempana olevat kutsuttiin vuorotellen toisten ohitse. Eetu reagoi Lauran innokkaaseen "TULE!" käskyyn ja lähti hiipimään luokseni, mutta selvästi näki ettei se tiennyt olisiko pitänyt. Totesin vain "oho höpöhöpö" ja palautin sen riviin, jonka jälkeen pysyi varmana vaikka toiset kutsuivat.

Ehdittiin tehdä vielä muutakin häiriötreeniä mm. noutoa ja luoksetuloa siten, että koirien piti ohittaa toisensa. Eetu sai tehdä vielä luoksetuloa ja kaukoja, jonka jälkeen Vekki pääsi hommiin. Sen kanssa on niin ihana tehdä hommia, koska toisten koirien tekeminen ei häiritse sitä ollenkaan vaan keskittyminen on mussa. Melko pian irrotin remmin kokonaan, sillä luotin että se pysyy mun luona. Tehtiin maahanmenoa, häiriköityä luoksetuloa ja seuraamista paikkamakaavan koiran ympärillä. Vekki ei noteerannut mitenkään samaan aikaan luoksetuloa tekevää Myrniä tai Ziniä, jonka ympärillä sitä seuruutin. Tosi pätevä! Seuraavaksi olisi luvassa tehoruututreenit, joihin valmistauduttiin tekemällä E:n kanssa omatoimivuorolla ruutua. Palkkasin pelkästä ruutuun hakeutumisesta ja siirsin ruudun paikkaa joka toistolla. Pitäisi muistaa aina etukäteen päättää mistä palkkaa, sillä nyt muutama toisto oli sellaisia, että vaikka Eetu irtosikin ruutuun (mistä olin päättänyt palkata) niin se ei enää riittänytkään, vaan aloin korjaamaan lisäkäskyillä sitä parempaan paikkaan. Ei saisi! Vekin kanssa ollaan aloiteltu leluruutua. Hetsasin sitä ensin lelulla, käytiin jättämässä se ruutuun ja palattiin kauemmas. Odotin niin kauan, että focus on lelussa ja sitten vapautin. Tärkeimpänä oli nyt saada se jatkuvasti menemään vain suoraan ruudun etulinjasta sisälle ja palkkaantumaan itse lelusta. Ensin tehtiin pallolla, mutta hetken päästä vaihdoin retuutusleluun ja heti focus ruutuun parani. Mikko avusti vielä viemällä lelun ruutuun valmiiksi, kun me odotettiin kauempana. Leluruutu ei oo toiminut aiemmilla koirilla, joten ajattelin mielenkiinnosta kokeilla saisinko Vekille opetettua näin.

(c) Ilona Karjalainen

Perjantaina tehtiin omatoimivuorolla pidemmän kaavan ratatreeniä, koska halusin nähdä miten pötköt jaksaa suoriutua 20 esteen radasta. Unski suoriutui radasta erinomaisesti siihen saakka, kunnes halusin palkita sen hienoista kepeistä eikä jatkettu enempää. Alussa mulla oli ohjurit keppien alussa ja lopussa, mutta muutaman toiston jälkeen kokeilin ottaa kokonaan pois. Välillä Unski tekee jo kepit tosi hyvin, välillä sen ajatus katkeaa ja jokunen väli unohtuu mennä. Tällä kertaa innostuin taas tekemään liikaa, jolloin vedin Unskin aika piippuun ja siitä tuli tosi pullamössölahna ohjattava. Ei irronnut käsistä minnekään ja vaikka pyysin asioita, niin seisoa möllötti vaan semmosella "aivoissa tuulee"-ilmeellä. Näiden treenien tarkoituksena oli siis katsoa, joko Untosta olisi mahdollisesti juoksemaan oikeille hyppäriradoille hakemaan kisakokemusta, vielä keinun ollessa työnalla. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että haluan siitä vielä varmemman suorittajan sekä jo ennalta päätetyt viralliset luustokuvat. Olemme kuitenkin hyvällä mallilla jo, sillä Unski menee luustokuviin ylihuomenna, ääk! Jos luuston osalta näytetään vihreää valoa, niin katsellaan jos keväällä jo starttaisimme kisoissa. Alla nyt vain U:n treenivideo, en jaksanut muita vielä muokata

 Eli ilmoitan meidän ottavan nyt vastaan Taikan&Iiriksen blogissa olevan haasteen vuodelle 2014, eli: käyttää koiraa jossakin terveystarkastuksessa, josta on mm. omalle rodulle hyödyllistä tietoa!


Eetun kanssa halusin nähdä miten 35cm rimat pysyvät jälleen paikoillaan, kun niillä on kisoissa aina taipumusta kolahdella. Lisäksi nämä olivat kenraaliharjoitukset, sillä starttaamme tulevana lauantaina vihdoin taas kisoissa! Eetun kanssa on kyllä ihan eri meininki nykyään agilityssa, toivonmukaan se sama fiilis saadaan myös kisakentille! Rimat pysyivät melko hyvin ylhäällä, mitä nyt edelleen joissakin kohdissa putosi kuten oletettuakin. Muuten koko pakka toimi erinomaisesti ja luotan siihen, että kisoissakin saisin nyt kaiken toimimaan.

Sitten, olen vähän myöhässä tämän haasteen kanssa, mutta päätin kuitenkin mielenkiinnosta toteuttaa. Tästä näkeekin aikalailla meidän aktiivisuusskaalan kokonaisuudessaan: alkuviikolla nautimme vapaapäivistä, auringosta ja pidemmän kaavan ulkoiluista, mutta loppuviikolla urheilua rajoittivat muut kiireet sekä allekirjoittaneen flunssa. Onneksi koirat ovat sen verran joustavia, että ne myötäelivät omistajansa puolikuollutta oloa ja hyväksyivät tälläiset hölläilypäivät mukisematta. Viikkoraporttiin on kirjattu nyt lähinnä liikuntaan liittyvät asiat, mutta siitä puuttuu esim. muu koirien aktivointi kuten tokon treenaaminen.

MAANANTAI
Aamupissitys n. 15min
Lenkki vapaana metsässä 1,5h
Eetun agilitytreenit klo 16.30-18.00 + lämmittely- ja jäähylenkki 25min
Unto ja Vekki hihnalenkki 20min

TIISTAI
Aamupissitys n. 15min
Lenkki vapaana metsässä, vuorotellen välillä joku remmissä 1h 45min
Vekin pentuagility + leikkihetki 1h 15min
Eetu ja Unto hihnalenkki ~30min

KESKIVIIKKO
Aamupissitys n. 15min
Lenkki vapaana metsässä ja jäällä 2h
*illasta ei muistikuvaa*

TORSTAI
Aamupissitys n. 15min
Lenkki vapaana metsässä 45min
Pikalenkki raviradalla vapaana n. 20-30min


PERJANTAI
Aamupissitys n. 15min
Lenkki vapaana metsässä koirakaverin kanssa 1h 15min
Omatoimitreenit: agility 2h + lämmitys- ja jäähylenkit 30min


LAUANTAI
Eetu ja Unto aamupissitys n. 15min
Vekillä kasvattajan pihalla riehumista Ardiente-koirien kanssa
Lenkki raviradalla n. 20min
Iltapissitys n. 15min

  
SUNNUNTAI
2 x vapaana lenkkeilyä metsässä ja jäällä

Edelleen itse olen sen verran kipeänä, että mikään ylimääräinen rasitus ei tee hyvää. Eilen ei menty Eetun kanssa ryhmätreeneihin, koska haluan olla varma että mussa riittää energia lämpätä ja jäähytellä koira kunnolla, sekä itse treenata. Tänään olo oli illasta jo sen verran parempi, etten halunnut jättää Vekin pentuagilitya väliin ajatuksella "eihän siellä tarvii edes juosta!". Tällä kertaa kurssilla aloitettiin keppien treenaaminen, tehtiin pussia sekä toko-osiossa seuraamista ja lelulla palkkaamista. Seuraaminen oli tosi hyvää, eikä Vekillä laske motivaatio hommaan ollenkaan, vaikka nytkin tehtiin tosi paljon toistoja ja monta kertaa. Lelupalkkauksessa tein kuolleelle lelulle irtoamista. Pussissa ei mitään ihmeellistä, kangasta ei tarvinnut pitää ollenkaan ylhäällä. Omaa vuoroa odotellessa tehtiin putkea, siivekkeelle irtoamista eli leijeröintiä ja ohjauskuvioista takaakiertoa ja poispäintyöntöä, jotka kaikki erittäin hyviä. Ohjauskuvioita tein yhdellä siivekkeellä niin, että ensin pentu takaakiertoon ja siitä suoraan poispäintyöntöön. Keppejä aloitettiin 2on2off tekniikalla, jonka Vekki oppi nopeasti - tällä jatketaan! Aina näin tiistaisin mun rakkausprosentit tuohon pentuun vain kasvaa ja kasvaa, sillä se on niin mainio. Tänään irrotin siltä alkutokojen jälkeen hihnan kokonaan ja oltiin koko tunti remmi olalla roikkuen. Vekillä on työasenne jo sen verran kohdillaan, että vaikka sillä olisi mahdollisuus karata muiden luo, niin se ei lähde. Liikkuessa se joko kävelee mun vasemmalla puolella tai kiertää paimenympyrää, paikoillaan ollessa makaa tai pörrää ympärillä. Tänään se alkoi tarjoamaan kurssin ohjaajalle peruuttamista, kun tällä oli nameja ja naksutin. Niin hieno!

sari vähäniityn valmennus

Melkoisin agilitypainoitteisesti on uusi vuosi alkanut. Eetulla oli viime torstaina jälleen fyssari, en enää pysy laskuissa monta kertaa ollaan siellä viime kuukausina oltu. Tällä kertaa löytyikin vain tavallisia koirien jumeja, jotka pehmenivät nopeasti. Ja ihmeiden aika ei ole ohi, sillä nyt on lupa palata takaisin agilitykentille! Tiedossa on nyt lähes kuukauden tauko fyssarin käsittelyistä, jonka aikana itse hieron ja ylläpidän E:n kroppaa, sitten katsotaan lopputulosta Helin kanssa. Hieman jännittää kyllä, koska tuo koira menee niin helposti jumiin. Palattiin treenikentille aika rytinällä, sillä seuraavana päivänä oli Sari Vähäniityn valmennus. Ajattelin ensin ottavani Unskin valmennukseen, mutta ajattelin että Eetun kanssa saisin melko teknilliseltä vaikuttavasta radasta hieman enemmän irti.

Ajattelin E:n käyvän melkoisilla kierroksilla, kun se pääsi radalle ensimmäistä kertaa sitten lokakuun. Ihmeen hyvin se oli kuulolla: lähdössä istui kyseenalaistamatta, ei käynyt turhan kierroksilla ja tuli hyvin ohjauksiin. Teemana oli poispäintyönnöt, mutta radalla pystyi treenaamaan myös muita ohjauskuvioita. Itse halusin keskittyä persjättöihin, joita en ikinä uskalla tehdä ja tuntuu ettei koskaan tule niitä treenattua tarpeeksi. Välillä meinasin olla myöhässä, mutta onneksi Sari aina huusi mut liikkeelle, jolloin ehdin taas ohjaukseen mukaan. Muuten rata sujuikin meiltä yllättävän hyvin, kun kokonaan se suoritettiin, vaikkakin lyhyemmissä pätkissä. Vastakäännöstä tuli myös treenattua kunnolla, ihan vahingossakin kun jäi vähän päälle joka kohtaan. Eetusta huomasi, että se ei ole tuollaista pitkää treeniä tehnyt pitkään aikaan, kun meinasi kunto loppua ensimmäisen 10min treeniajan viime minuuteilla. Ei enää moottoria riittänyt tekemään täysillä. Ennen keppejä oli aika paljon käännöksiä ja tiukkaa ohjausta, joten kepeillä koira ei sitten irronnutkaan suosiolla. Huomasin heti Eetusta että sillä oli tuollainen meno päällä, joten odotin sitten hetken ja käskytin uudelleen. Toisella 10min pätkällä ohjaajassa kuin koirassakaan ei enää paukkuja riittänyt juuri mihinkään, kun olisi koko rata pitänyt tehdä. Oman väsymyksen takia ohjaus oli heikkoa, eikä koirakaan enää jaksanut intohimoisesti hakea esteille itsenäisesti, vaan luki mielummin surkeaa ohjausta ja esim. jos en ohjannut hyppyä kunnolla, niin koira tuli siitä ohitse. Tämä oli aikamoinen herätys siihen, että meidän kummankin kuntoa on alettava kohottamaan, jotta kyetään maksimisuorituksiin.

Uuden agiryhmämme toinen treenikerta oli tänään (ensimmäisellä kerralla Unto tuurasi Eetua). Suureksi iloksi hallissa oli valmiina hyppytekniikka, joten tein sitä ihan ensimmäisenä. Muuten tehtiin 20 esteen rataa, joka oli aika helppo. Eetu istui varmana lähdössä, tassukaan ei liikahtanut - pienen ihmisen suuria iloja. Radanpätkän lisäksi tein putkijarrua, joka toimi ihan kiitettävästi. Enempää en ottanut, koska tarkoituksena käydä omatoimitreenaamassa vielä tällä viikolla. Agitreenien ulkopuolella tehdään ravilenkkejä ja iltaisin meidän uusi hitti on treenata doboa. Ihanaa "aivot narikkaan" tekemistä koirien kanssa, kuitenkin älyttömän hyödyllistä ja koiria väsyttävää. Fyssarilta varmistin vielä, että Vekinkin kanssa on sopivaa tehdä nyt aivan lyhyitä totutteluita jumppapallon päällä, mistä pentu onkin varsin innoissaan

Unski on loistanut agilitytreeneissä ja on ollut ihana tehdä sen kanssa! Ollaan tehty kevyttä hömppärallittellua aika paljon, mutta yhdistetty uusia esteitä jo radalle mukaan mm. keppejä ja puomia. Uutena juttuna keinu, jonka tuin pöytää vasten ja Unski juoksi keinun päähän ja nostin pois. Oon tosi innoissani siitä, miten hyvin Unski hakee kepeille (vaikka tietty vielä ohjurit) ja ei kysele ollenkaan. Se ärsyttää, että ankeina aikoina päätin luopua kokonaan 2on2off kontaktikriteeristä Unskin kanssa, sillä nytkin videolla on nähtävissä aikamoisia pomppuja alastulolta. Asento on kyllä pikkuketulla muistissa, joten ehkä pitäisi vain alkaa taas ottamaan se kuvioihin mukaan. Oma virhe on myös liikkumisessa, sillä joissakin kohdissa jään himmailemaan ihan kamalasti, koska en luota että koira pysyy mukana. Tämä vaikuttaa aika näkyvästi koiran vauhtiin. Unski myös leikki kanssani lelulla treenien lopuksi, mikä oli ihanaa. Istuskeltiin myös lattialla Unto minun sylissäni, rapsutin ja kehuin sen maasta taivaaseen. Leikittiin myös käsien jahtaamis leikkiä, joka on koiran lemppari.

Vekki on tehnyt pentuagilityssa pentujen A:ta, josta tuli ihan suosikki kuten aina uusista esteistä. Vekillä ei ole ongelmaa oppia uusia esteitä, koska se on hyvin rohkea ja utelias. Niimpä olen alkanut puuttumaan jo tuohon yltiömäiseen innokkuuteen määrittelemällä toistojen määrät ja pitämällä pennun kontaktissa ennen esteelle menoa. Lisäksi tehtiin pussia, valssia ja eteen irtoamista. Omatoimivuorolla ollaan tehty siivekkeillä irtoamista namialustalle ja mutkaputkea. Vekki on niin pätevä pentu, jonka kanssa on ihana tehdä hommia, koska sillä on just asenne kohdallaan :) Tuntuu kyllä oudolta, että se täyttää tänä kuukautena puoli vuotta!

5,5kk

velikultia

Koiraeläinten joululomatreenejä:

Haku: Eetulle kaksi pistoa, joissa ensimmäisessä ääniapu. Toiselle kerralle ääniapua ei enää tarvittu ja silti teki tosi hyvän, suoran piston. Unskille ensimmäiselle kerralle ääniapu, oli ihana miten se oikein jäykistyi kuullessaan tutun ihmisen huhuilevan sitä metsästä ja heti katse kiinnittyi sinne suuntaan. Toiselle kerralle ei otettu enää ääniapua, vähän haparointia mutta löysi kuitenkin ja oli ihan onnessaan. Unski on söpö hakueläin. Vekille kaksi pistoa, joissa ekalla ukko syötti keskilinjalla ruokaa ja pentu näki ukon lähtevän metsään. Tässä vaiheessa käveltiin hetkeksi pois ja palattiin samaan kohtaan. Ilman apujakin Vekki lähti kuin tykin suusta oikeaan suuntaan, hieman haeskeli mutta lopulta löysi! Toinen kerta taisi olla aika samanlainen, intohimoa hommaan ei puuttunut.

Jälki: Makkarajälkeä metsässä. Mikko talloi Eetulle, minä Vekille ja Unskille. Kaikkien työskentely oli muuten ok, mutta nameja meinasi unohtua kun oli niin kiire jatkaa kokoajan. Vekille pitäisi tehdä nyt enemmän jälkeäkin, sillä ahkeran namiruuduttelun ansiosta sille on hankalaa jatkaa jälkeä suoraan.

Toko: Olkkaritokoiluna Vekin kanssa lähinnä seuraamista ja perusasentoa, kapulan nostoa. Tänään otin kippoon nappuloita, kaikki koirat eteen ja vuorotellen annoin jokaisen pitää metskua suussa ja palkkasin. Metskusta tuli heti kaikkien mielestä kivempi, kun huomasivat ettei palkkaa saa muusta kuin sen pitämisestä ja senkin saa vain vuorotellen suuhunsa. Tänään päivällä kävin tekemässä nopean tokotreenin kentällä, tosin lopulta vain Unski pääsi oikeasti hommiin. Tarkoitus oli aloittaa ruudun treenaaminen Vekin kanssa, mutta jätkällä ei ollut korvia sitten yhtään. Se oli ihan täpinöissään, kun otin sen autosta mutta jotenkin korvat katosivat kokoajan ja maa veti nenää puoleensa. Vekki ei noteerannut mua paljoa mitenkään, joten otin sen remmiin ja vein autoon. Unski pääsi tekemään ruutua ja voi vitsi miten innoissaan se oli: pinkoi ruutuun ihan hanoilla! Ensimmäisillä toistoilla pidennettiin matkaa hiljalleen ja ruudussa oli kuppipalkka. Seuraavilla toistoilla en laittanut kuppiin enää ruokaa, vaan Unskin ollessa kupilla naksutin, pyysin U:n maahan ja kävin palkkaamassa ruudussa. Unski teki myös seuraamista, molemmat jäävät ja paikkamakuun. Kokeilin ottaa Vekin vielä uudelleen treenaamaan, mutta sama meno jatkui. Ei meinannut pentu antaa edes millään kiinni, vaan esitti kuuroa ja lällätteli menemään pitkin kenttää. Niimpä ärähdin pari perkelettä ja kävelin pennun luokse sen näköisenä, että nyt tuommonen peli ei muuten eläin vetele. Vekki olikin ihan nolona korvat luimussa, kun pääsin sen luokse ja hihnassa takaisin autoon. Toivottavasti näitä treenejä ei tuu lisää!

Agility: Käytiin Evien ja Ilonan kanssa pitämässä kimppatreenit. Eetu sai tehdä vain muutaman kerran kepit, ei ollut kovin tyytyväinen. Unski taas vaihteeksi loisti: se teki hyppärisuoraa sekä mun että Evien ohjaamana, kokoajan täysillä tehoilla. Erikseen muistuteltiin vielä A:n alastulon kontakti, rengas, pussi sekä puomi. Kaikki viimeistä lukuunottamatta olivat Unskilla hyvin mielessä, mutta puomi oli edelleen pelottava, mutta kuulemma se oli myös mun syy. Annoin sitten koiran Evien käsiin, jota Unski palvoo ylitse kaiken. Evien innostamisella ja hetsaamisella Unski alkoi mennä puomia reippaammin, jolloin minä otin ohjat takaisin. Tehtiin puomia yksittäisenä ja jopa muutaman esteen pätkässä, joissa Unski juoksi jo puomilla! Nyt ehdottomasti tätä vaan treenilistalle, jotta siitä ei tulisi enää mörköä. Jos puomi alkaa olla ok, niin meillä on enää esteistä keinu sekä kunnon kepit rakentamatta, niin olisi kisa-Unski valmis.

Vekki pääsi tekemään hyppyä namialustalla, koska se alkaa olla niin paljon mun kädessä kiinni. Tätä täytyy tehä nyt ehottomasti lisää! Myös suoraa putkea ja hyppyä, jossa Ilona piti koirasta kiinni lähdössä. Lähti raivolla, hyvä. Vekki harjoitteli myös uutena asiana pussia, josta tuli muutaman toiston jälkeen taas lempparijuttu ja sitä mentiin edestakaisin. Negatiivisena asiana on Vekin huutaminen jo nyt hallissa, jos joku muu tekee agilitya. Treenien alussa aloin pitää sitä kontaktissa, jotta ei kiljuisi radalle. Evie sitten kommentoi että älä nyt vaan tee noin, koska me molemmat ollaan vahingossa opetettu vanhemmista koiristamme tuollaisia huutajia. Namittamisen sijaan pitää uskaltaa komentaa ja sanoa että tuommone ei nyt vetele. Kun tein Vekille selväksi, että nyt oot muuten hiljaa, niin se alkoi rauhoittua ja kävi vain maate.

 Käytiin muutaman päivän yllärireissulla Helsingissä. Koirista vain Vekki pääsi mukaan, jolloin sain keskittyä vain siihen ja se reissata myös erikseen. Olin innoissani, koska oltiin sovittu treffejä Vekin veljesten kanssa. Ensimmäisenä päivänä nähtiin Päre-veljeä, jonka kanssa Vekillä meni tosi hyvin yksiin. Veljekset vain rallattelivat ympäri peltoa, mutta olivat silti hyvin kuulolla tarvittaessa. Vekki oli paljon veljeään rotevampi eikä se tuntunut enää yhtään luikulta, kun vieressä oli vertauskohde. Toisena päivänä mentiin matkustelemaan Vekin kanssa julkisilla, koska se ei ole vielä päässyt sellaiseen kertaakaan! Ostettiin vuorokausiliput, napattiin pentu kainaloon ja eikun ensimmäiseen bussiin. Linja-autossa meinasi jalkotilassa olla hieman ahdasta, muuten Vekkiä kiinnosti vain kanssamatkustajat. Metroasemalla hengähdettiin hetki, kunnes hypättiin maanalaisen kyytiin. Metrossa matkustaminen oli ihan lällyä, koska matkustajia oli vain muutamia ja siksi pentukin sai olla leveästi. Otettiin kaikki ilo irti ja istuskeltiin vain julkisten kyydissä ja katseltiin maisemia. Jossain vaiheessa Vekki alkoi nurisemaan, että homma alkaa käydä varsin tylsäksi. 

Kotimatkapäivänä pysähdyttiin vielä morottamaan Devi-veljeä. Devissä ja Vekissä oli kyllä paljon samanlaisia piirteitä niin ulkonäössä kuin luonteessakin. Tosiaan, pennuillehan tuli hetki sitten 5kk jo mittariin! Mielenkiinnolla odotettiin miten kovapäisten jätkien leikki onnistuisi, sillä kumpikin niistä osoitti jo melkoista temperamenttia pentulaatikossa. Hienosti velikullat tulivat kuitenkin toimeen ja samanlaiset oli hippaleikit kuin Päreenkin kanssa. Kuitenkin odotettu välikohtauskin tuli, kun toinen erehtyi sanomaan "är" ja pojat olivat toistensa kimpussa, kuitenkin päästen siitä pian ylitse ja jatkaen leikkiään. Musta on tosi mielenkiintoista nähdä koiran sisaruksia, etenkin rodussa jossa pentujen kanssa tullaan tekemään ja harrastamaan

Muuta: Vekin kanssa on temppuiltu mm. molempien tassujen antamista, peruuttamista, pujottelua jalkojen välissä sekä käsien tassujen välistä kurkkaamista