rotuna welsh corgi pembroke

Olen jo pitkään halunnut tehdä jonkinlaisen tällaisen postauksen. Sitten olen alkanut ujostelemaan: Mitä jos joku tietty henkilö lukee sen? Mitä jos haluankin jälkeenpäin ottaa sanojani takaisin? Voinko minä edes kirjoittaa tällaista? Haluan kuitenkin tehdä tämän, koska ärsyynnyn päivittäin ihmisten ennakkoluuloista ja mitä typerimmistä oletuksista tätä rotua kohtaan. Toisaalta haluan samalla kertoa miten hieno koirarotu tämä onkaan, mutta myös siitä millaisena sitä tunnutaan pitävän. Luvassa siis syvällistä pohdintaa, päätöntä kirjoitusta ja ajatuksia siitä: millaista on omistaa welsh corgi pembroke?

Minulla oli sinällään aika avoin lähtökohta, koska olimme vain ottamassa koiraa ilman suurempia suunnitelmia sen varalle. Rotu oli miellyttänyt silmää jo kauan ja luonteensa puolesta se vaikutti kivalta paketilta. Juu kyllähän siitä temperamentista varmaan jossakin sivulauseessa varoiteltiin. Myöhemmin talouteen astui jatkuvasti nilkoissa roikkuva, komentava hörökorva. Teini-iässä se sai ihmeellisiä hepulikohtauksia, jolloin alkoi juoksemaan ympäriinsä ja lopuksi hyppäsi roikkumaan hihaan tai lapaseen kiinni. Vieraiden nilkkoja ja käsiä se innostui näykkimään, jos vieraat yhtään innostuttivat sitä. Pikkuveljen kavereilta se vei usein pipot ja lippikset ja piti niitä aarteinaan. En tainnut olla varautua tuollaiseen temperamenttiin ja uhkarohkeuteen, mitä jopa alistuvasta Eetusta löytyi. Siinäpä sitten oltiin sormi suussa, kun en saanut rällästävää koiranpenikkaan millään kurin alle. Corgin peruskasvatukseen kannattaa varata niin paljon aikaa ja vaivaa, että se tulee tehtyä kunnolla. Haukkuherkkyys ja äänien vahtiminen on melko yleistä ja kannattaa tehdä heti selväksi millainen ääntely on sallittua. Corgit ovat kovia koittelemaan rajojaan ja yhä vieläkin syksyllä 4-vuotias Eetu kehtaa tehdä vaikka mitä typeryyksiä

Entäpä millaiseen kotiin corgi mielestäni sopii? Noh sanotaanko niin että lapsiperheen sohvaperunaksi sitä en laittaisi, mutta miksi? Koska siitä on niin paljon muuhun! Onhan se äärettömän söpö ja voi että miten isot korvatkin - mutta haloo, niiden korvien välille olisi vaikka mitä käyttöä! Minua ärsyttää miten seurakoiramaiseksi corgi nykyään mielletään, koska eikö siellä kääpiökoiraryhmässä olisi siihen sopivia koiria. Corgi on ollut oikea työkoira, jossa on temperamenttia ja tarvittavaa työkoiran luonnetta. Tällaisessa pakkauksessa olisi potentiaalia vaikka mihin, joten miksi siitä täytyy muovata vieläkin matalaraajaisempi ja raskasrakenteisempi? Sydämeni sulaa kun näen oikeasti siroja ja hyväkuntoisia corgeja, joiden silmät kiiluvat kun ne pääsevät hommiin. Onneksi rodun mainoskasvon (söpö, aina hymyilevä pehmokoira) rinnalle alkaa tulla oikeaa tietoa siitä, ettei rotu todellakaan sovi miksikään sohvatyynyksi. Ostin syksyllä erään rotukirjan, joka poikkeaa täysin kaikista aikaisemmin näkemistäni. Kirjan on kirjoittanut Päivi ja Tapani Romppainen ja sen nimi on Hyvä koira kotiin. Kirjan kuvauksena on: "Koirarodut ja koiran valinta rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan". Tässä kirjassa on kerrottu corgista juuri niinkuin pitäisi: se on toiminnanhaluinen paimenkoira, joka ei sovi pelkäksi lasten lemmiksi. Se tarvitsee toimintaa ja aktiviteetteja! Ei sovi välttämättä ensimmäiseksi koiraksi. Okei, no minullehan corgi oli ensimmäinen koira. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen ja ensimmäinen mallikappaleeni on ollut erityisen hyvä opettaja. Ehkä juurikin se sekoitus omapäisyyttä ja lujuutta vastaan kuuliainen ja yhteistyöintoinen corgi on niin hyvä yhdistelmä. Sitten koiraharrastus veikin minut mukanaan ja sain mitä parhaimman harrastuskoiran, joka on aina valmiina hommiin ja sopii vaikka mihin

Ihmisillä on mitä typerimpiä kuvitelmia corgista. Moni luulee ettei se voi juosta tai hyppiä ollenkaan, koska raajat ovat niin matalat. Joskus kaverini ihmettelivät koirien lelujen kokoa ja epäuskoisina kysyivät pystyvätkö nämä niillä leikkimään. Ei, koirani eivät ole tehty pumpulista. Corgissa ei oikeastaan ole muuta pientä kuin matala koko ja muu onkin sitten berhandilaisen kokoluokkaa. Usein ihmetellään voivatko nämä leikkiä isojen koirien kanssa, mutta corgin kroppa ei herkästi säry ja nämä rakastavat rällästää suurempiensa kanssa. Corgi toimii myös lajissa kuin lajissa! Me ollaan Eetun 3-vuoden eliniän aikana harrastettu (tai ainakin kokeiltu) agilitya, tokoa, rallytokoa, flyballia, hakua, jälkeä, koiratanssia, paimennusta ja vepeä. Eikä ole tullut vielä lajia vastaan, joka olisi lopetettu koiran kiinnostuksen puutteen takia. Kaikkeen se ryhtyy, mitä vain pystyy tekemään. Tästä rodusta saa ihan mielettömästi irti, jos vain haluaa. Useat ovatkin nähneet pelkästään kaduilla lyllertäviä corgeja ja sitten kun näkevät Eetun agilityradalla tai hakuhommissa niin suut loksahtavat auki. Jos minulta kysyttäisiin, niin haluaisin että corgilla olisi selkeä harrastuskoiran leima, eikä sitä otettaisi niiden isojen söpöjen korvien takia löhnöttämään takapihalle. Jos siis haluatte koiran jossa moottori ei lopu, mutta se kestää myös muutaman vapaapäivän sekä se omaa loistavan huumorintajun, pettämättömän luottamuksen ja aaaaaww niin söpöt korvat niin vastaus on corgi! Toivottavasti tämä avasi joitain solmuja rotua kohtaan ja ihmiset näkisivät niiden nappisilmien takana olevan vanhan karjapaimenen :)

Blogger ei anna jostain syystä lisätä kuvia :(

hymy huuleen

Omilleen muuttamisen jälkeen koirien lelukori koki melkoisen ratsian, koska en halunnut raahata sataa pehmo- ja vinkulelua mukanani. Ennen koirilla oli siis iso koppa täynnä jos minkälaista leikkikalua, mutta nykyään vain muutamia. Nykyään ostan vain aktivointipelejä tai treenileluja, joita pidetään treenien ulkopuolella repussa. Eilen tuli kyllä vastaan tuo sen verran huvittava löytö, että oli pakko ostaa! Eron kyllä huomaa kun niitä leluja ei enää pyörikään joka nurkassa, sillä tästäkin lelusta tuli heti ehdoton ykkönen poikien keskuudessa! Samalta eläinkauppareissulta tarttui myös molemmille omat, pienet vinkulelut (jotka esittävät pullaa ja toinen rinkeliä) palkkaukseen. Pitää kokeilla pärjäävätkö ne vinkuville tennispalloille! En muista olenko maininnut ikinä, mutta meillä on nykyään aina keväisin inhottava ongelma. Eetun etutassujen kynnet kuluvat jostain syystä epätasaisesti ja esim. yhden kynnen päältä on kulunut karvakin pois. Syynä tähän on siis tassujen laahaaminen, jota useilla corgeilla tapahtuu. Enää en lopputalvesta leikkaa pahemmin Eetun kynsiä, jotta ne eivät menisi jo näin huhtikuussa niin pahaan kuntoon - turha toivo. Ostin siis samalla vauvoille tarkoitettuja sukkia, koska inhoan ajatusta koirille tarkoitetuista tossuista

Sitten treenipäivitystä olkaa hyvä! Tiistaina päästiin treenaamaan Hennan ja Rean sekä Pilvin ja Zinin kanssa. Zin oli pojille uusi tuttavuus, jonka vuoksi kokeilin alkuun miten Unski malttaa keskittyä ja palkkasin vain itsenäisestä kontaktista. Unskilla oli kuitenkin pian treenimoodi päällä ja päästiin ottamaan mm. perusasentoja ja jääviä. Jäävissä maahanmeno on tosi nopea ja seisomisessakin edistyttiin.

Eetun kanssa aloitettiin seuraamisella. Opetin eräänä aamuna molemmat koirat pyörimään korokkeen päällä, tosin Eetun kanssa sitä ei pitänyt edes harjoitella. Otettiin siis samantien koroke mukaan ja tehtiin takapäätreeniä. Koira pyörimään laatikon päälle ja pyysin kokoajan hakemaan sivulle. Eetusta tää oli superhauskaa ja häntä vispaten pyrki kokoajan kiinni mun reiteen. Tästä oli selvästi hyötyä, koska koira käyttää taas innokkaasti takapäätään ja perusasennot on ihan jeejee juttu. Treeneissä keskityin juoksuosuuteen, koska Eetun kontakti on alkanut pahasti tippua. Heti kun juoksuaskeleet alkavat, niin tyyppi alkaa pälyillä ihan muualle. Tehtiin paljon näitä ja palkkasin kesken juoksun, niin alkoi paranemaan. Jäävät putkeen, jossa huonon ennakkovirittelyn takia Eetu tarjosikin väärää asentoa pitkästä aikaa. Kaikissa näissä koiralla oli kova vire päällä, minkä takia vähän jännitti kun sovittiin että tehdään paikkamakuu heti perään. Tuttuun tapaan sheippasin nopeasti "pää"-käskyä ja rauhoitin koiraa. Vielä paikkamakuupaikalle mennessä sen mielentila oli lähinnä "mitätehään!!", mutta heti käskyn saatuaan rauhoitti itsensä ja makasi täydellisesti. Ihanaa miten se on itsekin oppinut säätelemään virettään!

 

Täytyy kehua myös sitä, miten hyvin Eetu käyttäytyy taukojen ajan. Nykyään laitan sen vain "käy maate"-käskyn alle maahan ja koira odottaa rauhassa, vaikka muut treenaisivat vieressä ja minä avustaisin. Tauon jälkeen paneuduttiin noutoon ja luoksetuloon. Noudossa pitäisi kiinnittää huomiota tuohon omaan yläkropan kääntymiseen, kun koira palaa sivulle. Teen sitä lähinnä siksi, että näen miten koira on tulossa koska tarjoaa satunnaisesti niitä hyljeperusasentoja. Videolta jäi pois se suorituksista parhain, tottakai. Luoksetulon pysäytys alkaa aiheuttaa kyllä melkoista päänvaivaa. Ihmettelin miksi se valuu niin paljon, mutta Hennan kertoessa syyn tuli kyllä tyhmä olo. Palkkaan nimittäin yleensä koiran lentävällä tennispallolla ja ennen jättöä virittelen sitä pallolla. Koiran jättäessä kävelen myös pois se ihana tennispallo kädessä. Onko toisaalta ihme, että se koira vetää juurikin mun luo missä pallokin on. Täytyy alkaa käyttää takapalkkaa ehdottomasti jatkossa. Olisi hauska kokeilla myös mitä se tuumaisi tässä vaiheessa vanhasta stoppi-käsimerkistä, mutta en taida uskalla sekoittaa enempää

Tänään saatiin sitten omanrotuista seuraa, kun mentiin lenkille ja treenaamaan Tiinan sekä Taavi-pemun ja Hope-cardipennun kanssa. Heti treenien alettua alkoi kuitenkin vettä sataa kuin saavista. Noh, ei pieni sade meitä haittaa, mutta äkkiä alkoi sataa rakeita kaatamalla! Nyt on huhtikuu! Taavi ja Unto kävivät viime agitreeneissä vähän toistensa niskaan, joten tehtiin vain kontaktitreeniä toisen ollessa vieressä. Pikkuketun treenimoodi loistava! Eetun kanssa olin varautunut siihen, ettei se suostuisi edes istumaan. Oikeassa olin, sillä perusasennoissa koira ei istunut kunnolla ja maahanmenossa takapää jäi ilmaan. Tehtiin niin monta kertaa uudelleen, että teki kunnolla ja sitten oli bileet. Toivon kyllä todella ettei meidän kokeessa ole tuollainen sää!

 Lenkillä jouduttiin arpomaan melkoisesti, mitkä koirista päästettäisiin kerralla irti. Päädyttiin ensin antamaan Eetun ja Hopen leikkiä hetken keskenään ja sitten Unski, koska hihnassa se koitti kokoajan isotella Lunalle. Ihan hävettää miten sen täytyy tuommoiselle rääpäleelle alkaa pörräämään. Lopulta pääsi myös Taavi irti ja pitkän aikaa nuoret urokset väistelivätkin toisiaan. Jossain vaiheessa Taavi ilmeisesti päätti että nyt riitti nössöily ja alkoi tappelu. Onneksi kahakan jälkeen koirat kykenivät olemaan normaalisti eivätkä yrittäneet toisen kimppuun. Huh huh, ei kyllä ennen tuntunut kahden corgin omistaminen näin hankalta! Tuntuu että saan kokoajan miettiä kenen kanssa noita päästäisi juoksemaan, kun kahdestaan osaavat olla melkoinen lauma

pätevä tokoeläin

Tänään heitettiin treenireppu selkään ja lähdettiin etsimään paikkaa, jossa voitaisiin treenata. Päädyttiin jonkun koulun hiekkakentälle. Aurinko paistoi melko lämpimästi, joten Eetulta oli alkuun vähän veto pois. Laitoin sen kentän sivuun aitaan kiinni keräämään kierroksia ja tein hetken Unton kanssa. Unskin treenejä en ollut suunnitellut etukäteen, joten hömppäiltiin vain kaukoja, luoksetuloja ja perusasentoja. Tärkeimpänä keskittyminen työskentelyyn, mikä olikin hyvä!

Eetun kanssa päästiin vihdoin ketjuttamaan liikkeitä. Alkuun pelkkä seuraaminen kaukopalkalla. Pysähdyksissä ei keskittynyt kunnolla ja juoksuosuuksilla kontakti putosi alkuun, mutta huomauttelin näistä ja palkkasin hyvistä. Tehtiin pitkän aikaa eri pituisia seuraamisia: välillä palkka jo ensimmäisestä pysähtymisestä ja välillä kokeenomainen kaavio. Kaukopalkka siis odotti kentän vieressä, mutta palkkasin kädestä. Kaukopalkkaa en tule käyttämään avoimessakaan luokassa kokeissa, vaan pidetään työmoodi yllä erilaisilla virittelyillä liikekohtaisesti. Näissä treeneissä käytin kuitenkin kaukopalkkaa. Seuraavaksi jäävät putkeen, joissa ei moitittavaa. Sitten nouto ja kaukot. Kuumuudesta johtuen Eetu ei ollut niin liekeissä kuin tavallisesti, joten innostin sitä ensin jahtaamaan kapulaa kädestäni. Nouto olikin hyvä! Kaukopalkasta huolimatta päätin palkata Eetun suoraan noudon jälkeen, koska olin jo varautunut lievään perseilyyn. Kaukot meni yllättävän hyvin! Oli heti mukana mitä oltiin tekemässä ja vaihdot hyviä. Seuraavaksi otettin luoksetuloa yksittäisenä kokeenomaisesti. Ei ollut ihannesuorituksia, mutta parempia kuin viimeksi. Päätin vielä kierrättää reppua ympäri ja satunnaisesti stoppailla. Ennakoi pysähdystä alkuun aika röyhkeästi. Muutaman läpijuoksun jälkeen stopit alkoivat kuitenkin pelata ja pysähtyi vasta käskyn saatuaan. Näiden jälkeen Eetu tauolle ja hömppätokoa Unskin kanssa

Tauon jälkeen tehtiin koko setti kokeenomaisesti. Aloitettiin seuraamisesta, joka oli jo parempaa. Täyskäännöksissä se yrittää nykyään alisuorittaa ja niitä jouduin vähän korjailemaan. Jäävissä ei mitään ongelmaa. Seuraavaksi muistaakseni nouto, joka oli ihan kamala. Lähti hakemaan laukalla, otti veltosti ja vinosti suuhun ja palauttikin vinoon. Tokaisin vain jotain "höpöhöpö" ja otin kapulan pois. Jatkettiin kuitenkin normaalisti eli kaukoilla. Toimi taas hyvin, voi kumpa ei otettaisi enää niissä takapakkia! Viimeiseksi luoksetulo, joka oli jo parempi myös. Päätin vielä ottaa noudon uudelleen, jotta koiralle ei jäisi mielikuva että liikkeen voi suorittaa siihenkin malliin ja saada vielä lopuksi palkkaa. Virittelin nyt ihan överisti ja johan alkoi koira toimia. Hyvästä noudosta saikin samantien vapautuksen kaukopalkalle, jee! Yllättävän hyvin tämä paketti alkaa toimia, ainoat kompastuskivetkin saadaan treenaamalla pois. Ainiin tosiaan, lähdettiin treenien jälkeen vielä lenkille ja sattumalta löysin paikan jossa treenata hyppyä. Erikoisesta hyppyesteestä huolimatta Eetu teki hienosti ja muisti istua joka kerta esteen taakse. Ennen tarjosi mielummin seisomista, koska sitä oltiin tehty enemmän. Ei siis hypyssäkään pitäisi olla ongelmaa :)

Ennen koetta tullaan tekemään liikkeitä ihan satunnaisessa järjestyksessä, jotta Eetulle ei jäisi päälle tietty suoritustapa. Eniten täytyy vielä keskittyä kaukoihin ja auts - siihen seuraamiseen! Tänään vasta tajusin että tosiaan, siellä avoimessa ei enää katsota niitä kauneusvirheitäkään läpi sormien. Pitää siis alkaa hinkkaamaan käännöksiä, pysähdyksiä ja täyskäännöksiä

nyt sitä treeniä

Viime viikkojen treenaaminen on ollut luvattoman laiskaa, tosin olin kyllä viikon kipeänä. Ollaan me tietty olkkaritokoiltu! Yleensä oon treenannut ensin Unskin kanssa ja antanut Eetun kerätä sillä aikaa kierroksia. Hyvin toimii, sillä noutokapulan tullessa esiin Eetu ei meinaa pysyä nahoissaan ja yrittää saalistaa kapulaa kädestäni. Noudon lisäksi ollaan taisteltu kaukohelvetissä - milloin siitä tuli niin vaikeaa?  Eetu tarjoaa kokoajan pään asettamista maahan ja joudun siitä huomauttamaan. Tämän takia nostatan nykyään kierroksia ennen kaukoja, että tajuaisi mitä ollaan tekemässä. Kunnon "jee kaukoja jeejee!!"-riehuminen ja käskynä napakka "ma". Nykyään palkka saattaa tulla jo ensimmäisestä maahanmenosta ennen koiran jättämistä. Avoimen jälkeen lupaan opettaa ne kaukot sille kunnolla - uusilla käskysanoilla! Kokeenomainen paikkamakuu ollaan tehty kerran, jossa ei ongelmaa. Vire laskee lennosta juuri oikeanlaiseksi, kun sheippaan pään laskemista ennen itse liikettä

 Tänään päästiin vihdoin kentälle! Tosin edellisestä illasta puutuneena treenit oli aika lyhyet. Aloitin ottamalla Unskin kanssa perusasentotreeniä. Välillä meinaa tulla vinoon tai väljästi, mutta kestää onneksi hyvin korjaamisen. Ennen se otti huomauttamisesta itseensä ja mielenkiinto katosi samantien. Imutin myös lyhyitä matkoja ja Unski pysyi hyvin pysähdyksissä vierellä. Keskittyi myös kunnolla hommiin koko "treenien" ajan eikä vähän matkan päässä oleva Rea haitannut yhtään. Tehtiin myös liikkeestä maahanmenoa, joka oli hyvä! Kotona ollaan harjoiteltu seisomista ja otettu liikettä jo mukaan. Istun lattialla, heitän namin kauemmas ja koiran palatessa käsken seisomaan

Sitten oli supereläimen vuoro! Ensimmäiseksi noutoa, jota voisin uskaltaa sanoa kivaksi liikkeeksi. Nykyään Eetu ei perseile juuri ollenkaan, koska tietää joutuvansa jäähylle. Virittelynä siis annan sen hyppiä polviani vasten ja tavoitella kapulaa kädestäni. Otin heti alkuun kokeenomaisia noutoja ja uskalsin heittää kapulaa pidemmällekin. Lähtee hyvällä laukalla, nostaa ja palauttaa hyvällä laukalla. Vähän ennen perusasentoa vauhti saattaa muuttua raviksi, mutta annan sen anteeksi. Vauhdin hiljentäminen tietää sitä, että Eetu keskittyy tulemaan perusasentoon suoraan ja pitämään kapulaa kunnolla. Hieno poika! Seuraavaksi kaukot, joissa oli ongelmia alkuun. Vaikka riehutin ennen käskyä, niin laittoi pään maahan. Vapautin sitten jo ensimmäisestä maahanmenosta, jos oli skarppina. Saatiin me onnistunut kokeenomainen suorituskin! Tekniikkaa tärkeämpää on nyt treenata mielentilaa ja saada koira ymmärtämään liikkeiden ero. Sitten luoksetuloa koeomaisesti. Oli laiskin pysähtyminen pitkään aikaan, valui ainakin kaksi metriä. En tiedä teinkö tyhmästi kun huomautin, koska luoksarissa se ei yleensä paranna ainakaan suoritusta. Nämäkin siis ankaraan treeniin! Oon huomannut miten paljon pystyn pelaamaan (ja pelastamaan, ehhe) vaikuttamalla koiraan ennakkovirittelyllä. Kiitos kuvista Hennalle!

Tänään Unski sai vihdoin kesäturkin! Tartuin ajokoneeseen ja hetki siinä meninkin, kun koko koiran ajelin. Nyt se näyttää sporttiselta silakalta! Puuhkahäntä ja rintakarvat saivat lähteä ja kevenihän tuo koiran olemus ihan silmissä. Iltalenkillä oli parasta spurttailla ympäriinsä ja ilman turkkia pääsee vielä kovempaa :)

joka koiran tulisi osata vilkuttaa

hyljenoutoa parhaimmillaan

Ollaan jo jonkin aikaa muistuteltu avoimen luokan liikkeitä ja treenitty niitä yksityiskohtia. Olkkaritokoiluna eniten noudon palautuksia ja kaukoja. Alkuun Eetu tuli perusasentoon kapula suussa todella kehnosti, eli lösähti vain lonkalle istumaan. Kokeilin korjata asentoa liikkumalla itse hieman, mutta tyyppi itsepäisesti laahautui vain takaisin samaan asentoon. Yhdessä kohdassa videolla näkyy miten se lähes nojaa mun jalkaan onnellisena kapula suussa! Ajan kanssa tämä alkoi kyllä huvittamaan, kun noutojen välissä otin koiran hetkeksi pyörimään sivulle kapula suussa. Videollakin näkyy miten koira ei edes persettään lattiasta nosta, vaan laahautuu kuin hylje mun perässä! Ihan käsittämätöntä :D Onneksi alkoi sitten paranemaan, kun määrätietoisesti vain käskin koiran tulla aina uudelleen

En muista olenko jo maininnut, mutta kaukoihin olisi tarkoitus ottaa uudet käskysanat. Eetu on alkanut tarjoamaan tavallisessa maahanmenossa pään laskemista maahan, joka ei nyt sinällään haittaa. Ongelma tulee siinä, kun kaukokäskyissä käytetään samaa käskyä. Koiran päähän on nyt iskoutunut se, että kun pää lasketaan lattiaan niin sieltä ei tosissaan kannata nousta. Tämä sitten näkyi meidän kaukotreenien vaihdoissa, kun koira ei suostunut nousemaan millään istumaan.

Eilen käytiin treenaamassa sitten kentällä! Mullahan on ollut jo vähän aikaa seuraamiseen ennakointikäsky, jolla nostaisin koiran virettä. Tosin vire ei ole ollut huono enää pitkään aikaan, vaan jopa liian korkea. Olen kuitenkin käyttänyt ennakointina reiden taputusta ja innostavaa "jee seurataanko joo nyt seurataan". Periaatteessa avoimessa seuraamiskaavio on pidempi, eli me tarvitaankin korkeampaa virettä ettei koira ala laamailemaan. Jäävissä koiran taakse palaaminen ei ole oikeastaan koskaan ollut ongelma, koska luulin sen jo aikoinaan kuuluvan alokasluokkaan. Seuraavaksi luoksetulon stoppia! Ensin yksi läpijuoksu lentävän tennispallon perään ja sitten stoppeja. Ensimmäinen oli melko hidas, joten tein vielä pysähdyksiä erikseen kierrättämällä koiraa repun ympäri ja stoppailtiin siinä. Tämän jälkeen stoppi oli hyvä itse luoksetulossakin! Viimeiseksi noutoa. Ensimmäisillä toistoilla vauhtinoutoa eli juoksin koiraa karkuun sen palauttaessa. Sitten kokeenomaisia noutoja joissa palautti hyvin sivulle, juuri mitä ollaan hinkattukin, jees! Kokeenomaisista noudoista seurasi superpalkka, eli hömppäiltiin tennispallon kanssa pitkän aikaa ennen seuraavaa toistoa

Vielä Unskin treeneistä! Olkkaritokoiluna perusasentoja, jotka alkaa tulemaan kokoajan paremmin Untolta itseltään. Perusasentojen välillä oon satunnaisesti imuttanut tuollaisia lyhyitä pätkiä. Kentällä tehtiin aika vähän, koska Unski kyttäsi mielellään muita koiria. Eniten siis vain kontaktista palkkaamista, peruasentoon tulemisia jo pidemmältä matkalta, lyhyitä paikkiksia ja luoksetuloja

Treenaaminen tulee pysymään aktiivisena, koska toukokuun lopussa meillä on rotumestaruuskoe! Toivonmukaan ehdittäisiin starttaamaan ainakin kerran avoimessa ennen sitä, jotta ei tulisi kaikki ihan uutena juttuna siellä. Käväisipä mielessä sekin, että saisiko Unskin alokasluokkaan tuossa ajassa, mutta katsotaan!