Jaahas, kirjoitin jo yhden pitkän ja kattavan tavoitepostauksen, mutta en saanut fonttia muutettua oikeaksi vaikka kuinka säädin. Ja nyt koko postauksen teksti herjaa eri tiedostossa että etpä saa muuten auki. Kirjoitetaan siis uudestaan. Tosiaan, en muistanut yhtään olinko laittanut tälle vuodelle tavoitteita, mutta yllätys oli iloinen kun huomasin että kyllähän ne tuli tehtyä. Vaikka blogi olisi ollut kuinka hiljainen, niin vanhaa kunnon koiratyttöblogin klassikkoa ei jätetä tekemättä! Listaillaan siis alle 2017 vuoden tavoitteet siten, että toteutuneet yliviivaan ja alle laittelen punaisella kommentteja.
VEKKI
Agility
Agilityn tavoitteet eivät olleet päätähuimaavia, mutta sitäkin olennaisempia. Vihdoin päästiin agilityn kuninkuusluokkaan ja näin ollen Vekki on mun eka koira, jonka oon saanut nostettua jonkin lajin ylimpään luokkaan sekä agilityssa korkeimpaan luokkaan. Huhuh tuntu muuten hyvältä, koska tän eteen on kyllä nähty töitä.
Toko
- avoimessa luokassa kisaaminen ja AVO1
- riippuen miltä koira tuntuu käsissä, niin siirtyminen suoraan voittajaan tai sitten TK2, luultavasti kuitenkin suoraan voittajaan. ylempien luokkien liikkeiden treenaaminen samalla fiiliksellä kuin avoimenkin: ei painetta, ei kiirettä!
Tokon suhteen vuosi oli aikamoista painia pääkopan sisällä. Ehdin laittaa koko lajin tauolle ja päätin, että kisataan sitten kun Vekki on rallysta valio ja viimeistään sitten kun hyvältä tuntuu eikä oikein muutakaan voi treenata. Minä en oikein nauttinut Vekin kanssa tokon treenaamisesta kuin satunnaisesti, sillä sen ilme laski heti kun tehtiin vähän enemmän ja jotakin vaikeampaa ja se rupesi aina mua ärsyttämään, joka tottakai heijastui koiraan. Totesin että tää ei oo ehkä meidän juttu juuri nyt, kun tiesin että asennetreeni kyllä tuottaa tulosta jossakin vaiheessa. Jatkettiin ikuisuudelta tuntuvaa asennetreeniä ja äkkiä kaikki alkoikin sujua paremmin: Vekin ilme oli iloinen kun se teki tokoa ja minä pystyin lisäämään haastetta. Tiesin että raskain osuus on nyt tehty ja pystyttiin alkaa ihan treenaamaan asioita. Olin oikeassa ja monet muutkin olivat, että tässä lajissa koira vaan kehittyy nyt hitaammin. Marraskuun lopussa tokomotivaatio iskikin kunnolla kipinää ja aloin muistuttelemaan avoimen luokan liikkeitä. Kokeitakin on katsottu, mutta voi olla että kisaaminen siirtyy vasta ensi vuoteen. Mutta onnistuin kyllä siinä, että menin täysin sen mukaan miltä koira tuntui käsissä ja miltä musta itsestä tuntui treenata. Nykyään tuntuu hyvältä ja Vekki on ihan liekeissä tokon tekemisestä. Se on innoittanut alkaa treenaamaan myös ylempien luokkien liikkeitä kuten tunnaria.
Rallytoko
- remmikäytös kuntoon
- arkikäytöksestä itseä miellyttävää
Vekki pysyi suhteellisen terveenä, enkä ainakaan nyt muista että sen kanssa olisi tänä vuonna ollut mitään isompaa. Astutus onnistui ja ensimmäiset Vekin pennut ovat nyt yli puoli vuotiaita ja uudet omistajat erittäin tyytyväisiä. Sivulajeista osa palasikin auton myötä takaisin ihan treenattaviin lajeihin, mutta tässäkin onnistuttiin tavoitteen mukaisesti. Vekin täyttäessä 4v päätin että nyt on tehtävä jotakin lukkoonlyöntejä siitä, että mitä lajeja nyt tehdään kunnolla ja tavoitteellisesti ja jättää sivulajit oikeasti jopa kokonaan pois. Niin tässä on vähän käynytkin ja hyvä niin, sillä on jääneet myös pois turhat paineet ehtiä tekemään vaikka ja mitä ja edetä päälajeissa. Mikään ei estä menemästä vaikka jälkeä tallomaan, mutta iloisempia on oltu kun jostakin on osattu toistaiseksi luopua. Haluaisin voida yliviivata remmikäytöksen ja arkikäytöksen olevan nyt hyvää, mutta ei se kyllä ole. Vekin kanssa painitaan vahtivietin, auton vahtimisen, remmikäytöksen sekä oman pihan ja rappukäytävän vahtimisen kanssa. Näistä monesta saa kiittää ihanaa entistä asuinaluettamme Jakomäkeä, jossa minua alkoi jännittää pihalla liikkuminen alakerran baarin ja sen asiakkaiden johdosta. Koskaan ei tiennyt milloin vastaantuleva ihminen osaa käyttäytyä ja koska äkkiä puhua ja lässyttää umpikännissä koirille. Mua alkoi ahdistaa ja sehän sitten siirtyi koiraan, se alkoi olla varuillaan ja rappukäytävässä kulkevat ihmiset alkoivat epäilyttää. Noh näitä treenataan ja onneksi Vekin kanssa kaikessa muussa on menty myös eteenpäin, paitsi auton vahtimisessa joka on jostain syystä kovin vaikeaa Vekille. Uskon että autossa on joskus tapahtunut jotakin ikävää mun ollessa poissa, kuten että joku on mennyt kurkkimaan peräluukun ikkunasta ja Vekkiä on ahdistanut.
UNTO
Oujee! Nyt saa kyllä henkisesti tuulettaa: minun hupiketullani lajikohtaisia tavoitteita ja vielä koulutustunnuskin! Unski aloitti kisaamaan ja RTK1 saatiin tämän vuoden alussa. Unskille ei sovi mikään tiukka kisatahti, joka on hyvä sillä nyt Eetun palatessa kisakentille siirtyi Unski kolmanneksi jonossa kun kisoja katsotaan ja koiria niihin ilmoitellaan. Avoimen liikkeitä on kyllä tehty ja harjoiteltu, mutta todellakin ilman paineita. Oikeastaan aika kausiluontoisesti, silloin kun mulla on aikaa ja jaksan, mutta välillä Unnu ei teekään kuin höpöhöpöjuttuja :D Sekin kyllä sopii Unskille ja on tärkeetä muistaa pitääkin niin, sillä liian tekninen treeni ei tälle koiralle sovi, vaan yli puolet sen treeneistä tuleekin pitää hauskanpitona. Unski on tosi hidas oppimaan uutta, jonka vuoksi sen kanssa kestää tosi pitkään että jokin uusi asia alkaa olla sillä tasolla, että koira oikeasti muistaa sen ja pystyy tekemään sen kokeenomaisesti. Mutta avoimen liikkeet on aika hyvällä mallilla ja avoimessa mennään kisaamaan sitten ensi vuonna kun hyvältä tuntuu.
EDIT: Unski aloitti kisaamaan avoimessa luokassa 30.12, eli vielä vuoden 2017 puolella saaden hyväksytyn tuloksen!
Unskikin taisi olla pääpuolin terveenä. Yksi hammas siltä poistettiin ja hammaskiveä otettiin pois. Arkikäytös on pakko viivata yli, sillä on tuo mennyt paljon eteenpäin entisestä. En usko että siitä koskaan tulee täysin kuuliaista ja kilttiä koiraa, joten suuri voitto on jo se että se esim. irti ollessaan tulee näyttäytymään, pupun perään juoksureissuiltaan palaa nykyään melko pian kutsusta ja turhan tavaroiden vahtimisen kanssa taas on auttanut se, että ennakoi ja muistuttelee koiraa että muistapas sitten miten käyttäydytään.
Rallytoko
Eetu muuttikin meille takasin kesän alussa ja ehdittiin vuoden aikana kyllä vähän kisailla. RTK1 saatiin, RTK2 on nyt yhden tuloksen päässä ja luultavasti saadaan se vasta ensi vuoden puolella. Rahatilanteen ja Vekin VOI-kisaamissäädön takia Eetua en ilmoittanut kaikkiin kokeisiin jossa käytiin, minkä ansiosta nyt koulutustunnuksessa kestääkin pidempään. Kisavire on ollut melko hyvä, mitä nyt meinaa pikkasen keulia ja porisee kuin perunakattila. Parempi niin, mutta vähän täytyy laskea virettä taas seuraavassa kokeessa :D
EDIT: Eetu sai RTK2 tunnuksen 30.12, eli vielä vuoden 2017 puolella!
- terveenä ja hyvässä kunnossa pysyminen, tahdin pitäminen sopivana
- uusintakuvat
Eetu pysyi fyysisesti hyvässä kunnossa, mitä nyt kevään ja kesän aikana alkoi vanheneminen näkymään. Täysin ikäviltä asioilta ei vältytty, sillä Eetun kainalosta löytyi kasvain joka paljastui pahalaatuiseksi kasvaimeksi. Saatiin leikattua ja ei pitäisi olla suuri riski uusiutua ja sitähän tässä tottakai toivotaan. Myös hammas taidettiin poistaa. Ja syksyllä Eetulla oli tosi raju veriripulioksennustauti, jossa paskottiin verta ja mikään ei pysynyt sisällä vedestä lähtien. Siitä selvititin antibioteilla ja muilla aineilla onneksi melko nopeasti. Uusintakuvat jäi ja täytyy nyt pohtia käydäänkö niitä enää ottamassa vai ei. Laatuaikaa meillä alkoi olemaa, kun tyyppi jotenkin salakavalasti jäi meille asumaan. Vihdoin asunnon kannalta ja auton olemassaolon kannalta Eetu pystyi mun luona asumaan. Kun huomasin että askel alkaa vähän hidastumaan ja koiran olemus hieman pappautumaan, niin päätin että tulen katumaan ellen pidä nyt Eetua asumassa kanssani mahdollisimman paljon. Koskaan ei tiedä paljon on enää aikaa, kun on koira joka ei ole fyysisesti kovin terve. Uimaan pääsi kesällä varmaan joka päivä, kun asuttiin vielä uittolampien vieressä. Hyvä vuosi Eetulla <3 Tahti saatiin pidettyä aika sopivana ja nykyään tulee jo itsestään tuo Eetun rasituksen säätely ja viikkoakin pystyy suunnittelemaan siten, että pysyy laskuissa paljon Eetua ottaa minnekin mukaan ja miten lenkkeilee.
Siis mitä!! Kun tein tätä tekstiä ekaa kertaa, niin luulin etten ollut laittanut itselleni mitään tavoitteita. Mutta sitten löysinkin ne blogikirjoituksen lopusta. En ollut muistanut laittaa siihen yhtä tavoitteistani, eli vihdoin saada oma Eetu tatuointi. No nyt se on! <3
Koirien arkikäytökseen ei ehkä panostettu niin paljon kuin olisin halunnut, sillä asuttiin metsän vieressä joten haloo kuka silloin minnekään hihnalenkeille menee köpöttelemään ärsyttävien flexikoirien sekaan, en minä ainakaan. Välillä tsempattiin ja mentiin kyllä eteenpäin, mutta en voi vieläkään sanoa että mun koirat osaisivat ehkä käyttäytyä :D Arkeen kyllä sinällään panostettiin, koska lenkit olivat aina metsässä vapaana juosten tai auton ansiosta treenaten ja muualla lenkkeillen. Ei meillä silti edelleenkään osata olla haukkumatta ovikellolle, vahtimatta ääniä ja mölisemättä js joku koira mölisee jossakin, ne taitaa olla ikusuusprojekteja ne. Toinen kohta osuu kyllä täysin kohdilleen ja siitä pidettiin kiinni. Auton hankkimisen ansiosta päästiin taas treenaamaan ja kisaamaan. Kesällä reissattiin niin Agirodussa Mikkelissä, Joensuussa ex-seuran agilitykisoissa Shepmates leirillä Kannuksessa. Nautittiin siitä että auton sai pakata täyteen treenivaatteita, heittää koirat kyytiin ja paahtaa vaan menemään Suomen kesässä. Osallistua koiratapahtumiin jossa aurinko vaan lämmittää, seura on parasta ja treenata koiria. Tekee niin uskomattoman onnelliseksi. Syksyllä tämä toteutui myös, sillä oon vihdoin monien vuosien haaveilujen jälkeen saanut pidettyä syys-talvikauden jolloin kisattiin agilitya tai muuta lajia jokainen viikonloppu. Ihan parasta olla siellä radan reunalla kurkkimassa numeroita ja samojen tuttujen naamojen kanssa morottaa ja nauraa että täällä taas, vaihteeksi! Oon voinut niin hyvin sen ansiosta koko kaamosajan, joka yleensä turruttaa ja masentaa. Ja niin vain toteutuu myös kolmas kohta, sillä tuloksia on kyllä tänä vuonna saatu ja menty niitä hakemaan ahkeran treenaamisen palkinnoksi. Nyt kun ollaan ylemmissä luokissa niin tuloksien saaminen ei ole ollut niin yksinkertaista, mutta sanotaanko näin että harvoin ne on koirasta kiinni :D Ja AUTO!!! Kyllä!!! Oon ollut maailman onnellisin auton omistaja enkä voi uskoa miten monta vuotta pystyin olemaan ilman autoa, toivottavasti ei enää koskaan. Ja pystyin alkaa kisaamaan myös töiden ohella. Kesäkuussakin menin suoraan leffan kuvauksista vaan äkkiä hakemaan koiran ja kisaamaan agilitya iltakisoihin, enpä olisi joskus uskonut että se on mahdollista :D Ja noustiin vielä silloin kolmosiin, että kyllä kannatti! Julkisilla kävin kuitenkin siihen asti kisoissa ja täytyy sanoa, että enää en menisi. Kauhulla muistelen sitäkin miten treeneihin raahauduin kahdella bussilla ja metrolla ruuhka-aikaan kahden koiran kanssa, hyi helvetti! Painetta en muistaakseni ennen auton saamista juurikaan ottanut liikaa, vaan annoin itselleni vihdoin siimaa siinä että en tiedä montaakaan joka kävisi kisaamassa ilman autoa. On se niin erilaista kuin oman auton kanssa eikä todellakaan mukavaa ainakaan musta. Oot täysin bussien armoilla, joskus joudut menemään kolmella eri kulkuneuvolla, raahata häkkiä, koiria ja kaikki tavarat mukana ja koirat väsyy jo pelkästään matkustamisesta niin ettei ne ole parhaassa iskussa kisapaikalla. Ja viimeinen kohta myös onnistui!!! Unski näytteli taas uudessa leffassa Supermarsussa ja Vekki näytteli mainoksessa. Molemmat koirat esiintyivät myös kuvan välityksellä Himavisa ohjelmassa, jossa arvuuteltiin minkä rotuisia ne ovat.
Voi kyllä sanoa, että vuoden 2017 tavoitteet toteutuivat erittäin hyvin ja vuosi oli erittäin hyvä, ei varmaan paljon paremmaksi olisi voinut laittaa. Katsotaan kuitenkin klassisesti jotakin myös ensi vuodelle :)
Vekki
Agility
- SM-nollat ja ekaa kertaa arvokisoihin
- valiokello tikittämään!
- muistaa aina arvostaa koiraa ja nauttia jokaisista kisoista sen kanssa, tuskin saan koskaan yhtä hyvää koiraa :)
- osallistua kesällä ainakin yhteen agilitytapahtumaan kuten Agirotuun tai Agiråkkiin, mieluiten tottakai useampaan. Ja siten että hankkii majoituksen ja on monta päivää
- kisata ASCA agilitysta ainakin puuttuvat tittelit ja mahdollisesti alkaa tavoitella valiotuloksia
Rallytoko
- RTK3 (EDIT: Vekistä ehti tulla RTK3 vielä vuoden 2017 puolella 30.12 olleissa kisoissa! <3)
- RTK4
- rallyvalio!
- ennen JOKAIKISTÄ koetta lukea läpi rallytokon säännöt ja muistaa kaiken typerän, mitä siellä kokeessa voi tehdä ja ottaa hylätyn - koska sitä ei enää haluta!
- rally aina ennen tokoa!
Toko
- AVO1
- voittajan ja erikoisvoittajan hommien treenailu ilman painetta ja jos hyvältä tuntuu, niin voi miettiä myös kokeeseen menoa
- vaali ilmettä!
- paimentamaan jos rahatilanne sallii, mutta vain siten että mennään eteenpäin ja päästäsiin useammin sopivalla aikavälillä. Jos jostain syystä hullaannutaan ja kehitytään, niin todella ujot koetavoitteet (voi olla kyllä että tälle nauretaan sitten joulukuussa 2018)
- haussa täsmällistä ja eteenpäin vievää treeniä, ei hätiköidä. Ujosti ajatukset kokeeseen, jos siltä alkaa näyttää, eli HK1
- terveenä pysyminen
- arkikäytös ja remmikäytös kuntoon
- paljon uimista
- vetohommia pyörän kanssa
Unski
Rallytoko
- kisaamaan avoimeen luokkaan (EDIT: Unski aloittikin kisaamaan avoimessa jo 2017 puolella ja sai ekan hyväksytyn tuloksensa 30.12 olleista kisoista! <3)
- RTK2
- treenata Unskulle sopivaan tahtiin, ilman paineita
- terveenä ja hyvässä kunnossa pysyminen
- vielä kiltimmäksi muuttuminen (joo nii varmaa t. unski)
- arkikäytökseen satsaaminen
- remmikäytös kuntoon
- tee edes kerran verijälki!
Eetu
Rallytoko
- RTK2 (EDIT: Eetu ehti saada vielä RTK2 tunnuksen vuoden 2017 puolella 30.12 olleista kisoista ja oikeuden voittajaluokkaan!! <3)
- voittajan liikkeiden treenaaminen
- voittajassa kisaaminen, RTK3
- jos millään onnistuu, niin corgien rotumestaruuksissa kisaaminen
- terveenä ja hyvässä kunnossa pysyminen, tahdin pitäminen sopivana
- kaikki päätökset ensisijasesti Eetua ajatellen ja mikä on sille parasta
- paljon uimista
- laatuaikaa ja pelkkää lempee ja rakkautta pienen kultapossun kanssa<3
Minä ja me
- muistaa edelleen rakastaa sitä mitä tekee, oli se sitten treenikentällä, kisoissa tai töissä
- jos tuntuu edelleen hyvältä viettää joka viikonloppu kisoissa, niin sitten anna mennä vaan!
- vaalia ja rakastaa niin näitä kolmea koiraa kuin yhtä tärkeimmistä eli autoa
- muistaa "puristaa" kaikki irti mitä näistä koirista saa, koska ne on kaikki mahtavia omalla tavallaan ja täällä vain kerran, joten tee niiden kanssa niin pitkään kun voit
- kesällä reissaamista koirien kanssa tapahtumissa, kisoissa ja mökeillä
- yrittää panostaa siihen arkikäytökseen ja remmikäytökseen
- jos rahatilanne nousee taivaisiin, niin saada autoon veräjän
- jos rahatilanne nousee taivaisiin, niin miettiä Unto tatuointia
- muistaa kiittää aina kaikkia, jotka auttaa koirien kanssa kun oon kiireinen töissä
- tasapainottaa niin ura kuin harrastaminen
- saada koirille rooleja kameran eteen (ainakin Unski on tällä tietoa menossa helmikuussa neljänteen leffaansa!)
- olla omaan aikatauluun sopivasti aktiivinen seuralainen sekä rotuharrastaja-aktiivinen, etenkin corgiporukassa vielä kun voin
Toivotaan että ensi vuodesta tulee yhtä hyvä vuosi kuin tästäkin. Kyllä sitä huomaa miten ehdollistunut on vieläkin itse siihen, että vuoden vaihtuminen on kuin jonkun aikakauden päätös. Oon kriiseillyt vaikka kuinka pitkään jo siitä, miten tukossa loppuvuoden kokeet ovat ja miten kisasuunnitelmat menevät siksi ihan uusiksi, kun kokeet menee täyteen minuutissa ja ei auta enää mikään jos et oo muistanut ilmota samana yönä kun vuorokausi vaihtuu. Kaveri onneksi sanoi fiksusti, että ei se vuoden vaihtuminen oo mikää iso asia. Ja siitä jäinkin miettimään, että ei se itseasiassa ole. Toki me jäädään ehkä korkeintaan parin viikon kisatauolle, enitään kolmen viikon tauolle mutta siinä se on. Tammikuun ja helmikuun kisakalenteri on aikalailla raksittu ylös ja kisoja saa juosta kyllä ihan joka viikonlopun jos rahat riittää! Vaikka meillä ei olisikaan toivottuja titteleitä kun pian vuosi vaihtuu, niin puuttuvat tulokset haetaan sitten heti ensi vuonna ja jatketaan siitä :) Ensi viikolla suunnataan joululomalle Jämsään ja viimeistään silloin treenitahti varmaan hiljenee hetkeksi, ellei päästä hyviin diileihin entisen kotipaikkakunnan treenihallien kanssa ja pystytä käymään siellä treenaamassa.
Ylipäätään tuntuu kyllä hurjalta, että niin ne mun koirat vaan vanhenee vuosi vuodelta. Joskus niin odotin tätä päivää, että kaikki olisi aikuisia ja ei enää niin henkisesti keskeneräisiä junioreita. Tosin se taisi olla silloin kun Vekki oli vuotias, Unto varmaan kolme vuotias ja Eetu ehkä 5-6-vuotias, että aika eri homma :D Nyt mulla on jo 4v, 6v ja 8v koirat. Ehkä tännekin täytyy nyt tunnustaa, että vaikka pentukuumetta ei vielä olekaan, niin joitakin katseita on suunnattu kuitenkin tulevaisuuteen tiedostaen se, että joskus se seuraava harrastuskoirakin on otettava kotiin kasvamaan. Mutta siihen saakka kuitenkin täysillä näiden rakkaiden jäbien kanssa :)
Toivotaan että ensi vuodesta tulee yhtä hyvä vuosi kuin tästäkin. Kyllä sitä huomaa miten ehdollistunut on vieläkin itse siihen, että vuoden vaihtuminen on kuin jonkun aikakauden päätös. Oon kriiseillyt vaikka kuinka pitkään jo siitä, miten tukossa loppuvuoden kokeet ovat ja miten kisasuunnitelmat menevät siksi ihan uusiksi, kun kokeet menee täyteen minuutissa ja ei auta enää mikään jos et oo muistanut ilmota samana yönä kun vuorokausi vaihtuu. Kaveri onneksi sanoi fiksusti, että ei se vuoden vaihtuminen oo mikää iso asia. Ja siitä jäinkin miettimään, että ei se itseasiassa ole. Toki me jäädään ehkä korkeintaan parin viikon kisatauolle, enitään kolmen viikon tauolle mutta siinä se on. Tammikuun ja helmikuun kisakalenteri on aikalailla raksittu ylös ja kisoja saa juosta kyllä ihan joka viikonlopun jos rahat riittää! Vaikka meillä ei olisikaan toivottuja titteleitä kun pian vuosi vaihtuu, niin puuttuvat tulokset haetaan sitten heti ensi vuonna ja jatketaan siitä :) Ensi viikolla suunnataan joululomalle Jämsään ja viimeistään silloin treenitahti varmaan hiljenee hetkeksi, ellei päästä hyviin diileihin entisen kotipaikkakunnan treenihallien kanssa ja pystytä käymään siellä treenaamassa.
Ylipäätään tuntuu kyllä hurjalta, että niin ne mun koirat vaan vanhenee vuosi vuodelta. Joskus niin odotin tätä päivää, että kaikki olisi aikuisia ja ei enää niin henkisesti keskeneräisiä junioreita. Tosin se taisi olla silloin kun Vekki oli vuotias, Unto varmaan kolme vuotias ja Eetu ehkä 5-6-vuotias, että aika eri homma :D Nyt mulla on jo 4v, 6v ja 8v koirat. Ehkä tännekin täytyy nyt tunnustaa, että vaikka pentukuumetta ei vielä olekaan, niin joitakin katseita on suunnattu kuitenkin tulevaisuuteen tiedostaen se, että joskus se seuraava harrastuskoirakin on otettava kotiin kasvamaan. Mutta siihen saakka kuitenkin täysillä näiden rakkaiden jäbien kanssa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti