31 tammikuuta 2012

ajatuksillamme teemme maailman



"Onko meidän pakko löytää ratkaisu? Emmekö voisi vain nauttia ongelmasta jonkin aikaa?"



Mun salainen intohimo on aina ollut sanonnat, riimit, sanoitukset ja salaiset lauseet jotka joku viisas tuntematon on joskus sanonut. Omassa elämässä on tapahtunut muutoksia ja luulin, että vie paljon kauemmin päästä niistä ylitse. Oon kuitenkin ton tapahtuman kautta tajunnut, että maailma ei kaadu tähän. Niimpä luen aforismeja elämästä ja fiilistelen sitä ihanaa adrealiinia, joka tulee vain siitä kun tajuan olevani onnellinen ja elämäni on kivaa.
Yllä oleva lause kyllä kuvaa elämää koirienkin kanssa. En oo paljoa jaksanut päätä vaivata tavoitteilla ja treenaamisella: tehdään kun tuntuu siltä. Eetun kanssa ollaan pidetty taukoa tokosta jo ikuisuus enkä tiedä onko se hyvä vai huono asia. Satunaisesti oon tehnyt isommalla palkalla sen kanssa seuraamista, josta on tullut taas tosi hieno - juuri sellainen mitä se ennen aina oli! Täyskäännökset ollaan tehty vasemmalle ja koira käyttää tosi hyvin takapäätään niin ajattelin vaihtaa kääntymiset tällaisiksi kokeessakin.



Unto kasvaa niin hurjaa vauhtia. Enää se ei oo sellainen avuton pallero jolle täytyy lässyttää ja kantaa paikasta A paikkaan B. Ihanan reipas, utelias ja sopivan temperamenttinen. Niin uskomattoman nopea oppimaan! Ollaan treenattu edelleen vain istumista ja sheipattu katsetta, mutta eilen aloin sheippamaan myös maahanmenoa. Tuntui julmalta olla palkkaamatta penneliä yrityksistä ottaa pitkiäkin katsekontakteja, mutta ideanahan on että koira oppii tarjoamaan eri toimintoja. Oli sairaan siistiä huomata myös miten Eetu tarjosi osaamia juttujaan. Koira tajusi heti, että nyt täytyy itse miettiä kun olin passiivisena namit kädessä. Istui, maahan, istui, maahan, katsoi kokoajan silmiin, antoi tassuja, pyörähti ympäri molempiin suuntiin, kävi koskettamassa tassulla kaappini ovea ja meni jalkojeni ali. Unton treenien välissä otin Eetun kanssa pieniä juttuja ja voi pojat kuinka innoissaan se oli. Silmissä tuttu kiiluva katse "mitä kerro mitä tehää tehää iha mitä vaan kuha tehään"-ilme ja oli niin sähäkkä. En voi tarpeeks ylistää mun poikia.
Mutta siis minuutin ajan Unto tarjosi katsetta, istumista ja selvästi päässä raksutti. Jonkun ajan jälkeen meni lopulta maahan ja palkkasin. Ensimmäisillä toistoillahan oli tietysti hitaampaa, mutta kerta kerralta nopeutui. Tänään edistyttiin niin, että otus tarjosi maahanmenoa  samantien kun näki että mulla on ruokaa. Käskyä ei oteta vielä mukaan ennenkuin keksin mikä se tulee olemaan. Päätin ottaa nyt koirille joihinkin käskyihin eri sanat, koska on ärsyttävää miten Eetu jo nyt tekee kokoajan mukana kun treenaan Unton kanssa.




Kattokaa nyt miten iso ja komea siitä on kasvanut. Tänään Umpeli sai vihdoin uusia ystäviä kun mentiin juoksuttamaan koiria Ilonan&Nitan kanssa. Pojat sekosivat onnesta kun näkivät Nitan. Tarkoituksena oli pitää Eetua ensin hihnassa, jotta Unto uskaltaisi mennä itse tutustumaan Nitaan. Eetu kuitenkin oli niin rasittava räksyttäessä ja poukkoillessa hihnassa, niin päästin sen irti. Samantien loikkasi kunnon riemuhypyllä päin Nitaa joka ei oikein tykännyt. Koirat alkoivat rähisemään, mutta ei tarvinnut puuttua. Hah, oikein että joku joskus sanoo Eetulle! Kauan ei ulkona viitsinyt olla kun mittari näytti -20 pakkasta.




Meillä on aika kivat lenkkimaisemat :)


Eilen sitten treenattiin. Viime minuuteilla suunnitelmiin tulikin muutos kun jätin Unton äidin kanssa kotiin ja lähin vain yhden koiran kanssa. Mentiin muistaakseni kolmea kivaa ja yllättävän hankalaa rataa. Ulkona ei paljoa voinut koiraa lämpätä joten rakensin siivekkeistä pienen radan enkä laittanut rimoja. Näissä tein sitten valsseja, välistävetoja ja takaakiertoja. Pitäis välillä tehä kyllä pelkillä siivekkeillä: saa enemmän toistoja ja keskitty jotenkin vielä paremmin omiin liikkeisiin.
Radat tuntuivat profiililtaan osa melko helpoilta, mutta silti kaikissa tuli jotain ongelmia. A:n kontakti ei mennyt millään ja jokaisella radalla oli hankalia rengaskulmia, jotka on meille vaikeita. Rengasta otettiinkin kunnon toistoilla sitten kun putki-rengas ei mennyt millään. Kaikki nää toistot on mulla videolla. Kaitsu sanoi et mun käsiohjauksessa on vikaa, mutta videossa selkeimmän eron huonojen ja hyvän välillä on mun jalkojen liikkuminen. Onnistuneessa "työnnän" Eetua renkaalle enkä vain seiso tai liiku vaan otan askeleen rengasta kohti. Mun käsiohjaus on kyllä surkeeta myös ei siinä. En tajua miks en vaan voi elämöidä käsillä samanlailla miten nykyään jaloilla.
Kepeillä jäin tarkoituksella koirasta taas hieman jälkeen, joka näkyi pään kääntelyllä ja mun tuijottamisella. Kaitsu sanoi, että mun täytyis nyt treenata keppejä edellee vaan niin et oon siinä lähellä ja vedätän koiraa vähän. Kuulemma sopisi meille kai parhaiten. Yllä video kepeistä kun käytiin omatoimisesti treenaa.



Viimeinen videon rata olikin haastava. Sama putkelta renkaalle meno, jota jäätiin jankkaamaan. Renkaan jälkeen piti äkkiä valssata ja olla jo koiran edellä. Seuraavat kaksi hyppyä suoraan, jonka jälkeen piti ottaa koira äkkiä haltuun lähelle ettei karkaa seuraaville hypyille. Aita siis ohitettiin ja seuraava leikattiin takaa. Oli vaikeeta! Loppu rata meni tahmaisesti läpi, mutta meni kuitenkin. Pidin itteni aika hyvin kasassa noissa toistoissakin ja pidin koiran pään kasassa.
No nyt vain merkintää ylös mitä seuraavissa omatoimisissa harjoitellaan. Haluun edetä nyt askel kerrallaan. Lähdöt on edelleen sellainen asia johon pitäis kiinnittää huomiota. Videoilla huomaan Eetun ennakoinnin just ennen lähtökäskyä enkä aina huomaa, että se on jo lähtenyt ilman lupaa. Takapalkkaa voisi kokeilla?

Kiitos kuvista Ilonalle ja videoista Evielle!

24 tammikuuta 2012

mun tekis mieli huutaa ja juosta päin puuta


Ei ole tullut hetkeen päiviteltyä, mutta ei meille mitään erikoista ole tapahtunutkaan. Loma loppui vähän aikaa sitten ja oli aika opetella arkea kahden koiran kanssa. Unto täytti lauantaina 10 viikkoa, vitsi se on iso! Unto menee ensimmäisiin rokotuksiin helmikuun alussa. Molemmat korvat ovat pystyssä ja turkki hapsuttaa joka puolelta
Unton kanssa ollaan panostettu lähinnä arkitottelevaisuuteen (luoksetulo, odottaminen) ja siinä samalla treenattu katsekontaktia ja istumista. Istumiseen oon ottanut jo käskyn. Tuntuu niin erilaiselta opettaa sille mitään eikä osaa yhtään arvioida milloin se oikeasti osaa. Sheippaamisen takia pentu tarjoaa kokoajan istumista mikä on helpottanut monessa asiassa!
Hihnassa kävelyä oon harjoitellut suoraan molempien kanssa. Yllättävän hienosti se menee ja ollaan tehty pidempiäkin lenkkejä näin, tosin pentu välillä sylissä matkustaen. Muuten ollaan tehty pitkiä lenkkejä Juulian kanssa ja leikitetty paljon koiria Tuijan kanssa!


Tänään alettiin opettelemaan molempien kanssa odottamista ja paikallaoloa. Pyysin koirat välillä istumaan ja välillä vain odottamaan paikallaan kun otin etäisyyttä. Ihanan helppoa kun pieni ottaa isosta mallia! Haastetta lisättiin päivän aikana mm. asetin luut lattialla odottamaan ja avasin ulko-ovia ja pojat odottivat lupaa paikallaan. Nää arjen pikkujutut menee pienelle koiralle niin nopeammin takaraivoon kun isompi näyttää esimerkkiä!
Myös vuorottelua harjoiteltu niin, että leikin lelulla toisen kanssa ja toinen joutuu odottamaan vieressä. Sitten välissä vaihdetaan ja toinen saa odottaa.



Eetun kynnet ovat kasvaneet talven aikana pitkiksi ja hieman säikähdin kuinka pitkäksi ne ovat päässeetkään. No parempi näin eivätkä enää vuoda verta! Sen sijaan muutaman kynnen pintaan on tullut outoja ruskeita läikkiä eivätkä kynnet muutenkaan näytä kovin hyviltä. Unton rokotusten yhteydessä sitten näytetään näitä lekurille.
Ruokavalio on ollut melko lihapainoitteista (taidan sanoa tätä aina) eikä ole tullut punnittua eläintä hetkeen.

Eetun kanssa ollaan tokoiltu välillä, mutta enemmän keskitytty agiin. Jyväskylän epiksiin emme sitten päässeetkään kyytien takia, mutta tällä hetkellä voisin sanoa että parempi niin. Kontaktit hajoavat käsiin ja viimeisissä treeneissä on ollut omat sähellyksensä, vaikka tuntuukin että onnistutaan.
Viime viikolla Kaitsun treeneissä kontaktit oli ihan kamalia. Koira kiehu kokoajan ylite eikä keskittynyt yhtään. Kontaktit tuli läpi kokoajan helpotuksesta huolimatta. Treenien jälkeen sitten tajusin erään asian: kun kontaktit siirrettiin esteille niin helpotin näitä niin, että pysäytin Eetun ennen kontaktia ja päästin sen estelle vasta hieman rauhallisempana jotta koira keskittyy. Nyt oon kuitenkin viime treenit vaan antanut sen paahtaa kontaktit täysillä muun radan yhteydessä jolloin ne on välillä ihan kamalia. A:n kontakti menee taas uusiksi kun 2on2off on koiralle vaikea asento, argh!

Eilen meillä oli omatoimitreenit ja päätin tehdä vain kontakteja, keppejä ja välistävetoja. Alkuun suunnittelin pätkän pelkkiä välistävetoja ja loppuun helppoa rataa. Yllättävän helppoja ne olivat kun muisti panostaa omaan liikkumiseen. Videolta katsoessa sitten huomaa kuinka surkeita mun valssit ovat. Otettiin myöhemmin vielä keppejä vaikeammalta puolelta. Kontakteja en halunnut ottaa enää kun ei vaan toiminut.




Loppuun vielä rallittelurataa, joka oli ihan liikaa meille molemmille. Radasta ei saanut sopivaa hyppäriä mitenkään ja keksin radan nopeasti. Meni hirveäksi säädöksi ja lopulta lähetin koiran putkeen, lähdin vain juoksemaan eteenpäin ja ehdin sekunin ajatella "mitä mää teen" ja koira juoksee vierellä. En vaivautunut sitten ohjaamaan vaan päätin lähteä juoksemaan tuhatta ja sataa eteenpäin. Oli pakko tän jälkeen vaan huutaa kun turhautti oma mokailu!

Oon nyt alkanut miettiä pitäisikö taas unohtaa tavoitteet agilityssa ja keskittyä vain askeliin eteenpäin. "Lähdetään kisaamaan alkuvuonna" lause on kuultu monta kertaa ja tuntuu, että alitajunnassa se jotenkin paineistaa. Jatkuvasti teen listaa siitä mitä kannattaisi vielä osata ja epäonnistumiset lannistavat. Pitäisikö hetken aikaa harrastaa vain hauskuuden vuoksi ja keskittyä siihen, että saadaan niitä onnistuneita pätkiä. Tavoitteet antaa aina intoa mennä eteenpäin, mutta tuntuu että oon taas asettanut niitä liikaa. Tai lähinnä oon asettanut takarajan sille milloin meidän pitäis olla kisakunnossa. Ehkä pitäisi keskittyä vain olemaan hyvä ohjaaja, tsemppaamaan ja tekemään koiran kanssa töitä niin hyvin kuin pystyy ja sen kautta etenemään lajissa?

Unto oli treeneissä mukana söpöilemässä yleisesti ja aloitti agiuransa kokeilemalla putkea!



Ainiin, en ole muistanutkaan tänne mainita, mutta Eetu osallistui ja voitti Best Friendin Denticks Smile kilpailussa. Eetusta tuli Mister Elokuu valloittavalla hymyllään. En saanut otettua vielä hienoa poseerauskuvaa koirasta kalenterin vieressä joten voittajakuvat voi käydä katsomassa täältä. Nyt odotellaan vain vuoden denticksejä kotiin!

10 tammikuuta 2012

me ollaan selviytyjä tyyppei

Noniin, jos vihdoin ehtis blogiinkin jotain kirjoittaa!
Päädyinkin ottamaan Unton Tampereelle mukaan. Eetu matkusti turvavöissä takapenkillä ja Unski sylissä/lattialla etupenkillä. Erehdyin antamaan aamuruuan pennulle vaikka lähtö oli melko aikaisin ja toivoin ettei toiselle tulisi huono olo autossa. Selvittiin kuitenkin paikan päälle ja ihmisiä oli mielettömästi. Vein Eetun häkkiin odottamaan ja otin Unskin mukaan ilmoittautumisiin. Pieni pehmoeläin sai paljon "oiii kato mikä tuolla on"-osoitteluja ja moni pikkutyttö äiteineen sitä tulikin silittämään
Unto sai harjoitella häkissä oloa ja hälinässä nukkumista kun kierreltiin Eetun kanssa. Käytiin osallistumassa oheisohjelmaan mm. pujottelukisaan ja temppurataan. Temppurata oli lyhyt rallytokorata jossa koira sai olla hihnassa tai vapaana. Ihmetytti hieman kun ratapiirrosta ei ollut missään esillä vaan random ihminen kulki radalla mukana ja opasti miten kyltit suoritetaan. Silti paras aika voittaisi radalla?
Eetu teki vapaana. Alkuun pujottelu josta mentiin hypylle. Erehdyin lähettämään Eetun jo kauempaa hypylle ja koira vähän nosti kierrokset kun äkkiä radalla oli agilityesteitä. Tämän jälkeen keskittyminen oli heikkoa, mutta liikkeet ihan hienoja!
Pujottelukilpailussa oli agilityn kepit jotka meni hyvin. En tiedä sijoituttiinko noissa koska en ehtinyt palkintojen jakoon. Pieniä koiria kun mätsäriin oli ilmoittautunut ihan mielettömästi ja oltiin viimeisten joukossa. Eetu makoili rennosti koirien ja ihmisten keskellä ja esiintyi hienosti. Oltiin PUN ei sij.







Unton temperamentti vain korostuu ja korostuu päivittäin. Täytyy vaan tiedostaa että sen kanssa täytyy toimia erilailla kuin Eetun kanssa. Hassua miten kovapäinen se on jo nyt ja sanoo ihan kunnolla vastaan. Istumista ja katsetta ollaan sheipattu ja hihnakävelyä harjoiteltu. Tuttuihin koiriin tutustutaan vähitellen J
Eilen päästiin viikon tauon jälkeen treeneihin ja Unski pääsi mukaan. Kaitsu teki meille muistaakseni kolmea tosi kivaa rataa, jotka menivät kaikki melko hyvin. Pieniä virheitä ja viimeisessä radassa yksi kohta jota jäätiin hinkkaamaan vähän aikaa. Kontaktit olivat paremmat kuin viime kerralla. Kaitsu halusi meidän ottavan puomia uudelleen niin, että paahdetaan este täysillä ja hiljennetään vasta alastulolle. Nyt hidastan Eetua jo hyvissä ajoin jotta varmasti pysähtyy. Hiljensi kunnolla kontaktille vauhdista huolimatta vaikka kävikin jo ihan kierroksilla toistoista.  Muuten meidän tekeminen on kuulemma parhainta, mutta herkintä virheille silloin kun vedätän Eetua. Kaitsu sanoi Eetun olevan niin kilpailuviettinen, että sillä nousee heti vauhti kun vedätän. Tän oon huomannut itekin, mutta oon vähän varovainen ton liian vedätyksen kanssa koska kierrokset nousee niin korkeelle

Tänään mentiin toisen kerran treenaamaan ja valmensin Tuijaa & Pepeä. Eetu sai tehdä taas Pepen pitäessä taukoa pieniä juttuja. Untonkin oli tarkoitus kokeilla kerran putkea ja pussia, mutta ei ehditty. Eetun kanssa tein ensin kepeille menoja, oikeaan väliin menemistä molemmilta puolilta. Alkuun hieman säätöä etenkin kun luisti taas viimeisestä välistä. Kokeilin vaihtaa ”kekeke”-rytmittämisen ”menemenemene”-kannustamiseen eikä koira sanonut mitään. Jälkimmäistä on nääs vähän helpompi toistaa. Pitkästä aikaa video! Kepit näyttää hitailta, mutta koira tekee ne paljon itsenäisemmin kun en ole vieressä varmistamassa. Videolla kyllä näyttää, et oon ihan koiran vieressä mut oikeasti tilaa on vähän enemmän ;)



Loppuun puomin kontaktia. Otettiin lentäviä lähtöjä ja vauhtia putkesta, jotta kierrokset vähän nousee. Täydellä vauhdilla ja vasta alastulolla hiljennettiin!




Eetu on laihtunut nyt -1 kg eli kokoajan tiukempaan päin! Nyt oon siirtänyt ruokavaliota hiljalleen takaisin lihoihin, mutta syötetään tuo nappula samalla pois. Muutkin ihmiset alkaa huomaamaan muutoksen eli hyvällä mallilla ollaan.
Unton korva alkaa olla omalla paikallaan! Ensimmäinen kuva on otettu 4.tammikuuta ja toinen tänään. Ekassa kuvassa vähän vielä lörpöttää, mutta tänään korva pysyy jo melko pystyssä :) Milloinhan toinen korva meinaa nousta?

05 tammikuuta 2012

pilke silmäkulmassa





Päivä päivältä sitä ymmärtää enemmän, että tämä pieni älyvapaa karvapallo on tosiaan mun ja tulevaisuudessa se on aina mukana kaikessa. Vielä hienompaa on, että sillä on hieman viisaampi isoveli, joka on tarpeeksi lapsekas itsekin leikkimään pienen kanssa, mutta opettaa ja näyttää sille samalla hyvää esimerkkiä

Unto alkaa olla kuin kotonaan ja kipittää itsenäisesti ympäri taloa. Yksinoloa täytyisi alkaa harjoittelemaan vähitellen. Sisäsiisteys edistyy suurin harppauksin ja pienin takaiskuin. Yritän aina viedä sen ensisijaisesti ulos tarpeilleen, jotta sinne oppii ne nopeasti tekemäänkin. Näin sanomalehdet eivät sano pienelle oikein mitään. Eilen illalla kuitenkin sain sen tekemään paperille ja oli yöllä käynyt tekemässä myös paperille, juhuu! Muuten sisäsiisteyden opettelu edistyy kivasti, aina vaan ei ehdi päästämään ulos

Unto on luonteeltaan ainakin temperamenttinen. Jos ei saa tahtoaan läpi niin alkaa ärrinmurrimurina ja heti alkaa turhauttaa. Eetun ärsyttäessä pitää kunnon raivomarsu mörinää ja antaa isommalleen kunnolla köniin. Eetu on onneksi opettanut pennulle jo rajoja ja muutaman kerran ärähtänyt kunnolla


Uunon korva on alkanut nousemaan ja näyttää tänään tältä. Nousee varmaan pian kokonaan ja sitten onkin hölmön näköinen ennenkuin toinen alkaa edes vähän nousemaan. Kuten kuvista näkyy niin Unskin ihana fluffyn karva kerää lähes kaiken itseensä. Lumi jää samantien kiinni, eilen tipautin ruokanappulan vahingossa turkkiin niin ei edes tippunut sieltä

Treenattu ollaan Unton kanssa päivittäin. Ainakin kaksi sen aterioista treenataan ja joskus ruokien välissä. Nyt ollaan otettu pelkkää katsekontaktia sheippaamalla. Alkaa tarjoamaan tosi hyvin kunhan alussa muistaa mitä pitikään tehdä. Otin videonkin Unskin ensimmäisistä treeneistä, mutta en jaksanut laittaa koneelle :(




Eetu on keksinyt kuinka hauskaa on kiusata pienempäänsä. Ottaa lelun suuhunsa, menee härnäämään Unskin naaman eteen ja jos toinen innostuu niin lähtee täysillä juoksemaan karkuun. Tää rallittelu toistuu niin kauan, ettei Unto enää jaksa ja sitten Eetu alkaa komentamaan. Leluista ja luista Eetu on alkanut olemaan tosi tarkka ja murisee jos yrittää ottaa pois. Muistutteluksi oon sitten komentanut sitä jättämään esineen ja antanut samantien takaisin

Huomenna lähdetään Marian kyydillä Tampereelle koirapäiville, jossa olis ollut paljon ohjelmaa. Kuten ne kaksi rallykoetta joihin ensin ilmoittauduin, mutta peruin koska luulin etten pääse. Ei vähän ketuta kun olis saanut ne tarvittavat kaksi hyväksyttyä tulosta tuolta. Möllitokokin olisi, mutta siihenkin olis pitänyt ilmoittautua etukäteen. Toisaalta aloon on turha mennä ja avoimen liikkeitä en haluu vielä ottaa liian koemaisesti. Mätsäriin nyt ainakin mennään ja muuhun oheisohjelmaan. Olen vähän kahden vaiheilla ottaisinko Untonkin mukaan (sosiaalistuminen, tilanteet) vai jättäisin kotiin (vaikea raahata mukana, keskittyä molempiin). Tällä kertaa Unski saa jäädä vielä kotiin kasvamaan ja Eetu pääsee esiintymään :)



Kuvista kiitos Viiville!

03 tammikuuta 2012

paina pääsi siihen minun kainalooni, ja niin tunnen elämän








Yö meni ihan ok, mitä nyt kakara vaati toimintaa pari kertaa keskellä yötä, mutta käänsin vain päättäväisesti kylkeä ja jatkoin unia. Herätys oli kuuden aikaan ja siitä lähtien on menoa taas riittänyt. Koirat ovat leikkineet koko päivän ulkona ja välissä nukkuneet. Muutaman kerran käytiin viereisellä pellolla, jossa pidemmällä lenkillä pentu kulki sylissä. Edelleen voi vain riemuita miten nuo tykkäävät toisistaan jo tässä vaiheessa

Tänään alkoi sitten Unskin koirakoulu. Ehdollistin naksua ja sheippasin siinä samalla istumista. Eetu olisi enemmän kuin mielellään osallistunut ja tekikin sitten paikkista vieressä ja oli käskyn alla istumassa. Muuten ollaan harjoiteltu turkin harjausta ja jätkä nappasi furmin suuhunsa ja piti sitä aarteenaan. Pantaa oon pitänyt välillä kaulassa ja nyt jätin kokonaan. Nää on näitä tärkeitä vauvajuttuja jotka pitää kertoa!
Tuossa pojassa kyllä luonnetta riittää. Komentelee Eetua ja nurisee jos nappaan sen pois tekemästä tuhmuuksia. Nyt on taas hetken hiljaista kun molemmat koirat väsähtivät lattialle :)

02 tammikuuta 2012

unto tuli taloon



Nyt on poika sitten kotona. Aikaisin aamulla lähdettiin kohti Joroista äidin ja Sutelan Annelin kanssa, jossa luovutusikäiset kakarat odottivat. Ei yllättänyt miten paljon ne olivat kasvaneet kahdessa viikossa!
Kotimatkalla alkuun vinkui, mutta simahtaessaan nukkuikin koko matkan kotiin

Jännityksellä odotin miten koirat suhtautuisivat toisiinsa. Eetu ihastuikin pentuun samantien ja oli niin innoissaan. Koko illan ovatkin leikkineet ulkona toistensa kanssa ja tulevat hyvin juttuun. Eetun lähtiessä äidin kanssa lenkille laitoinkin muksun nukkumaan. Unien jälkeen leikittiin leluilla, ulkoiltiin ja tutustuttiin uuteen kotiin. Toinen on niin reipas eikä ujostuttanut yhtään. Kuvassa olevasta narusta on ehtinyt jo tulla kakaran suosikki: tallustelee pitkin taloa naru suussa ja välillä pysähdytään retuuttamaan.
Pojan nimeksi tuli sitten Unto. Varmaan tullaan tuntemaan myös varsinaisena Uunona.

Eetun tullessa kotiin oli kaverusten päästävä taas rällästämään ulos ja ei niitä meinannut sisälle saada
Varsinainen nilkoissa roikkuja tämä on. Allekirjoitan kyllä kasvattajan sanat aina ilkikurinen pilke silmäkulmassa täysin. Unski on jo ehtinyt roikkua joulukuusessa, jäädä ulkovaloihin kiinni ja pureskella johtoja. Mielenkiinnolla odotetaan mitä muuta se keksii!