A-radalla tuli tylsästi eka rima alas ja muuten puhdas rata. Ekat rimat ovat olleet ihme kyllä riesana nyt syyskauden kisoissa, mutta tää että suoralta tulee jo alas niin on vähän ihmeellistä, ei selkeesti keskity tarpeeksi rimaan. Oon yrittänyt skarpata siinä että mietin tarkemmin mihin asetan Vekin lähdössä, jotta oma jättöpaikkani antaisi sille oikeanlaisen etäisyyden ottaa tarpeeksi laukka-askelia. Mutta en tiiä mistä tänään kiikasti, olisiko mennyt sekaisin askelissaan. Muuten ihan perkeleen hyvä rata. Sanoin ennen ratoja molemmat pohjat nähtyäni, että tänään on meidän päivä eikä mennyt väärin. Ratapohjat oli kuin tehty meille ja se näkyi kyllä fiiliksessä tehdä, tuntui että me osataan ja me ollaan ihan törkeen hyviä. Tällä radalla pääsi pitkästä aikaa oikeuksiinsa se, että takaaleikkaukset ja takaaohjaus toimii Vekillä todella hyvin ja sillä on takaaleikkauksissa tosi sulava liikkuminen.
B-radalla satsasin ekaan hyppyyn ja otin sen tarkoituksella vähän huonosti, koska halusin varmistaa etten omalla liikkeellä tai ohjauksella saa rimaa alas, mistä tuli huonompi linja tokalle hypylle. Keinun jälkeen harmillisesti paskaa linjausta ja ohjausta, josta Vekki tulikin jalkoihin raivoamaan että niin mikä homma kerrokko vähä. Tässäkin huomasi että mulla oli pitkästä aikaa periksiantamaton asenne ja tunnelma oikeasti katossa, koska pääsin yli Vekin kiukkuamisesta nopeasti ja pikemminkin tsempattiin vaan loppuradalla ollen niin hyviä kuin osataan. Yleensä mulla menee virheen jälkeen nykyään helposti pasmat sekaisin ja kaikki linjat kusee ja loppuradasta tulee semmosta kalastelua ja hammasta purren ohjaamista että vittukun maaliin ees pääsis. Mutta tässäkin radassa annoin vaan mennä täysiä ja päästiin esittelemään sitä että töitä on kyllä tehty. Vekki pitää omasta tontistaan esteillä kiinni ja putkijarrukin toimi suhteen hyvin. Kummallakin radalla pysyi viimeiset esteet eli okserit ylhäällä mikä oli myös loistavaa. Kontakteista oon kovin ylpeä ja kepeille ohjaukset toimi erinomaisesti. Ei mitään huonoa sanottavaa juurikaan ja siksi on tavallaan sääli että nollia ei nyt näiltä radoilta otettu.
Vaikka niitä nollia ei tänään tullut, niin ei juurikaan harmittanut, en edes antanut sen fiiliksen tulla ihon alle vaan mietin vaan sitä että tänään oli hyvä päivä. Se fiilis mikä kisatessa oli, että tämmöstä tää meidän tekeminen on kun saadaan molempien mielentila oikeaksi ja rataprofiilit kuin meille tehty, niin sitten ei pidättele mitään. Tekniikka, vauhti ja mielentila niin me ollaan semmonen parivaljakko että mikään ei oo siistimpää. Tupla ei ollut tänään kaukana, mutta ne niin kuin loputkin (SM-)nollat ja sitten joskus sertit tulee kun tulee. Meillä on aikaa ja se on ihan varmaa, että tähän koiraan panostan ja tuun panostamaan koko sen eliniän koska parempaa koiraa ei kyllä ookaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti