16 elokuuta 2012

elämä mallillaan, sopivan kallellaan


Tänään pojat pääsivät omalaiseensa seuraan, kun mentiin kylään moikkaamaan tyttöjä. Vastassa olivat 3-vuotias Oona ja 7kk narttupentu Ella. Unto ujosteli taas alkuun, kun tytöt pyörivät taukoamatta ympärillä. Onneksi Ella innostutti taukoamatta Unskia leikkimään, joten meidäkin pieni rentoutui. Kohta kaksikko ja rynnisti pitkin pihaa ja välillä painivat pienessä kasassa. Unto oli onnesta soikeana ja antoi tyttöystävän roikkua korvassa ja kiskoa hännästä: mitä vain, kunhan leikitään! Aikuiset yrittivät komentaa pentuja, joten laitettiin ne aidan toiselle puolelle. Eetu ei oikein viihtynyt, kun joutui olemaan erossa musta




Tiedän mitä kuvia katsoa, jos on paha mieli. Näistä kuvista välittyy niin mieletön tunnelma, että ei voi kuin hymyillä :)




Tänään meillä oli toiseksiviimeiset ryhmätreenit. Tehtiin erilaisia ratoja, joilla treenittiin poispäintyöntöä ja A:n ja putken erottelua. Pari kertaa koira sinkosi putkeen, mutta se johtui surkeasta ohjauksesta. Harvoin tehdään nykyään tuollaista, niin ei muista kuinka selkeästi täytyy muistaa näyttää. Meillähän ollaan painotettu, että kun käsi on alhaalla niin mennään putkeen ja ylhäällä, niin kontaktille. Välillä näyttö oli epämääräinen huitaisu, jolloin sinkosi mielummin putkeen. Ylipäätään ei taas Eetun kanssa oikein puhallettu yhteen hiileen. Tavallista raivoamista radalle mennessä, lähdössä perseilyä ja komentelua, kun otetaan uudelleen virheen sattuessa. Mutta taidan tietää syyn, miksi tätä tapahtuu nykyisin useammissa treeneissä. Ennen Unto oli mukana vain turistina, mutta nykyään sen kanssa tehdään päivä päivältä enemmän. Eetu kerää tästä aina mielettömät kierrokset, koska se ei ole ainoa kenen kanssa teen tätä kivaa hommaa. Eetun päästessä radalle se käy jo valmiiksi niin kuumana, ettei malta yhtään. Todella raivostuttavaa ja tänääkin jouduttiin käyttämään uusia keinoja hillitsemiseksi. Ensinnäkin palautin sen samantien autoon, kun kehtasi varastaa lähdössä. Ei paljoa hetkauttanut, edelleen oli "väyväyväy prkl ootko hidas vai mikä sun ongelmas on"-tila päällä. Lähdössä vieterit tassuissa, josta olisi kannattanut varmaan suosiolla viedä taas jäähylle. Kokeiltiin sitten vähän erilaista keinoa. Laitoin Eetun hihnaan lähdössä ja pyysin ryhmäläistämme hihnan toiseen päähän. Käskin antaa pienen pakotteen (=nyppäisyn) aina, kun Eetu temppuilee. Kuitenkin toimin itse samanlailla eli palkkasin jättäessä, palasin palkkaamaan jos istui hienosti ja vapautin välissä. Aika monta kertaa se nytkähti tai vaihtoi asentoa, josta Marja huomautti hihnalla. Kerta kerralta kuitenkin istui paremmin ja otettiin hihna pois. Nyt koiran käytös oli ihan erilainen ja päästiin jatkamaan rataa.



Unton kanssa tehtiin muutama paikkamakuu muiden tehdessä. Esteillä muutamaa hyppyä rimoilla (15cm) ensimmäistä kertaa. Hypyt vinossa toisistaan, joten harjoittelin niistoa. Todella hyvin penneli tulee ohjaukseen mukaan ja pyrkii ylittämään hypyn eikä haahuilemaan käden perässä. Tehtiin myös S-muotoista putkea. Putkeen Unski irtoaa jo todella hyvin ja osaa hakea sen käskystä vähän kauempaa. Tehtiin isojen kanssa muutamalla radalla keinua ja varauduin tunkemalla ruokaa Unton suuhun keinun kolahtaessa. Pakko tunnustaa, että ensimmäisellä kerralla se hämmästyi enemmän kättäni joka tunki kasan ruokaa suuhun kuin keinun kolausta. Eikä se tuumannut sen jälkeen kolauksesta mitään, vaikka oltiin keinun lähellä. Pelasin kuitenkin varman päälle ja palkkasin aina. Päästiin myös lopuksi ite tekemään keinua. Alkuun pelkkää ylösmenoa ja nosto pois esteeltä. Sitten palkattiin keskiosalla ja liikutettiin keinua samalla, jonka jälkeen kerran kokonaisena. Tässä vaiheessa Unnia alkoi taas kauhistuttaa, mutta päästiin loppuun asti. Kiva mielikuva jäi vuffelle, kun otettiin tän jälkeen vielä alastuloja jotka oli ihan helppoja Unskista


Jos laskee päivän jännittävät ja ihmeelliset asiat yhteen, niin voi vitsi mikä päivä meidän juniorilla on ollut. Päivän tapahtumien lisäsi aamu aloitettiin pelaamalla aktivointipelejä ja lopetettiin lenkkiin suurella koiralaumalla, jollaisessa Unni ei ole taas hetkeen ollut. Oletettavasti pieni koira nukkuu pitkät unet tänä yönä :)

13 elokuuta 2012

sua siedän kun tiedän, sun silmät joskus aukeaa

Tänään saatiin loistavia tuloksia molempien poikien kanssa, joten pakko kirjoittaa heti ylös. Vuokrattiin halli tyttöjen kanssa ja pidettiin omatoimitreenit. Suunnittelin muutamia ohjauskuvioita, joita vois olla hyödyllistä treenata. Päätin kuitenkin ensijaisesti keskittyä kontakteihin ja keppeihin, koska ne on tärkeimmät nyt.


Eetun kanssa palattiin ruohonjuuritasolle, kun jäätiin pelleilemään lähtöön. Eetu oli treenivuorossa viimeisenä, joten sillä oli kiitettävästi kierroksia. Huomautin monesti huonosta asennosta (= meni puoliksi maahan, tassut liikkui) ja jatkuvasta komentamisesta lähdin radikaalisti hallista ulos. Silti käytös oli käsittämätöntä, joten palautin koiran häkkiin. Unto treensi välissä, jonka jälkeen Eetu keskittyi paremmin. Tehtiin sylkkäriä suoralle putkelle, jonka jälkeen kepit. Halusin tahallaan tällaisen kohdan, jossa koirasta jäisi auttamatta jälkeen. Näin koiran pitäisi hakea itsenäisesti kepeille. Ensimmäisellä toistolla lähti puomille, mutta sen jälkeen teki mielettömän hyvin. Evienkin mukaan parasta Eetua! Juoksi putkelta suoraan kepeille mitään kyselemättä eikä hidastanut yhtään. Pystyin jäämään todella kauas ja pelkän käskytyksen avulla haki aina itse. Jossain vaiheessa en näyttänyt kädelläkään mitään, vaan huusin vaan "kepit" ja jatkoin liikkumista. Parasta Eetua!
Tehtiin myös kontakteja puomilla. Keskityin enemmän omaan liikkumiseen pysähtymisen jälkeen ja häiriköin nyt jatkamalla ohjausta. Muutaman kerran lipsahti lähtemällä ohjaukseen mukaan, mutta tajusi pian olla reagoimatta mun tekemisiin. Kontakteille ja kepeille otettiin vauhtia myös mutkaputkesta, jossa muisteltiin olkapääkäännöstä. Nää ei oo ollut Eetulle vaikeita, mutta hyvä nähdä niiden toimivan



Unton kanssa harjoiteltiin alussa lelutargettia. Heitin lelun siivekkeiden toiselle puolelle ja vapautin leluun kiinni hyppykäskyllä. Ihanasti se syöksyi leluun kiinni ja selvästi tykkäsi! Tehtiin myös paikkamakuuta muiden treenatessa. Vihdoin päästiin pureutumaan Unpen puomi- ja keinuongelmaan. Otin tyynyn hallille mukaan, joka asetettiin keinun alle. Istuttiin Evien kanssa keinun sivuilla ja palkkasin kun koira koski keinuun.  Alkuun se epäröi tosi paljon ja tarkasteli kokoajan, kannattaako tähän luottaa. Tajusi kuitenkin pian ettei suurta hätää ole ja rohkaistui itse tutustumaan keinuun. Nostin myös alastulolle seisomaan ja syötin siinä ruokaa. Tauon aikana Unski meni vielä itse koskemaan keinuun

Sitten puomia. Laitettiin alastulo ensin tuolia vasten, jotta ei olisi niin korkea. Tässäkin namivanan ja naksuttimen avulla toistoja, joiden myötä Unni rohkaistui silmissä. Alkoi itsenäisesti kiipeämään, josta tietty palkattiin heti. Vaihdettiin tuolin tilalle pöytä ja saatiin korkeutta lisää. Uskallettiin vielä siirtyä itse puomiin, jossa ekana vain ylös- ja alasmenoa ja nostettiin pois. Yhdellä ylösmenolla Unski kuitenkin kiipesi reippaasti ylös, joten päätettiin jatkaa eteenpäin. Paljon hurjempaa oli keskikohta, jossa jäätiin vähän junnailemaan kun pientä alkoi pelottaa. Kehujen ja ruuan avulla päästiin loppuun asti ja tehtiin pari toistoa. Teki niin hienosti kun ei enää pelottanut! Loppuun putkea yksittäisenä.

Oli loistavat treenit ja tuli oikeasti sellainen olo, että mun pennelistä tulee vielä hieno harrastuskoira! Pelottaa kyllä kuinka iso, koska tänään Otsossa punnistin sen ja painoi 12,8kg!! Eetu painoi samanverran verran 1,5-vuotiaana!

eikä mee, pois sun perkeleet

"Täältä tullaan Joensuu!"

Nyt voi tuulettaa! Eilen lähdimme katsomaan Joensuuhun asuntoa ja kuinkas kävikään: nyt on vuokrasopimus kirjoitettu! Oma rivitaloasunto, jossa iso aidattu takapiha ja koirapuisto naapurissa. Ymmärrättekö mitä tämä tarkoittaa: koirat muuttavat Joensuuhun! Hieman sivummalla keskustasta tosiaan ollaan, mutta parempi tämä kuin ei mitään. Koirat jäävät vielä syksyn alussa kotiin, jotta asetun ensin itse taloksi ja saan arjen sujumaan. Stressi tästä on nyt ohi ainakin hetkeksi, kuinka ihanaa!



Mutta sitten, ei me näköjään osata enää muuta kuin treenata agilitya. No ei se haittaa, koska agility on huisin kivaa. Viime torstain treenit oli taas sellaiset, että olisi kannattanut jäädä kotiin. Eetu ei osannut ensinnäkään pysyä lähdössä ollenkaan, vaan vaihteli asentoa kokoajan ja liikahteli. Tästä osasin jo odottaa mitä treeneistä tulee ylipäätään. Tehtiin muutamaa erilaista rataa, joilla vaikeita ohjausjuttuja. Ei ne oikeasti vaikeita olisi ollut, mutta kun perseillään niin ei ole korvia eikä oikeastaan kiinnosta kuunnella mitään ohjeita kun oikeastaan voitaisiin vain juosta radalla miten sattuu. Kontaktit oli hyvät, tosin näissäkin malttamattomuus näkyi. Pysähtyi ja odotti rauhassa, mutta saattoi rennosti vain varastaa pois ilman vapautusta jos aika kävi pitkäksi. Tämän takia jäätiin jankkaamaan A:n kontaktia, koska yhden varastamisen jälkeen halusin hyvän suorituksen. Sitä saikin sitten odotella, mutta oli pakko jäädä vaatimaan. Lopuksi tein rataa, johon otin loppuun kepit. Suunnittelussa kulma näytti mielestäni tosi helpolta, mutta radalla tajusin keppien olevan vaikeassa avokulmassa jollaista ei olla ikinä tehty. Eetu haki jatkuvasti väärälle puolelle, jonka takia helpotin hieman ja otin pelkät kepit. Ei meinannut mennä millään ja luisti viimeiset välit. Taas jäätiin jankkaamaan, mutta tämäkin piti saada kunnolla loppuun. Ei todellakaan siis hyvät treenit, mutta kontaktit toimi pääasiallisesti mikä hyvä.


Sunnuntaina päätin ottaa molemmat koirat mukaan toiveena paremmat treenit Eetun kanssa. Aloitettiin ottamalla puomia yksittäisenä. Eetun kanssa ei olla puomia treeneissä tehty ikuisuuteen, mutta silti pysähtyi kontaktille. Pientä malttamattomuutta taas, kun tehtiin heti alkuun tällaista treeniä. Muuten tehtiin erilaisia melko yksinkertaisia ratoja, joihin sain kaikki kontaktiesteet mukaan. Onnistumisprosentti kontakteilla todella hyvä, sillä pysähtyi muistaakseni joka kerta. Nyt pitäisi ottaa treenien alle se oma liike, jotta koira aina malttaisi jäädä odottamaan pidemmäksin aikaa. Myös sulavampia vapautuksia tulisi tehdä, jotta kisoissa ei kompuroida näissä. Tyyliin suoritetaan este, koira pysähtyy kontaktille ja vapautan melko nopeasti vaikka etupalkalle. En vain tiedä sotiiko tämä ajatuksen kanssa, etten palkkaa koiraa pysähtyksestä muualle kuin esteelle. Näin pidettäisiin mielikuva siitä, että kontaktille kannattaa jäädä koska siellä saa ruokaa ja muuta kivaa?


Unton kanssa sunnuntain treenit ei menneet ihan putkeen. Olen kirjoittanut Unton keinukammosta, jota ei olla vielä päästy harjoittelemaan kotona. Yritin rakentaa paukutuspelin kotiin, mutta en oikein osannut. Jotenkin Unski taisi yhdistää keinun puomiin, koska pelkäsi sitä mielettömästi. Ylösmenon kiipesi reippaasti, mutta melkein ylhäällä alkoi hurjistuttaa ja löi jarrut pohjaan. Turhaan yritettiin kannustaa ja auttaa eteenpäin. Tämä oli oikeasti ihan kamalaa pakkopullaa Unskille mitä en osannut odottaa, joten menin ihan lukkoon. Kokeiltiin treenien lopuksi tehdä pelkkää alastuloa, mutta sekin oli liian pelottavaa. Puomin jälkeen tehtiin vielä putkea ja hyppyjä, jotta Unskille jäisi hyvä mielikuva koko hommasta. Loppuun vielä pientä pätkää, jossa putki ja kaksi hyppyä. Pieni oli pätevä!


Ja vielä viime torstaista. Olin selvästi tulossa kipeäksi, mutta päätin etten jätä taas treenejä välistä. Ei haitannut, vaikka oltaisiin treenattu vaikka pelkkiä lähtöjä. Lämppäriksi juostiin helppo rata, josta huomasi kyllä oman uupumuksen. Päätin siis sen jälkeen olla tekemättä mitään rankkaa. Harjoiteltiin ensimmäistä kertaa vastakäännöstä, koska se oli helpoin tapa saada koira hypyn jälkeen kepeille. Aika nopeasti opittiin, tosin meinasi hakea ilman apua kokoajan keppien toiseen väliin. Kontaktien kertausta, joissa puomi taas paljon parempi kuin A:n kontakti. Taas nähtiin samaa ongelmaa: jätin koiran A:lle ja lähdin häiriöksi jatkamaan kävelyä eteenpäin. Jossain vaiheessa koira taas irtosi luvatta perääni. Seuraavilla toistoilla keksin varmistaa kontakteja "kaukokäskynä". Käännyin koiraa kohti kohdassa, jossa tiesin sen mahdollisesti livahtavan pois kontaktilta.  Samanlainen varmistus kuin normaalistikin, mutta kaukana. Tämä toimi! Tein myös kisamaisia kontakteja, eli pyrin pysymään kokoajan liikkeessä ja vapautuksen jälkeen jatkettiin rataa.Lähdöistä palkkasin jatkuvasti. Tällä kertaa tungin ruokaa jo koiralle suuhun ennenkuin jätin sen lähtöön. Tää selkeästi rauhoitti sitä, koska ei nykinyt yhtään kun jätin odottamaan. Silti palasin palkkaamaan useasti näissäkin.

Pääsin myös ohjaamaan Maijan Nekku-shelttiä! Ihanan vauhdikas ja luki ohjausta tosi hyvin, vaikka harjoittele vasta jatkokurssilla!



Kiitos Maijalle kuvista!