24 joulukuuta 2013

iki-ihanaa joulua


Tänä vuonna joulukorttikuvaan pääsi esittelmään suloista nassuaan Unski, joka muistutti erehdyttävästi Muumilaakson Surku-koiraa! Lumesta ei ole enää tietoakaan ja iltalenkilläkin räntävettä satoi vaakatasolta, yöh.

Kuitenkin, ihanaa joulua!

koiria 24/7


Oodi joululomalle, koirat ovat saaneet ainakin luksusaikaa. Tosiaan hierontakurssin viimeinen kerta oli tuossa joskus (lomalla ei oo niin justiinsa) ja samalla Eetu käsiteltiin kunnolla läpi. Pieniä jumeja vielä löytyi, mutta sovittiin että aletaan nyt tekemään jo pientä treeniä kuten keppejä ja ohjaustekniikkaa. Muuten oon hieronut muutaman kerran corgeja ja yhä enemmän rutiinilla alkaa menemään, koirilla menee jopa silmät kiinni ja jopa rentoutuvat. Nyt ollaan leiriydytty Keski-Suomeen ja Joensuuhun palataan luultavasti ensivuoden puolella. Pentuagility meiltä jäi väliin, mutta kyselin mitä tunneilla tehdään ja käytiin omatoimisesti tekemässä. Vekki on tehnyt nyt treeneissä paljon putkea mm. pimeitä putkikulmia, mutkaputkia, takaaleikkauksia ja putkeen hakemista. Mikään ei ole pentua jänskättänyt, vaan sinkoaa esteelle kuin isompikin agilitykoira. Yhdissä treeneissä kokeilin jo ohjata sitä putkelle (ennen antanut sen sheippaamalla irrota sinne itse) ja näytin kädellä, jolloin Vekillä meni ihan pasmat sekaisin. Se alkoi räkyttää päin näköä ja komensi "prkl muija mitä yrität säätää??". Samantien hommat meni jäihin, käskin Vekin maahan rauhoittumaan ja itse ingoorasin komentamisen täysin. Samalla manasin mielessäni, että nytkö siitä jo tommonen tuli, hyvästi söpö pentu ja tervetuloa komentava agilityraketti. Treeneissä oon nyt huomannut, että mun ei kannata vielä yrittää ohjata Vekkiä kädellä, koska se lopettaa irtoamisen heti ja tulee hihaan hyppimään ja räkyttämään. Jos sen sijaan ohjaan vaan kropalla ja annan pennulle tilaa, niin se tekee hommia ihan täysillä keskittyneesti. Ollaan tehty nyt putkea ja muutaman hypyn sarjaa. Uusina juttuina otettiin puomi, jota pentuagissa oltaisiin poissaolokerralla tehty. Eli ekassa treenissä laitoin puomin irtopalan maahan ja pennun piti totutella uuteen asiaan. No, ei yllättänyt että Vekille se ei ollut kummoinen juttu


Oltiin kimppatreenaamassa Evien ja Soolon kanssa ja mukana oli myös Evien luokkakaverit Aurora ja Lotta. Vekki teki siivekkeen kiertämisen kautta putkea, mikä meni hyvin heti ku muistin taas olla huitomatta käsillä ja ohjaamalla vaan kropalla. Vekki pääsi tekemään myös vauvapuomin muutaman kerran. Harjoiteltiin myös rauhoittumista, eli istuttiin esteiden vieressä ja katseltiin kun Soolo treenasi. Myös lähdössä pysymistä, eli jätin esteen taakse ja kiertelin yhtä hyppyä ympäri ja kävin palkkaamassa. Häiriönä oli vieressä aksaava Soolo, joka ei vaikuttanut Vekkiin mitenkään. Eetu pääsi tekemään hyppytekniikkaa, kepit ja valssia kahdella hypyllä. Valsseissa huomasin sen hyppäävän edelleen niin, että veti jalat kropan alle >:( Treenien jälkeen päästettiin koiralauma pellolle juoksemaan, yllättävän hyvin meni jos miettii että allaolevasta porukasta vain yksi oli narttu. Treenireissussa oltiin yhteensä 3,5h, kotona ehdittiin vähän hengittää kunnes lähdin Vekin kanssa kahdestaan Koirakoulu Onnin joululenkille. Vähän arvelutti alkuun, koska lenkki mentiin hihnoissa keskustassa, mutta ajattelin sen olevan erinomaista treeniä, mitä se olikin. Taskut täyteen vain ruokaa ja naksutin kouraan, palkkasin kokoajan kun Vekki otti kontaktia. Aikalailla koko lenkin ajan se kulkikin hienosti vasemmalla puolella ja haki kontaktia, mitä nyt välillä päästin sen hengähtämään pitkässä hihnassa. Kotiin päästyä pääsivät vielä corgipojat omille kävelyilleen!

(c) Ilona Karjalainen

Muuten ollaan lenkkeilty paljon vanhojen koiratuttujen kanssa, tosin yksi hörökorva on joutunut olemaan poissa. Tosiaan, Unskin leikkausaika vihdoin koitti ja sitä ennen käytiin aksaamassa pikkuketun kanssa. Tehtiin hauskaa rataa, jossa Unto pääsi juoksemaan täysillä ja sehän juoksi. Olin ihan onnellisena, kun Unski veti satanen lasissa esteitä ja oli kokoajan hyvin kuulolla :) Leikkaus meni hyvin, eläinlääkäri kehui koiran lihaksia erinomaisiksi ja minä olin tyytyväinen. Itse leikkauksessa Unton kiveksestä löytyi kysta, joka tosin todettiin siinä hyvälaatuiseksi, mutta päädettiin kuitenkin lähetyttää tutkittavaksi. Samalla reissulla pyydettiin tutkimaan Unton silmä, joka on jonkun aikaa valuttanut tosi pahasti. Silmän vilkkuluomen alta löytyi pahkuroita, joihin saatiin silmätippa. Unskin elämä on ollut melkoisen tylsää, kun se joutuu olemaan kauluri päässä vain sisällä ja sen lisäksi silmätippa laitetaan neljästi päivässä. Eikä tässä vielä kaikki, koska leikkaushaava turposi, niin nyt useaan kertaan päivässä U:n haaravälissä pidetään pakastepussia, voi raukkaa. Nyt Unski hakee muhun kokoajan kontaktia ja tulee ujosti pälyilemään mua sellaisella "jos sun sattuis tekee mieli treenata, niin mä voisin ainakin tehä jotakin"-ilmeellä. Unski onkin opetellut laittamaan pään maahan ("Down") ja antamaan toista tassua. Leikkauksesta on jo pian viikko, mikä alkaa näkymään hieman säpäkkänä olevasta pikkuketusta, joka pyytää veljiään leikkimään ja ulkoillessa olis vaan NIIN KIVA JUOSTA. Vielä vähän aikaa Unski.


17 joulukuuta 2013

yksi kahvipannu sinne tai tänne - ei kai se suuria merkitse kun ollaan etsimässä pyrstötähtiä


Niin. Eihän?



 Tuntuu hullulta ajatella taas yhden vuoden kuluneen, sillä viimeisin vuosi on ollut kirjaimellisesti muutoksien vuosi, johon on mahtunut paljon kaikenlaista: muutto uudelle paikkakunnalle viime syksynä ja elämää ilman koiria useita kuukausia, eroahdistusta ja sitten masennus koko koiraharrastuksen suhteen. Muutto toiseen asuntoon joka tuntui allekirjoittaneesta vihdoin oikeasti kodilta ja ehkä sen kautta koiratkin mielsivät sen lopulta turvalliseksi paikaksi, eroahdistuksen jälkeen. Uusi ihana ihminen tuli elämäämme, sitten arkeemme ja minä aloin jakamaan kodin kolmen jätkän kanssa. Keväällä tieto treenipaikasta, toivo siitä että mekin joskus edistymme ja lopulta noutokapuloista ja BOT-liivistä tuli taas arkipäiväisiä. Syksyllä laumamme kasvoi taas yhdellä nelijalkaisella. Koiraharrastuksessa puolikas vuodesta meni uuteen arkeen totutellessa ja ilman treenipaikkaa tai -kavereita treenaaminen ei vain ottanut tuulta siipien alle. Onneksi aloin tutustua ihaniin ihmisiin kevään aikana ja nyt ollaan taas kiinni rakkaimmassa harrastuksessa. Kuitenkin, katsellaan mitä viime vuonna tuli luvattua

 Eetu
  • agility
    - pakka koossa (pää sekä kroppa)
    - kisaamaan enemmän, jos irtoisi puuttuvat nollat!
    - treenipaikka!
    - muista oikea mielentila ja pidä rutiineista kiinni, muuten ollaan hukassa
Nojoo, ei saatu yhtäkään puuttuvaa nollaa, mutta onneksi treenipaikka!! Olen alkanut tajuamaan miten määrätietoinen mun tulee olla Eetun kanssa agilityssa, olla se joka hommassa kartturoi. Nykyään välillä erehdyn tekemään E:n kanssa sellaisella puoliasenteella, jolloin lipsahdetaan vanhoihin toimintatapoihin "oho en keskittynykää mitä olin ees tekemässä, jos ny vähä tällee teen". Kuitenkin osaan nykyään pitää sovitusta kiinni, vaatia koiraa tekemään ja haluan kehittyä, mikä on enemmän kuin tärkeää. Eetu kävi myös virallisissa luustokuvissa, jossa se todettiin terveeksi ja sai agilitya jatkaa. Kävin myös koirahierojakurssin, joten pystyn itse ylläpitämään koiran kroppaa. Ainiin, Eetu meni kuluneen vuoden aikana takaisin raakaruokinnalle ja on paljon paremmassa kunnossa. Eli vaikka ei kakkosiin noustukaan, niin ajatustyötä itse lajia kohtaan on tehty sitäkin enemmän ja huollettu koiraa
  • toko
    - avoimen jankkaus loppukoon (mene sinne kokeeseen!)
    - joko TK1 tai suoraan avoimeen (päätä!)
Toko oli tämän vuoden laji. Päätin, ettei meillä ole kiire minnekään ja haetaan TK1. Se tulikin helposti ja hetken päästä startattiin avoimessa, hakien neljästä kokeesta TK2 koulutustunnus. Muistan miten jännittynyt olin ensimmäisissä kokeissa ja miten oon siitä kehittynyt ohjaajana ja tiedän miten toimin Eetun kanssa kokeissa, eli koerutiini on tullut. Yksi AVO1 tulos kisattiin myös Corgien TOKO-mestaruuskokeessa, sijoittuen Corgien AVOimen luokan pronssisijalle!

  • lisää hyödyllisiä (ja ehkä niitä epämääräisiäkin) temppuja
  • käynti hierojalla
  • enemmän yksinoloa ja vieraaseen paikkaan jäämistä (eroahdistus, pois)
    Temppuja tuli opetettua joitakin ja suunniteltu Eetun temppuvideo tehtiin kesällä kaverini Miikan kanssa, joka saikin odotettua suuremman vastaanoton. Youtubessa menee kohta 20 000 katsojan raja rikki, hupskeikkaa!! Hierojalla käytiin ihan mielettömän monta kertaa, koska Eetu meni niin jumiin useasti :( Eroahdistus alkaa olla onneksi menneen talven lumia ja koirat pääsivätkin eri hoitopaikkoihin vuoden aikana, joissa olivat käyttäytyneet kauniisti

    Tavoitteet vuodelle 2014?
  • Toko
    • strarttaaminen voittajassa, TK3
    • kisaaminen Corgien TOKO-mestaruudessa
    • Eetun pään pitäminen kasassa kisasuorituksissa
  • Agility
    • oma kehittyminen ohjaajana (ohjaus, koiran hallinta, oman kropan huolto)
    • Eetun pään pitäminen kasassa lajissa
    • kisatilanteinen hallinta
    • Eetusta varmempi radalla (ei mun komentamista)
    • nousu kakkosiin (jos edellytykset siihen hyvät!)
  • Kropan pitäminen kunnossa (!!!)
  • Eetun kanssa enemmän kahdenkeskeistä aikaa
  • Jonkin muun lajin aktiivisempi treenaaminen esim. rallytoko tai haku

 Unto 
  • kasvu kunnon koirakansalaiseksi
  • löydä unskin ehdottomat suosikit (herkuissa, leluissa jne.)
  • enemmän aikaa kahdestaan
    Unskista, tuosta pienestä ilkikurisesta villiketustani niin vain tulikin melko yhteiskuntakelpoinen koira. Välillä edelleen saa laskea kymmeneen ja hakata päätään seinään, mutta tärkeimpänä olen ymmärtänyt sen, että tämmöinen tämä Unniomena vain on. Tärkeimpänä olen kuitenkin päässyt enemmän Unton taivaanmaalarin pään sisälle ja osaan lukea hieman sen ajatuksia. Unski rakastaa vinkuvia vinyylileluja, sellaisia tietynlaisia kuten Unskin banaani tai maissilelu. Kun näen kaupassa sellaisen, niin tiedän että tuota Unski rakastaisi maasta taivaaseen ja siksi ostan sen. Herkuissa Unski on vähän nirso eikä se viitsi ihan rupuisten, kuivahtaneiden nappuloiden eteen tehdä niin paljon töitä. Unskin lempitemppu on vilkuttaminen ja aina kun tulen kotiin, niin Unski näyttää ilonsa vilkuttamalla mulle ihan hurjana, mikä on äärettömän suloista :D Jos Unskilla on kierrokset korkealla kotona (esim sen jälkeen kun on sanottu "lähdetäänkö ulos") niin on hauskaa pyytää Unski luokseen, koska silloin se vain hyppää törkeän loikan suoraan syliin päin näköä - tätä voidaan toistaa useaan kertaan. Unski ei tykkää roikkua leluissa, vaan se tykkää enemmän jahtaamisesta ja saalistamisesta, minkä takia esim. viehe on tosi kätevä. Palkinnoksi hyvästä suorituksesta Unski tahtoo mieluusti jonkun vinkuvista leluistaan ja se haluaa juosta muutaman kierroksen itsekseen bilettäen lelun kanssa. 
  •  toko
    - peruskäskyt kuntoon!
    - alon ja avoimen liikkeitä
    - paikkamakuu pidettävä kasassa!

    Tokon liikkeitä ollaan treenailtu aika hyvin itseasiassa, kaikki alon liikkeet ovat mallillaan ja avoimesta luokasta ollaan tehty nyt esim. noutoa ja kaukokäskyjä. Kaikkea edelleen Unskimaisen hömpsöilymalliin, mutta kuitenkin. Unskin kanssa luovuttiin tavoitteellisesta tokotreenaamisesta tai ainakin todettiin, ettei sen tarvitse vietikäs tai tykki pro-tokokoira, se voi tehdä asiat omalla tyylillään.

  •  agilityn jatkaminen, toivottavasti aktiivisesti!
  • kokeile muita lajeja (koiratanssi jne)
    Agilitya jatkettiin, meillä on ollut kivaa. Agility on Untosta superhauskaa, koska siellä voi vain kruisailla ja tällä hetkellä ohjaajaa ei tarvitse edes kuunnella, vaan on lupa sinkoilla just sinne minne tahtoo!! Eka mua masenti, koska ajattelin että noni en ole ees mitään muuta kokeillut Unskin kanssa, mutta hetkonen: canicross, haku ja jälki nyt ainakin, kaikista kettu tykkäsi :)

Tavoitteet vuodelle 2014?
  • mahdollisesti kisaaminen alokkaassa tokossa
  • agilitysta ykköslaji ja sen treenaaminen tavoitteellista
  • viralliset kuvat
  • opeta leikkimään yhdessä leluvetoleikkejä
  • kokeile vetolajeja
  • leikkauksesta parantuminen, EI SAA LIHOA, toivottavasti pysyy samana ihanana hömppäkettuna!
  • parempi yhteys Unskiin


 Vielä viimeisin lauman jäsenemme, joka on kyllä ottanut pienen harrastuskoiran roolinsa niin vakavasti, että ohjaaja on ihan pyörällä päästään miten hienon koiran onkaan saanut. Viimeisenä siis muttei todellakaan vähäisimpänä, ajatuksia Vekin tulevasta vuodesta:

Tavoitteet vuodelle 2014?
  • Toko
    • eri liikkeiden osa-alueiden treenaaminen, panosta mielummin osa-alueisiin kuin kiire saada liikkeet valmiiksi
    • muista lelupalkka
    • starttaaminen tokossa kisaura
  • Agility
    • osa-alueiden treenailu
    • sytyttely lajiin, muista lelupalkka!!
  • PK-lajit
    • paukkuihin totuttelu säännöllisesti
    • haun, jälken ja ehkä viestin treenailu, toivottavasti jossakin treeniporukassakin
  •  Kaupunkikelpoinen koiraeläin, jolle elämä ei olisi täynnä mörköjä ja uusiin asiohin suhtauduttaisiin uteliaisuudella. Kasvaminen hienoksi australianpaimenkoiraksi, joka pysyisi terveenä ja yhtä iloisena hömppänä kakarana :)

10 joulukuuta 2013

kuinka minä, joka olen niin järkevä, voin olla niin vähä-älyinen



Tämä päivitys on odottanut luonnoksissa pienen ikuisuuden ja nyt tuntuu, että on taas ihan liikaa asiaa joka pitäisi muistaa kertoa. Kuitenkin, laumamme on taas täysilukuinen, kun Unski palasi Ilonan kyydissä Joensuuhun jonkun aikaa sitten. Tyypilliseen tapaansa Unski ei suonut alkuun edes hännänheilautusta, vaikka se ei ollut nähnyt minua kolmeen viikkoon. Ensimmäiset päivät Unski oli melko hissukseen ja sisällä se käpertyi lähinnä sohvan alle tai verhon taakse nukkumaan. Seuraavana päivänä kokeiltiin sitten treenata U:n kanssa olohuoneessa, mutta pikkukettu oli jotenkin sulkeutunut ja vähän ujosteli mua. Lopulta päätin että näissä treeneissä me voidaan istua vain lattialla, Unski sai esitellä mulle lempitemppuaan eli vilkuttamista ja minä palkkasin sitä runsaasti ruualla ja ylistin maasta taivaaseen. Se riitti meille erinomaisesti, koska Unskille jäi siitä hyvä mieli. Ikävä kyllä muuten arki on ollut hieman hankalaa U:n kanssa, koska siihen on tosi vaikea saada kontaktia. Ulkona se vetää nenä maassa, silmät vetää hedelmäpeliä ja on vaan pakko päästä nuolemaan kaikki kuset tien varsilta. Tämän lisäksi Eetu ja Vekki eivät kamalasti arvosta enää Unskin kanssa leikkimistä, koska se on Unton puolesta lähinnä aikamoista machoilua ja menee aina liian rajuksi. Yhtenä iltana oltiin pimeässä lenkillä ja kauempana meni ihminen, jolle piti pöhistä. Ei muuten, muut tulivat käskystä takaisin kontaktiin, mutta Unski jäi pörhistelemään ihmisen suunnalle eikä millään tullut pois, korkeintaan aina muutaman metrin kerrallaan ja sitten piti jatkaa huutamista. Tämän jälkeen Unski ei saanutkaan hievahtaa hetkeen viereltäni senttiäkään. Näitä tilanteita on nyt tullut yllättäen useita, joten alkaa aikalailla turhauttaa. Hihnakäytös oli melkoisen kamalaa, kun koiran päähän piti taas iskostaa, että sen kanssa kävelee muutama muukin, eikä se siksi voi kiskoa mihin huvittaa ja jäädä jumittamaan kokoajan. Nyt onkin pieni projekti palauttaa villikettu taas ruotuun ja tehdä selväksi, miten minun kanssa toimitaan. Vekillä alkaa olla jo sen verran ikää, että otin ajankohtaiseksi alkaa harjoitella hihnalenkkejä koko lauman kanssa. Nyt se on jo sen verran iso, ettei pyllähtele pepulleen kokoajan ihmettelemään maailman menoa, vaan kävelee hyvin mukana. Olenkin reippain mielin käynyt nyt koko porukan kanssa tekemässä lyhyitä remmilenkkejä ja aamupissityksetkin hoidetaan nyt kertaheitolla koko lauman kanssa. Alkuun oli melkoista sähellystä, ehkä myös siksi että hain itse vasta tuntumaa miten kolmen koiran ja hihnojen järjestely olisi viisainta. Nyt meillä menee jo aika hyvin! Yleensä silti poiketaan aina vähän matkan päässä olevan koulun pihaan, jolloin Vekin ja Eetun voi päästää hetkeksi riehumaan vapaana. 


 Söpö Eetu, otin joulukorttikuvia mutta Eetu ei ikävä kyllä päässyt korttiin asti, koska näytti tältä :D Koirahierontakurssin kolmas kerta oli eilen. Sitä edeltävänä kertana mulla oli molemmat corgipojat mukana: Unto pääsi minun harjoituskappaleeksi, koska Eetulla oli tunnin jälkeen oikea hieronta. Unski ei olisi millään halunnut maata aloillaan, en tiedä johtuiko se uudesta paikasta vai eikö se luottanut siihen mitä teen. Eilen tuntui rentouttavalta, kun sain hieroa Eetua, joka ei kyseenalaistanut pahemmin tekemisiäni vaan makasi kiltisti aloillaan. Selkää hieroessa Eetu ei edes vilkaissut minuun ja ihmetellen kysyinkin, että teenkö jotakin väärin vai miten se ei reagoi. Yleensä Eetu vähän kyseenalaistaa selästä hieromisen, koska siellä ovat aina pahimmat jumit. Todettiin kuitenkin, että ehkä jumit ovat lähteneet niin hyvin ettei koira enää reagoi. Eetun kanssa saatiin aikaisemmin lupa palata hiljalleen agilitytreeneihin, joten ollaan tehty kerran hyppytekniikkaa - meni hyvin! Unski pääsi höntsäilemään vähän esteitä, mutta se uroksenretale päätti nostaa jalkaansa putkeen. Olen tosi pitkän aikaa jo sanonut, että jos käyttäytyminen ei hellitä Unskin täyttäessä 2-vuotta, niin aion sen leikauttaa. Nyt kastraatiolle alkaa olla niin monia hyviä syitä, että varasimme leikkausajan ensiviikolle. Päätös varmistui, kun huomasin empimiseni syiksi mm. "pelkään että se muuttuu" tai "pelottaa että siitä tulee ihan lahna" - eli klassisia "eihän siltä nyt palleja voi sentään viedä"-tekosyitä. Leikkaaminen tulee helpottamaan elämää monelta kantilta, joten eiköhän se ole oikea päätös. Toinen hauska juttu on se, mikä pakkomielle mulla on Unskin turkkiin. Se on taas päässyt räjähtämään sen näköiseksi (yhyy missä minun light-fluffy koira) että halusin käydä siihen käsiksi. Sain vinkkiä eräästä turkinhoitovälineestä, jolla saisin kuulemma kevennettyä tuota turkkia ilman että saksia tai ajokonetta tulisi näyttää. Niimpä seisoin turkinhoitohyllyllä ja visaa vingutettuani mietin taas, että Unskin takia voisi luulla että meillä asuu vähän enemmänkin trimmattava koira. Mutta heti harjattuani Unskin olin ihan myyty ja muutaman päivän ajan tulikin harjattua sitä, raukka :D Omaan silmään turkki keveni ihan mielettömästi (2 kassia pohjavillaa lähti). Alla Eetun hyppytekniikkavideo.




Vekin kanssa ollaan treenattu kaikkea ahkerasti! Videot ja seuraavat tekstitkin ovat kyllä jo muutamaa viikoo vanhaa materiaalia, mutta silti: Eräänä päivänä lähdettiin pyörätuolijahtiin keskustaan, koska ne ovat olleet Vekistä melkoisen hurjia. Metsästettiin myös postikärryjä ja rollaattoreja. Keskusta itsessään ei ollut enää kovin jännittävä, kaikkia ihmisiä olisi halunnut mennä pussailemaan. Treenattiin ostoskeskuksen liukuovien edessä maahanmenoa ja kontaktia, kun ihmisiä lappoi ohitse. Eräs ihminen pysähtyi pitkäksi aika tölläämään metrin päähän Vekkiä, mutta penska ei suonut silmäystäkään tälle. Torialueella leikittiin lapasella ja tehtiin paikkamakuuta. Keskustaretken vuorenhuippu meillä oli eräs jännittävä tyyppi, jota halusin käydä treffaamassa. Olen huomannut että patsaat ovat koirille ihan karmeita, joten ajattelin olevan korkea aika horjuttaa vähän Vekin maailmaa ja käydä tutustumassa tuohon mörköön. Tietämättömille tiedoksi siis, että Joensuun keskustan turistikohde on tämä susipatsas. Aluksi menin istumaan penkille patsaan viereen (ei tullut tyhmä olo, ei) ja Vekki piti hirveää meteliä patsaalle. Olin itse rentona enkä pyytänyt Vekkiä kuin syömään kädestäni hetkeen. Pian se alkoi rauhoittumaan ja lopulta istuttiin patsaan kanssa vierekkäin ja Vekki mun sylissä. Syliin otin siksi, että sekin "kuvakulma" tulisi pennulle tutuksi patsaan ollessa vieressä. Sitten tulivatkin turistit kysymään voitaisiinko siirtyä, koska haluavat ottaa valokuvia. Käytiin vielä leikkipuistossa katsomassa muovista jättivirtahepoa (ei pelottava) ja paikkamakuuta outoa materiaalia olevalla liukumäen päällä sekä nähtiin ilvestä esittävä patsas (ei pelottava enää).


Tokoa ollaan tehty sisällä ja ulkona. Perusasento alkaa löytyä kokoajan paremmin ja nyt Vekki osaa tarjota sitä ilman koroketta. Viime treeneissä alettu korostamaan eri palkkaustapoja, eli tehty taka-, kauko- ja lelupalkkaa, kaikki toimii. Toisena aamupäivällä tokoiltiin pihalla, josta ylläoleva video. Lelun palauttaa mulle nykyään hyvin, tosin esim. yllä oleva lelu oli huono, koska Vekki ei saa siitä nopeasti otetta. Lelun palautuksessa keskitytään vielä vain pitämään lelubileitä "JEE OOTKO HIENO VÄHÄN OON YLPEE SUSTA NYT BAILATAAN LELUN KAA!" eikä tekniikkaan. Huomannut, että Vekki enemmän kreisinä mun kanssa, kun rällästän sen kanssa ja hypitään ympäriinsä, tekniikkaan pikkuhiljaa mutta tiedostan sen itse kokoajan! Pallo palautuu myös hyvin ja toimii palkkana, tällä kertaa tosin huonoissa maahanmenoissa, koska en käskyttänyt selkeästi. Seuraamisessa katsoo mua, mutta palkkasin vaan oikeista katsekontakteista. Sivulla maahanmenot, pyöriminen ja paikkamakuu toimii myös. Oon niin innoissani, koska Vekin kanssa on ihana treenata: se antaa kokoajan kaikkensa, eikä ikinä passivoidu vaan mielummin yrittää enemmän! Olen saanut nyt niin ihanaa palautetta Ardienten lähipiiristä, että oikeasti tulee niin hyvä fiilis että teen asioita oikein. Vekin isän X:n kasvattaja sanoi, että on ihan rakastunut Vekkiin ja ihailee millainen suhde meillä on pennun kanssa. Toinen kasvattaja sanoi, että meidän tekeminen näyttää tosi hyvältä eikä mitään kommentoitavaa, paitsi ihan pilkunviilausjuttuja. Kuulemma me mennään vielä pitkälle!


Tosiaan, saatiin paikka oman seuran pentuagilitykurssilta, jonka ensimmäinen kerta oli viime maanantaina. Muut kurssin pennut olivat huomattavasti vanhempia, mutta silti omistajat hämmästelivät miten hienosti Vekki piti minuun kontaktia. Aloitettiin toko- ja kropanhallintaosuuksilla. Tokossa ohjaajat lähinnä neuvoivat miten pennun voi saada kontaktiin ja paremman yhteistyön, mikä oli meille aika itsestäänselvyys kun vieressä nöksötti jatkuvasti perusasentoon pyrkivä pentu. Totesin etteivät muut pennut ja uusi tilanne tuottaneet minkäänlaisia keskittymisvaikeuksia, joten päätin keskittyä harjoittelemaan rauhoittumista kun ei tehdä hommia. Istuin lattialla pennun kanssa, silittelin sitä ja kehuin kun kävi maate. Vekki makasikin rennosti vieressäni tai katseli hissukseen muiden tekemisiä, tosin heti jos olin itse aktiivisempi niin se alkoi ottaa kontaktia. Kropanhallintaosuudessa näytettiin miten peruuttamista voi harjoitella ja sheipata, mikä oli sekin tuttua. Muiden harjoitellessa peruuttamisen treenaamista minä sheippasin V:ltä ja se pisti pakkivaihteen suoraan päälle. Ohjaajat naurahtivat, että pentu kyllä tarjoaa melkoisen hienosti ja naurahdin ettei ole ihan eka treenikerta meillä. Ainut uusi juttu meille oli eräs takajalkatreeni, jonka sitten lennosta sheippasin ja naksutin V:lle, joka tajusi idean hetkessä. Seuraavaksi siirryttiin agilityosuuteen, jossa halliin oli jaettu omiin paikkoihin muutama siiveke ja putki. Yksitellen mentiin tälle alueelle, päästettiin pentu irti ja palkattiin sitä kiinnostuksesta esteisiin. Tosiaan, tällä kurssilla tullaan opettamaan esteet sheippaamalla, mistä ainakin ite innostuin tosi paljon! Alkuun Vekki kävi tsekkaamassa esteet uteliaana josta palkkasin. Sitten se höpsönä tarjosi perusasentoa ja yritti olla mahdollisimman pätevä tokokoira. Palkkailin sitten putken suun haistelusta ja muutaman palkkauksen jälkeen Vekki sujahteli jo putkeen. Palkkasin sitä myös siivekkeen välistä menemisestä, jolloin itse seisoin sen verran ratkaisevassa kohdassa, että V:n tuli päättää tuleeko se luokseni kiertäen siivekkeiden läpi vai ilman. Siirryttiin sitten toisille esteille, jossa tehtiin itsenäisemmin. Luotin Vekkiin sen verran, että annoin sen huoletta olla ilman hihnaa, vaikka muita pentuja oli ihan lähellä. Vekki alkoi hakea putkeen yhä enemmän ja se reagoi kaikkiin liikkeisiini käymällä juoksemassa putken. Palkkasin näistä tietysti kokoajan vuolaasti ja otettiin vielä siivekkeen kiertäminen mukaan. Seisoin taas lähellä siivekettä Vekki vasemmalla puolellani ja liikuin hieman, jolloin Vekki kiersi siivekkeen. Lopulta tehtiin pientä yhdistelmää, jossa koira kiersi ensin siivekkeen ja kun käänsin kroppaa putken linjaan, niin se kävi tekemässä myös putken. Ihan uskomatonta, niin hieno kakara! En missään vaiheessa tehnyt elettäkään ohjatakseni sitä putkeen, se teki sen ihan itsenäisesti omasta tahdostaan. Siksi oon aika innoissani tästä sheippaamalla opettamisesta, koska siinä koiralle ei anneta mahdollisuutta kieltäytyä menemästä estettä (tietty erikseen koirat jotka eivät osoita kiinnostusta koko esteisiin, vähän vaikeaa), koska sitä ei yritetä houkutella sinne. Loppuvaiheessa eräs pennuista lähti juoksemaan ympäri hallia ja sai toisen pennun lähtemään myös hallinnasta. Vekki sattui juuri samaan aikaan myös lähteä juoksemaan ja ehdin avata jo suuni huutaakseni sen takaisin, mutta mitä vielä: pentu kävikin juoksemassa vähän matkan päässä olevan putken ja juoksi suoraan luokseni ilmeellä "8D8D8D OLINKO TAAS HIENO". Omatoimivuorolla Vekki on päässyt tekemään myös putkea, alla oleva video siitä.



Tänään oli taas pentuagility. Alussa tehtiin kontaktia kävellen samalla muiden pentujen lähellä. Vekki oli hurjan hieno, yritti tarjota kokoajan seuraamista. Halliin oli tehty taas useita pisteitä, me aloitettiin leikityspisteellä. Ensin katsottiin miten pentu leikki eikä yllätys, että V leikki tosi hyvin. Heittelin myös palloa ja pentu palautti sen iloisena minulle. Sitten alettiin sheippaamaan siivekkeiden välistä menemistä, tämän hoksasi nopeasti ja tarjosi eri tavoilla siivekkeistä menemistä. Tässä välissä sheipattiin peruuttamista ja maahanmenoa, aina välillä lennosta haluttiin koiran tarjoavan toista asiaa ja se joutui keksimään mitä siltä pyydettiin. Alkuun Vekki tarjosi kivenkovaan peruuttamista ja allekirjoittaneella teki tiukkaa olla palkkaamatta, koska Vekki ei oo ikinä peruuttanu niin hyvin! Kuitenkin keksi kaikki mitä pyydettiin ja lopussa tarjosi uudelleen siivekkeiden kiertämistä. Tauon jälkeen tehtiin paikallaanoloa. Alkuun Vekki pyöri vaan mun sivulla ja tarjosi perusasentoa, palkkailin sitten pelkästään että oli tarjoamatta mitään ja istui, jolloin saatiin paikallaolojakin. Yritti myös kokoajan maahanmenoa, koska sitä ollaan tehty enemmän. Seuraavaksi tehtiin pientä "rataa", jossa kaksi hyppyä penturimoilla (pumperitko ne on) ja mutkaputki. Aloitettiin pelkällä putkella, mutta pian otettiin siivekkeet mukaan. Vekki haki älyttömän hienosti ja se ymmärti jatkaa esim. seuravalle hypylle jos en heti palkannut sitä :) Loppuun vielä erikseen pidempää mutkaputkea ja irtorengasta, Vekki oppi kaiken tosi hyvin. Niin tavattoman hieno pentu, en voi käsittää!


25 marraskuuta 2013

susirajalla sataa lunta


Voihan koiranpentu, miten nopeasti voitkaan kasvaa isoksi. Tuntuu aika hurjalta, että Vekki täyttää tulevina päivinä jo 4kk ja eilen tuli 17vko mittariin. Suloinen pennuntuoksuinen arki tuntuu aika kaukaiselta, kun Vekki juoksee jo reilusti isoveljiään kovempaa ja kokeilee röyhkeästi rajojaan. Eilen oli varsinainen känkkäränkkäpäivä, kun Vekki testaili mua ihan typerissä tilanteissa, ihan kuin sille ei olisi ikinä mitään opetettu. Tätähän oli kyllä odotettavissa, kun tiedettiin että melkoisen terävä ja kovapäinen pentu siitä saattaa tulla ja nyt itsellä heräsi herätyskellot, että täytyy olla tarkkana tulevaisuudessa - koiralla ei saa olla harmaata aluetta! Vekki oppi eräänä päivänä kapuamaan sänkyyn, nyt siitä on maailman hauskinta kun voi aamuisin loikata sänkyyn kiipeilemään mun päälle ja ilmoittamaan, että häntä saisi nyt mieluusti viihdyttää
 
 Vekki 16vko

Muuten ollaan treenattu ihan sopivasti, ehkä tällä viikolla ollaan aktiivisempia kun on niin rento viikko ja työtkin loppuvat. Tokossa ollaan otettu huimia edistysaskelia, kun Vekki oppi muutama päivä sitten perusasennon. Tätä ennen se on osannut pyöriä korokkeella ja tarjota sivulleni tulemista siinä. Nyt kokeilin pyytää pennun tulemaan vähän matkan päästä luokseni, kun itse seisoin koroke vasemmalla puolellani. Hienosti tuli suoraan perusasentoon käyttämällä takapäätä ja istuminenkin on tullut itsestään mukaan. Tänään otettiin ohjelmistoon esineen nostaminen, mikä alkoi sujua heti hyvin kun Vekki tajusi olla astumatta esineen päälle samalla kun yritti sitä nostaa :D Lelun palauttamisessa on ollut ylä- ja alamäkiä ja etenkin niistä alamäistä otan aina itseeni. Jos jonakin päivänä Vekki lällätteekin lelu suussa eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa tuoda sitä minulle, niin olen heti ihan yhyy olen pilannut kaiken. Tänään oli sellainen päivä ja hammasta purren jätin lelua mussuttavan pennun ja lähdin tilanteesta pois. Myöhemmin mietin oliko mulla vain ihan väärä asenne hommaan ja jatkettiin leikkiä. Tällä kertaa meillä oli ihan eri sävel hommassa ja Vekki palautti lelun innoissaan mulle ja leikittiin täysillä.


Kuten näkyy, niin aktiivisesti ollaan käyty rällästämässä muiden koirien kanssa. Kerran tai useammin viikossa Pokka-veljen kanssa, koska veljeksillä vain natsaa niin yksiin. Sunnuntaina saatiin aikamoinen miitti aikaiseksi ja molemmille koirille löytyi sopivaa, pitäisikö sanoa tasoistaan seuraa. Eetulle kaksi kappaletta ihania australianpaimenkoiria, joiden kanssa on kivaa riehua päättömästi. Vekki leikki hienosti kaikkien kanssa, etenkin 5kk Fiina-spanielin kanssa oli kivaa pelleillä, mutta Pokan saapuessa paikalle veljekset lumoutuivat välillä täysin toisensa seuraan. Kohta saadaan Unto räkäpää myös kotiin, sitten on taas Vekillä joku jolla pyyhkiä olohuoneen lattia, ainakin sen näköistä niiden kahden meno on kun Vekki makaa Unton päällä ja kiskoo tätä karvoista - mikä on Unskista vaan ihanaa :D


Lauantaina käytiin hakuilemassa! Jotta penska saisi varmasti ideasta taas kiinni, niin ukko syötti aina herkkuja metsässä alkuun Vekille ja sitten mentiin hetkeksi pois, jotta ukko meni paremmin kauemmaksi piiloon. Jokaisella kerralla Vekillä oli kova kiire takaisin ja mieletön hinku päästä etsimään ukko. Ensimmäisellä kerralla löytäessään ukon se oli hetken hämmentynyt, mutta kun Mikko avasi suunsa niin pentu meni samantien aivan lötköksi ihastuksesta "SE OLITKIN SÄÄ" ja pörräsi hyvän aikaa Mikon jaloissa syöden samalla kissanruokaa palkaksi. Toisella kerralla ukko meni niin hyvin piiloon, että varmasti tietäisin pennun käyttävän ilmavainua. Hyvin lähti sinne suuntaan jossa ukko oli ja teki suoran piston, jos näin voi vielä sanoa. Minua alkoi jo epäilyttää, että voiko pentu oikeasti tehdä näin hyvin hommia, joten viimeisellä kerralla ukko meni vielä kauemmas suuren kannon taakse piiloon. Tosi hyvin Vekki lähti taas suoraan sinnepäin (mitä nyt kävi alkuun koukkaamassa vähän väärässä suunnassa) ja selvästi kävi tarkastamassa mahdolliset paikat, jossa ukko sen mielestä voisi olla. Samassa paikassa juoksutettiin taas veljeksiä (ja Eetua ja Romia) ja laukauksia kuului taustalla, pentu ei välittänyt. Eetu jäi välillä kuuntelemaan, mutta ei mennyt paniikkiin



 Eetusta ei saa ikinä söpöä juoksukuvaa, tämä on hämmentävän söpö kun edes kieli ei roiku suusta!

Tänään meillä oli ensimmäinen kerta koirahierontakurssia. Yllättävän hyvin kaikki koirat rauhoittuivat hieronnan ajaksi ja Eetu kuunteli, kun pyysin sitä olemaan rauhassa. Välillä se kyllä nosti päätään ja katsoi mua sellaisella "ootkohan nyt ihan varma mitä oot tekemässä?"-ilmeellä, mutta luotti kuitenkin siihen etten ihan kiduta sitä hengiltä. Kaikki oppi meni allekirjoittaneella kyllä päähän, nyt vain pitää viikon ajan hyödyntää oppimaansa, jotta varmasti osaa sitten jatkossa! Kotiin tullessa portin takana oli varsinaisen uninen pieni mustavalkoinen, joka ei jaksanut edes ylös nousta meidät nähdessään. Yleensä nimittäin alkaa sellainen huutokonsertti, mutta nyt pentu vain tuijotteli meitä ihan unenpöppörössä eikä jaksanut juuri reagoida. Tuli hyvä mieli, yksinolokin näyttää siis sujuvan :) Ja jee, lunta! Nyt tekee mieli taas lenkkeilläkin kunnolla, kun tänäänkin aurinko paistoi ja illalla taivas oli täynnä tähtiä

18 marraskuuta 2013

kilometrin pituinen postaus


Luvassa jäätävän pitkä tiivistelmä ainakin kahden viikon aikaisista treeneistä. Oon muokannut tätä postausta ainakin kymmenen kertaa, kun on tullut uusia edistysaskelia jotka haluun kirjata ylös.

Ruutu: Ollaan tehty tosi monipuolista treeniä ja painotettu eri osa-alueita treenikerroittain, mikä onkin tuottanut tulosta. Välillä ollaan sheipattu edelleen paikkaa ruudussa, oon palkannut ahkerasti itse ruutuun stoppaamisesta ja siellä seisomisesta, koska E:llä on tapana välillä valua ruudun etuosaan käskyn jälkeenkin. Välimatkaa tehty jo ihan kokeenomaisesti usasti, välillä palkka on jo etukäteen ruudussa, toisinaan lentää kädestäni tai käyn palkkaamassa ruudussa. Seuraamaantuloja ollaan myös tehty ja niissäkään ei ole mitään ongelmaa itse kokonaisen ruudun yhteydessä. Huippua! Seuraavaksi pitäisi alkaa liikuttamaan ruutua toistoittain eri kohtaan ja viedä koira pois ruudun rakentamisen ajaksi. Kokeilin tätä yhdissä treeneissä ja silti haki tosi hyvin näyttämääni suuntaan ja löysi oikean paikan ruudusta, jes! Treenattu erilaisilla ruutumerkeillä ja viime treenit ihan matalimmilla, joten erilaisissa merkeissäkään ei ongelmaaa

Tunnari: Tehty aika monia toistoja, ei mitään moitittavaa. Välillä koiralla vire aika korkealla, mutta yhä malttaa haistella kaikki kapulat ja oma nousee edelleen. Mulla ei ole tosiaan vielä tunnariin uutta käskysanaa, vaan oon antanut koiralle luvan mennä kapuloille aina käsimerkillä. Pitäisi keksiä nyt sellainen käskysana, mikä ei innostaisi koiraa liikaa, mutta kuitenkin naksahtaisi se tunnarimoodi päälle. Pikkuhiljaa voisi harjoitella myös kapulan tuomistakin.  

Luoksetulo: MUISTA olla näyttämättä koiralle palkkaa, jos aiot palkata sen kädestä heittämällä! Tajuan aina vasta jälkeepäin, että miksi se koira stoppaa nuin huonosti ja sitten tajuan heiluvani tennispallokädessä, arg! Stoppeja tehty lelu- ja ruokapalkalla erikseen, hyviä silloin

Liikkeestä istumista tehty kokeenomaisesti, ilman mitään ennakkovihjeitä, tosi hyviä! Luotan jo siihen, että istuu ja niin on istunutkin joka kerralla, oon innostuneen hämmentynyt tästä. Metsku junnaa paikoillaan, koska nykyinen kapula on vain Eetun suuhun liian suuri ja se häiritsee koiran tekemistä. (Huom! Uusi metsku ostettu, treeni alkakoon) Seuraaminen on aikamoista keulimista nykyään, mutta ollaan sitäkin ahkerasti tehty ja muistuteltu miten se menikään. Paikkiksia tehty lähinnä siten, että hallissa laitan koiran nykyään aina makuulle käskyn alle kun esim. rakennan rataa tai ruutua, joten varmasti tehty yli koepituuksia monta kertaa. Välillä olen käskenyt pitämään pään maassa (tarjoaa hyvin itse), mutta yhtä hyviä muutenkin! Kaukot on menneet aika hyvin eteenpäin ja olen rohkeasti tehnyt niitä jo treenikentällä ulkona ja hallissa, yleensä aina takapalkalla. Vapauttanut aina omasta mielestä erityisen hyvistä vaihdoista, mutta muutaman kerran tehty yhtä monta vaihtoa, kuin kokeessakin olisi


Unskin tokouran piti olla jo kuopattu, kunnes tapahtui eräs muuttuja: corgien tokomestaruuspäivä julkistettiin. En tiedä miksi, mutta se herätti taas mussa samanlaisen innon saada molemmat koirat kilpailemaan kyseisissä karkeloissa, joten päätin että kyllä Untokin on alokasluokkaan saatava! Etenkin kun summailtuani totesin, että meillä on kaikki liikkeet hyvässä vaiheessa, jos huonoa seuraamista ei lasketa. Nyt olen höllännyt sitten otetta ja päättänyt vain, että opetan Unskille tarpeeksi mukiinmenevän seuraamisen, sellaisen ettei pilkkua aleta viilata. Viime aikoina ollaankin sitten kertailtu tokojuttuja ja Unski on ollut melkoisen pätevä. Epäilen, että sille on tapahtunut nyt sama kuin Eetulle joskus, eli huomannut miten kivaa aksatreenaaminen on, niin se on kanavoitunut jotenkin tokoon. Koska Unski on ollut ihan kympillä mukana!

Seuraamisessa ollaan kokeiltu vähän miten hommaa aletaan rakentamaan ja rohkeasti otettu liikettä mukaan, jolloin oon sitten palkkaillut oikealla paikalla seuraamisesta. Ajattelin edetä tekemällä sekä lyhyitä ja tosi keskittyneitä pätkiä, mutta myös palkkailua siitä kun Unski itse liikkeessä hakeutuu oikealle paikalle. Oon ihan innoissani, miten kivaa tää on Unskista ollut. Jäävistä molemmat maahanmeno ja seisominen toimivat ja reagointi käskyyn on nopea, etenkin maahanmenossa! Luoksetulossa kertailin olkkaritokoiluna perusasentoon tulemista pidemmältäkin välimatkalta ja tänään tehtiin kokonaista kokeenomaista luoksaria. Unski nimittäin tulee kyllä mielettömän kovaa, mutta sillä ei ole riittänyt ajatus tulla vielä vauhdista sivulleni. Olkkaritreenistä oli hyötyä, sillä tänään ulkona kutsuessa hihkaisin "sivu" ja koiran ollessa muutaman metrin päässä muistaakseni toistin hiljempaa "sivu", mutta koira itse hoksasi ja tuli niin hienosti perusasentoon!! Noora teki Unskille myös luoksepäästävyyden, siinä ei mitään erityistä: pikkuketun häntä heilui hurjasti, mutta malttoi istua aloillaan kun pyysin. Paikkista tehtiin ihan uuden koiran (Pinnan) kanssa: Unski tuijotteli välillä Pinnan suuntaan, mutta hyvin katsoi myös mua. Kävin palkkaamassa tosi tiheästi, ettei se vaan keksisi nousta ja tehdä omiaan. Hassua muuten miten Unskin vire jotenkin paranee, kun paikalla on muitakin koiria! Nytkin se hakeutui tosi innokkaasti perusasentoon ja teki niin hyvin hommia, vaikka paikalla oli uusia ihmisiä ja koiria - ihan huikea otus. (Huom! Ollaan tehty nyt lyhyttä 3-5m seuraamista ja U:lla pysyy kontakti ja seuruupaikka kiitettävän hyvin)


Tosiaan mainintaa vielä siitä Unskin ykkösjutusta, eli agilitysta. Ollaan tehty aktiivista motivointitreeniä nyt 4-5 kertaa, mikä on tuottanut tulosta! Näillä kerroilla kun olen ottanut U:n autosta, niin se on ollut ihan säpäkkänä ja ottanut hirmuisesti muhun kontaktia. Halliin mentäessä se tarjoaa kokoajan tuota partiopoika-asennetta. Viime perjantain radasta sovelsin U:lle ja mulle sopivan rallittelupätkän. Unski oli ihan liekeissä ja se ei juuri viitsinyt edes minun ohjauksia kuunnella, vaan ampui välillä ihan omia menojaan - minä vain perässä juosten ja nauraen. Koko treenien ajan Unski oli kuulolla, mutta se irrotteli ja meni kokoajan täysillä! Lelupalkka toimi hyvin :) Loppuun tehtiin vielä keppejä ohjureilla ja pikkukettu ei oikein voinut hillitä itseään: se pujotteli hyvin, mutta yritti aina välillä mennä ohjureiden alta! Kuitenkin pääjuttu mitä haettiin oli itse kepeille hakeminen, mitä tehtiin suoran putken ja muutamien hyppyjen kautta. Oli hauskinta ikinä, kun putken jälkeen viskasin U:n hyppäämään edessä olevan hypyn, niin se yhden sijaan kävi hyppäämässä muutaman seuraavankin (jotka kaaruivat vielä vaikeammin pois linjasta) ja kääntyi sitten minua kohti ja haki hyvin kepeille. Tätä lisää! Eetu teki näissä treeneissä lähtöjä, kontaktien alastuloja ja keppien ekaa väliä sheipaten. Lähdöissä kävin aina palkkaamassa sen lelulla ja sitten siirryttiin toiseen kohtaan leikkimään lähtöä. Lopulta oltiin putken suulla, jossa härnäsin muka ohjaamalla kokoajan putkeen, eikä E saanut liikahtaakaan. Koira keskittyi kuitenkin hienosti, eikä se reagoinut mun ohjaukseen mitenkään, ennenkuin lopulta vapautin ja palkkasin antamalla juosta putken tai leikittämällä lelulla. Eetu teki tällaista kaikenlaista pientä, koska se ei saanut vielä treenata kunnolla (Huom! Seuraavissa treeneissä tehtiin aika samalla kaavalla juttuja: Eetu lähtöjä, kontakteja ja pientä irtoamissuoraa, Unski muutamaa hyppyä, A:ta ja keppejä. U:n kanssa myös tokoiltiin aksan yhteydessä ja koira toimi tosi hyvin)



Sitten junnun treeneistä! Vähän rauhallisempia viikkoja treenien osalta, mutta edelleen hyvällä mallilla ollaan. Uutena juttuna päätin kuitenkin vielä ottaa peruuttamisen, mikä sujuu nyt tosi hyvin. Alkuun Vekki tarjosi kiven kovaa maahanmenoa ja turhautui, kun en tehnyt elettäkään palkatakseni sitä. Joustin sitten kriteeristä ja palkkasin pelkästä seisomisesta ja tassujen liikuttelusta. Jossain vaiheessa peruutusvaihde meni kuitenkin päälle ja nyt Vekki tarjoaa kokoajan peruuttamista! Ollaan myös tehty korokkeen päällä hakeutumista sivulle, eli takapään käyttöä. Alkuun oli pientä sähellystä, mutta pian vain ne takatassut alkoivat steppailemaan ja Vekki osasi hakeutua kohti mun sivua. Istumista ja etenkin maahanmenoa tehty paljon liikkeessä, eikä pentu tarvii enää kuin napakan käskyn ja tekee mitä pyydetään, ei enää käsimerkkejä ja varmisteluja. Hallilla ollaan leikitty kahdella lelulla (heitän lelun ja Vekin ottaessa sen suuhun kiskaisen esiin toisen lelun) ja tehty peruuttamista, maahanmenoja ja istumisia. Maahanmenoja tehtiin silleen, että pelleilin, hyppelin ja innostin pentua kamalasti ja sitten äkkiä hihkaisin "maahan" - nää oli penskalle ihan helppoja! Sitten vapautuksen jälkeen hurjat bileet! Tähän asti Vekki ei ole ottanut mistään uudesta paikasta niin paljon häiriötä, että se olisi vaikuttanut työskentelymotivaatioon. Tästä hyvä esimerkki Jyväskylän KV-näyttelyn päälava, jossa käytiin vähän sheippailemassa ja tekemässä jutskuja :)


Sitten tähän päivään! Tosiaan, oltiin viikonloppuna Jyväskylän KV näyttelyssä esiintymässä toko- ja agilitynäytöksissä. Tokossa Eetu esitteli seuraamista, noutoa ja kaukokäskyjä. Seuraamisessa annoin "viereen"-käskyn ja se toimi hyvin. Kaukoissa E:llä oli takapalkka, mutta se teki jatkuvasti voittajan kaukoja tosi hyvin, kuitenkin häiriönä oli mikrofonin puhe taustalla, yleisö ja ihan uusi paikka. Noudossa haki tavallista kapulaa ja showmeiningillä vielä tyhjää muovipulloa, luuta ja juontajan kengän. Unski pääsi näyttämään miten nuoren koiran kanssa voi treenata ja näytettiin perusasentoa ja sivulla pyörimistä. Hyvin tyypilliseen tapaan Unskin kanssa sattuu ja tapahtuu ja nytkin se hökäisi nakin palasen väärään kurkkuun ja piti ainakin puoli minuuttia odotella, että se sai taas itsensä kasattua :D Näyttelystä tarttui mukaan taas uutta treenikamaa kuten naksutinta, uusi metsku(!!), vetolelua ja Vekin leikitystreeniin uudet samanlaiset lelut. Päivän aikana kävikin sitten hassu juttu, että kotimatkalle meille lähti vain kaksi koiraa ja mukana olleelle äitilleni yksi. Päätin antaa Unskin porukoille hetkeksi lievittämään koiraikävää, joka näytti olevan varsin suuri. Unski rakastaa ylikaiken olla omalla takapihallaan, joten sillä on siellä kivaa. Minä puolestani käytän tämän ajan hyödyksi ja treenaan Vekin kanssa paljon etenkin yksinoloa ja hihnakäytöstä. Eetun kanssa aloitamme viikon päästä koirahierojakurssin ja nyt treenataan voittajan liikkeitä edelleen supermotivaatiolla :) Vekki sai myös torstaina tehosterokotuksen ja painoa oli nyt 10,5kg. Alla olevaa kuvaa katsoessani suu loksahti auki: se näyttää niin ISOLTA! Ihan oikealta koiralta! Meidän kokoonpano näyttää siis hetken aikaa tältä:


13 marraskuuta 2013

unski 2-vuotta!



Unski 2-vuotta!

Tänään ikuinen juniori täyttää toisen kerran vuosia, ehkä villeimmät vuodet ovat nyt ohitse kuka tietää. Viimeiset kaksi vuotta eivät ole olleet helppoja, kun pienestä, hörökorvaisesta söpöliinistä kasvoikin itsenäinen ja oman päänsä mukaan menevä pojankloppi, jonka kanssa emme tuntuneet pääsevän yhteisymmärrykseen yhteisistä pelisäännöistä. Nyt tuntuu, että elämä tälläisen taivaanrannanmaalarin kanssa onkin ihan mukavaa ja pienet asiat joita Unski tekee ovat minulle niitä suurimpia. Unski on ihan loistotyyppi, kaikkine omine piirteineen ja höpsötyksineen. Ihana Unniomena

04 marraskuuta 2013

corgipoika karjapaimenena


Koirilla oli perjantaina taas hieronta-ajat: Eetulla jumit pehmentyneet, mutta vielä tarvitaan uusi kunnon käsittely. Unskilla taas jumit olivat helpottaneet tosi paljon ja uutta aikaa ei lähiaikoina tarvita. Koirahierojakurssi alkaa nyt marraskuun aikana, joten kumpikin koirista pääsee allekirjoittaneen opetuskappaleeksi sitten kurssille :) Kumpikin koirista pääsee varmaan vaihtelevasti mukaan, tosin kurssin opetustila on melko pieni, eli katsotaan kumpi osaa olla rennommin tarvittaessa. Vekki pääsi katselemaan taas hevosia, jotka aiheuttivat pientä pöhistelyä, mutta paljon rennompi ja uteliaampi oli. Käytiin myös hevostallissa ja maneesissa, kummassakaan ei jännittänyt turhia: tallissa haisteltiin rauhassa ja maneesissa leikittiin lapasella kuin kotonaan

Hierojan jälkeen lähdettiin pidemmäksi viikonlopuksi Pieksämäelle, joka tiesi koirille taas varsin vapaata elämää pihalla riehuen 24/7. Paikalla oli myös Sohvi-leonberi. Perjantaina corgipojat joutuivat vielä olemaan aikalailla sisällä, koska hierojan jälkeen eivät saaneet riehua. Eetulle pidin BOT-kuurin ja luultavasti tuun pitämään vielä pidemmän lähiaikoina. Tutustutettiin kuitenkin Vekki ja Sohvi toisiinsa. Alussa Vekin silmät pullistuivat päästä, kun norsun kokoinen Sohvi tallusteli sisään. Ensin Vekki alistui ja esitti varsin pientä ja surkeaa otusta Sohvin edessä. Hetken aristeltuaan se alkoi kuitenkin huomata, että Sohvia ei haitannut ollenkaan jos Vekki sattui läppäisemään sitä tassulla naamaan tai nakertamaan vähän korvaa. Niimpä kaikki ujostelu katosi ja koko viikonlopun tämä kaksikko leikki ihan täysillä ja Vekki selätti jatkuvasti Sohvin lattialle ja roikkui tämän naamassa :D Nyt voin epäilemättä yliviivata kohdan "suuret koirat" tutustumislistalta. Koirat eivät yleisesti saisi tulla yläkertaan, joka toimi meidän nukkumapaikkana. Eipä auttanut sitä tuolle kersalle kertoa, kun kokoajan oli kiipeilemässä portaita ylös ja alas. Noh, corgeja nuo rappuset ovat aina vähän pelottaneet, joten ihan hyvä että yksi näistä suostuisi ne kävelemään ilman anovia "voisitsä pliis hei kantaa mut alas?"- katseita. Vekki pääsi myös Mikon siskon mukaan ruokkimaan kanoja, joista lähinnä kanojen ruoka oli herättänyt enemmän kiinnostusta kuin samassa tilassa olevat kanat

Vekki 14vko - Herra Jalka

Lauantaina oli mulle jännä päivä, sillä pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan! Lypsytilalla jossa kävimme ratsastamassa oli myös koiria, jotka juoksentelivat vieressämme koko ratsastuslenkin ajan. Voi sitä onnea, jos saisi itsekin lenkkeillä aina näin. Satuimme puhumaan myös itse naudoista ja lypsytilasta, jolloin lypsytilan pitäjä sanoikin että voisin tuoda corgini kokeilemaan hänen naudoillensa. Minähän tästä sekosin ja ehdotin heti seuraavaa päivää sopivaksi, jonka löimme lukkoon. Totesin etten tule varmaan nukkumaan seuraavana yönä ollenkaan, koska olen niin kovasti halunnut viedä koirat käymään naudoilla!


Sunnuntaina iltapäivällä menimme sitten uudelleen lypsytilalle. Vekki pääsi ensin tutustumaan hevosiin ja lehmiin hihnassa. Lehmät eivät herättäneet juuri paljoakaan mielenkiintoa, vähän niitä töllisteltiin. Edelleen hevoset olivat paljon siistimpi juttu, etenkin kun hevosia kiinnosti kovin tuo pieni koiraolento. Nyt niitä katseltiin kuitenkin rauhallisesti istuskellen eikä enää hevosten liikkuminen ollut niin jännittävää. Naudoista otimme erilleen vain sellaiset, jotka olivat tottuneet koiriin

Voisin jo tähän alkuun todeta sen, että ensikerralla tiedän tehdä jotkut asiat toisin. Huomasin sen jo nimittäin heti, kun otin koiran laitumelle. Pojat olivat saaneet 3 päivää rällästää 24/7 pihalla vapaana, eivätkä juuri malttaneet nukkua kuin öisin. Tämä jo pelkästään on ollut meidän piskeille tosi väsyttävää, joten ylimääräisiä paukkuja ei juuri enää sunnuntaille ollut. Maastona toimi melko mutainen ja tahmea pelto, jossa koirien oli haastavaa liikkua. Koiriin tottuneet lehmät eivät juuri hetkahtaneet koiria, elleivät ne ihan oikeasti liikuttaneet lehmiä. Tämän vuoksi meillä oli aika laimeita karjapaimenia käsissämme, jotka olivat lähinnä "hyi mutaa hyi mun tassut menee likaseks" :D Eetu pääsi ensimmäisenä naudoille. Vähän sitä alkuun jännitti uudet ja suuret eläimet, mutta alkoi rentoutua pikkuhiljaa. Eetu on aina ollut tuommoinen ärsyttävä neiti, joten se keskittyi enimmäkseen katsomaan askeliaan ja ällöämään kävelyä mudassa. Tokokoira piti varsin hyvin minuun kontaktia, mutta itse ideasta se sai aika huonosti kiinni. Uskon että meininki olisi ihan eri, jos maasto olisi ollut mieluisampi ja koirassa enemmän virtaa työntekoon


Päätin laittaa E:n autoon ja ottaa Unskin tilalle, koska se yleensä nostaa Eetun motivaatiota. Unskilla oli ihan eri meininki jo heti alkuun tässä hommassa, eikä ihmekään koska se on paljon itsenäisempi ja tekee omia päätöksiä tarpeen mukaan, eikä kysele minulta turhia - tässähän se on sinällään positiivista kun sytytellään. Se otti heti focuksen eläimiin ja hakeutui sopivan matkan päähän lehmästä ja seurasi sitä. Lopulta siltäkin alkoi olla viimeisetkin paukut poissa eikä keskittyminen enää vain jaksanut pysyä siinä hommassa, etenkin kun naudat liikkuivat vastahakoisesti vasta kun koira todella halusi saada ne liikkumaan, mikä on tietysti aivan tavallista - siitä koirastahan se tarmo pitäisi löytyä saada kaikenlaiset eläimet haluamaansa suuntaan. Jossain vaiheessa eksyin taas suostuttelemaan U:ta, kun huomasin että sen into alkoi laantua. Vaihdettiin sitten osia, jolloin minä otin kuvia ja Mikko meni nautojen seassa Unskin kanssa. Heti se innostui enemmän, esim. alla olevassa kuvan oon ottanut minä ja Mikko on U:n vieressä, tuossa se piti hyvin kontaktia eläimeen ja vauhtiakin oli


Onneksi saadaan alkaa käymään tuolla paikassa tulevaisuudessakin ja naudat ulkoilevat ympäri vuoden, joten mahdollinen uusi harrastuksemme ei tyssää heti alkuunsa. Seuraavalla kerralla tiedän ladata kunnolla koirien akkuja kunnolla ennen naudoille menoa. En usko että tästä tulee kummankaan corgin kanssa mitään kovin tavoitteellista harrastamista, mutta katsellaan nyt miten pojat alkavat syttyä. Kuten näkee, niin meille sattui vieläpä aika masentava sää, joten kuvat ovat melko sumuisia ja suttuisia. Kotona meillä on ollut varsin uupunutta sakkia, tosin pentu jo iltapäivällä alkoi ilmoittaa että hänellä olisi jo vähän tylsää. Käytiin Veen kanssa kahdestaan kävelemässä vapaana, jossa syötin päiväruoan palkkaamalla luoksetuloista, maahanmenoista ja kontaktista. Senkin jälkeen Vekki on kerjännyt huomiota ja roikkunut veljiensä korvissa, mutta ollaan tehty kyllä selväksi että tänään ollaan rauhallisemmin ja voidaan hyvin levätä, etenkin tuollaisen viikonloppurumban jälkeen

30 lokakuuta 2013

olla niin huikean pätevä

Kysymys: Enemmistö vastasi äänestyksessä toivovansa postauksia enemmän arjesta, millaisa postauksia tarkoititte aiheita, ideoita?
Kyselyn mukaan monikaan ei tänne ainakaan ensisijaisesti enempää treenipostauksia kaipaa, mutta minun on pakko saada kaikki jonnekin ylös, etenkin kun minun piskit on hurjan päteviä ja kaikkien treeneistä on jotakin kerrottavaa. No treenipostausta siis joillekin ja videoita joillekin! Mulla on ollut ideana tehdä suunnilleen joka viikko video Vekin treeneistä, jotta nään myöhemmin mitä kaikkea tehtiin milloinkin. Oon ihan rakastunut tähän pentuun, se on niin mielettömän taitava enkä itekään tajua miten pieni se vielä on, kun oppii niin nopeasti. Tässä olisi Vekki 13 vko treenivideo, ei vitsi miten se on tykki kakara:



Torstaina jee, vihdoin päästiin omalle hallille, tulihan sitä taukoa ainakin kuukausi! Torstaina omatoimitreenattiin, pääpaino Unskin treeneissä koska oli kiireellinen aikataulu. Ensin puomia yksittäisenä vinkulelupalkalla, muuten hyviä mutta joutui taas vähän patistamaan koiraa. Unskilla on ongelmana se, että se kesken kiipeämisen saattaa vilkaista sivulle ja korkeanpaikankammo iskee. Välillä menee esteen tosi hyvällä draivilla, tää on niin treenikohtaista. Ajattelin Unskin kanssa alkaa tekemään paljon erilaisia kropanhallintajuttuja kuten jumppapallolla ja tasapainotyynyllä, jos se alkaisi luottaa kroppaansa enemmän. Tehtiin vielä 9 esteen rataa, jossa Unski pääsi rallittelemaan vähän. Pitkän aikaa se etenikin tosi hyvällä asenteella, mutta hetken päästä alkoi passivoitumaan. Oon jutellut tästä muiden kanssa ja tullut siihen tulokseen, että Unski paineistuu varmaan minun ylipirteästä tsempistä ja menee siksi lukkoon. Aletaan nyt tekemään motivaatiotreeniä, eli treeneissä tehdään juuri sen verran mitä tekee 100% ja sitten lopetetaan. Eetu pääsi tekemään puomin muutaman kerran (kontaktit täydellisiä!) ja Vekki leikkimään ja harjoittelemaan seuraamista



Perjantaina oli ryhmätreenit ja paikalla oli muitakin ryhmäläisiä. Tehtiin simppeleitä juttuja: erikseen kepit, puomi sekä "idioottineliö" hypyistä ja siellä täällä hyppyjä. Eetu teki ensin pelkkää puomia, mutta otin pian hyppysuoran ja putken mukaan, niin saatiin vähän vauhtia. Härnäsin kontaktilta pois jatkamalla aina itse täysillä juoksemista, muka ohjaamalla pois puomilta ja käskyttämällä edessä olevaan putkeen. Kerran lipsahti "putkeen" käskyllä pois, mutta muuten paranti vain asentoa kokoajan, kun koitin härnätä. Tehtiin myös keppejä, jotka oli tosi hyvät kanssa!

Unskille tilanne oli aika uusi, koska paikalla oli useampi koirakko. Olin taas ylihuolehtivainen ja pidin sitä jatkuvasti kontaktissa, mutta pian huomasin että treenaaminen voittaa häiriön ihan 6-0 eikä U:ta kiinnostanut muu kuin tekeminen. Tehtiin keppejä (ohjurit), jotka oli kyllä huikean hienoja. Focus oli edessä, ei jäänyt missään vaiheessa kyselemään vaan katsoi kokoajan eteenpäin kepeillä, sekä "loikki" välit! Tehtiin myös hyppysuoraa ja putkea, joka oli U:sta kivaa



Tiistai (eli tänään) oli taas omatoimitreenipäivä. Eetun kanssa en viitsinyt aksata, joten ennenkuulumatonta: me tokoiltiin! Ja Eetu oli törkeän hieno verrattuna taukoon, joka pidemmän kaavan tokoiluista ollaan pidetty. Sitäpaitsi E ei ole ikinä tehnyt tokoa tuolla hallissa ja sillä on taipumusta pistää ihan pelleilyksi, jos näkee että agiesteetkin on esillä - vaan eipä laittanut! Aloitettiin ruudulla, jonka paikkaa alkuun sheippasin ja naksuttelin. Ekassa kunnon ruudussa oli namialusta, sen jälkeen ei mitään. Vauhti ei ollut mikään päätähuimaava, enemmän sellainen "tralalalaa tässä sitä ruutuun juostaan", mutta ei haittaa kun laukalla kuitenkin meni ja tekniikan muisti. Tehtiin aika monta toistoa, välillä E tarjosi jäädä ihan ruudun etureunaan, mutta uudella käskyllä liikkui aina taakse. Liikkeestä istuminen kokeenomaisesti ilman alkumuisutteluja (yleensä otettu helpotettuna, jotta muistaa varmasti mistä kyse) ja sehän jäi istumaan! Olin superhyperonnellinen! Seuraavaksi seuraamista, tosin heti huomasin miksi oon sitä vältellyt: siitä on tullu niin rumaa. Normaalissa vauhdissa E edistää ihan hulluna ja meinasin jo todeta, että ehkä siirrämme seuraamisen treenamisen taas toiselle päivälle, mutta päätin että prkl sekin on saatava kuntoon. Astetta hitaampi kävely, paljon pysähtelyjä (=keskittymistä vaativia juttuja) ja rauhallinen käskytys, johan alkoi muistaa. En nyt luota enää sen pitävän oikeaa seuruupaikkaa, joten oma kävely on vähän epävarmaa. Muutama toisto hyppynoutoa pienellä kapulalla, koska vain se oli mukana. Palauttaessa piti löysästi, mutta en jaksanut huomauttaa koska se on ollut tiedossa ohuemman kapulan kanssa. Kaukoja muutama toisto ihan vain, ettei aina tehtäisi niitä vain olohuoneen lattialla. Kerran meinasi lipsahtaa palkalle, muuten hyvä! Sitten treenien loppuhuipennus! Huomasin hallilla kasan tunnarikapuloita, mietin että äh ei kannata, mutta sitten muutin mieleni ja tehtiin tunnari. Ja vieläpä nosti reippaasti oikean! Ekalla toistolla meni kapuloille rauhassa, tutki muut muttei koskenut ja lähti jo tuomaan mulle omaa. Koska kapuloita riitti, niin tehtiin toinenkin toisto. Tällä kertaa E:llä oli korkeampi vire ja se jo syöksähti kapuloille, mutta ehdin käskeä sen takaisin. E:n mentyä uudelleen kapuloille sillä oli sellainen "8D8D TÄMMÖSENKÖ TUON SULLE??"-ilme ja avasin jo suuni ärähtääkseni sen takaisin (kapuloille pääsee vain oikeassa vireessä), sillä E tunki jo nokkansa väärien kapuloiden lähelle, mutta mitä vielä: se nuuskaisi vain nopeasti väärät kapulat, mutta sen jälkeen siirtyi omalle ja nosti sen taas varmana! Olin ihan ällikällä lyöty, sillä olin varma että se nostaa sieltä sattumanvaraisesti vain jonkun, mutta se vain tarkisti väärät ja otti oman! Superhypermegaylpee! Mulla ei riittänyt energia nyt yhtään alkaa editoida klippejä E:n treeneistä, joten ehkä myöhemmin videookin luvassa

Unski odotti koko treenien ajan autossa ja pääsi vasta viimeisenä vuoroon. Tein sille helppoa putki-suorat hypyt-putki hässäkkää 3-4 toistoa. Palkkana oli rakentamani "viehe" eli rättilelu kiinnitettynä hihnanpätkään. En tajua miksen oo ennen tajunnut, mutta tommonen on U:lle ihan täydellinen lelu!!! Sitä ahistaa leikkiä ihan kohdakkain ihmisen kanssa ja enemmän tykkää saalistaa kuin repiä lelua. Tossa se sai etäisyyttä ja enemmän jahdata lelua, minkä ansiosta olikin varmaan ihan liekeissä. Lopetettiin silloin kun oli kaikkein hauskinta ja Unski oli ihan MITÄ, NYTKÖ JO. Hyvällä suunnalla ollaan siis!

Hallilta lähdettiin suoraan lenkille Ilonan, Nemon ja Nitan kanssa. Unski oli taas niin rrrrrakastunutta miestä, kun pääsi juoksentelemaan naisensa kanssa. Btw toissapäivänä käytiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lenkillä Lykylammella, jossa Eetua alkaa välillä ahdistaa. Silloin lenkillä ei ollut mitään ongelmaa, paitsi välillä pientä kuulostelua että uskaltaako täällä varmasti kävellä. Eilen vaikka oli koiraporukka, niin E oli paljon ahdistuneempi, kun sattui yksikin pamaus kuulumaan :( Kuitenkin, yhteensä 4h koirien kanssa liikenteessä ja oltiin kaikki aika rättipoikki kun kotiin päästiin! Saatiin meidän fyssarilta ohjeita alkaa treenimään syviä lihaksia jumppapallolla ja tasapainotyynyllä, niitä aloiteltiin eilen kummankin koiran kanssa. Unski olikin ihmeen rennosti jumppapallon päällä, tosin Eetukin teki kaiken mitä pyydettiin pallon päällä


Keskiviikkona sheippasin Vekille ihan uutta juttua: 2on2offia! Heitin ensin tasapainotyynyn lattialle ja kun käännyin katsomaan pentua, niin se oli jo nöksöttämässä etutassut korokkeella! Päätin vaihtaa korokkeen toiseen, eli koristetyynyyn. Ensin tarjosi pelkkiä etutassuja, mutta pian jo päätti kokeilla istua kokonaan tyynyn päällä ja tästä palkkasin. Hetken päästä etutassutkin menivät lattialle ja ei voi olla totta, 2on2off asento löytyi! Mä oon oikeasti ihan ällikällä lyöty, ei tämän pitänyt näin nopeaa olla


28 lokakuuta 2013

paimenkoiran saappaissa

Eilen oli jännä päivä! Mentiin käymään Vekin kasvattajalla ja pyydettiin Tiia ja Pokka-velikin mukaan, jotta olisi matkaseuraa. Koko viiden hengen koiralauma pääsi reissulle mukaan. Vierailun erikoistarkoituksena oli päästä näyttämään Vekille lampaita ja nautoja. Lauantaina Vekki pääsi näkemään myös ensimmäistä kertaa hevosia, kun otin sen mukaan koirien hierojalle sitä varten. Reaktio hevosiin olikin ihan erilainen, kuin mihinkään aiemmin nähtyisin jänniin asiohin: niille pöhistiin ja mörähdeltiin ihan tosissaan ja kierrettiin matalana ympärillä. Hetken kuluttua uteliaisuus kuitenkin voitti ja pentu uskalsi rentoutua ja katsella tarkemmin suuria eläimiä. Tähän väliin voisin vielä raportoida, että kuten arvelinkin, niin Eetu oli taas aika pahasti jumissa ja tarvitsee lähiaikoina useamman käsittelyn. Unskilla oli tavanomaisia koiran jumeja, eikä fyssari osannut sanoa ovatko ne tulleet agilitysta vai muuten vain. Unski käsitellään kuitenkin vielä toisen kerran. Tulevaisuudessa Eetu alkaa käymään säännöllisesti hieronnassa, nyt aikaväli käsittelyillä on ollut selvästi liian pitkä. Onneksi lähiaikoina on alkamassa koirahierontakurssi ja vihdoin pääsen sinne! Kurssin jälkeen pystyn itse käsittelemään koiria ja ehkäisemään jumeja, oon niin innoissani! Ainiin, myös Unski pääsi katselemaan hevosia ja tyypillisesti niille oli pakko pöhistä, mutta pikkukettu olisi myös mielellään mennyt pällistelemään itse aitauksen sisälle


Takaisin sunnuntaihin, kasvattajalla oltiin aluksi sisällä ja kerrottiin kuulumisia. Pennut tajusivat heti olevansa vanhassa kodissa eikä vieraskoreudesta ollut tietoakaan. Isot koirat saivat viettää vierailuajan koiratarhauksessa, koska Pian Lilla-nartulla oli juoksut. Sitten olikin jännittävä hetki, kun mentiin katsomaan lampaita. Heti kun kasvattaja laski lampaita aitaukseen, niin Vekki nauliutui tuijottamaan niitä. Itsekin olin ihan haltioissani, kun katsoin kasvattajan ja Lillan työskentelyä lampailla, niin hienon näköistä ja nousi kyllä kiinnostus taas lajia kohtaan! Me mentiin aitaukseen ensimmäisenä ja laskin Vekin hihnasta. Hetken se katseli lampaita paikallaan, mutta lampaiden liikkuessa se oli jo salamana perässä. Uusi tilanne tai isot liikkuvat eläimet eivät pelottaneet sitä ollenkaan: intohimoisesti paineli niiden perässä ja tavoitteli lampaita. Vietti löytyi tosi nopeasti ja rohkeasti ajoi eläimiä aitauksessa. Lopulta kaappasin syliini pennun, jonka sydän vain hakkasi, silmät pelasivat hedelmäpeliä ja läähätti vain onnellisena kieli pitkällä :D Kasvattaja sanoi, että jos nt Vekki alkaisi kamalasti haukkua lampaiden liikkuessa, niin se tulisi viedä pois. Vekistä näki edelleen kuinka kiihtynyt se oli ja Pokan mennessä aitaukseen se alkoikin nykiä takaisin ja vinkumaan, joten vein heti pois. Kasvattajan mukaan Vekiltä löytyi heti vietti hommaan ja se oli sekunnissa lampaiden perässä.  Kuitenkin kuten itsekin huomasin, niin lopussa se alkoi olla jopa liian kiihtynyt, joten tulevaisuudessa pitää keskittyä siihen, ettei se tule kiihtymään aivan päättömästi. Itselleni tuli kyllä yllätyksenä, miten nopeasti se oikeasti antautui tuohon hommaan, vaikka kaikki oli ihan uutta ja suurikokoiset eläimet rynnistävät pitkin aitausta ja pieni pentu silti tiukasti mukana


Oli myös mielenkiintoista nähdä, miten Pokka reagoi lampaisiin. Näiden kahden erona ollaan huomattu, että Pokalla on selkeästi hieman "pidemmät piuhat" ja se on rauhallisempi, kuin Vekki. Pokkaa aluksi hurjistutti uusi tilanne ja lampaat aivan kuten olisin Vekinkin olettavan käyttäytyvän. Lopulta Pokkakin alkoi saada ideasta kiinni, eikä sitäkään meinannut pois lampailta saada. Kuitenkin nyt jo huomaan miten reagointiherkkä ja terävä koira Vekistä tulee kasvamaan, joten en voisi olla tyytyväisempi siitä työstä, mitä olen jo tässä vaiheessa sen kanssa tehnyt. Sytyttelyn jälkeen käytiin vielä lampaiden kesäaitauksessa kävelemässä Ardiente-koirien kanssa, kun mukana oli pentujen lisäksi Romi ja Lilla, joka on pentujen Naava-emän sisko. Pennuissa oli ihan mielettömästi vielä energiaa ja etenkin Vekki vain juoksenteli päättömänä pitkin niittyä. Sisälle tullessa koirat pääsivät vielä pesulle, jonka jälkeen jaksoivat riehua sisällä vielä ikuisuuden. Kasvattaja antoi lopulta kakaroille luut, jota ne rauhoittuivat syömään. Vekki ei voinut luopua luustaan millään, oli pakko käydä pissilläkin se suussa! Kasvattajan luokse tehdään varmaan toinenkin reissu lähiaikoina, niin tuo toinenkin osapuoli pääsee mukaan. Lisäksi kasvis lupasi, että corgipojatkin pääsevät viimeistään keväällä paimentamaan, superkivaa!