tag:blogger.com,1999:blog-63171256868802706582024-03-13T02:34:33.855-07:00Koirani leijonamielimelkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.comBlogger324125tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-79430257744689095542019-04-18T13:57:00.002-07:002019-04-18T14:10:02.032-07:00sweet but psycho<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFVSm1SZEfsuh87iWhATdk1ZIvluxwPXjiCPulYZL-xiOA1ly-nusFHY4UwJYNe18hf3bM-gTkvrphOTNVPLJCZgXdXKA3oLHZpCdTpaYNjc1KUUPcwo5RiZFgGBKP44x9-lfFovpi_2I/s1600/56255626_10219885347343221_4836861962526654464_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFVSm1SZEfsuh87iWhATdk1ZIvluxwPXjiCPulYZL-xiOA1ly-nusFHY4UwJYNe18hf3bM-gTkvrphOTNVPLJCZgXdXKA3oLHZpCdTpaYNjc1KUUPcwo5RiZFgGBKP44x9-lfFovpi_2I/s640/56255626_10219885347343221_4836861962526654464_n.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Riepusta ei ole paljoa muistijälkiä jäänyt tänne blogiin. Mutta sellaista se on, kun vaihdoin suosiolla blogin Instagram tiliin kun sinne on ollut arkisemmin helpompi jakaa kuvia, tekstiä ja etenkin lyhyitä treenivideoita. Kuitenkin ajattelin nyt kirjoitella tänne puoli vuotiaasta Riepusta jotakin.<br />
<br />
Riepu on alusta asti ollut melkoinen kysymysmerkki ja lupaus jostain suuresta. Löysin juuri puhelimestani videon noin 5-6 viikkoisesta Riepusta joka roikkuu lelussa muristen kuin sekopää ja katson kauhuissani videoo kuvaavaa ystävääni ja pentujen kasvattajaa Shantia ja todetaan että "tämmönen pentu sitten". Riepu oli ihan pienenä todella itsenäinen, jopa itsekeskeinen ja näytti että se ei juuri tarvitse ihmisen tukea elämäänsä. Mietin saanko helposti luotua siihen sellaisen vain meidän välisen suhteen. Ensimmäiset viikot olivatkin hieman hankalia, jonka jälkeen kuitenkin muutettiin omaan asuntoon kimppakämpästä. Sen jälkeen tuntui että meidän suhde alkoi vahvistua ja Riepusta tuli vielä enemmän sellainen "tää on mun koira" sydäntä lämmittävä olo. Siitä lähtien olemme tutustuneet Riepun kanssa toisiimme löydän siitä ne asiat jotka tekevät siitä omanlaisensa.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJbBWKbQmG_btcIPPZAV_-YdRF0mYs1UObBOKABOtRzjseRGqmGqle7l9X30uPUc6xG62iKmcx73B2qXm0d5ygru83UtxueEJNMd2_5RKlbclY8qw37nIKQ0vShbCHSlqdw8KsjI04Jkw/s1600/55726239_10219885346543201_3905469038481899520_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJbBWKbQmG_btcIPPZAV_-YdRF0mYs1UObBOKABOtRzjseRGqmGqle7l9X30uPUc6xG62iKmcx73B2qXm0d5ygru83UtxueEJNMd2_5RKlbclY8qw37nIKQ0vShbCHSlqdw8KsjI04Jkw/s640/55726239_10219885346543201_3905469038481899520_n.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Arjessa Riepu on pääasiassa helppo ja sitä toivoinkin todella paljon. Koiranpaikka kun oli auki, mutta tiesin että ei tule kuuloonkaan että elämä pystyisi pyörimään vain pennun ympärillä. Niimpä Riepu otettiin muuttolaatikoiden keskelle arkeen, jossa se pääsi usein töihin toimistolle mukaan ja oppi että on päiviä kun ei tapahdu paljoa mitään. Treenaaminen ja varsinainen koulutus tapahtui jonkun aikaa muun elämän ohella. Mutta niin se pentu siihen vain sujahti ja todisti että sitä ei paljoa asiat hetkauta ja tv-sarjan studiolla se on saanut kasvaa elämänsä tärkeät kuukaudet nähden ja kuullen erilaisia asioita. Arjen helppous on ollut vaatimus pennulle alusta asti: pahoittelut koiralapsi, mutta juuri nyt maailma ei voi pysähtyä vuokseksi, joten hyppää kyytiin ja katso mitä tapahtuu. Riepulle ei ole useita asioita edes varsinaisesti opetettu ja koulutettu, vaan enemmän kerrottu että tässä toimitaan näin ja tämä koskee sinua. Tässä on ollut paljon avuksi se että Riepua ei kiinnosta kamalasti ihmiset tai vieraat koirat eikä se hätkähdä juuri mistään. Maarulta peritty herkkyys on kuitenkin ollut tärkeä ominaisuus kiireellisessä arjessa, kun aina ei ehdi kaivaa nameja taskusta ja opetella operantisti asioita, vaan ihan vaan on kerrottu että nyt käyttäydyt näin ja Riepu käyttäytyy. Pentuhan se tottakai on ja käyttäytyy sen mukaisesti, mutta ihanan helpolla on saanut tiettyjä asioita perille. Ärsyttävintä on varmaan sen loputon tuhoamis ja silppuamis vimma. Onneksi toistaiseksi ei ole syöty mitään kallista tai huonekaluja, mutta kaikki pienen pienetkin nenäliinoista kynttilään pitää teurastaa ja silputa pitkin asuntoa. Usein kun tulet kotiin niin joutuu alkaa zoomailemaan että mitäs tällä kertaa.<br />
<br />
Arjessa eniten tapellaan terävyyden ja liikeärsykkeisiin menemisen kanssa. Tämä on piirre jota muissa mun koirissa ei ole ollut ja siksi on pitänyt itse miettiä toimintatapojaan. Riepua kiehtoo kaikki liikkuva äärettömän paljon: juokseva ihminen, juokseva koira, lentävä lehti, agility, lampaat. Asiat jotka tekevät nopeita liikkeitä aiheuttavat välittömän reaktion Riepulta. Aina sen ei tarvitse olla liikeärsyke, vaan esimerkiksi pelkät agilitysta aiheutuvat äänet kuten putket tai pelkkä radan tekeminen äänet ovat olleet Riepulle äärettömän vaikeita jo 3-4kk asti. Tämä on tullut esiin myös tilanteissa jossa Riepu on tekemässä ihan muuta, mutta kuullessaan esim agilityn ääniä se katkaisee välittömästi muun tekemisen ja haluaisi rynnätä liikeärsykkeen suuntaan. Liikeärsykkeen tuoman paineen se haluaisi myös purkaa johonkin ja meneekin helposti saalisvietille. Olemme jo tovin työstäneet ensisijaisesti kaukokäskynä "maate" jotta saan työkalun tähän. Riepu siis leikkiessään, paimentaessaan tai tehdessään agilityn alkeita kiehehtaa melko helposti, jos niin haluaa. Muiden koirien kanssa leikkiessä ja juostessa se ensin menee todella kiltisti ja juoksee täysillä, mutta yhtäkkiä päässä naksahtaa nappi ja meneekin saalisvietille ja juoksee niin kovaa kun lähtee ja nappaa kohteestaan kiinni. Aika usein toinen koira antaakin pöllytyksen takaisin, koska kuka nyt haluaisi hullua pentua pyllyynsä kiinni. Näitä tilanteita ollaan treenattu siten että Riepun täytyy luopua kohteesta käskystä ennen kuin menee liikaa saalisvietille. Treenatessa tämä tulee esiin että vaikka pentu osaisi hyvin asian jota tehdään, niin toisinaan ohjaajan liike on liikaa ja olisi siistimpää vaan tulla hyppimään ja pysäyttämään ohjaajaa. Erilaisia harjoituksia ja treenejä näissäkin tehdään ja edistytään, onneksi tämä ei näy kuin jossain treeneissä. Paimennuksessa tällainen onkin tyypillisempää monille koirille ja Riepunkin kanssa työstetään sitä että painetta ei pureta lampaisiin liikaa vaikka niiden liike kiehtoisikin.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQloEuY9YaOOsQs2qt91I7cBpO7NTdQQG7xW17qpoST5cUcXILgrAZxL3iXZd2sP8rgRyfVk6oVjAE2YluUUyVvzhe-v6Juhc5E4tNMg7-wzDuAHWRXGByVzZCkNbszpJM0l_1EBCi0yE/s1600/56163463_10219885346663204_3664069735890288640_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQloEuY9YaOOsQs2qt91I7cBpO7NTdQQG7xW17qpoST5cUcXILgrAZxL3iXZd2sP8rgRyfVk6oVjAE2YluUUyVvzhe-v6Juhc5E4tNMg7-wzDuAHWRXGByVzZCkNbszpJM0l_1EBCi0yE/s640/56163463_10219885346663204_3664069735890288640_n.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
<br />
Tästä päästäänkin sitten Riepuun harrastuskoirana. Toinen australianpaimenkoirahan mulla on ollut vuosikaudet suunnitelmana ja tottakai ajatuksena että yhden kouluttaneena sitten osaa seuraavan kanssa tehdä asioita erilailla jos haluaa. Riepu on ollut kyllä erittäin lupaava ja hyvä harrastuskoiran alku. Tykkään sen ilmeestä tehdä töitä: hiljainen mutta intensiivinen, syttyy nopeasti ja palkkaantuu hyvin. Riepu tuli sen verran äkkiä ja sellaiseen elämäntilanteeseen etten ollut ehtinyt miettiä "tarkalleen" miten sen koulutan tai miten asiat sen kanssa teen, mutta aika pian huokaisin helpotuksesta kun tajusin että kyllä kaikki ihan luonnostaan tulee. Ollaan panostettu vireeseen, intensiiviseen hiljaiseen työilmeeseen, meistä tärkeisiin asioihin ja rauhoittumiseen. Kaikki hömpötys on nyt riisuttu pois, koska ei ole vain ollut aikaa. Ollaan sitten tehty vähemmän kaikkea, mutta silti Riepu on sellainen kuin toivoin. Puoli vuotias pentuni ei osaa tulla perusasentoon ja ja on aloittanut vasta seuraamisen alkeita, mutta se on erittäin lupaava paimennuksessa ja agilityssa, johon se on otettu. Rauhoittua se voisi osata paremminkin, mutta syttyminen lajeihinsa ja intensiivinen suhtautuminen (vauhdikkaaseen) tekemiseen vähän haittaa rauhoittumista. Koska Riepu oli aivan sekopää esimerkiksi agilityyn jo 3kk ikäisenä: se kiipesi aikuisen koiran perässä puomille ja onpa kiivennyt A-esteelle itsenäisesti (molemmilta se pelastettiin onnistuneesti alas) ja ylittää kyllä tiellään olevat esteet reteästi. Kun huomasin että Riepusta on turha enää 3kk ikäisenä kuvitellakaan kauniisti häkissä tai kentän vierellä odottavaa koiraa muiden treenatessa, niin ollaan panostettu vielä enemmän autossa olemiseen. Riepu on saanut pienestä saakka opetella oleilemaan autossa kuin kotonaan, jotta treenatessa se saa olla sitten siellä kun kiihtyy liikaa jos näkee että treenaan toista koiraa. Toki tätäkin vielä opetellaan.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFDOBKkWHtwQ_YJn6R1vxFxVu9-qTCsYGdyBFb4yBymGkhpNwDI-MvUOVdI1pta5KjRzZHraPuKaG08-z6NFwNNkyXmUZc3fGVtUSU7b_VwpjDNchOdsFLGSGg8q-mLqotIraYS-vylQE/s1600/55959880_10219885347543226_5891997313890516992_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFDOBKkWHtwQ_YJn6R1vxFxVu9-qTCsYGdyBFb4yBymGkhpNwDI-MvUOVdI1pta5KjRzZHraPuKaG08-z6NFwNNkyXmUZc3fGVtUSU7b_VwpjDNchOdsFLGSGg8q-mLqotIraYS-vylQE/s640/55959880_10219885347543226_5891997313890516992_n.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Entäs ulkonäkö? Kukaan ei varmasti osannut ennustaa, että puoli vuotias pentuni muistuttaa pääasiassa mudi-mixia. Riepu on kasvattanut tumman ja kiharan karvan etenkin selkäänsä ja näyttää useimmiten rakkikoiralta joka paikkaan sojottavalla turkilla. Väristä tuli kaunis ja tumman ruskea ja silmistä vaalean vihreän-keltaiset. Korvat ovat olleet mysteeri koko puolen vuoden ajan. Ne ovat olleet niin monessa eri asennossa etten jaksa enää nauraa tai itkeä. Välillä ne näyttivät laskeutuneen alas, välillä sojottivatkin joka suuntaan ja sitten taas terhakasti kohti taivasta pystykorvaisena. Luulen että saan hylätä ajatuksen siitä että ne asettuisivat kauniisti, vaan pysyvät tuollaisina villeinä ja tuulella käyvinä. Mutta se on hauskan komean näköinen lapsikoira. Kokonsa puolesta Rii vaikuttaa sopivalta ja tällä hetkellä juuri hyvältä yhdistelmältä vahvaa ja nopeaa isäänsä ja ketterää ja hyvin kääntyvää äitiään. En malta odottaa miltä se tulee näyttämään vuotiaana, saati aikuisena. Nyt tuntuu absurdilta ajatella että minun pieni pentuni on joku päivä aikuinen iso koira. Tällä hetkellä se on kuin kopio Maarusta ja näitä kahta ei meinaa välillä erottaa toisistaan, joten mielenkiintoista miten urosmaisuus alkaa jossain kohtaa näkyä Riepussa enemmän ja tuoda eroa kropassa äitiinsä.<br />
<br />
Muiden koirien ja ihmisten kanssa Riepu on osoittanut myös olevansa jotain mulle uutta. Riepu ei ole juuri kiinnostunut vieraista ihmisistä eikä oikein tutuistakaan ihmisistä. Juuri nyt se on alkanut olla normaalia itseään sosiaalisempi ja haluaa jopa tervehtiä ihmisiä. Kuitenkin nämä tervehdykset kestävät muutaman sekunin eikä Riepun ilme vaihdu peruslukemilta mihinkään. Kotona ja kylässä se on sitten enemmän huomionhakuisempi, mutta ei sellaisella ärsyttävällä (Vekkimäisellä) sähläys-väkisin-syliin-tunkemis-tyylillä vaan ujuttautuu vaan viereen istumaan ja tutustumaan. Muiden koirien kanssa tuntui että Riepulla kesti kauemmin löytää yhteinen sävel. Syytän tässä kyllä sitä että Riepu näki eniten oman laumansa koiria, kasvattajan koiria (jossa asuu sen emä) ja omia veljiään. Se ei viihtynyt alkuun yhtä hyvin muiden koirien kanssa ja tuntui että ärsyyntyi niiden kanssa helpommin etenkin ilman tuttujen koirien läsnäoloa. Kuitenkin tämä otettiin työn alle ja Riepu sai tavata enemmän koiria yksinään ja huomasi että asenne alkoi muuttua. Nykyään se leikkii hyvin uusien koirien kanssa ja tutustuu paremmin.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFUexdci6vgxnGdRpWNZ0uY22Y5oZ8pyQh6dT9JQSE9pzGNmMBrNjf2Xw9pMyqUsD7uMj7SOLDB-6vKXjdtkWqQBH0emy9nQBhSC0rQdXKgMF7438Kia15sKfelQVFWtQcBajApYpilWw/s1600/55600685_10219885347503225_5831108915449823232_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFUexdci6vgxnGdRpWNZ0uY22Y5oZ8pyQh6dT9JQSE9pzGNmMBrNjf2Xw9pMyqUsD7uMj7SOLDB-6vKXjdtkWqQBH0emy9nQBhSC0rQdXKgMF7438Kia15sKfelQVFWtQcBajApYpilWw/s640/55600685_10219885347503225_5831108915449823232_n.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Luulin ensin etten saisi Riepusta ollenkaan sängynlämmittäjäkoiraa, mutta sitäkin on tässä puolen vuoden aikana harjoiteltu. Ensin Riepu oli itsenäisempi, mutta etenkin nykyään sen löytää lähes joka aamu nukkumasta vierestäni ja hakee huomiota paljon enemmän. Riepun tapa vain hakea huomiota multa on yleensä vähän kissamainen: se vaan ilmestyy jostain seisomaan tai istumaan päälleni/viereen ja on. Läimii tassuillaan ja härvää hiljaisella profiililla. Ihanaa että siitä on tullut jo tollainen kainalokoirakin. Kotona se tottakai näkyy ja kuuluu, koska puoli vuotiaalla koiralla nyt on tajuttomasti energiaa. Vekin ja Unton se on kietonut ihan pauloihinsa enkä voi uskoa että mun aikuiset urokset on murtaneet kaikki muurinsa ja antavat pennun käyttätyä ihan miten sattuu. Vekki ja Unto leikittävät Riepua useita kertoja päivässä ja niillä on kyllä tosi hauskaa keskenään. Riepu on opettanut kummallekin että läheisyys on ok ja esim Unto antaa ensimmäistä kertaa elämässään jonkun olla niin lähellä itseään. On hienoa ja liikuttavaa seurata näitä kahta: säheltävä pentu ja aikuinen koira joka ei voinut ennen sietää säheltäviä pentuja. Mutta Unto ja Rii ovat ystävät ja Unto antaa Riepun olla pentu: tulla makaamaan päälleen, käyttää corgia tyynynä, läimiä tassuilla, purra ja kiskoa karvoista leikkiessä ja tulla nukkumaan ihan kiinni vaikka Unto haluaisi olla rauhassa. Olen siksi tosi onnellinen että juuri Riepu tuli meidän laumaan, koska pojat ovat ottaneet sen niin hyvin vastaan etten olisi voinut unelmoidakaan moisesta.<br />
<br />
Mutta niin. puolen vuoden jälkeen voin sanoa että Riepu on löytänyt paikkansa meidän perheessä. Se on hauska, mutkaton, villi ja vallaton pentu. Arjessa se on juuri niin näkyvä kuin näkymätön mitä toivoinkin, sulautui arkeemme ja laumaan mutta pitää huolen että muistamme hänen olemassa olonsa. Juuri sitä energiaa ja rakkautta ja naurua jota Eetun jälkeiseen ikävään kaipasimme täyttämään suuria saappaita. Tuntuu että vaikka se on vasta pentu, niin tunnen sen kokoajan paremmin ja osaa jo kuvitella millainen siitä tulee aikuisena. Harrastuskoirana tulemme luultavasti taistelemaan kiihkeyden, itsepäisyyden ja tetävyyden kanssa, mutta sen kanssa tekemisestä tulee niin hienoa. Vaikka edelleenkin usein tuntuu hassulta katsoa Riepua ja todeta että kyllä, se on mun pentu niin kyllä se tyyppinä vaan saa sydämen sulamaan joka päivä. Ainakin silloin kun ei ole rasittava. Ei vaan.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMB-o3jDFBbYi4I2drEBNq2PqExC1zvPARiDbgWE34BSTX1x0EdBJxWH7sjAraqJsY66tox76-IYSSHA2gMiIb498Ir2cjVhq4dsv0grClTP8upzc1CBmY0vW-C67zCVrqHOWFNk7G9Lw/s1600/56203723_10219885346503200_9020906131765067776_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMB-o3jDFBbYi4I2drEBNq2PqExC1zvPARiDbgWE34BSTX1x0EdBJxWH7sjAraqJsY66tox76-IYSSHA2gMiIb498Ir2cjVhq4dsv0grClTP8upzc1CBmY0vW-C67zCVrqHOWFNk7G9Lw/s640/56203723_10219885346503200_9020906131765067776_n.jpg" width="426" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
(c) kuvat Laura Oinas</div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-90007146428882904102019-02-26T04:30:00.001-08:002019-02-26T04:30:19.597-08:00tuu seuraa meitä instaan<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZLx0LjDzq89mLRY4i3aZ7fXRjX8JXVfnc1Yg333k10URdYy7DrzFM603gzm8ibQZyLpExW_8aSj0n2ae_YW9AKYMlbi2lvbgGtKv7sY_O-w9GSoMcuF3mCTJPHP1Y_oBFS4dN8OwN8O0/s1600/50461262_10219306722957973_6171491000712691712_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="520" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZLx0LjDzq89mLRY4i3aZ7fXRjX8JXVfnc1Yg333k10URdYy7DrzFM603gzm8ibQZyLpExW_8aSj0n2ae_YW9AKYMlbi2lvbgGtKv7sY_O-w9GSoMcuF3mCTJPHP1Y_oBFS4dN8OwN8O0/s640/50461262_10219306722957973_6171491000712691712_n.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Pitäisiköhän sitä yrittää tänne laittaa muistiin jotain mitä on tapahtunut. Blogin sijaan mäkin lähdin lopulta villitykseen mukaan ja perustin koirille oman Instagramin. Ennen ajattelin että ne on vähän noloja ja turhia, mutta nykyään ei vaan ehdi eikä jaksa blogia päivittää. Blogissa olisi kiva olla aina laadukkaita kuvia, kun taas Instagramiin voi laitella arkisia päivityksiä, videoklippejä treeneistä ja hieman huonolaatuinenkin kuva sopii alustalle. Jos haluat ottaa seurantaan meidät siellä ja nähdä aktiivisemmin treeneistä ja kisoista kuvia ja videoita niin löydät meidät nimimerkillä Koirani leijonamieli.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzCwqLuZgYMlZOkX4n1KAjaWSGQiQq6ebct1ARnaQv7lIsZ6LDEbeBW6Zx06PlE5fxdYqQ-tBqdJh7pHQgrjF9CqXP_UK8tfXmb3HpHbm3LnN2-8hAUG3QsSZjO7lKMVson_Q7kNkRYVE/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2019-02-26+kello+14.16.25.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="631" data-original-width="739" height="546" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzCwqLuZgYMlZOkX4n1KAjaWSGQiQq6ebct1ARnaQv7lIsZ6LDEbeBW6Zx06PlE5fxdYqQ-tBqdJh7pHQgrjF9CqXP_UK8tfXmb3HpHbm3LnN2-8hAUG3QsSZjO7lKMVson_Q7kNkRYVE/s640/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2019-02-26+kello+14.16.25.png" width="640" /></a></div>
<br />
Yritetään nyt kuitenkin tännekin jotain kirjoittaa kun kerta aloitin. Päivitin Riepun omalle sivulle nyt uudemmat kuvat sekä luonnekuvausta ja muutaman sanan Riepun päälajeista harrastastamisessa. Riepusta on kasvanut pian 5kk täyttävä pentu, jolle on kasvanut jalat ja ihanan tumma aikuisturkki. Luonteeltaan se on kyllä ihan sitä mitä toivottiinkin ja oikein hyvin sujuu meidän arki. Agilityn alkeet sujuu hyvin, vaikka alkuun vähän stressasinkin että olenko itse nyt ihan kartalla siitä miten haluan seuraavan harrastuskoirani kouluttaa. Kuitenkin kyllä ne asiat tulee sieltä aika luonnostaan, kun lähtee opettamaan jotakin uutta. Ollaan käyty aina perjantaisin pentuetreeneissä ja siellä kouluttajallamme on ihanan kattava tietopankki eri opetustavoista. Viimeksi oon kuitenkin pentua kouluttanut yli 5 vuotta sitten ja silloin asioita tehtiin vielä eri tavalla. Nyt on ihanaa kokeilla uusia tyylejä kouluttaa asioita. Lampailla Riepu on käynyt nyt muutamia kertoja ja erittäin lupaavaa on tekeminen sielläkin. Tulevaisuudessa saadaan kyllä varmasti keskustella siitä että asioita voi tehdä rauhallisesti, sillä nyt liekit on roihahtaneet pienen paimenkoiran sisällä.<br />
<br />
Aikuisten koirien kanssa alkava kevät tarkoittaa sitä, että paimennuksessa otetaan vähän vakavampi ote treenaamiseen, kun koe alkaa lähestyä. Kumpikin Vekki sekä Unto tulee nyt kisaamaan kevään ja kesän paimennuksessa enkä malta odottaa että lumet alkavat sulaa enemmän ja lämpötila nousee, niin lampailla viihtyy entistä useammin. Maarun eli Riepun emän kanssa aloitettiin kisaamaan agilityssa vuoden vaihteessa ja nyt ollaan jo 2.luokassa. Nyt olisi tarkoitus saada Maarun taitotasoa vieläkin korkeammalle, niin saataisiin se nostettua vielä kolmosiin. On ollut ihana kisata helpompia ratoja ja huomata miten Maaru kehittyy kokoajan ja tekeminen sen kanssa on vielä miellyttävämpää. Pian olisi tarkoitus saada Vekki pois kisatauolta ja yrittää päästä taas skabailemaan.<br />
<br />
Mutta hei, otahan meidän Instagram seurantaan niin näet vielä paremmin kuulumisia.melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-31816595602617151472018-12-08T06:54:00.001-08:002018-12-08T07:13:12.983-08:00joskus hyvin pieni asia voi varastaa suuren palan sydämestäsi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzJgIoaubEzRp31loUWUimmJcN0lMlDcyQDgN6fN0isbrKf2VQGBKvOTNaWj9QnUbUWHOvFnrFmxJdI7LTsDwllvUsJwPJJ5JQ2AP1iInhBIXv7PGHXfMxdMesAoG6TnoAkgMmGUSJXQQ/s1600/3afe7be3-e9c0-46d3-83c1-5c138484e46c.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1396" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzJgIoaubEzRp31loUWUimmJcN0lMlDcyQDgN6fN0isbrKf2VQGBKvOTNaWj9QnUbUWHOvFnrFmxJdI7LTsDwllvUsJwPJJ5JQ2AP1iInhBIXv7PGHXfMxdMesAoG6TnoAkgMmGUSJXQQ/s640/3afe7be3-e9c0-46d3-83c1-5c138484e46c.jpeg" width="558" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Oliskohan aika kertoa hieman uudesta perheenjäsenestämme. Viralliselta nimeltään Red'n Ready Cosmic Latte ja arkisesti Riepu.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Mennään hieman ajassa taaksepäin. Mulla on ollut jo vuosia aika selvää mistä seuraava koira tulee ja olen tiettyjä narttuja katsonut. Yhdistelmiä ruvettiin kuitenkin suunnittelemaan jo vuosi sitten, joka olisi ollut mulle vähän liian aikaisin. Kotona kun oli kolme suht aktiivista koiraa, jonne neljäs olisi ollut vähän liikaa etenkin kimppakämppäelämään. Ihme kyllä ensimmäinen yhdistelmä ei onnistunut ja näin ollen pentujakaan ei ollut tulossa. Tavallaan sain vetää henkeä ja olla omalta osaltani helpottunut, kun en joutunutkaan vaikean valinnan eteen siitä ottaisinko jo seuraavan koiran yhdistelmästä jota olin odottanut. Jatkoimme elämää Vekin, Eetun ja Unton kanssa. Kuitenkin toiselle odottamalleni nartulle alettiin suunnitella myös pentuja. Mutta kuten edellisen yhdistelmän epäonnistuminen oli opettanut, niin totesin että monta asiaa on vielä edessä siihen pisteeseen, että pentuja todella on tulossa. Niin kävi että tämä narttu ei aloittanut tai ole vieläkään aloittanut juoksuja ja pentue päätettiin siirtää tulevaisuuteen. Niimpä mun pitkään valmiina olleet suunnitelmat pyyhkiytyivät pois. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kun kaikki yllä oleva tapahtui, niin samaan aikaan tutustuin kokoajan lisää ystävääni Shantiin ja hänen koiriinsa. Sain olla aitiopaikalla kuulemassa hänen suunnitelmistaan, ajatuksistaan ja mielipiteistä. Jossain vaiheessa vuotta Shantille muutti takaisin hänen sijoituskoiransa Maaru. En enää edes muista miten kaikki lopulta tapahtui, mutta päätimme että minä alkaisin treenata agilitya Maarun kanssa. Ja niin me alettiin treenata ja Maaru myös oli meillä satunnaisesti päiviä ja öitä kylässä. Oli hauskaa päästä tekemään uuden vieläpä jo aikuisen koiran kanssa ja viemään sitä eteenpäin, kun omaa seuraavaa koiraa ei ollut tulossa. Treenasimme ihan ajatuksena päästä kisoihin asti ja mä olin innoissani siitä että pääsen pitkästä aikaa kisaamaan alempiin luokkiin. Tilanne oli meille molemmille ihanteellinen, sillä Shantilla ei riittäisi aikaa treenata Maarua ja minusta taas oli hauskaa saada agilityyn myös toinen koira, kun sitä en kuitenkaan voinut Eetun ja Unton kanssa tehdä. Tilanne kun on kuitenkin se että agility on se the laji, jota tekisin varmasti vaikkei omaa koiraa lajiin olisikaan. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwXVrKydkPKgV7kfGQQOtkezPv1YiyjotvlFSNlOKGzkPQqrLLBwhro0Th0NBt2-KDfWHJ_NqGy7Vt1E5TZmbf-ZG3rP05ReyR84DuUVApXRnWUB3YVDmpCJe5mm0NZZSj6INq-A31S2E/s1600/19617e54-1cd2-465e-852e-ceba501bba5f.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1318" data-original-width="1600" height="526" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwXVrKydkPKgV7kfGQQOtkezPv1YiyjotvlFSNlOKGzkPQqrLLBwhro0Th0NBt2-KDfWHJ_NqGy7Vt1E5TZmbf-ZG3rP05ReyR84DuUVApXRnWUB3YVDmpCJe5mm0NZZSj6INq-A31S2E/s640/19617e54-1cd2-465e-852e-ceba501bba5f.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Sitten tuli syksy ja suru. Eetu alkoi voimaan huonosti ja jännitys siitä onko sillä kaikki hyvin alkoi hiipiä mieleen. Maailma löi epäoikeudenmukaisuudellaan suoraan kasvoihin, kun rakkaimmalla pienellä koirallani todettiin koko kehoon levinnyt imusolmukesyöpä. Jouduin hyvästelemään Eetun samana hetkenä klinikalla ja päästämään sen pois. Suru ja tuska oli hirveä. Kun lääkäri kertoi uutiset, niin sain koottua itseäni sen verran että soitin kolme puhelua. Äidilleni, pikkuveljelleni ja Shantille. Shantille sain soperrettua sen että huonoja uutisia, pääsetkö tänne. Seuraavaksi äidille ja pikkuveljelleni puhelut siitä mikä on tilanne. Kun lähdin eläinlääkäristä silmät sumeana itkusta, niin Shanti käytti mua kaupassa ja laittoi ostoskoriin ruokaa, vei kotiin ja varmisti että pärjään. Sellaista ystävän tukea jota arvostaa. Siitä muutaman päivän päästä päädyimme siihen että Maaru tulee nyt meille joiksikin päiviksi auttamaan minua suruun. Untosta ja Vekistä ei ollut tarpeeksi kainalokoiraa korvaamaan aina minussa kiinni nukkuvaa Eetua ja juuri sellaista turvaa tarvitsin. Maaru on kokenut elämässään myös paljon ja pelkkä yksi sana riitti, niin se liimautui viereeni nukkumaan ja pysyi siinä niin pitkään kun halusin. Kumpikin tunnuimme olevan hyvillämme siitä toinen oli vieressä. Ulkona sen hassuttelut ja leikkimiset toivat kiintopisteen johon keskittyä kävelyillä, kun Vekin ja Unton katsominen paljasti vain karun totuuden siitä että Eetu puuttui. Maaru oli terapiakoirani. Ennen Eetun kuolemaa Maaru oli ehditty astuttaa Pikillä, joka tiesi sitä että Maarun treenaaminen jäisi tauolle. Pikiä olen saanut seurata jo jonkin aikaa ja päässyt myös itse treenaamaan ja kisamaan sen kanssa agilityssa. Pikissä on jotakin niin hullua voimaa ja hieman kesyttämätöntä, joka kiehtoo ja tulee tunne että haluaisi itse päästä kokeilemaan samaa. Maarun tiineys eteni ja teimme päätöksen että tulen sen synnytykseen mukaan, kun Maarusta oli tullut mulle kuitenkin jollain tavalla erityinen. Ja niin 1.10. maanantai iltapäivänä synnytys alkoi. En ole vamaan koskaan tehnyt niin nopeaa lähtöä, kun hyppäsin vaatteisiin, juoksin autolle ja ajoin luojan kiitos vain muutaman kilometrin matkan Shantille. Maaru synnytti viisi poikaa, joista kaksi ensimmäistä oli punaisia uroksia. Heti kun ne syntyivät niin totesin että voi ei. Tuntui valtavan hienolta olla synnytyksessä mukana. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span id="goog_1133340553"></span><span id="goog_1133340554"></span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgg-HnIFKD2hjOxAszsZRsVdBcyAwn8bwOyPvEQlJx8t65whcB6moNyq6cpHirhjJeLByAeRJ1ppYkpXe76wJ5jOdVT_JEr4w7A_ipW-Bd11ZHFXptZvkN2niqT2nq_EVmRuLT7u3vTAfA/s1600/293ad586-006c-4090-9a9b-febb75d2cc93.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="506" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgg-HnIFKD2hjOxAszsZRsVdBcyAwn8bwOyPvEQlJx8t65whcB6moNyq6cpHirhjJeLByAeRJ1ppYkpXe76wJ5jOdVT_JEr4w7A_ipW-Bd11ZHFXptZvkN2niqT2nq_EVmRuLT7u3vTAfA/s640/293ad586-006c-4090-9a9b-febb75d2cc93.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Pennut kasvoivat ja pääsin näkemään niitä monta kertaa viikossa. Marsuista kasvoi pieniä koiria, jotka tuntuivat jotenkin omalta, vaikka ne eivät mun mitenkään olleet. Olin hoitamassa pentuja useasti ja autoin viemään niitä jänniin paikkoihin, kerran otin ne koko päiväksi omalle työpaikalleni studiolle. Olin alusta alkaen ihastunut kahteen punaiseen poikaan. Niiden kasvaessa ihastus vain voimistui ja huomasin että näistä tulee oikeasti todella reippaita ja rohkeita harrastuskoiran alkuja. Huomaamatta keskustelun sävy alkoi muuttua siihen suuntaan, että käykö tässä todella niin että minulle tulisi joku pennuista, etenkin kun kävi ilmi että odottamani yhdistelmä peruuntui ja siirtyi ehkä tulevaisuuteen. Pohdin pääni puhki ja kaverit saivat kyllä sellaisia ääniviesti-analyyseja kun tuskailin ja pohdin asiaa. Eetun kuolema oli jättänyt ison aukon, jota omat aikuiset koirat vain eivät voineet enää täyttää. Tuntui että sydän oli jo alkanut tehdä valintaansa, mutta järjellähän nämä asiat on pakko miettiä. Lähtökohdat eivät sinällään voineet olla paremmat, kun kasvattaja on yksi parhaista ystävistä ja pentujen vanhempien kanssa on treenattu, kisattu ja nartun kanssa eletty. Pennut olivat nykymittakaavalla lähes naapurissa ja olin saanut seurata niiden kasvua syntymästä saakka päivittäin. Tiesin että saisin juuri sen pennun jonka haluaisin ja kasvattaja on hyvä ystäväni. Tulin siihen tulokseen että tässä on nyt pentue joka on hieno ja voisin ottaa siitä koiran erilaisessakin tilanteessa, mutta kaikkien asioiden summana hetki ei olisi voinut olla oikeampi. Niin päätös tehtiin ja lopullinen odotus ja jännitys alkoi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF_WZ1Xuob-wqmlhOJaPeVp39biv2QkecHt5bYlG0KdoKR3oRtGBXv5VmSkwN8EZyeGKIFLXYIWm_8NsUrGkBgGQNX_5aggNCXMabaoCXVV7pG0ouIn-GUwkrhxvCOZ8u6A4HDHEfYzzI/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2018-11-29+kello+19.32.20.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="565" data-original-width="472" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF_WZ1Xuob-wqmlhOJaPeVp39biv2QkecHt5bYlG0KdoKR3oRtGBXv5VmSkwN8EZyeGKIFLXYIWm_8NsUrGkBgGQNX_5aggNCXMabaoCXVV7pG0ouIn-GUwkrhxvCOZ8u6A4HDHEfYzzI/s640/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2018-11-29+kello+19.32.20.png" width="534" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Pentujen terveystarkastuksen ja pentutestin jälkeen tehtiin päätös sitten kuka pennuista meille tulee. Punaiset pojat pysyivät suosikkeinani alusta asti, mutta erityisesti Riepun veli Kipp oli pienestä asti ihan mun lemppari. Riepu oli nimittäin koko aikansa ennen luovutusta niin mysteerinen tyyppi, etten aina tiennyt mitä ajatella siitä. Jossain vaiheessa tuntui että se oli peräti kiltti ja hieman etäämpi kuin useampi veljensä, jonka vuoksi monet viikot olin varma että toinen veli on se joka meille tulee, mikäli kaikki on kunnossa. Kuitenkin ihan viimeisinä viikkoina Riepu taisi kuulla mitä siitä puhutaan ja se muuttui suorastaan villipedoksi. Se sai useamman kuin kerran silmäni suurentumaan lautasen kokoiseksi ja mietin että tästähän saa melkoisen työmaan. Siinä riitti voimaa, energiaa, vauhtia ja elämänhalua. Ja sitä etsin. Pentutarkastuksessa Riepu todettiin täysin terveeksi ja jäätiin odottamaan seuraavan päivän pentutestiä. Riepu oli pentutestissä kyllä ihan oma itsensä: villi, rohkea, leikkisä ja kaikinpuolin hyvä ja hieno pentu. Hymyilin varmaan koko pentutestin ajan, koska tässä koirassa oli juuri sitä elämänmakua jota toivoin. Sillä oli koko pentutestin ajan niin siistiä. Pentutestin jälkeen mietiskelin muutaman tunnin ja ajatuksissa pyöri lähinnä yksi lause: haluan nähdä mitä tästä pennusta voi tulla. Sitten nähtiin illalla Shantin kanssa ja juteltiin ja oltiin oikeastaan täysin samaa mieltä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghk9iFwnPtCiYA_E7qdC1ObdsHcOaiq4YM_2S6DBvCgG_8NOwW2QCvC2AHiMZ340BY54f1iJDPbs18WZ98FXqKCzSaSRF5_aWCtVgr1wXyFIAYOaXKCf5Q-ReTyab4lTaMSIG_5XxKd4s/s1600/d43b0415-b60d-4caf-9593-70d7bb3b8e65.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghk9iFwnPtCiYA_E7qdC1ObdsHcOaiq4YM_2S6DBvCgG_8NOwW2QCvC2AHiMZ340BY54f1iJDPbs18WZ98FXqKCzSaSRF5_aWCtVgr1wXyFIAYOaXKCf5Q-ReTyab4lTaMSIG_5XxKd4s/s640/d43b0415-b60d-4caf-9593-70d7bb3b8e65.jpeg" width="554" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Viimeisten viikkojen aikana vielä nähtiin pennun kanssa useasti. Sitten koittikin luovutuspäivä. Ja luovutuksesta on nyt vähän aikaa. Ensimmäiset viikot Riepun kanssa ovat menneet hienosti. Valtavan energinen ja hauska pentu, jota ei paljon mikään vastaantuleva hetkauta. Eniten on jouduttu treenaamaan sitä että läheisyyskin on ihan ok, eikä aina tarvitse olla niin pirun itsenäinen ja cool pentu. Vekin ja Unton kanssa on mennyt hyvin ja pojat hyväksyivät pennun jopa nopeammin kuin kuvittelin. Riepu on ollut ihan mahtava kyllä itsekin, sillä se osaa lukea aikuisia koiria hyvin ja antaa niille tilaa kun ne sitä pyytävät. Silti se on sopivan höntti pennuksi ja saattaa tunkea viereen nukkumaan tai mässyttämään lelua, vaikka isoja koiria ei varsinaisesti kiinnostaisi. Tämä on tehnyt hyvää siksi että pojat ovat oppineet että vaikka pentu tuleekin lähelle, niin se ei haittaa ja voi olla täysin rennosti. Yksinolot ovat kaikki koirat olleet lyhyet ajat yhdessä, mutta työpäivien ajaksi Unton laitan erilleen. Hieman huvittavaa on millaiset häkkiviritelmät ja aitaukset hommasin pentua varten vain todetakseni että elämä on paljon helpompaa kun sen antaa olla vain vapaana pentuturvallisessa huoneessa, kun koirat osaavat olla fiksusti jo keskenään. Ulkoilut menevät kivasti, kun aikuiset opettavat pennulle miten ollaan. Kaikin puolin voi sanoa, että hyvin menee. Riepu otettiin ajatuksella että se sujahtaa meidän arkeemme ja niin on tehtykin, ilman turhaa alleviivaamista. Oon kyllä niin ylpeä Vekistä ja Untosta, miten ne jo nyt antavat pennun olla pentu, eivätkä ota itseensä sen vauvailuista. Esimerkiksi Unsikilta on todella, todella paljon se että se on ok jo parin viikon jälkeen lähes joka tilanteessa pennun kanssa ja antaa sen roikkua itsessään ulkona sekä sisällä. Työnjako aikuisilla koirilla tuntuu menevän niin, että ulkona Unski juoksuttaa Riepua ja sisällä Vekki toimii isoveljenä, joka leikittää jo hieman pentua ja antaa sen nukkua lähellään. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvjmwMm68_GPkDMZ9Bmf7kuBW-nUB99jm4nsscE2Dqz1Go6TD8tE9bntKFk8zzzE5zwtcWutKuLpnYi9M6YlT9lBKSLAu-uP26VCMZTSRfiFi5XNC3x7KNj9P9ZuSJeETjzWj0LgrS_GE/s1600/eb768b3a-c13b-40b8-8de5-3679831a86b4.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="466" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvjmwMm68_GPkDMZ9Bmf7kuBW-nUB99jm4nsscE2Dqz1Go6TD8tE9bntKFk8zzzE5zwtcWutKuLpnYi9M6YlT9lBKSLAu-uP26VCMZTSRfiFi5XNC3x7KNj9P9ZuSJeETjzWj0LgrS_GE/s640/eb768b3a-c13b-40b8-8de5-3679831a86b4.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicfUiRkiJMstb8J767S4cqgBjgHNWkQY6um8BATLUqAtyMyzqP_US5ZTDtjw83kcpaYX7EWievPJExv9-xNr2ukJOZ7Q6LOxR9ubyr1J_TC2ETSwws74Fj0yli43JW8Kvwc-8F8ZuDCFI/s1600/7bb55153-84b3-40b9-bd97-dfa096159d46.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="468" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicfUiRkiJMstb8J767S4cqgBjgHNWkQY6um8BATLUqAtyMyzqP_US5ZTDtjw83kcpaYX7EWievPJExv9-xNr2ukJOZ7Q6LOxR9ubyr1J_TC2ETSwws74Fj0yli43JW8Kvwc-8F8ZuDCFI/s640/7bb55153-84b3-40b9-bd97-dfa096159d46.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Riepun kanssa on aloitettu pieniä vauva-treenejä lähinnä kotona. Hallilla on käyty pari kertaa. Leikkiminen on Riepulla jo todella lupaavaa ja sitä ollaankin vaalittu. Rakastan sen raivoa lelujen kanssa, ketteränä poikana saalistaa ja ei kyllä irrota otetta sitten millään. Ruoalla ollaan aloiteltu pentutreeneissä juttuja ja tällä hetkellä on tehty pohjat istumiseen, odottamiseen, kämmenkosketukseen, korokkeelle nousemiseen ja pyörähdyksiin molempiin suuntiin. Ja nyt seuraa mullistava paljastus. Riepu saa olla ensimmäinen laatuaan mun koirista, jota ei rakenneta pentuna kohti tokokenttiä. Tiedän, hurjistuttaa ehkä vähän itseänikin. Riepun päälajeiksi toivotaan samoja kuin "isoveljelleen", eli agilitya ja paimennusta. Katsotaan mitä tästä tulee, odotan kyllä innolla. Haluan nähdä mitä koirasta voi saada näitä kahta lajia ajatellen, kun sitä tokoa ei hinkata pennusta saakka, vaan keskitytään pelkästään näiden päälajien pohjatyöhön. Tottakai nyt jonkinlainen tottelevaisuuden kaltainen hallinta ja peruskäskyt rakennetaan, mutta siinäpä se. Niimpä pentutreeneistä saa toistaiseksi yliviivata pakolliset toko-asiat ja keskittyä muihin hauskoihin juttuihin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Olen kyllä erittäin iloinen tästä tyypistä ja uskon että siitä kasvaa mainio harrastuskoira ja lisä meidän laumaamme. Riepu on jo nyt ihanan itsenäinen, mutta se kuuntelee mua hyvin ja tulee luokse vaikeistakin paikoista kutsuttaessa. Ihan uutena asiana mulle on tullut sen pieni pidättyväisyys vieraista ihmisistä ja koirista, mikä on kuitenkin juuri sitä mitä seuraavalta koiralta toivoin. Tuntuu kuitenkin hassulta miten 9 viikkoinen pentu voi olla halutessaan niin cool, ettei se koe tarvetta mielistellä ja kerjätä hyväksyntää jokaiselta ihmiseltä tai koiralta, vaan se keskittyy siitä tärkeisiin asioihin kuten omistajaan tai tuttuihin ihmisiin ja koiriin. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGkNyuR4YlBWpqQzC4kwY9uWCVBjHSdv0KulOPUUmIHRJOFEUPRCdA4kSkx3qIJ5hCq7zRq6tD4pUoYev9HuFI6HyFuX0sz2RMu-u5y7mat3bFFXOMSR9XN8Y-YuZ_EIYIzLh-8zaAFXM/s1600/075e5ebb-f7dd-4d59-af53-646c55102d37.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="464" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGkNyuR4YlBWpqQzC4kwY9uWCVBjHSdv0KulOPUUmIHRJOFEUPRCdA4kSkx3qIJ5hCq7zRq6tD4pUoYev9HuFI6HyFuX0sz2RMu-u5y7mat3bFFXOMSR9XN8Y-YuZ_EIYIzLh-8zaAFXM/s640/075e5ebb-f7dd-4d59-af53-646c55102d37.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tuntuu hieman kohtalolta ajatella miten samaan aikaan kaikki tapahtui vain yhden syksyn aikana. Menetin ensimmäisen ja rakkaimman koirani, mutta suunnilleen samaan aikaan Riepu syntyi. Kuitenkin näiden tapahtumien välissä oli aikaa minulle surra ja olla Vekin ja Unton kanssa kolmisteen. Sitten elämäämme saapasteli Riepu ja uusi seikkailu alkaa. </div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-46750857845916634442018-11-15T00:31:00.003-08:002018-11-28T11:19:37.279-08:00Riepu <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBC_3heNXBMDQcV7it-YXALOSpIH1pCmunk1ro5xzc4wXN9qpfTQPVqaCwwe5s36I9NtHDaUcs8EwedTmSG7lF9ar_X9ESSkUkave5JooGQayqB5dMtWeXdMTbLNU-6HLPlD5Yd4zwOqE/s1600/46161697_10218732852971582_6384980905735225344_o.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBC_3heNXBMDQcV7it-YXALOSpIH1pCmunk1ro5xzc4wXN9qpfTQPVqaCwwe5s36I9NtHDaUcs8EwedTmSG7lF9ar_X9ESSkUkave5JooGQayqB5dMtWeXdMTbLNU-6HLPlD5Yd4zwOqE/s640/46161697_10218732852971582_6384980905735225344_o.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Noniin, suurien uutisten aika. Tosin nyt vain lyhyesti ja myöhemmin koko tarina. Tässä on kuitenkin perheemme uusi tyyppi Red'n Ready Cosmic Latte, eli arkisesti Riepu. Pieni ja punainen poika, joka on kuin tulta ja tappuraa. Hauska, elämänjanoinen, seikkailunhaluinen ja rohkea tyyppi. Jännityksellä ja uteliaana odotan millaista yhteinen elämämme tulee olemaan. Eetun lähdön jälkeen on tuntunut että jotakin puuttuu. Sen jättämä tyhjyys on liian iso, jota jo kotona olevat koirat eivät vain pysty yksinään täyttämään. Niimpä Riepu syntyi juuri kun sitä eniten tarvittiin ja odotan innolla millaista meille tulee. Seikkailu alkakoon.<br />
<br />
<br />
Kuva Anne Barck<br />
<br />
<br />
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-30341914488545732742018-10-22T11:39:00.001-07:002018-10-23T02:07:17.338-07:00paljon vahvempi kuin uskot<div style="background-color: white; border: 0px; box-sizing: inherit; font-family: proxima-nova, sans-serif; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: 24px; margin-bottom: 1.1em; margin-top: 1.1em; padding: 0px; text-align: center; vertical-align: baseline;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxC80lwNMG39Pim4f-ZTum8pKu1TYOCxbzPXONYPUDwPUCMkVau9prFaqPshZ-cDxexTIXmfdvpNpqKEjHg8pn3cUrebZCy8WbTLWkrugcFMtySWWIQUiMedOMAb8lkPkgppjw_t5RXSc/s1600/44508714_10218548404480485_3302625079468228608_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxC80lwNMG39Pim4f-ZTum8pKu1TYOCxbzPXONYPUDwPUCMkVau9prFaqPshZ-cDxexTIXmfdvpNpqKEjHg8pn3cUrebZCy8WbTLWkrugcFMtySWWIQUiMedOMAb8lkPkgppjw_t5RXSc/s640/44508714_10218548404480485_3302625079468228608_n.jpg" width="548" /></a></div>
<div style="background-color: white; border: 0px; box-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: 24px; margin-bottom: 1.1em; margin-top: 1.1em; padding: 0px; text-align: center; vertical-align: baseline;">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"Lupaa minulle, että muistat, olet paljon</span></div>
<div style="background-color: white; border: 0px; box-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: 24px; margin-bottom: 1.1em; margin-top: 1.1em; padding: 0px; text-align: center; vertical-align: baseline;">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">urhoollisempi kuin uskot, paljon vahvempi</span></div>
<div style="background-color: white; border: 0px; box-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: 24px; margin-bottom: 1.1em; margin-top: 1.1em; padding: 0px; text-align: center; vertical-align: baseline;">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">kuin uskot ja paljon viisaampi kuin uskot."</span></div>
<div style="background-color: white; border: 0px; box-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: 24px; margin-bottom: 1.1em; margin-top: 1.1em; padding: 0px; text-align: center; vertical-align: baseline;">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">- Nalle Puh</span></div>
<div style="background-color: white; border: 0px; box-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: 24px; margin-bottom: 1.1em; margin-top: 1.1em; padding: 0px; text-align: left; vertical-align: baseline;">
Olen oppinut rakastamaan syksyä. Vielä joskus se tuntui katkeralta kesän lopulta ja kiireen alkamiselta, pimeiltä illoilta ja vuodenajalta jolloin ihmiset alkavat hiljalleen olla epäsosiaalisia. Viime vuonna opin kuitenkin rakastamaan syksyä ja tänä vuonna rakastan ehkä vieläkin enemmän. Alkusyksy nyt on aina ollut ihana, kun kaikkialla on värikästä ja ilma kirpakkaa mutta vielä lämmintä. Kuitenkin kaikki muukin mikä liittyy syksyyn tuntuu hyvältä ja ihanalta, edes tuleva synkkä kaamoskausi ei pelota enää samanlailla kuin joskus. Siihen vaikuttaa varmasti koti, jossa olemme asuneet nyt jo kaksi syksyä ja jossa on hyvä olla. Olen tehnyt siitä oikean kodin, turvapaikan jossa on hyvä olla ja viihdytään koirien kanssa. Syksy tarkoittaa nykyään tehokkaan kisakauden alkamista kesän rennomman jakson älkeen. Syksy ja talvi on ihanteellista aikaa kisata, kun kisoja on pääkaupunkiseudulla joka viikonloppu. Jo kesän aikana aloin haaveilemaan hiljalleen tulevasta syksystä ja tulevasta kisakaudesta. Se kun aamulla herää, juo kahvit, käyttää koirat ulkona ja alkaa pukea kisavaatteita. Ajelee kisapaikalle ja viettää siellä ainakin puoli päivää kavereiden ja tuttujen kanssa kisapaikalla jutellen, samalla kisaten parhaassa lajissa ikinä. Sama kaava lähes joka viikonloppu, ah. Kisojen jälkeen kotiin ajellaan yleensä hikisenä, väsyneenä mutta suhteellisen onnellisena. Kotona saattaa odottaa pari lasia viiniä, hyvää ruokaa ja hengailua kavereiden kanssa tai itsekseen. Kynttilät ja tunnelmavalaistus ja lattialla raukeina nukkuvia koiria. Kyllä. Ja yksi iso tekijä, joka on varmasti vaikuttanut negatiivisesti syksyyn on niinkin yksinkertainen kuin: vaatteet. Miten monta vuotta olenkaan joskus mennyt sellaisilla puoli-hyvillä ulkoiluvaatteilla, jotka eivät varsinaisesti ole vuodenaikaan tehtyjä ulkoiluvaatteita, vaan esim collarit ja vanha tuulitakki. Vaatteet vituttaa, jolloin ulos lähteminenkin syysiltana vituttaa vielä enemmän. Jossain vaiheessa elämää tajusin, että jos ulkoilen päivittäin monta kertaa ja käyn pitkillä lenkeillä päivittäin oli sää mikä tahansa, niin ansaitsen hyvät ulkoiluvaatteet. Niimpä rupesin panostamaan laatuun ja pidin huolen, että mulla oli aina valmiina hyvä ulkoiluvaatetus. Kyllä oli motivaatio lenkkeilyyn aika eri, kun vaatteet tuntuivat hyvältä, ne olivat säänkestävät ja kestivät kuivana päivän lenkkeilyt helposti. Nykyään syksyn tullessa pidän huolen että vaatetus on kunnossa ja käyn haalimassa useita pareja hanskoja ja pidän huolen että otsalamppu on aina toimiva. Koska niinkin yksinkertainen asia kuin hyvä ja toimiva otsalamppu koirien kanssa pimeässä samoillessa tekee vain paljon. Sitä tekee kummasti mieli kävellä aika paljon pidempi lenkki, kun vaatteet tuntuvat hyvältä ja metsää valaisee tehokas otsalamppu. Joskus vielä kuljin lenkit kännykän taskulampun varassa, minkä muistan olleen niin perseestä. Onneksi sitten tajusin ottaa otsalampun tilalle. Materialismionnellisuus tällaisessa asiassa vaan toimii. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSZfT78ltSuV7jrIGfdNn-dOA0RMazNI5dYJOz5JBBojuoGNYtE90CSNKxpW_i4xqI_oJUNROOKYv3RfpuvS8nI_WWkiKPIEYG3ldwvukeSHRw5_F_aqNOe2KebkGMpXyhXJYj0OjJg_A/s1600/44522805_10218548405480510_4184464015176499200_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSZfT78ltSuV7jrIGfdNn-dOA0RMazNI5dYJOz5JBBojuoGNYtE90CSNKxpW_i4xqI_oJUNROOKYv3RfpuvS8nI_WWkiKPIEYG3ldwvukeSHRw5_F_aqNOe2KebkGMpXyhXJYj0OjJg_A/s640/44522805_10218548405480510_4184464015176499200_n.jpg" width="512" /></a></div>
<div style="background-color: white; border: 0px; box-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-variant-east-asian: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: 24px; margin-bottom: 1.1em; margin-top: 1.1em; padding: 0px; text-align: left; vertical-align: baseline;">
Elämä kahden aikuisen koiran kanssa on suhteellisen helppoa. On kaksi kättä, kaksi hihnaa. Yksinkertaista. Pian elämä kuitenkin muuttuu, sillä koirien määrä kasvaa kolmeksi. Saamme laumaamme tyypin jonka olemassaolon olen kuvitellut jo monia, monia vuosia ja miettinyt että millaista se tulee olemaan. Jännittävää, ihanaa ja outoa. Siitä on viisi vuotta kun olen kasvattanut koiranpennun ja sain siitä lähes täydellisen, mutta se tuntuu tapahtuvan ikuisuus sitten. En malta kuitenkaan odottaa, mutta siihen saakka nautimme vielä pienestä laumastamme ja kahdesta ihanasta, rakkaasta koirasta. </div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-53589414879786657562018-09-21T03:22:00.000-07:002018-09-21T05:03:43.612-07:00elämää kaiken jälkeen <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXuP1ArQTyrjFLH48xkCig9Zc3slAFuJ1PLFyOMhycjCGcNMqfPvmgQlQkVsrQyIxMREtVQwvWq8KVKCl2hAH_WdLkEGx3ISFQtazeI8gQHseJk-A1LfLObU4AiGUQ-NA-7Fl3r9IA6wY/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2018-09-20+kello+16.45.49.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"></a><img border="0" data-original-height="582" data-original-width="465" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG_irGNYRDocIVnCuqzwUX6ialTOIZsQ1riMiiJP_MSC9y0gb7604R5NA7L8Y93cNc5wA2hcVr-bywwEKKYYJqmu8XlFGEihnVmFeYfJh7H3RrYv7mKjcKkiN0pV-AYJ2TFIxQc36JBFs/s320/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2018-09-20+kello+16.46.20.png" width="255" /> <img border="0" data-original-height="558" data-original-width="470" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXuP1ArQTyrjFLH48xkCig9Zc3slAFuJ1PLFyOMhycjCGcNMqfPvmgQlQkVsrQyIxMREtVQwvWq8KVKCl2hAH_WdLkEGx3ISFQtazeI8gQHseJk-A1LfLObU4AiGUQ-NA-7Fl3r9IA6wY/s320/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2018-09-20+kello+16.45.49.png" width="268" /></div>
<br />
Yllä olevat kuvat samasta paikasta. Eetu viimeisenä päivänään. Hän pääsi saikkulaisena mukaan studiolle, jossa lukuisat ihmiset rapsuttivat ja kehuivat. Oltiin ihan kahdestaan, Eetulle laatuaikaa mun kanssa. Sitten lähdettiin eläinlääkärille, saimme iskun vasten kasvoja huonojen uutisten kanssa ja yhteinen matka päättyi. Sanottiin hyvästit. Oikealla kuvassa hieman sen jälkeen Vekki ja Unto studiolla, harjoittelemassa Eetun suuriin saappaisiin astumista.<br />
<br />
En oikein tiedä miksi en ole kirjoittanut blogiin mitään Eetun kuoleman jälkeen. Paljon kun kuitenkin on tapahtunut. On ehkä tuntunut siltä että ne eivät kuitenkaan merkitse vielä niin paljoa, että haluaisin Eetun muistokirjoituksen uppoavan jonnekin arkistoon muiden kirjoitusten joukkoon. Ikävä on edelleen kova ja pahinta on tajuta etten koskaan enää näe Eetua tai tunne sen turkkia tai näe iloista ilmettä. Kaikki mitä vain Eetu oli ja osasi on poissa. En voi nähdä sen eleitä tai ilmeitä kenessäkään muussa koirassa. Silti tunnen edelleen valtavasti helpotusta ja olo on myös todella hyvä. Ei tarvitse pelätä mitä seuraavaksi tapahtuu, onko koira kipeä ja tulkitsenko sen eleitä oikein. Kyllä se on vain totuus, että terveet koirat tekevät ihmisen onnelliseksi. Ja epätietoisuus tekee epätoivoiseksi, vainoharhaiseksi, surulliseksi ja vihaiseksi. Luulin että olisin rikki todella pitkään, mutta ehkä kaikki suru ja luopumisen tuska mistä olen selvinnyt tähänkin asti on auttanut. Isän itsemurha tuli shokkina, jolloin kaikki tunteet tulivat yhtäaikaa. Vihan, surun ja lohduttomuuden lisäksi piti oppia siihen, että vaikka mitä tekisit niin isää ei saa enää takaisin. Nyt osasin antaa rakkaani pois, kun tiesin että niin on tehtävä, se on oikein. Tiesin vain että tämä on nyt se hetki, vaikka kukaan ei tiennytkään että se tulisi juuri nyt. Osaan olla kiitollinen siitä mitä sain ja mitä sain antaa koiralleni. On helpompi olla kun tietää nämä asiat, voi antaa itselleen rauhan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmTno9Mdq8Osg4wZ6JocnwllMxCz0c99x9mzl5KCAofT42th6p6vqbNQ3M14vASMowJHE1SC4P6a_TTueB3okMNAVMl4BOgSzp32TR6RsIky8zmXXFzhrJxLMrENpQFHUDfQy85m62R88/s1600/IMG_4791.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmTno9Mdq8Osg4wZ6JocnwllMxCz0c99x9mzl5KCAofT42th6p6vqbNQ3M14vASMowJHE1SC4P6a_TTueB3okMNAVMl4BOgSzp32TR6RsIky8zmXXFzhrJxLMrENpQFHUDfQy85m62R88/s640/IMG_4791.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: xx-small;">(c) Sonja Löfgren </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: xx-small;"><br /></span></div>
Muut koirat ovat toipuneet asiasta hyvin. Kuka tietää tiesivätkö ne jo paljon ennen minua, että tämä oli tulossa. Ehkä ne lukivat Eetusta sen mistä minä en ollut varma. Vekki on ollut mielestäni aika normaali, mutta Unski oli tavallista vetäytyväisempi ja se halusi olla yksin. En saanut sitä millään olemaan kanssani, kun se halusi vain mennä sängyn alle tai muualle olemaan rauhassa. Pikkuhiljaa se alkoi taas hakemaan kontaktia ja olemaan enemmän meidän kanssa kotona. Tilanne ei ole sinällään uusi, koska Eetu asui pitkiä aikoja Jämsässä ja vasta viime vuodet alkoi olla taas enemmän mun luona. Olemme siis olleet ennenkin kolmistaan ja siksi tuntuu kuin Eetu olisi taas vain asumassa muualla. Ehkä Eetun puuttuminen ei siksi näy koirille ja laumassamme niin suuresti. Ensin vain kävimme kävelyillä. Kaikki muu tuntui minusta väärältä, joten en osannut kuin surusta sumeana kävellä kotimme ympärillä olevissa puistoissa ja lenkkipoluilla. Silti askel tuntui kevyemmältä kuin aikoihin. Minun ei tarvinnut miettiä jaksaako koirat kävellä, millaisella pohjalla voimme liikkua tai onko kävelytahti liian kova. Me vain kävelimme. Ja välillä istuimme maassa, itkin ja koirat leikkivät vieressä. Silti tuntui lohdulliselta katsoa kahta tervettä koiraani, jotka nauttivat juoksemisesta, kävelystä ja elämästä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZMVzry0lx5zW5CjdfdM13hCjPq7iuXLEhcjrBfICvQHFDRkpkwL67MUouB8_9pInHVrAfMTDYGv-WQ9vXiWoDzIVrqAAahiZW3qiW4z5L1wJ79o_8Kgea3bv2x8UfLB6oSAVyRhDIeSk/s1600/IMG_5786.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZMVzry0lx5zW5CjdfdM13hCjPq7iuXLEhcjrBfICvQHFDRkpkwL67MUouB8_9pInHVrAfMTDYGv-WQ9vXiWoDzIVrqAAahiZW3qiW4z5L1wJ79o_8Kgea3bv2x8UfLB6oSAVyRhDIeSk/s640/IMG_5786.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Arkinen elämä voi nyt hyvin. Koirat saavat olla tosi paljon mun kanssa, sillä otan ne nykyään usein töihin mukaan. Toimistolla ja studiolla niitä rakastetaan kovasti ja aina kysytään että ovatko ne milloin tulossa seuraavan kerran. Töissä ne kulkevat uskollisesti perässäni, kun käyn hakemassa kahvia tai juttelemassa jonkun kanssa. Aina näillä reissuilla ne saavat useita ihailijoita ja rapsuttajia. Työpöydän ääreen palatessa en ole ehtinyt edes tarkastaa missä ne ovat, kun tyypit nukkuvat jo sikeitä päiväunia työpöytäni alla. Melko vaivattomia toimistokoiria siis.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiMeWBPcd4aaEKQLdkfHoEe-4GZgOICxeHoPZ0DSDkDpvpNvWp3R27cf8pi1-ruTJPxtRp9d7M51CsF6ZzcdckfOyZcs41swnlGPczFQZzAe7W-cU7vKQC44wPbiHLFlqXyscaBraTfLM/s1600/IMG_4752.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiMeWBPcd4aaEKQLdkfHoEe-4GZgOICxeHoPZ0DSDkDpvpNvWp3R27cf8pi1-ruTJPxtRp9d7M51CsF6ZzcdckfOyZcs41swnlGPczFQZzAe7W-cU7vKQC44wPbiHLFlqXyscaBraTfLM/s640/IMG_4752.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-size: xx-small; text-align: center;">(c) Sonja Löfgren </span><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuRLbSc0vDXdEgQyAFh_XmsLf-aR9-JGSVeX8QsW7jw5TPEdZ6KEdyzMBbo-ribEqvS0iqgp3xPlL5hDblauwLA1PdFb8DZEjnIpOsmcDtIqgn3fIlhjISozMeHq4PYTKrf93QoJMHuZI/s1600/40471694_10218127338314094_2993117860533895168_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuRLbSc0vDXdEgQyAFh_XmsLf-aR9-JGSVeX8QsW7jw5TPEdZ6KEdyzMBbo-ribEqvS0iqgp3xPlL5hDblauwLA1PdFb8DZEjnIpOsmcDtIqgn3fIlhjISozMeHq4PYTKrf93QoJMHuZI/s640/40471694_10218127338314094_2993117860533895168_n.jpg" width="528" /></a></div>
<br />
Treenien ja kisaamisten suhteen on mennyt hyvin. Ekat kisat tauon jälkeen olivat agilityn piirinmestaruuskisat Helsingissä. Ikävä kyllä melkoisen aktiiviviikolopun vuoksi emme ehtineet kisata yksilöpiirinmestaruudesta, mutta pikkumaksien joukkuekulta tuntui hyvältä senkin edestä. Hyvä HSKH! Agilitya on muuten käyty yhdet kisat kisaamassa, tosin silloin paras tulos oli kielto vitonen. Nyt kuitenkin siirtymään syksyn kisakauteen ja tälle viikonlopulle on kahdet kisat. Ihan parasta päästä kisaamaan! Treeneissä ollaan käyty edelleen kesäryhmässämme Hannamari Niemisen treeneissä seuralla ja siihen päälle Juha Oreniuksen viikkotreeneissä Akatemialla. Juhan treenit on olleet ihan parhaita ja kehuja ollaan saatu. Kyllä me ollaan kehitytty niin paljon ja olen innoissani siitä että kehitytään lisää, kun jatkossa treenataan ammattikouluttajalla viikottain.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKoMLLBxO7f3Ay2vBp5Ka6-Mbd9ldNRBP9H_y9bW_Hv2QvEWhUCHKWvMtOLu08a2CSmb_qeE9PVLOFNoxmLyHyNHrL44bpS3OT4fPv5lNAo7cg_oO9oWuod-1Le4HlbnX0V_dVXevVrbU/s1600/40650251_10218149073857469_2281711129870729216_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKoMLLBxO7f3Ay2vBp5Ka6-Mbd9ldNRBP9H_y9bW_Hv2QvEWhUCHKWvMtOLu08a2CSmb_qeE9PVLOFNoxmLyHyNHrL44bpS3OT4fPv5lNAo7cg_oO9oWuod-1Le4HlbnX0V_dVXevVrbU/s640/40650251_10218149073857469_2281711129870729216_n.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVwuH9COit-tdlO4MshN5_i4bEIJ5fYPGnLjW4HazbOKtkV8RyF1z1KyHwQ5rEsanCndgldCwhWLITpNjburEZO2DOrEjDgFooNwFbeJsHcbZljzSmFioPJ4Pn05p9Aulxb0Zy3xJwCdw/s1600/40628589_10218149073097450_8031201360160489472_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVwuH9COit-tdlO4MshN5_i4bEIJ5fYPGnLjW4HazbOKtkV8RyF1z1KyHwQ5rEsanCndgldCwhWLITpNjburEZO2DOrEjDgFooNwFbeJsHcbZljzSmFioPJ4Pn05p9Aulxb0Zy3xJwCdw/s640/40628589_10218149073097450_8031201360160489472_n.jpg" width="640" /></a><br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: xx-small;">(c) Hansu Laitala</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: xx-small;"><br /></span></div>
Paimennuksessa ollaan kouluttauduttu myös. Kävimme paimennusguwu Jan Welssenin (USA) paimennusklinikalla Kiteellä, Vekin kasvattajan luona. Janilla oli tarkka periaate miten hän katsoo ja harjoittaa koiria eteenpäin lajissa ja parin päivän aikana teimmekin paljon erilaisia harjoituksia. Vekki pääsi myös ensimmäistä kertaa naudoille, mistä olen haaveillut pitkään. Vekki toimi naudoilla oikein hyvin ja se kuljettaa ja hallitsee niitä todella luontaisesti. Ei hallitse epävarmasti, vaan tyynen itsevarmasti ja pienin, riittävin elein.<br />
<br />
Tähän samaan viikkoon mahtui siis agilitytreenien lisäksi paimennusklinikka, agilityn piirinmestaruus kisat sekä Red'n Ready kasvattileiri, jonne pääsimme mukaan. Hullun viikon kruunasi sunnuntai, jolloin aloimme kisaamaan FCI paimennuksessa saaden esikokeen hyväksytysti läpi, eli <b>PAIM-E</b>. Muutaman viikon jälkeen ajelimmekin Somerolle sitten uudelleen ja haimme uuden koulutustunnuksen<b> PAIM-1</b>. Kisoissa Vekki ei kyllä päästä mua helpolla, sillä se tulkitsee jännittämiseni siten, että sen täytyy tehdä hommia entistä kovemmin. Se selkeästi luulee etten hallitse tilannetta kun en käyttäydy normaalisti ja yrittää pitää lampaat mulla entistä enemmän. Ei ihan helpoin yhtälö, mutta toivon että minä voin tulevaisuudessa rentoutua ja Vekki voi huomata että tilanne on hallinnassa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLmAUnQ44uJLgo8gM-aolhs2AjRQ7_PjxlghCqk8ujtgpges6FNWvSIn82tFj7yAjDyT50zU-SspBbFhjmr5lNS5Z2SmJO8Y5hPip5JMSyBN4k1ohA7GrnRrPIL1oNdJm4yTKng_oz-qY/s1600/41527440_10218215168109784_2389257145322307584_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLmAUnQ44uJLgo8gM-aolhs2AjRQ7_PjxlghCqk8ujtgpges6FNWvSIn82tFj7yAjDyT50zU-SspBbFhjmr5lNS5Z2SmJO8Y5hPip5JMSyBN4k1ohA7GrnRrPIL1oNdJm4yTKng_oz-qY/s640/41527440_10218215168109784_2389257145322307584_n.jpg" width="512" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Tuore PAIM-1 Vekki</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Viime viikonloppuna lähdettiin jälleen tien päälle, kun mentiin Viitasaarelle paimennusviikonloppua viettämään. Kesän ASCA paimennuskisat pidettiin samassa paikassa, joten odotin innolla paluuta kisa-areenoille tällä kertaa ihan vain treenaamaan samoihin puitteisiin. Ja se teki kyllä hyvää. Ankoilla pääsimme vihdoin ihan treenaamaankin ja opettelemaan vieraiden eläinten sielunelämää. Minä opin enemmän ankkojen elekielestä ja liikkumisesta, jolloin niiden hallitsemisestakin tuli helpompaa. Saimme kisaradan tehtyä useamman kerran ankkojen kanssa, kun tajusin miten toimia niiden kanssa. Päästiin tekemään lampailla, jotka olivat samoja liukkaita dorppereita jota kisoissakin oli. Vantaallahan treenaamme aina suomenlampailla, joten dorpperien erilaisuus tulee toisinaan yllätyksenä. Oli kiva huomata kuitenkin että Janin klinikan ja tämän viikonlopun jälkeen dorpperit eivät enää tuntuneet niin erilaisilta ja niillä työskentely sujui miten normaalistikin sujuisi. Päästiin tekemään sekä samankaltaisia tehtäviä kun Janin klinikalla, mutta myös isolla kisa-areenalla 40 lampaan hallintaa. Siinä saatiin katsottua meidän tämän hetkisiä treenin alla olevia asioita kuten etäisyys ja kaarille kaukaa lähteminen ison lauman kanssa. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB9GsUBMAhc0GXtxnFIDTQW0B93DjR3XAG674Y3-oQMaHDbaUQP0VLF-clh429ia9twqx-HvW_cbjyUMU1Z3R_-DB5RWr8RICX6C8ct7XiS5oQ16BqJ2i3L8z7_GdXGP-KN0PuzwByUA4/s1600/IMG_5426.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB9GsUBMAhc0GXtxnFIDTQW0B93DjR3XAG674Y3-oQMaHDbaUQP0VLF-clh429ia9twqx-HvW_cbjyUMU1Z3R_-DB5RWr8RICX6C8ct7XiS5oQ16BqJ2i3L8z7_GdXGP-KN0PuzwByUA4/s640/IMG_5426.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0joLarSwGm2xIyX1o89Da5WfFCCMgQK4QavCpsi3ODrN9tr_C491OLLeK6bFMptq3DJkrn2SRpODT9JlF98TjV6eD628qarY80Gtu0MCEf6NzyZsvtwI8ONy_EvFw_6nSXHw2n8WslmY/s1600/IMG_5429.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0joLarSwGm2xIyX1o89Da5WfFCCMgQK4QavCpsi3ODrN9tr_C491OLLeK6bFMptq3DJkrn2SRpODT9JlF98TjV6eD628qarY80Gtu0MCEf6NzyZsvtwI8ONy_EvFw_6nSXHw2n8WslmY/s640/IMG_5429.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpdOvSKK3FSGmxFY_BYpoCgBh0somPqGQb7xI-_1rxyTFLiqwG7VsF5xFmWkBqdAjYlNorg9AC_eu8hZ51LSZMdpzam4ZiMHgMcPwLSrispDhUTbnBgCBpoYZeBxZmOcZ-euGSloVmQHo/s1600/IMG_6218.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpdOvSKK3FSGmxFY_BYpoCgBh0somPqGQb7xI-_1rxyTFLiqwG7VsF5xFmWkBqdAjYlNorg9AC_eu8hZ51LSZMdpzam4ZiMHgMcPwLSrispDhUTbnBgCBpoYZeBxZmOcZ-euGSloVmQHo/s640/IMG_6218.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKfUyDnJebFaD6-TmVqisXK81MRj7gWSizEVqLdR5Qxcwd5AE9ZkUAU8Ye-HQglZz0sXH9gE46oTBnxJamaFLKQGHYtdv9eheyKAvrcMrVKR3I61NWhQ_PyHgQBnWs2w3uB2fMR8oZyo0/s1600/IMG_6245.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKfUyDnJebFaD6-TmVqisXK81MRj7gWSizEVqLdR5Qxcwd5AE9ZkUAU8Ye-HQglZz0sXH9gE46oTBnxJamaFLKQGHYtdv9eheyKAvrcMrVKR3I61NWhQ_PyHgQBnWs2w3uB2fMR8oZyo0/s640/IMG_6245.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Ja sitten yksi kohokohta taas: naudoilla työskentely! Päästiin tekemään isoon nurmiaitaukseen kymmenen naudan kanssa, josta yksi oli iso siitossonni. Ei paljon työkoira Vekin puntti tutissut, vaan itsevarmasti ajoi karjaa eteenpäin ja pyynnöstä kävi pysäyttämässä. Kun joku alkoi kokeilemaan rajojaan, niin Vekki tiukalla katseella ja pienellä palautteella sai tyypin jatkamaan matkaansa. Sen jälkeen se palautui samantien tasaiseen työilmeeseen, eli ei jäänyt päälle vaikka sai välillä pistää nautaan vauhtia. Yllätyin taas miten luontaisesti se naudoilla työskentelee, osasi korjata linjaansa ja ajoi niitä itse tosi hyvälta paikalta. Tulee olemaan siistiä kyllä ensi kesänä kisata myös naudoilla, en malta odottaa! Etäisyys ei näilläkään eläimillä tulevaisuudessa tule olemaan ongelma, sillä Vekki jo nyt pystyi kuljettamaan niitä itsenäisesti kaukana, vaikka minä jäin jälkeen seisomaan. Kuten kuvistakin näkee, niin minä en ole yhdessäkään eli ei juuri tarvitse koiraa tukea luontaisessa työssään. Se tekee. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcPEQbYuZwRn0YAW9RaP1dKD16nfCuSz637MaCtRPxaMlqYwIeA6uZO00UMqgDF4D03grXB5wdZqFhYdlCWby5uCS7yovREbSP3Gy8sUDz8NKZ9da8SuKo4l6rXNo3Qg46bNMlTR7s7p8/s1600/IMG_5576.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcPEQbYuZwRn0YAW9RaP1dKD16nfCuSz637MaCtRPxaMlqYwIeA6uZO00UMqgDF4D03grXB5wdZqFhYdlCWby5uCS7yovREbSP3Gy8sUDz8NKZ9da8SuKo4l6rXNo3Qg46bNMlTR7s7p8/s640/IMG_5576.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjd27RARb9FBFhkT8Llusl0CIx6y2eXhwo4xHq4vbDvjDPGN3dbLWmnSdenDarxs-ar6ojFG_uJE9QlOJvdKmbZRIRF2SsERCw0uwGpetuH7NioopKXnaChOsNOJe3jIVUkryRS6arbVs/s1600/IMG_5555.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjd27RARb9FBFhkT8Llusl0CIx6y2eXhwo4xHq4vbDvjDPGN3dbLWmnSdenDarxs-ar6ojFG_uJE9QlOJvdKmbZRIRF2SsERCw0uwGpetuH7NioopKXnaChOsNOJe3jIVUkryRS6arbVs/s640/IMG_5555.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYZMw4mjJI1brJ-ds23nHJJ1xQpsjXRHUpyCvxr5pCcONlbwpNFtPHNRzhWAXvVXknrZrWzgpOvMOdzEcLMYVWbcv9R7nJDIfB5xMruTC1M56BUVS8BoipcHJJeGEzdPAhhwWfOeoKx2A/s1600/IMG_5558.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYZMw4mjJI1brJ-ds23nHJJ1xQpsjXRHUpyCvxr5pCcONlbwpNFtPHNRzhWAXvVXknrZrWzgpOvMOdzEcLMYVWbcv9R7nJDIfB5xMruTC1M56BUVS8BoipcHJJeGEzdPAhhwWfOeoKx2A/s640/IMG_5558.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjauemtgKG0ZbmgXRk2dMjIT5gpARGfLgdWK6C4XSBbNAWfCvrS-b6wC4mbI35TH2ym854aqoeqWDJmMrz9OtRYCfnFVDbakPRjfgHPUe-4_GewJmpc4BsC7j2SFvdVi24AccOoTUU0Gmk/s1600/IMG_5563.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjauemtgKG0ZbmgXRk2dMjIT5gpARGfLgdWK6C4XSBbNAWfCvrS-b6wC4mbI35TH2ym854aqoeqWDJmMrz9OtRYCfnFVDbakPRjfgHPUe-4_GewJmpc4BsC7j2SFvdVi24AccOoTUU0Gmk/s640/IMG_5563.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Unski pääsi myös käymään paimennusviikonloppuna uusilla lampailla. Tyyppi osoitti taas olevansa sekin työkoira isolla T:llä, sillä ei paljon 40 lampaan lauma tuntunut missään kun tyyppi teki hommia. Suurien sateiden jäljiltä areena oli ihan mutainen ja vetinen paikoitellen, joten rapa vaan roiskusi kun iso lammaslauma siinä liikkui. Unski vaan onnellisena teki duunia ihan rapaisena ja mutaisena, kun kaikki lensi sen päälle lampaiden jaloista. Sai taas niin paljon kehuja. Kyllä tää vain on niin sen juttu, en ole koskaan nähnyt sitä onnellisempana kuin eläimillä työskennellessä. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvuhbJ1w9thUPzYyKWVmRcrXaMgacMXoiaxRBdKS8yCTLxCTjEZGQT2af88nRa22dFBQEvVaKPZttB9MeDS8U9MKe6lcg5sweTLgY9uXg0CYkdeLuWnUHJoDzkF4ZPLeFnnxf0yFFx_uQ/s1600/IMG_5786.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvuhbJ1w9thUPzYyKWVmRcrXaMgacMXoiaxRBdKS8yCTLxCTjEZGQT2af88nRa22dFBQEvVaKPZttB9MeDS8U9MKe6lcg5sweTLgY9uXg0CYkdeLuWnUHJoDzkF4ZPLeFnnxf0yFFx_uQ/s640/IMG_5786.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFRk-ulk2CtQMkSmczvBcn3FO1p60vzr4CngOqAN8u_ty477WHAmuVpNaXatMwJB_CH6IhZotYuf8vmwkf6nOYwI4eksw2lzYYlBCzbIoCJmPkI7lW3hpVOiGPDfXeo3i-foIdr41R45o/s1600/IMG_5802.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFRk-ulk2CtQMkSmczvBcn3FO1p60vzr4CngOqAN8u_ty477WHAmuVpNaXatMwJB_CH6IhZotYuf8vmwkf6nOYwI4eksw2lzYYlBCzbIoCJmPkI7lW3hpVOiGPDfXeo3i-foIdr41R45o/s640/IMG_5802.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3sFmoG0KihtRhUbxNn8xav08esGpXHfAqktk9Ipn7AIIKg4dT3J73mW5icbOII49H3hzJ09sUsD2MbQaOmlOSmZrW5QjWMhM4J6xuIBX4F58JSZA-E6J9C0_y37nl2zShrHq5PPxtviM/s1600/IMG_6251.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3sFmoG0KihtRhUbxNn8xav08esGpXHfAqktk9Ipn7AIIKg4dT3J73mW5icbOII49H3hzJ09sUsD2MbQaOmlOSmZrW5QjWMhM4J6xuIBX4F58JSZA-E6J9C0_y37nl2zShrHq5PPxtviM/s640/IMG_6251.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Koirat viettävät siis tavanomaista aktiivisempaa elämää, sillä lasken vielä kaiken muun treenin ja kisaamisen päälle kyllä aktivoinniksi töissä mukana olon. Ainakin sen verran puhki koirat ovat, että toimistopuudelina olo käy kyllä sekin työstä. Vekki treenaa myös tulevaa koirarooliaan varten Sykkeeseen, eli se on vielä kirsikkana kakun päällä kaiken muun treenin ohella. Nyt on alkanut myös konkretisoitua se, että kyllä seuraava koira meidän laumaan tarvitaan. On jännittävää kuka ja mistä meille lopulta muuttaa, mutta en malta odottaa että pääsen hänen kanssaan tekemään. Surua, iloa, arkea ja kaipuuta on siis meidän elämä tällä hetkellä. Miten kiitollinen saa olla ensimmäiselle, elämänsä koiralle, jonka vuoksi on tässä. Mitkään tulokset, harrastukset, kaverit tai tittelit eivät olisi mahdollisia, ellei olisi ollut Eetua. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Merkkaamattomat paimennuskuvat (c) Mari Hakala</div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-68589004404768800252018-08-20T03:21:00.002-07:002018-08-20T03:21:22.182-07:0027.10.2009-10.8.2018 Eetu<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf0YoRopltV7V32bjWCoLAEvsUZ3vgCDWSjIwcGQp6l82Nlm9plTGUPphglusCjQOjmTM54g9UUgHzM1A57-YlSVk7BZ680uCMkTvsUrWEtHVwDh5YYTHFOtBBnCOccnZP9aTJ-8QSUgw/s1600/38850822_10217938409790999_4006564214918348800_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf0YoRopltV7V32bjWCoLAEvsUZ3vgCDWSjIwcGQp6l82Nlm9plTGUPphglusCjQOjmTM54g9UUgHzM1A57-YlSVk7BZ680uCMkTvsUrWEtHVwDh5YYTHFOtBBnCOccnZP9aTJ-8QSUgw/s640/38850822_10217938409790999_4006564214918348800_n.jpg" width="596" /></a><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<3</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Maailman rakkain ja parhain poika päästettiin pois. Vaikka viime kuukaudet ovat olleet ihania ja Eetu on nauttinut, niin yleinen olemus alkoi muuttua. Liikunta ei kiinnostanut ollenkaan ja koira oli ihan perässä vedettävä. Edes yhteislenkit kavereiden kanssa eivät saaneet poikaa enää innostumaan niin kuin ennen. Jotain oli muuttunut. Eetu kävi eläinlääkärissä silmien oireiden vuoksi ja sai kortisoni-antibiotti silmätipat. Lääkäri sanoi että tule kontrolliin viikon päästä. 1,5 viikon päästä Eetun olemus meni vielä alemmas: se huohotti ja läähätti paljon ja katkonaisesti, joka oli selvä merkki siitä ettei kaikki ole kunnossa. Siltä tuli ruoka oudolla tavalla läpi ja ulkomuodoltaan oli kuiva ja laiha, mutta turvonnut. Kun yllä mainitut oireet ilmenivät ensin lievinä, mutta sitten silmään pistävänä niin mentiin eläinlääkäriin uudelleen. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Siellä lääkäri totesi että nyt on kyse vakavasta asiasta. Eetun imusolmukkeet olivat todella turvonneet, mutta muutos oli tapahtunut nopeasti sillä lääkärikin totesi koiran olemuksen ihan erilaiseksi kuin viikko aiemmin. Ennuste näytti huonolta ja ohutneulanäytteet sekä verikoe vahvistivat epäilykset: kehoon levinnyt pahalaatuinen syöpäsairaus. Siinä ei ollut paljoa tehtävissä, kun koiralla oli selvästi jo tukala olla ja mikään ei parantaisi sitä ennalleen. Jouduin tekemään rakkaalleni viimeisen ison palveluksen ja antaa sen mennä. Vielä se jaksoi heiluttaa häntää ja olla iloinen oma itsensä, mutta silti jokin pilke silmäkulmasta oli poissa. Eetu nukkui pois mun sylissäni, kehuin ja kerroin sille kokoajan miten rakas se on ja paras kaikista. Vielä senkin jälkeen kun se oli nukkunut pois. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Vaikka suru on ollut valtava, niin myös tietynlainen huoli lähti pois. Eetulla oli koko ikänsä kaikenlaista isoa ja pientä vaivaa kropassa, jotka rajoittivat elämää ja toivat meille huolta. Usein mietti että onkohan sillä varmasti kaikki ok, onko se kipeä vaikkei sitä näytäkään. En voisi kuvitella parempaa koiraa ja tuska on valtava, kun miettii miten pitkä taival on tultu. Yksi pieni koira, miten paljon se elämää on muuttanut. Varmasti tulen kirjoittamaan näitä ajatuksia vielä lisää. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Ei ole koskaan toista samanlaista. Teit minusta minut <3 </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF0Jf4EjFLqEADQqrnJxez4kTgU9Zc40120whkD2XOmpTpBItxSChrqmTBzAOY5zlmoABV6bacRgXAoJ-7I88H4V5wRVG545sIbgMzonQgPNglS32B2UvDSP7rDMNN1lvuguOgAzMhGb0/s1600/39066517_10217958485972891_3797753968822583296_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF0Jf4EjFLqEADQqrnJxez4kTgU9Zc40120whkD2XOmpTpBItxSChrqmTBzAOY5zlmoABV6bacRgXAoJ-7I88H4V5wRVG545sIbgMzonQgPNglS32B2UvDSP7rDMNN1lvuguOgAzMhGb0/s640/39066517_10217958485972891_3797753968822583296_n.jpg" width="442" /></a></div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-12699394513188187142018-08-06T04:30:00.000-07:002018-08-06T04:30:13.284-07:00SM-pronssia ja paimennuskisat!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhp0-MEyE5q7sSXTbxuVkHL-Fm55AuCvoujdcpvenJdAKKxshj-HWerN28xo1ly9H9ciOEf7QVdc9QXJ1N8_O_wMzMTAQn4MTxj2pVhBiAcSRDkXmS6AM619vCQHk7ziN7JgNcHV0TybAM/s1600/36863955_10217661861117455_2334901911829872640_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="679" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhp0-MEyE5q7sSXTbxuVkHL-Fm55AuCvoujdcpvenJdAKKxshj-HWerN28xo1ly9H9ciOEf7QVdc9QXJ1N8_O_wMzMTAQn4MTxj2pVhBiAcSRDkXmS6AM619vCQHk7ziN7JgNcHV0TybAM/s640/36863955_10217661861117455_2334901911829872640_n.jpg" width="452" /></a></div>
<br />
Kesä on antanut parastaan. Koska kesään täytyy mahtua mieluusti useampi iso agilitytapahtuma, niin lähdettiin ex-kotikaupunkiin Joensuuhun kisaamaan Ågirakkiin. Normaaleja ratoja sekä spesiaalina Snookeria ja Gamblersia FCI tyyliin. Ihan mahtava reissu! Lauantaina otettiin tuntumaa tavallisilla radoilla ja gamblers radalla. Gamblers sujui hyvin kuten meillä yleensä, joten saatiin finaalipaikka sunnuntain Games SM-karsintoihin. Sunnuntaina tehtiin aamun ekalta radalta nolla ja 1.sija, joten paikka myös tavallisen agilityn Avoimiin SM-kisojen finaaliin oli lunastettu. Tokalla radalla vitonen, eli ei yhtään huonompi aamu. Alkuiltapäivästä oli ensin avoin SM-finaali. Siellä tehtiin todella hyvää rataa, mutta yksi keppivirhe ja ohjaukseen huonosti tulemisesta kielto. Vähän harmitti, mutta koiraj a tekeminen tuntui niin hyvältä. Iltapäivällä kisattiin Games-finaalin eka rata, joka oli snookeria. Snookerin säännöthän mä opin samana torstaina, eli kaksi päivää ennen kisoja. Suunnitelmat kuitenkin toimi, osasin mitata ajan ja päästiin maaliin korkein pistein, kaikki loppuosuudett sekä punainen hyppy-piste-este-osiot suoritettuna. Sieltä paikka sitten varsinaiseen loppuhuipennukseen, eli loppufinaaliin gamblers radalle. Siellä pohdin suunnitelmia pitkään ja lajin luonne tuli taas esiin, kun loppu gamble osuudeksi oli tarjolla 10p helppo suora loppu tai haastava 15p loppu. Päädyin koittamaan haastavaa, mutta olimme kouluttajamme kanssa tajunneet gamblelinjan väärin ja astuin siis yli kohdasta jossa viivaa ei oltu edes merkattu, mutta sinne ei kuitenkaan olisi saanut astua. Tylsää ja vitutti niin paljon radan jälkeen, että piti mennä puhaltelemaan ja puremaan huulta ettei itku meinaisi tulla. Kuitenkin pisteet laitettiin esille jo ennen kärjen julistamista, jolloin kaverini kävi katsomassa sen mulle. Hän oli tätä ennen jo hokenut että teitte hullun hyvän radan, että varmasti ootte palkinnoilla. Tätähän mun oli mahdoton uskoa, koska pikkumaksit ja maksit olivat samassa ja koiria oli kuitenkin paljon, sekä paskasti mennyt loppugamble tuntui maailmanlopulta. Kuitenkin fiilis alkoi kohota, kun mulle todettiin samalla että loppugamble ei ole pakollinen onnistua FCI samanlailla kuin meillä ASCA agilityssa. Siitä osuudesta ei vain saa pisteitä, mutta kaikki muut pisteet saat pitää. Kaverini kävivät katsomassa listaa ja hetken päästä tulivat sellainen leveä virne naamalla, että mua kouraisi mahasta. "TE TULITTE KOLMANNEKSI, SAITTE SM-PRONSSIA!!!". Mitä!! En meinannut uskoa millään ja yritin hyssytellä onnesta soikeana olevia kavereitani. Kuitenkin palkintojenjaossa viimeistään se piti uskoa, kun meidät kutsuttiin hakemaan Suomenmestaruus pronssia <3!! Kouluttajamme tuli hopealle ja OneMind Dog-koirakko kullalle. Niin hieno fiilis, minun pieni vatipää Vekki ja mitaleille! <3 Niin kovatasoisessa lajissa, vasta pari päivää aiemmin oppinut snookerin säännöt ja uudenlaiset gamblen säännöt opettelin kisapaikalla. Mutta kyllä meidän radatkin oli niin perkeleen hienoja, mentiin todella lujaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieJFIZt0AkUd1Ss8D6wJVK-FmTylJI0XhjVda94R8_TbiIx0qHLkvLbS9aDZSixrAtJ1Bqhb5mvpcjD_1SQjpDIpYC-grEklzvttGcWTCpJR85BR4yX8b3wfD6RMMRU282bh2DKWxZ6ZA/s1600/36887376_10217655761804976_2410903978062643200_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieJFIZt0AkUd1Ss8D6wJVK-FmTylJI0XhjVda94R8_TbiIx0qHLkvLbS9aDZSixrAtJ1Bqhb5mvpcjD_1SQjpDIpYC-grEklzvttGcWTCpJR85BR4yX8b3wfD6RMMRU282bh2DKWxZ6ZA/s640/36887376_10217655761804976_2410903978062643200_n.jpg" width="480" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj12hl_Zb5XQ_25gwIQNOsomqjdgNgbe6fvZOoV8IDoDaoxqwYCoGp00ZfWgCFxwPqBtLS23fs3X8psv_zb5ts_KshXz3iiiudLfH5p2ye4pC-52gt7tz76apbDHiOFM8rk3XQhcesx7O8/s1600/37895518_10217827122528887_1334141460613693440_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="882" data-original-width="560" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj12hl_Zb5XQ_25gwIQNOsomqjdgNgbe6fvZOoV8IDoDaoxqwYCoGp00ZfWgCFxwPqBtLS23fs3X8psv_zb5ts_KshXz3iiiudLfH5p2ye4pC-52gt7tz76apbDHiOFM8rk3XQhcesx7O8/s640/37895518_10217827122528887_1334141460613693440_n.jpg" width="406" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
Vekki täytti viime viikolla 5-vuotta! <3 Olen tosi iloinen, että koiramäärän pysyessä erittäin täynnä oon saanut keskittyä täysin tähän mun kultakimpaleeseen, menestyä sen kanssa ja nauttia yhdessä tekemisestä jo viisi vuotta. Edelleen olen niin kiitollinen kasvattajille, että ne antoivat tämän koiran mulle. Ja mitä ollaan juteltu, niin ovat hekin. Vekin ei pitänyt olla helppo koira eikä se sitä olekaan, mutta se miten hieno ja taitava harrastuskoira siitä on tullut lajiin kuin lajiin tekee niin iloiseksi. Vielä joskus saan toivottavasti Vekistä itselleni vielä pennun kun aika on oikea.<br />
<br />
Mehän alettiin keväällä käydä lammastilalla apureina, jolloin Vekki alkoi ottaa isoja askelia eteenpäin paimennuksessa. Ollaan koko kesä paimennettu ja tehty tilalla töitä. Vekin kanssa on nykyään ihanaa olla lampailla, siihen voi luottaa täysin ja se tekee töitä hyvällä draivilla järki päässä. Viime viikonloppuna sitten tapahtuikin jotain jännittävää, sillä osallistuimme elämämme ensimmäisiin paimennuskisoihin. Kaksipäiväiset ASCA paimennuskisat olivat Viitasaarella. Vekki sai sieltä ensimmäisen Q lampailta 1.sijalla, eli virallisesti kilpailee ja on saanut tuloksia paimennuksessa. Pääsimme myös kokeilemaan yhden startin ankoilla paimennusta, jota ehdottomasti ensi kesänä sitten lisää. Koira työskenteli täysin vierailla eläimillä lupaavasti. Naudoille sitten myös viimeistään ensi kesänä. Kirjoitinkin Facebookiin että kesätyöt lammastilalla ovat todellakin olleet kaiken arvoisia, koska tuntuu aika uskomattomalta että vielä keväällä meidän tekeminen lampailla tuntui ihan järjettömältä. Kouluttajat ja kasvattaja kuitenkin sanoivat, että jos halutaan tehdä paimennusta niin on vain yksi vaihtoehto: tehdä ja paljon. Ja niin ollaan tehtykin. Ja kertoo jotakin se, että vielä samana kesänä kisataan virallisissa kisoissa. ASCA paimennus on aina kiehtonut mua ja nyt oon kisannut siinä itse ensimmäisen auspaini kanssa. FCI paimennusta tehdään vielä tänä kesänä ja syksynä :) Neljäs laji jota kisataan nyt ja ehdottomasti pysyy siellä kärkipäässä lajeissa.<br />
<br />
Mikä koira <3<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjYG_QecutC6avtx-kUUTwDzYFo69yoHxerUa7-y-IWfOh3hLAg4Hii0mCP5WQPiHtKRNxm3b5tvFPSQEm4gGkDbPrqmNA01MBmH-9j6ZBhyhwnfuw_SgHTYfFTz5uYn0FZcw8fy9MbTI/s1600/38404841_10217890373910132_2738706288799121408_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="768" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjYG_QecutC6avtx-kUUTwDzYFo69yoHxerUa7-y-IWfOh3hLAg4Hii0mCP5WQPiHtKRNxm3b5tvFPSQEm4gGkDbPrqmNA01MBmH-9j6ZBhyhwnfuw_SgHTYfFTz5uYn0FZcw8fy9MbTI/s640/38404841_10217890373910132_2738706288799121408_n.jpg" width="512" /></a></div>
<br />melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-43067712749642493322018-06-01T14:12:00.000-07:002018-06-01T14:13:00.653-07:00kevät, ja sitten kesä <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjs5BEGqNeegEjA9cDRJSac8VK_CKlCg_xxnG0JeQ5P2DkglGt7qFtOCWU8CTp2Tp3c2lg9TRRtlZ9qjP8TjYswrRRs0S7Daxav6EErNhy2nEtdmoSvRmgBeCy696c83XZSez3_59jyW9A/s1600/31946150_10217135931929554_5955211681935130624_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjs5BEGqNeegEjA9cDRJSac8VK_CKlCg_xxnG0JeQ5P2DkglGt7qFtOCWU8CTp2Tp3c2lg9TRRtlZ9qjP8TjYswrRRs0S7Daxav6EErNhy2nEtdmoSvRmgBeCy696c83XZSez3_59jyW9A/s320/31946150_10217135931929554_5955211681935130624_n.jpg" width="256" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinNEaQMQzRlYIhyvL2FQKw0RUEvjBWUSo7uWxHfsteIm1aaaLXO_TjbkjCRPDQohZd2zbCOJwXqVkZe4xea9p7SfiJf_gADpqw7Z40MFQWNVNLuECopNrV2XFuYOLOuqWOJ6uJmPb4qmk/s1600/31944464_10217144438742219_1585563039325749248_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinNEaQMQzRlYIhyvL2FQKw0RUEvjBWUSo7uWxHfsteIm1aaaLXO_TjbkjCRPDQohZd2zbCOJwXqVkZe4xea9p7SfiJf_gADpqw7Z40MFQWNVNLuECopNrV2XFuYOLOuqWOJ6uJmPb4qmk/s320/31944464_10217144438742219_1585563039325749248_n.jpg" width="256" /></a><br />
<br />
Mulla oli paras kevät ikinä. Koiriin se ei varsinaisesti liittynyt, vaan töihin. Työprojekti oli yksi parhaista, jossa oon koskaan ollut. Koirille se tiesi pitkiä päiviä, mutta niitä yritettiin paikata käymällä uimassa, lenkillä kavereiden kanssa ja ehittiin me ihan treenaamaankin joskus. Aloitettiin Vekin kanssa agilitytreenit Hannamari Niemisen ryhmässä, josta oon todella innoissani. Halusin ehdottomasti ja vain hänen ryhmäänsä, koska tiesin että hänellä olisi varmasti paljon annettavaa meille kouluttajana. Ja niin on ollutkin ja ah, kyllä se on mukavaa päästä valvovan silmän alle tekemään. Tulee treeneissäkin puserrettua itestä vähän vielä enemmän irti, kun on joku katsomassa ja kommentoimassa.<br />
<br />
Agilityssa pidettiin kisataukoa aina kevään ASCA agilityyn asti, jossa oli tarkoitus viimeistellä puuttuvat kaksi elite titteliä. Lauantaina tuli toiselta hyppyradalta Jumper titteli JS-E. Eka rata meni päin vittua, mutta hammasta purren sanoin että otan seuraavankin radan ja sillä uhollahan me tehtiin hyvä puhdas rata heti perään. Ascassa kun radat mennään aina toistepäin, joten tutustumiset tulee samantien lähes. Lauantaina saatiin myös ensimmäinen eliten Q gamblersista. Ekalta radalta harmittavasti tuli gamble osuuden rima alas, kun ohjasin vissiin huonosti. Onneksi toiselta radalta kuitenkin Q. Oltiin taas treenattu ihan oikeita asioita, sillä kaikki viikonlopun gamblet olivat juuri sitä mihin oon panostanutkin gamblersia ajatellen ja olin vaan innoissani koska tiesin että koira pystyy kyllä helposti näihin irtoamisiin ja etätyöskentelyihin. Sunnuntaina tulikin sitten kaksi hyvää puhdasta rataa gambersista, eli viimeinen eliten titteli oli hyvin paketissa. Nyt on Vekillä kaikki ASCA tittelit agilitysta. ASCA agility valioksi tulemiseen tarvittavia tuloksia tuskin ruvetaan tosissaan keräämään. Mutta katsotaan nyt miten tuleviin kisoihin pääsisimme paikalle, että innostutaanko vai ei. Tavallisia kisoja on käyty nyt yhdet. Ne menivät ihan ok, parhaimpana tuloksena rima vitonen. Kontakteissa ei hirveästi eroa ennen tauolle jäämistä, mutta ehkä se tässä ohella kun käy kentällä palkkaamassa ja tekemässä häiriötreeniä. Hannamarin treeneissä saatiin Vekin liikehäiriöön tuleminen hyvin esiin ja oon saanut sekä sieltä että muualta ideoita treenata sitä. Tuntuukin että Veks on saanut juonesta kiinni ja se tajuaa että näihin ei saa mennä ja ei enää tuu niin helpolla läpi pysäristä. A edelleen vaikea kisoissa ja välillä haaveilen että saisinko sulkea vaan silmäni siltä että se tekee edelleen usein juoksu A:ta kisoissa (vaikka hyvän A:n tekeekin) ja sit taas treeneissä pysähtyy hyvin...<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc7fTf-MoL80xAAVQBk6iWcMvKFntODDbZtDZG3HzduRuEutu4z7kFuK4OjYdnrDK1EeFKsoi61GCBkLyBqWhjbyuldC07z-xDZcrfboxvhg7vKgCBTGYU2Q7SSNjCVKKuQK5D5S2bfIE/s1600/34106563_10217348392440934_4890267999656738816_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc7fTf-MoL80xAAVQBk6iWcMvKFntODDbZtDZG3HzduRuEutu4z7kFuK4OjYdnrDK1EeFKsoi61GCBkLyBqWhjbyuldC07z-xDZcrfboxvhg7vKgCBTGYU2Q7SSNjCVKKuQK5D5S2bfIE/s640/34106563_10217348392440934_4890267999656738816_n.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Ilmoittautuminen on laitettu sisään agilityn SM-kisoihin, jotka on sitten parin viikon kuluttua. Kisataan perjantaina ja sunnuntaina yksilöissä ja lauantaina edustetaan Australianpaimenkoirat ry joukkueessa. Pohdin pitkään joukkueeseen lähtöä, sillä siellä on edelleen rimat tapissa isojen maksien mukaan. Kuitenkin päädyin siihen että Vekki hyppää korkeitakin rimoja hyvin ja kyse on vain yhdestä radasta, mutta varmasti kokemuksesta joka tulee olemaan ikimuistoinen, yhdistävä ja saa kokonaisesta kisapäivästä ihan eri tavalla irti itse kentällä kuin katsomossa. Ensi kesästä ei voi koskaan tietää, joten kun mahdollisuus kokemukseen annetaan, niin sen haluaa kokea niin hyvin kuin voi. Nyt treenataan vielä jäljellä oleva aika, huolletaan koiraa ja sitten mennään.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiytIDVJec597VGjXcWhowOQnwLaDmOsFCe0wS5QI4KxTjqGwDQJTknMLW2D9MAL0OXTo8rrJqLzHoZAUVU0jtTmMaKjRAD_bx3xfgoT8_saligbuQV_fhIU46LyZGNu8Gc4bhmnMR5n3E/s1600/30707639_10216973585550996_4448108306308792320_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="478" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiytIDVJec597VGjXcWhowOQnwLaDmOsFCe0wS5QI4KxTjqGwDQJTknMLW2D9MAL0OXTo8rrJqLzHoZAUVU0jtTmMaKjRAD_bx3xfgoT8_saligbuQV_fhIU46LyZGNu8Gc4bhmnMR5n3E/s640/30707639_10216973585550996_4448108306308792320_n.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSq0s5P2-Uy7gT0EBkK5hQGDFfPRO79500VsFEhbJAO-x1uraIoZTHiEc0frY3meQUf9ntUXGTAW-2H2fuAI9x5TyUR6_tcedYg5LovlwYdsN08KkroRDbbXdkaG3t7ZPPWwDB7J4IXo4/s400/30710959_10216973582790927_7254677625300320256_n.jpg" width="236" /> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfMmtRkDRzlslZK_Z80lgK-AK3txJ5X8KgWfCmeTJgGLl-epIia6m9pqE6EALdCONzgEpbigecDZ7KwOXUtTbQ58FW2kIhh-b0AbAA9Sk69otZQgOVeXbWa2GR1E5fRBDjV3YG9RXs0HQ/s1600/30739182_10216973583310940_8913670139937816576_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfMmtRkDRzlslZK_Z80lgK-AK3txJ5X8KgWfCmeTJgGLl-epIia6m9pqE6EALdCONzgEpbigecDZ7KwOXUtTbQ58FW2kIhh-b0AbAA9Sk69otZQgOVeXbWa2GR1E5fRBDjV3YG9RXs0HQ/s400/30739182_10216973583310940_8913670139937816576_n.jpg" width="236" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Toukokuussa Vekki pääsi pitkästä aikaa kameran eteen, kun se tuli esiintymään yllä mainittuun työprojektiini Aktivistit tv-sarjaan. Tällä kertaa mukaan vahvistukseksi toiseen kohtaukseen pääsi Shantin koira Taika, jolloin sain about yhtenäisen näköiset koirat vaikka eri kohtauksissa olivatkin. Omassa kohtauksessaan Vekki esittää ammutun miehen uskollista koiraa. Enempää paljastamatta voin sanoa, että ohjaaja sekä muu työryhmä olivat taas aivan äimänä siitä miten koiran voi saada käyttäytymään ja esiintymään. Ihanaa palautetta ja ihana antaa näitä fiksua koiria kameran eteen, kun ne osaa kaikenlaista, kuten pysyä paikoillaan mitä ohjaajamme ei voinut ensin millään käsittää. Siis pystyykö se todella makaamaan tuossa noin kun kuvaamme?? Kyllä se pystyy, se on työkoira jonka oon kouluttanut :D </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkyYSjKpJp27Taq8RsS9xlCQ46DX7EiJPqXc6SX6X1_zMoW83gERnRt4BGO2TzlzkXW_r21Lx0L4uoG6p7TkjXegWfZZdiUohEvx2XviC6LaZW3ZZQ4xCEB6GJ47VDWsvrslzLLupYtjY/s1600/34165039_10217349655472509_5925247769580142592_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkyYSjKpJp27Taq8RsS9xlCQ46DX7EiJPqXc6SX6X1_zMoW83gERnRt4BGO2TzlzkXW_r21Lx0L4uoG6p7TkjXegWfZZdiUohEvx2XviC6LaZW3ZZQ4xCEB6GJ47VDWsvrslzLLupYtjY/s640/34165039_10217349655472509_5925247769580142592_n.jpg" width="480" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Eetu pääsi mun kanssa tekemään tällä viikolla roolisuorituksen uuteen työprojektiini, eli Sekasin tv-sarjaan. Sain kerrankin ihan itse olla koirani omistaja ja esiinnyttiin sellaisinaan kohtauksessa kameran edessä :D</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG3y2DsruuQ4A6g5UM90CN0kPN0IFtn3bUYimkVZqCeDPvJhzA7xo6AU6Hg7Mj6TQls1W3i-n17hbgMDiGjD3IJ77brIqx6Gf7s72hqMHO-tBC2BmFta5muTeu8_uY-EYDiU0xgGi_kiw/s1600/32191367_10217176670908003_6338772464994091008_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG3y2DsruuQ4A6g5UM90CN0kPN0IFtn3bUYimkVZqCeDPvJhzA7xo6AU6Hg7Mj6TQls1W3i-n17hbgMDiGjD3IJ77brIqx6Gf7s72hqMHO-tBC2BmFta5muTeu8_uY-EYDiU0xgGi_kiw/s640/32191367_10217176670908003_6338772464994091008_n.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<br />
<br />
Toukokuussa ehdittiin kuitenkin käydä reissu Kiteellä Ardiente kasvattajaleirillä. Mun työpäivät meni juuri sillä viikolla aivan idiootisti, mikä pilasi kyllä vähän leiriä. Yritin toppuutella itseäni olla lähtemättä ollenkaan, koska to-su kestävästä leiristä ehdittäisiin olla vain to-pe ja kuitenkin leirin pääpäivät ovat aina viikonloppuna. Torstaina herätessä kuitenkin sydän ja pää sanoi toista, pakkasin viidessä minuutissa ja puolen tunnin sisään oli jo navigaattori väännetty kohti Kiteetä. Onneksi kuitenkin menin, sillä oli niin rentouttavaa nähdä niitä ihania ihmisiä ketä ehdin, paimentaa, hengähtää, saunoa, juoda kylmää siideriä ja nauraa. Vekki kävi lampailla kolmesti ja jokainen kerta oli aika erilainen. Saatiin hyvin ongelmakohtia esiin ja alettiin niitä purkamaan ihan kunnolla. Kolmas kerta lampailla oli kuitenkin sitten aivan erilainen ja Vekki esitteli myös sitä hyvää tekemistä, jota on saatu pääkaupunkiseudulla paimentaessa esiin. Kasvattajakin hehkutti miten paljon Vekki pystyi menemään eteenpäin yhden treenin aikana. Ennen kotiin lähtöä Vekki ja Eetu pääsi tekemään vielä rakennusetsintää. Kumpikin toimi hyvin ja Eetu oli onnesta soikeana kun pääsi töihin.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQXJXEdFc_07naCRlMExvisgQoGcAgaGnM4pNdIakKFentNiQz4U7-kYLx60LY9KlkegSbw6LmLG-HYGLQ3M6UM_J5Xb7BOdljFEbN4H8RKW7XsDCg_00vq7xkHHz88yg4DvbOCehoxsM/s1600/34121307_10217349292343431_2285199609682722816_n+%25281%2529.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQXJXEdFc_07naCRlMExvisgQoGcAgaGnM4pNdIakKFentNiQz4U7-kYLx60LY9KlkegSbw6LmLG-HYGLQ3M6UM_J5Xb7BOdljFEbN4H8RKW7XsDCg_00vq7xkHHz88yg4DvbOCehoxsM/s640/34121307_10217349292343431_2285199609682722816_n+%25281%2529.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Ollaan käyty nyt paimentamassa myös kotopuolessa. Mä oon onneksi alkanut tajuamaan vielä paremmin mistä meidän ongelmakohdissa on kyse ja mikä vielä parempaa, niin alan osata toimia niissä. Vekin päätä on pistetty kyllä koville, mutta kyllä vaan eron koko koirassa näkee, kun se hiljalleen keskittää itsensä oikeisiin asioihin ja työilme on muuttunut ihan erilaiseksi. Oon todella innoissani tällä hetkellä paimentamisesta ja se on ehdottomasti Vekin kesätyö tänä kesänä.<br />
<br />
Agilityn ja paimennuksen lisäksi on tullut käytyä yksi surkuhupaisa rallytokokoe. Ilmottauduin seuran omaan kokeeseen hetken mielijohteesta eikä hirveästi ehditty sinne mitään treenata. Meillä oli ollut työpaikan bileet edellisenä iltana ja hyvässä seurassa ilta venyi aamuun asti. Onneksi koe oli vasta sitten illalla, mutta ei kyllä pitkän viikon jälkeen olisi oikein jaksanut. Minä olin vetelä ja koira oli vähän outo sitten kanssa. Radalla huomasi että on tullut tehtyä mestarin liikkeitä liian vähän vielä ratana, koska siellä oli liikaa asiaa koiralla tehdä kokeenomaisesti. Myös minä otin meille varmaan tuhatmiljoona -10 virhepistettä ihan omalla säätämisellä. Käytösruudun oikealla seisominen oli kuitenkin sairaaaaaaaaan hieno ja Vekki oli tosi rentona siinä, ei aikomustakaan istua. Mutta niin, nyt on mestariluokkakin korkattu, vaikkakin vähän nolosti. Muistisääntö edelleen: älä mene kisaamaan kun on ollut bileet edellisenä iltana. Meillä tapahtuu kuitenkin niin paljon hyvää ja isoja asioita agilityssa ja paimennuksessa, että luulen että pidetään vielä kesälomaa tokolajeista hetki.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvuC8M1YSXogP1x3OOBeUSAwX4VWR5vj4VV_7P4XNWQ6kcVT2Y1E9fSOktZbvsNT-KmIWp0RugllJ0NlrKvaSt4RH_N4y1w4UHV45_JjGqvvJ9fEnfj60Sun90myaCf8H0xsjxtDHltas/s1600/33178196_10217260762930251_3648368048420683776_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="452" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvuC8M1YSXogP1x3OOBeUSAwX4VWR5vj4VV_7P4XNWQ6kcVT2Y1E9fSOktZbvsNT-KmIWp0RugllJ0NlrKvaSt4RH_N4y1w4UHV45_JjGqvvJ9fEnfj60Sun90myaCf8H0xsjxtDHltas/s640/33178196_10217260762930251_3648368048420683776_n.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Sitten olis NÄÄ TYYPIT. Vekin ja Maggien pennut itseasiassa luovutetaan tätä tekstiä kirjoittaessa jo huomenna. Ihan mahtavia pentuja, jotka sai todella hyvät pentutesti tulokset sekä ovat kaikin puolin erittäin hienoja lapsia. Mulla teki pahaa jossain kohtaa sanoa, että ei kiitos en ota pentua, sillä niin pahasti menetin sydämeni näille. Niissä näkyy niin paljon Vekki ja mulla on kuitenkin haave saada jonain päivänä Vekin pentu vielä itselleni. Onneksi oli kuitenkin useampi kuin yksi syy sanoa ei ja luottaa siihen, että nämä tekevät jonkun muun niitä odottavan niin onnelliseksi.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCrnuyrAaIU8aUf55Jcv9bNHga0jdP2kgD7JrGuxEIfSrNmaalTBJ_GwdseMEJHjlYoGoex3tXJejZFclGBB4y_GTDDT_t4bCa1P-NGjUhDrsruVT_mXh-ocH0MetB1mK64D_76cxWG0Q/s1600/32332248_10217210021901757_148457597580607488_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCrnuyrAaIU8aUf55Jcv9bNHga0jdP2kgD7JrGuxEIfSrNmaalTBJ_GwdseMEJHjlYoGoex3tXJejZFclGBB4y_GTDDT_t4bCa1P-NGjUhDrsruVT_mXh-ocH0MetB1mK64D_76cxWG0Q/s640/32332248_10217210021901757_148457597580607488_n.jpg" width="512" /></a><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSX04IqkSldDLnRBIXW0BeTLr-imzNRvTBMt8vWNdPKmYM0zcYXzw6ZNBDkRAWT4JKO39tuOmzQ_NA6jZxpRNMfOhyphenhyphenU5zkOMy75OjrbWScUaOfB26ZyDIG_o-A1cYQ3ALAnLmsiOT04Gs/s1600/32533557_10217210023101787_5018775517097099264_n+%25281%2529.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSX04IqkSldDLnRBIXW0BeTLr-imzNRvTBMt8vWNdPKmYM0zcYXzw6ZNBDkRAWT4JKO39tuOmzQ_NA6jZxpRNMfOhyphenhyphenU5zkOMy75OjrbWScUaOfB26ZyDIG_o-A1cYQ3ALAnLmsiOT04Gs/s640/32533557_10217210023101787_5018775517097099264_n+%25281%2529.jpg" width="512" /></a><br />
<br />
Vekki ja Vekin ainut poika tästä pentueesta, Rikki<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSX04IqkSldDLnRBIXW0BeTLr-imzNRvTBMt8vWNdPKmYM0zcYXzw6ZNBDkRAWT4JKO39tuOmzQ_NA6jZxpRNMfOhyphenhyphenU5zkOMy75OjrbWScUaOfB26ZyDIG_o-A1cYQ3ALAnLmsiOT04Gs/s1600/32533557_10217210023101787_5018775517097099264_n+%25281%2529.jpg" imageanchor="1"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho8GI2CMaSR05l1lnl86t10oeNTuX2QdSQ8SQS0iSkfpD5b59NGA3IiSxGS0jaKXRVWRpYAMvzdFN26bD9GmvXWbvYxeHmhtNsY16kxhWT9SfDYXU6DrbCaSMGdAXjIJ41SNPHMs1KjbE/s1600/32471928_10217210022701777_5716936083288096768_n+%25281%2529.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho8GI2CMaSR05l1lnl86t10oeNTuX2QdSQ8SQS0iSkfpD5b59NGA3IiSxGS0jaKXRVWRpYAMvzdFN26bD9GmvXWbvYxeHmhtNsY16kxhWT9SfDYXU6DrbCaSMGdAXjIJ41SNPHMs1KjbE/s640/32471928_10217210022701777_5716936083288096768_n+%25281%2529.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Vekki ja Vekin kaksoisolento, tytär Raisu <3<br />
<br />
<img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsPfTVnXvmuf-39bm5swpjBrZmsBgmKrbhpDx5wJKqBHYqWWt8Al_3Yoqx5FtufHVdtNX4DZwGfaknY0XC7oGJl02K_01hN6Z7uxw3Rg-gONTeHyictI3HMIoTx4jCCOz1ETBfHnEWaoI/s400/33776679_10217318206046293_5766907031344644096_n.jpg" width="236" /> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkH3tnooEAf7ktBy19-A1W6HW3caHWAgen2XKUQFaC7_JluQ9ouFZgM0vCWvTM6KpUZ8Ix5z5-D1YjO9uGr-uYSLXAmadFSmGwvygJjxQyr2GnHjkXSMkYGKwOTGWtKj-PwQd1bZ1xZpE/s1600/34070266_10217349527829318_3067722572041814016_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkH3tnooEAf7ktBy19-A1W6HW3caHWAgen2XKUQFaC7_JluQ9ouFZgM0vCWvTM6KpUZ8Ix5z5-D1YjO9uGr-uYSLXAmadFSmGwvygJjxQyr2GnHjkXSMkYGKwOTGWtKj-PwQd1bZ1xZpE/s400/34070266_10217349527829318_3067722572041814016_n.jpg" width="235" /></a><br />
<br />
Sitten vielä pötkylöiden kuulumisia. Eetu on taas reipastunut, kun on selvitty pahin kevät jolloin oli märkää ja maa kovaa. Nyt kun nurmikko on vihreää ja maasto pehmeämpää, niin pappaeläin tykkää taas pysyä menossa mukana ja lenkkeillä. Eetullahan kuluu kynnet vinoon ja sen kanssa ei siksi voi kävellä esim asvaltilla juuri ollenkaan. Uimassa se on käynyt yhtä paljon kuin Vekki ja on pysynyt tosi hyvässä kunnossa. Välillä ei näy ikä ollenkaan mittarissa ja riehuu kuin ikinuori, mutta sitten toisinaan (kuten yllä olevassa kuvassa) on hetkiä kun se näyttää liikuttavalta, hieman väsyneeltä onnelliselta pappakoiralta. Unski taas on vajonnut jonnekin 1,5-vuotiaan tasolle käytökseltä ja joudun kiristelemään hampaita joka päivä etten tekisi siitä rukkasia. Toukokuun corgit olivat ihan nollalla treenaamisen kanssa, koska aikaa eikä jaksamista riittänyt vaan treenata kuin tuota isoihin kisoihin menevää Vekkiä. Tällainen hunningolla olo sitten aiheutti sen, että etenkin Untosta on tullut taas ihan kakaramainen eikä sitä oikein kiinnostaisi totella sääntöjä. Se karkailee takapihalta sekä lenkiltä näkymättömiin ja lähtee ihan pokkana silmieni edestä reissuilleen. Toivon että tämä olisi vain jokin vaihe ja menisi pian ohitse, sillä alkaa loppua kyllä huumorintaju. Päivitin facebookiinkin seuraavaa; "<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: , , , ".sfnstext-regular" , sans-serif; font-size: 14px;">Jos koira aamulla karkaa lenkillä ja löytyy uimasta sorsan perässä, päivällä karkaa takapihan aidan yli/ali ja löytyy naapurien takapihalta käppäilemästä sekä illalla karkaa lenkillä ja tulee hetken kuluttua syötyään ihmisen paskaa, niin saako alkaa muotoilla myynti-ilmoitusta? Kuva liittyy.</span>"<br />
Että niin. Ja Unski sai tosiaan kevään aikana itselleen kesätukan, joka sille joka kevät nykyään ajellaan. Nyt päätökseen oli vielä uusi hyvä syy, sillä ekaa kertaa ikinä Unskilla tuli hot spottia päähän. Ihan hirveältähän se näyttää kapinen kettu-lookissaan, mutta on ainakin mukava olla. Mutta kyllä se Uns osaa ihanakin olla kun haluaa ja onneksi välillä väläytteleekin myös kiltin koiran käytöstä.<br />
<br />
Semmoinen oli meidän kevät. Seuraavaksi on sitten kesä.melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-34597519509726916442018-04-07T12:55:00.005-07:002018-04-07T12:59:25.871-07:00Halli SM ja hyppyvalio kello tikittämään!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgd7_hRDdMlR12TVBa37Dn2Kic49COqILLxwULfys7IU10vOL3reloPgk_lJ4c4cq4n7wuAZCEGIVhWlx8Ne5OeEW3M1UjUeyQhx1mPoZ7fcbV1C78XyOUEQ6hujZ-PcXuPOUl_m-PPbKY/s1600/_MG_0216+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="627" data-original-width="940" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgd7_hRDdMlR12TVBa37Dn2Kic49COqILLxwULfys7IU10vOL3reloPgk_lJ4c4cq4n7wuAZCEGIVhWlx8Ne5OeEW3M1UjUeyQhx1mPoZ7fcbV1C78XyOUEQ6hujZ-PcXuPOUl_m-PPbKY/s640/_MG_0216+%25281%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
Mun piti runoilla meidän ekoista arvokisoista ihan oma postauksensa, mutta se on jäänyt luonnoksiin junnaamaan. Ehkä mennään lyhyemmällä versiolla tällä kertaa! Halli SM-kisat olivat jo viime kuun puolella ja kestivät koko viikonlopun. Vekki oli ekana aamuna kolmas starttaava koira ja sunnuntaina kahden radan rankingin mukaan toisena starttaava. Aikainen lähtönumero tuli siitä, että isoissa makseissa meillä juuri nollatuloksia ole, jonka mukaan olimme siellä rankingin häntäpäässä. Yritin niellä typerät ajatukseni siitä että sillä olisi mitään väliä ja kukaan asiaa kummemmin miettisi kuin korkeintaan minä. Kokemusta sinne mentiin hakemaan ja viettämään viikonloppua mahtavalla tavalla ja pikkumakseissa me ollaan ja tullaan olemaan.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Lauantaina eka rata alkoi jo 7:30, mikä tuntui ihan mahdottomalta. Kuka tohon aikaan pystyy antamaan parasta osaamistaan, kun hyvä että aamupala meni alas. Onneksi oon tottunut töiden takia vetämään itseni skarpiksi kellonajasta riippumatta ja hyvin se jännitys adrenaliini alkoi iskeä kun pääsi sängystä ylös. Vaikka omassa hallissa kisat olivatkin, niin kyllä sen ison kisan tunnelman pystyi aistimaan jo heti aamusta. Kävin kumpanakin aamuna koiran lämppäämisen lisäksi juoksemassa ja verryyttelemässä myös itseni. Pitää alkaa ottaa tavaksi, koska kyllä sen ihan tuntee miten hapenottokyky paranee ja veren saa kiertämään. Ei ole oikea paikka se itse radalla juoksu alkaa verrytellä itseään. Ekana mentiin hyppäri, joka tutustumisessa yllätti olevalla hyvinkin tehtävä rata. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/bWJBSzrAwUk/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/bWJBSzrAwUk?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja tehtävä se olikin! Rimat pysyi ylhäällä ja tultiin maaliin vitonen alla. Ennen ansaputkea piti tehdä melko tiukka käännös, jos halusi varmistaa että koira ei lähte lapasesta. Tyhmänä kuvittelin Vekilläkin olevan riski siihen ja jarrutin sitä aivan liikaa jännityksessäni. Jännityksessä ja kiireessä tehdyt hyssyttelyt ovat usein sen verran epäselviä, että Vekiltäkin tuli aiheellisesti palautetta samantien koska se oli ottamassa hyppyä ja oli jo menossa hyvällä linjalla sinne. Silti maalissa oli vain suuri onni ja ilo, että tuosta noin tehtiin pienellä ohjausvirheellä elämämme ensimmäinen arvokisarata. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Seuraavaa rataa odotellessa ehti hyvin morottaa kaikki tutut ja viettää laatuaikaa Vekin äidin, siskon ja puolisiskon omistajan Ninnin sekä veljen omistajan kanssa Tiian kanssa, joita nähdään harvemmin kuin Pohjois-Karjalassa ja Kuopiossa asuvat. Vekki tuli hyvin toimeen veljensä kanssa ja ne pystyi lenkkeilmään vapaana sulassa sovussa. Oon nykyään varma että Vekillä on joku henkinen veljesyhteys veljiinsä, sillä se ei niille korvaansakaan nosta ja pystyy olemaan rentona niiden kanssa. </div>
<div>
Agilityrata olikin sitten meille vaikeampi. Onnistuin jotenkin sössimään helpon suoran ja puskemaan Vekin väärään päähän putkea - tai sitten nimenomaan oletin liikaa että se valitsee oikein enkä auttanut ollenkaan. Tämän jälkeen kyllä tehtiin rata loppuun asti, mutta Vekki tuli yhden takaakierron törkeästi läpi ja muuta pientä. Saatiin siinä vaiheessa sanoa heipat mahdolliselle finaalille ja ottaa loppupäivä rennosti. Minä vein koiran kotiin ja palasin vielä talkoilemaan ja kotona oltiin vasta illalla. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/wgj5WdBX5QQ/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/wgj5WdBX5QQ?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sunnuntaina meillä oli 8:00 aamulla viimeinen agilityrata karsinnoista. Radassa oli vaikeita kohtia heti aamulla pureskeltavaksi ja mietin että mitenhän tässä mennään. Rimat tapissa ja vielä vähän uninen ohjaaja ja koira, niin ei oo meillä ihan paras yhdistelmä. Vekki teki ihan sairaan hyvän keinun, vaikka vedätin sitä ja juoksin itse eteenpäin! Lopulta rata kosahti taas kohtaan jota olin miettinyt ihan liikaa, eli kepeille vientiin. Piti tehdä vastakäännös, mutta jotenkin unohduin ihailemaan mielessäni onnistunutta keinua ja persjättöä hypyillä, jolloin en tehnyt ohjausta ja noh, ei ihme että se ansahypylle meni. Silti loppurata meni suhteellisen hyvin, mitä nyt esitettiin että meillä on juoksu A ja juostiin se läpi ilman ajatustakaan pysähtyä. Vähän jäi ketuttamaan tuo kosahtanut kohta, mutta enimmäkseen silti taas kiitollinen olo siitä että koko kisoissa juostaan ja pystytään näihin ratoihin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjouWG8W3oSWSKWhdGOS2LSOzqWMQf_rIHUEshPC7bl9KgozH0CIU1yeb6bOQeFp_gB3bmSdLs8HYIhjEvkSJunfj_ILc0YOze_SKK_ihWlnYiVqoC4yVZMltecj_EMyG5ginp9QbCIV-s/s1600/29497841_10216778534754848_3769147115853893288_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="496" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjouWG8W3oSWSKWhdGOS2LSOzqWMQf_rIHUEshPC7bl9KgozH0CIU1yeb6bOQeFp_gB3bmSdLs8HYIhjEvkSJunfj_ILc0YOze_SKK_ihWlnYiVqoC4yVZMltecj_EMyG5ginp9QbCIV-s/s640/29497841_10216778534754848_3769147115853893288_n.jpg" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kuvassa vasemmalta oikealle: Vekki, siskopuoli Gaissa, kaikkien emä Naava ja veli Pokka. Viikonloppu oli kyllä ihan huippu. Tehtiin vielä ratojen jälkeen useampi kävelylenkki yllä olevalla perheporukalla ja saatiin juteltua kyllä kaikki kuulumiset maan ja taivaan väliltä. Onni on myös niin hyvät puitteet ja kahvio, jossa tuli istuskeltua kuin kahvilassa konsanaan syömässä herkkuja ja juttelemassa lämpimässä vaikka agilitykisoissa oltiinkin. Sitten jännittämään viimeisen karsintaradan parhaat maksit, siitä finaalit tippa silmäkulmassa katsoen ja ollen onnellinen siitä että saa tehdä just tätä lajia. Se yhteinen jännittäminen ja hurraaminen ja mukana eläminen - sitten kun nolla tulee niin koko yleisö repeää. Oon vähän herkkis joo, mutta olin aika monessa kohtaa kyllä kyyneleet melkein silmissä, koska tämmöset yhteisölliset jutut on vaan parhaita. Talkoilin vielä joukkuekisan jonne meidän joukkue ei yltänyt. Siinä oli agilitya yhdelle viikonlopulle!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viime viikonloppuna meillä oli HSKH:n seuranmestaruuskisat, mutta sieltä ei kyllä mitään mainittavaa. Hyvä kisapäivä oli lopulta aika huono, koska tuntui ettei oltu samalla radalla. Viimeinen rata hyllytettiin neljänneksi vikalla hypyllä taas huonoon jarruttavaan ohjaukseen. Tein sen taas ilmeisesti Vekin mielestä huonosti ja se koki paremmaksi olla ottamatta hyppyä vaan rynnätä vaan mun jalkoihin huutamaan. Sellainen kisapäivä se. </div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuIoKcbRcN791ITpbzFSjP0owXbpyzyz0MijkVvcTBpiaKeAqvM7mQA72xvp43vZgaRr5_s152MwDwij7Xlg8ZnRetvxcG6Ydh99D7omJWPnOhyDpVgVIdYmVB9gTr9Fd5xMLzMwPPex8/s1600/59f23321-6369-4c3f-bc3a-9d1e92fad2d0.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuIoKcbRcN791ITpbzFSjP0owXbpyzyz0MijkVvcTBpiaKeAqvM7mQA72xvp43vZgaRr5_s152MwDwij7Xlg8ZnRetvxcG6Ydh99D7omJWPnOhyDpVgVIdYmVB9gTr9Fd5xMLzMwPPex8/s640/59f23321-6369-4c3f-bc3a-9d1e92fad2d0.jpeg" width="480" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Tänään meillä oli niin sanotut viimeiset kisat, koska oon päättänyt että nyt pidetään se hengähdystauko ja oikeasti treenataan asioita. Mulla alkaa ensi viikolla TV-sarjan kuvaukset ja suosiolla pidän viikonloput nyt kevyempänä jotta ehtii hengästää pitkien viikkojen välissä. Kyllähän mä olin haaveillut että tauolle jääminen olisi mukavaa hyppyserti kourassa, mutta viime viikonlopun kaaoskisat ei kauheasti vakuuttaneet että niin voisi tapahtua. Näihin HAU:n kisoihin ilmottauduin siksi että oli useampi lahjakortti ja tarjolla nimenomaan kaksi hyppyrataa agilityratojen ohella. Ensimmäinen hyppyrata tuntui itse saatanalta ja puhahtelin että tästä jos jostain ei tuu kyllä yhtään mitään. Mutta niin taas kävi jotakin maagista ja radalla oli kunnon tekemisen meininki. En ollut tajunnutkaan tutustumisessa että radalla on itseasiassa monta kohtaa jossa Vekin esteosaaminen ja irtoaminen pääsee oikeuksiinsa. Tutustumisessa luovuin kaikista ideoista ja totesin etten kuitenkaan jaksa juosta. Mutta itse radalla sitten juoksinkin niin kovaa kun pääsin ja jätin Vekkiä suorittamaan ja tein ohjauksia joista luovuin kun en uskonut ehtiväni. Ihan pirun hieno rata, jossa Vekki vaan pisti menemään ja itse juoksin jo kaukana edellä valmistelemassa ohjauksia. Sen ansiosta radalla ei tullut kaarroksia tai muuta hidastavaa ja niinhän siinä kävi että tuli</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<b><span style="font-size: large;">NOLLA, etenemä 5,12m/s, 1.sija ja HYPPYSERTI!!</span></b></div>
<div style="text-align: left;">
<b><span style="font-size: large;"><br /></span></b></div>
<div style="text-align: left;">
Maaliin tullessa oli taas adrenaliinit tapissa. Miten voi ollakaan laji, jossa vielä lähtöön astuessa et voi tietää että millainen rata sieltä tulee. Tää tuli kyllä niin tarpeeseen, sillä näin että kyllä ne etenemät näyttää aika hyvältä silloin kun itse pinkoo ja ei ota koiralle mitään kaarroksia ylimääräistä. Kyllä mentiin hymyssä suin jäähkälle ja koko loppupäivän ja kauden tavoitteet, tai oikeastaan pelkät unelmatkin oli sitten siinä agilityn osalta. Kaksi seuraavaa rataa ei enää mennyt niin hyvin ja se on juurikin tämän lajin huvittavuus. Kummatkin aivan tehtävissä, mutta en vaan saanutkaan enää niin hyvää draivia päälle ja ratapohjat vaikuttivat suht helpoilta mutta itse tehtäessä eivät olleetkaan. Sen huomasi myös tuloksia ja muidenkin päätä pudistellen radalla sähläämisestä. Aina ei vaan lähe. Mutta tänään lähti uskomattoman hyvin ja nyt on hyppyvaliokello pistetty käytiin! Nyt me pidetään agilitysta ainakin jonkinlainen tauko, treenataan peruspalikat takaisin kuntoon ja harjoitellaan uusia taitoja. Katotaan kauan maltan pysyä poissa, koska onhan tää nyt ihan parasta hommaa ikinä! </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_Nr3MJoZ75k55Mu-O5S1z8y08D-7LLNG04IpZzgCvqgefJCS-be9NKn-5xPxUwYjEvpgQQPVvUyWuu2ZAyJMlpgPOalAic2LI_mNT7qGymz5rE5Dc48dRTOlnIV0fhL7MoS4iNJtfeTg/s1600/4b42dcfb-b0f3-442b-b603-531e5c1fbdd7.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_Nr3MJoZ75k55Mu-O5S1z8y08D-7LLNG04IpZzgCvqgefJCS-be9NKn-5xPxUwYjEvpgQQPVvUyWuu2ZAyJMlpgPOalAic2LI_mNT7qGymz5rE5Dc48dRTOlnIV0fhL7MoS4iNJtfeTg/s400/4b42dcfb-b0f3-442b-b603-531e5c1fbdd7.jpeg" width="300" /></a> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhE5xu5tdckIHt8O8lU-rZmGCdBQSBZdF18so4WEUQVHcRoBbSnr4QtOcIz4paq6-3MB4luk3mvl1ZmckRs1_FBo49ZkMK-yODBFj718p_egMWQnKI1i8TEvLeSH9nQ5nVy7h9Ma6aHEa0/s1600/35b249f1-8ece-4d49-a27a-edf58bbd8980.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhE5xu5tdckIHt8O8lU-rZmGCdBQSBZdF18so4WEUQVHcRoBbSnr4QtOcIz4paq6-3MB4luk3mvl1ZmckRs1_FBo49ZkMK-yODBFj718p_egMWQnKI1i8TEvLeSH9nQ5nVy7h9Ma6aHEa0/s400/35b249f1-8ece-4d49-a27a-edf58bbd8980.jpeg" width="300" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-size: xx-small;">(c) Sonja Löfgren </span></div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-72096517798231081422018-03-17T12:52:00.003-07:002018-03-17T13:37:56.517-07:00"Mikään ei ole muuttunut paitsi asenteeni. Kaikki on siis muuttunut" — Anthony De Mello<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAQgXz0QxdioUHdHRVfvIwtiPzVFyInbB201z4Rf9FH7me-XnLDNjHvBsijCGjS2EmaOS32F-MqypyIfb8cqDHIOu0K39wyWo9JdHRT09YmTORlhCvcW-E865Tlsu_WnxN9nWyW_8NRlw/s1600/29313707_10216709306664189_6299727398342492160_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAQgXz0QxdioUHdHRVfvIwtiPzVFyInbB201z4Rf9FH7me-XnLDNjHvBsijCGjS2EmaOS32F-MqypyIfb8cqDHIOu0K39wyWo9JdHRT09YmTORlhCvcW-E865Tlsu_WnxN9nWyW_8NRlw/s640/29313707_10216709306664189_6299727398342492160_n.jpg" width="530" /></a></div>
<br />
Blogin puolelle tuossa jonkin aikaa sitten mainitsinkin, että katsoin meidän kalenteriin sopivan tokokokeen lähitulevaisuuteen. Ilmopäivää edeltänä iltana olinkin sitten haukkana istumassa koneella ja kyttäsin minuuttien kulumista keskiyöhön, sillä nyt en halunnut jäädä rannalle ruikuttamaan. Saatiin paikka kokeeseen ja niin se sitten konkretisoitui, että olisimme menossa vuosien jälkeen vihdoin tokokokeeseen! Jos jollekin lukijalle on epäselvää, niin Vekille kisattiin vuotiaana TK1. Kuitenkin jokaisessa kolmesta kokeesta paikkamakuusta tuli koira päälle, häiriköi tai inisten nousi ja liikkui kun muut makasivat. Mua alkoi ahdistaa ja vanhoilla säännöillä avoimessa mentiin vielä paikkiksessa piiloon. Sitten uusista säännöistä tuli viidakkorummutusta ja päätin, että kisaamme vasta sitten. En halunnut tilannetta, jossa olen piilossa ja joku menee häiriköimään toisten luo etkä voi itse olla koiran tukena. Alettiin myös samalla treenata Vekin tokoilmettä, joka kaipasi kohennusta koska enhän mä osannut vielä kaivaa Vekistä kaikkea potentiaalia irti. Opeteltiin nämä vuodet, että toko voi olla kivaa ja Vekki kasvoi aikuiseksi ja se pystyi vastaamaan treeniin kun oli itsevarmempi ja tulisieluisempi. Treenit ennen koetta menivät jokseenkin hyvin, vaikka lopulta koetta edeltäväinä viikkoina ei tehtykään niin paljoa kun olin suunnitellut. Koe oli Lahdessa VAU:n hallilla. Onneksi Lahdessa on ihania tuttuja ja saatiin yöpaikka edeltäväksi yöksi Miralta, jolla on Ardiente koira Vuk. Oli ihanaa ajella perjantaina rauhassa Lahteen ja tietää, että ei ole mikään kiire minnekään ja koko ilta aikaa olla rennosti. Haettiin ruokaa, käytettiin koirat lenkillä ja chillailtiin sisällä. Illalla lähdettiin katsastamaan VAU:n halli ja minä treenasin Vukin kanssa agilitya, koska luultavasti alan kisaamaan sen kanssa virallisissa kisoissa. Vukin kanssa hikoillessa tulikin sitten oma pää ja kroppa väsytettyä hyvin. Sitten vielä muut koirat ulos, iltapalaa ja sen jälkeen olinkin positiivisesti yllättynyt kun huomasin olevani ihan valmis nukkumaan. Onneksi sain myös nähdä lähtölistan illalla ja se vaikutti rotujen ja koirien osalta hyvältä. Vekki sai reunapaikan ja suurin osa koirista oli narttuja ja ainut uros pienikokoinen staffi - ei siis pelättävää. Aamulla jännitti välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta ehdottomasti oli hyvä idea tulla jo edeltävänä päivänä paikkakunnalle. Ei olisi psyyke kestänyt ajaa yksin tuntia kisa-aamuna.<br />
<br />
Mähän valitsin tämän kokeen monesta syystä, mutta yksi iso tekijä oli tuomari. Ollaan Vekin kanssa sen verran traumatisoituneita ryhmäliikkeistä molemmat, että mä tarvitsin tuomarin kenet tunnen etukäteen. Olen rennompi kehässä silloin kun tiedän tuomarin olevan hyvä tyyppi. Ja vielä ihanampaa oli, kun liikkeenohjaajakin oli vielä erittäin hyvä tuttu, nimittäin Vekin veljen omistaja Tuuli. Tuulin kanssa on nukuttu monet leirit samassa huoneessa ja oli hauskaa kun oli tuttu tyyppi käskyttämässä. Vekki oli hallilla rento. Olin ehtinyt verkata sitä paikkaistumista varten, kunnes meille ilmoitettiin että avoimen luokan ryhmäliike tehdäänkin poikkeuksellisesti viimeisenä. Erään kisaajan auton rengas oli puhjennut ilmeisesti isolle tielle ja hän myöhästyi aloituksesta. Pyörittelin kyllä taas silmiäni tälle meidän tuurille, että aina jotakin poikkeavaa sattuu. Vekki oli vielä avoimen luokan viimeinen koira, joten se tulisi menemään suoraan yksilöliikkeistä paikkaistumiseen. Yksilöliikkeet oli onneksi jaettu kahteen osioon, jolloin ei tullut niin pitkää suoritusta ja vielä paikkaistumista siihen perään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/sS04g14n-8k/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/sS04g14n-8k?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Ja sitten pisteisiin. Tuomarina Harri Laisi.<br />
<b><br /></b>
<b>Seuraaminen 8.5</b><br />
Vekki menee AINA vähän jumiin, jos seuraaminen on ensimmäinen liike. En tiedä ottaako se mun jäykästä olemuksesta vähän painetta, mutta muutama haistelu sieltä tuli ja pysähdyksissä ei keskittynyt kunnolla. Tylsää kun tämän eteen ollaan tehty niin paljon töitä, mutta kyllä siellä oli paljon hyvää ja työn tulostakin. Ei me olla näin pitkää seuruuta kyllä myöskään tehty.<br />
<br />
<b>Liikkeestä seisominen 10</b><br />
Minä en tiennyt että uusilla säännöillä koira täytyy kiertää nyt aina tiettyä kautta ja kiersin sitten väärää kautta. Hyvä seisominen ja ei liikahtanut perään, mitä tekee rallyssa. Hyvä Vekki!<br />
<b><br /></b>
<b>Luoksetulo 10</b><br />
<br />
<b>Liikkeestä istuminen 10</b><br />
Mua jännitti niin paljon tehdä istuminen ensimmäistä kertaa kokeessa, että aivan tahattomasti muutin tempoa käskyä antaessa aavistuksen.<br />
<br />
<b>Ruutu 10</b><br />
Hieno ruutu! Erityisen ylpeä olen ennakointivihjeestä, johon Vekki vastasi hyvin ja alkoi samantien hakea katseella ruutua ja sen jälkeen lukitti sitä katseellaan.<br />
<br />
<b>Nouto 9</b><br />
En ole varma mistä pistemenetys lähti, mutta ei se nyt täysien pisteiden kympin arvoinen minustakaan olisi ollut.<br />
<br />
<b>Kaukokäskyt 0</b><br />
Siis mitä. Noutohan oli toisen setin ensimmäinen liike ja jo kehään tullessa huomasin, että Vekki oli vähän puhki ja ei täydessä keskittymistilassa. Onneksi nouto oli ensin, jolla sain sitä nostatettua. Sen jälkeen yritin kovasti nostaa Vekkiä vielä lisää, sillä tiesin että kaukoista ei tule mitään jos se laskeutuu yhtään jumitustilaan. Alkupaikkaan siirtyessä näytti vielä lupaavalta, mutta sitten se ei reagoinut mun käskyyn. Ei mitenkään tyypillistä Vekkiä ja ihan uusi tilanne, että lähes kolmannellakaan käskyllä se ei reagoi. Kaukojen eka vaihto on ollut aina vaikea, etenkin jos jätöstä ekaan käskytykseen on pitkä odotus. Mutta ei mitään tällaista! Lopulta Vekki laskeutui kuin hakattu pieni koira maahan aivan säälittävään asentoon jalat kippuralla ja tyyliin lonkalleen. Tiesin että ei ole mitenkään mahdollista saada sitä sieltä enää ylös ja eihän se käskyihin reagoinut. En tiedä miten se saa itsensä tommoiseen jumitukseen. En kuitenkaan halunnut tarjota sille tilaisuutta olla kuuntelematta käskyjäni, vaan vaadin tekemään vaihdot lukuisilla lisäkäskyillä. Istumaan nousuissa päädyin jo käskemään sitä arkisella "ISTU"-huudahduksella, kun kaukojen oma käsky ei aiheuttanut mitään reaktiota. Ihan kysymysmerkkinä saa olla, että mikä tää homma oli. Vapautuksen jälkeen se vastasi kuitenkin sosiaalisiin kehuihin normaalisti.<br />
<br />
<b>Hyppy 10</b><br />
Luojan kiitos kaukojen nollauksen jälkeen saatiin yksinkertainen liike seuraavaksi, jossa oli aika taattu onnistuminen ja Vekkikin nosti ilmettään.<br />
<br />
<b>Merkin kierto 10 </b><br />
Merkkiin keskittyi hyvin ja teki tiiviin kiertämisen.<br />
<br />
<b>Paikkaistuminen 10</b><br />
Ehdin kehästä ulos ja hengähtää ehkä muutaman minuutin, kun jo käsky kävi tulla ryhmäliikkeeseen. Vekki alkoi tässä vaiheessa olla aika puulla päähän lyöty, koska on tottunut rallyssakin tekemään suorituksen kerralla purkkiin. Nyt kun koetilanteessa kolmesti viriteltiin, tehtiin töitä ja palkittiin, niin se vähän alkoi uuvuttamaan pienen paimenkoiran aivoja. Kehään mennessä Vekki oli vähän huuruissa edellä kulkevista tyttökoirista ja haisteli parissa kohtaa maatakin. Tässä kohtaa saan kyllä kiittää itseäni siitä, että päädyin opettamaan sille paikkaistumiseen kaukopalkan. Palkkaan aina Vekkiä kisoissa lelulla, mutta tähän otettiin ruokapurkkipalkka joka jätettiin ennen kehään tuloa. Sain Vekin ohjaksista taas paremmin kiinni, kun muistuttelin vihjesanoilla odottamassa olevasta palkasta ja Vekki alkoi höristellä korviaan mun jutuille. Mähän päätin opettaa kaukopalkan työkaluksi siihen, jos ryhmäliikkeessä olisikin joku ahdistava tilanne tai levoton koira. Kun Vekki keskittyy palkan odottamiseen, niin se blokkaa ympärystön ja keskittyy siihen milloin saa vapautuksen juosta mun kanssa palkalle. Opetus oli mennyt toivotusti perille, sillä se vastasi vihjesanoihin palkasta todella hyvin ja otti taas skarpin työilmeen. Jättäessä toivoin että se tajusi mitä oli tullut tekemään, sillä sanoin käskynkin vielä tavallista hiljempaa. Onneksi jännitys oli aivan turha, sillä Vekki teki liikkeen todella varmasti, ehkä kerran vilkaisi toiseen suuntaan (ei edes sinne missä muu rivistö oli vaan seinään) ja palasi samantien tuijottamaan mua. Ei merkkiäkään siitä ettei tietäisi mitä tekee ja istui samassa asennossa koko minuutin! Palatessa meinasin mennä väärältä puolelta koiraa, mutta tajusin korjata linjaani kun katsoin muita. Miten oon voinut unohtaa tämmösen linjan uusissa säännöissä....<br />
<br />
<b>Yleisvaikutus 9</b><br />
Tuomari oli kirjannut itselleen nuo pari kohtaa ylös jotka yllä myös itse mainitsin (seuruu, kaukot, jäävissä mun moka koiran luo palatessa) ja niistä sanoi pari sanaa. Tämän jälkeen jatkoi että: "ja muutenhan se oli ysiä ja kymppiä" joka tuli itselleni aika iloisena yllätyksenä, koska en ollut ehtinyt juuri katsoa mitä pisteitä meille näytti.<br />
<br />
<b>AVO1 278.5p ja 3.sija </b><br />
<b><br /></b>
<b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVp5ViQ3qz2yOo5SKEl-Iw7sCHLzLJeR7WZ5P2-WBzYbh0hzS-1GY6u8x4qZyXDKnjcRZtebeghCeJPFfM4lAmS3hsZFsoYinFXEcR0c4-9rl_s_E93kHooUugOyZ91FAHDgb2BOc8ybo/s1600/29340112_10155727245949862_1494893926065111040_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="368" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVp5ViQ3qz2yOo5SKEl-Iw7sCHLzLJeR7WZ5P2-WBzYbh0hzS-1GY6u8x4qZyXDKnjcRZtebeghCeJPFfM4lAmS3hsZFsoYinFXEcR0c4-9rl_s_E93kHooUugOyZ91FAHDgb2BOc8ybo/s640/29340112_10155727245949862_1494893926065111040_n.jpg" width="640" /></a></b><br />
<br />
Palkkaamisen jälkeen alkoikin sitten jännittää. Jotenkin kaverini oli sellaisessa käsityksessä, että ykköstulos olisi meillä aika pienestä kiinni, jonka vuoksi mullekin tuli sellainen fiilis että nyt ei uskalla olla varma. En ollut itse nähnyt mitä pisteitä sieltä tuli, joten oli uhkarohkeaa sanoa. Tuomarin jakaessa pisteitä hän kruunasi heti neljännelle sijalle tulleen ja kertoi heille ykköstuloksesta, jonka jälkeen puhkesinkin sitten hymyyn. Heti seuraavaksi Vekki kutsuttiinkin kolmannelle sijalle ykköstuloksella. Hämmentynyt ja epäuskoinen fiilis, että sitten kuitenkin oltiin menty pisteissä reippaasti minimin yli ja selvä ykköstulos. Tokossa sitä vaan on niin pienestä joskus pisteet kiinni, että on helpompi olla nöyränä ja epäuskoinen siihen asti, että saa tuloksen mustaa valkoisella ja se on täyttä totta. Mutta me tehtiin se!!! Vekki teki sen!<br />
<br />
Oon niin onnellinen, että päätin nostaa kissan pöydälle ja katsoa meille tämän kokeen. Paiskitaan töitä aina tehokkaammin kun päämäärä on kalenterissa valmiina. Nyt saadaan tehdä ihan uudet treenisuunnitelmat voittajasta ja alkaa uudella innolla tehdä liikkeitä, joita ei olla vuosiin tehty. Ja unohtaa vihdoin avoimen luokan liikkeet, koska onhan niitä nyt helvetti tehty. En malta odottaa että pääsen kentälle tekemään luoksarin stoppia, ohjattua noutoa ja hyppynoutoa nyt tosissaan! Ja miten palkitsevaa vihdoin jättää tämä luokka taakseen ja siirtyä korkeampaan voittajaluokkaan. Uskon että paikkamakuu traumankin kanssa tulee olemaan helpompaa, kun voittajassa taas maataan ja se on Vekille helpompaa. Ja toki voisi olettaa, että taas yhtä korkeammassa luokassa koirat ovat paremmin hallinnassa ohjaajillaan. Nyt on sellainen tokokipinä päällä, että en malttaisi odottaa ensi viikkoa jotta pääsen kentälle. En oikein vieläkään tajua millaisen kynnyksen olen itselleni näiden vuosien aikana asettanut tokosta ja niin me silti tänään oltiin kokeessa, mulla oli rento ja turvallinen olo koirani kanssa ja pystyin olemaan meidän omassa kuplassa - vaan minä ja koira. Ja nyt me heti tämän kokeen jälkeen saadaan kiitollisina siirtyä ihan uusiin kuvioihin ja mikäs sen parempaa juhlia tätä työvoittoa: uusi luokka ja koira ja ohjaaja joka rakastaa nykyään tokon treenaamista!<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9Ayqe1YJKYEFAw8I0GOf23vZ0L8WoHpiD8FepYAQQ8S4RVJsNYnThpc9VRsXhUchQSI6y1TwpXSgNNUXvq6HbTATkUQ0Ihg6Ye9L60BpG4rSdehl7otgcNh_jO5nxVT-PSOElSuIb0Bo/s1600/29339514_10155728153644862_2028295797275099136_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="418" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9Ayqe1YJKYEFAw8I0GOf23vZ0L8WoHpiD8FepYAQQ8S4RVJsNYnThpc9VRsXhUchQSI6y1TwpXSgNNUXvq6HbTATkUQ0Ihg6Ye9L60BpG4rSdehl7otgcNh_jO5nxVT-PSOElSuIb0Bo/s640/29339514_10155728153644862_2028295797275099136_n.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgN9qlUjmzhfNOKOpooIpweO7lARzD6EHJJch0EEZEq3f4Vxrsbp9GsR1_gCeuJzKj5XDvY4LyIOXF2Cfip0GZuMw0HLp3V-MDU9vnVDfJLPOS9IIyLNa3EBkpIWwgLfQtEj6TzEUWQL9M/s1600/29356394_10155728153629862_1471128428907331584_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgN9qlUjmzhfNOKOpooIpweO7lARzD6EHJJch0EEZEq3f4Vxrsbp9GsR1_gCeuJzKj5XDvY4LyIOXF2Cfip0GZuMw0HLp3V-MDU9vnVDfJLPOS9IIyLNa3EBkpIWwgLfQtEj6TzEUWQL9M/s640/29356394_10155728153629862_1471128428907331584_n.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Lahden pikareissu kruunaantui vielä kokeen jälkeisellä ison porukan Mäkkäri-reissulla, jossa ehti vaihtaa kuulumia Ardiente porukalla. Siitä hakemaan corgit Miralta ja Tuulin kanssa vielä jäälenkille. Vekki jäi suosiolla autoon lepäämään, sillä energiaa täynnä olevissa corgeissa oli ihan tarpeeksi kun ne yhdessä jahtasivat ja leikittivät Vekin veljeä Deviä. Lenkin jälkeen otettiin vielä velikullat kahdestaan ja otettiin poseerauskuvat. Lopulta sain peräkonttiin kolme erittäin väsynyttä ja tyytyväistä koiraa ja ihanan lyhyt tunnin kotimatka sujui täydellisessä auringonlaskussa.melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-73840467720347420092018-03-12T12:32:00.000-07:002018-03-12T12:36:57.872-07:00jänniä juttuja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfRHAb54RR-JzSXd8ruAEnqs0aTZiPiPID8wjs4UEWsmK5s2e2qJzsKJbq_oH_g2gnBhj8yLI8OZM9oKSHNJuLBdVWROhHOrREECMRwal6irSzhKU3UmX6TDeiKAmLjUL8iB6R-rVUo7w/s1600/IMG_5594.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfRHAb54RR-JzSXd8ruAEnqs0aTZiPiPID8wjs4UEWsmK5s2e2qJzsKJbq_oH_g2gnBhj8yLI8OZM9oKSHNJuLBdVWROhHOrREECMRwal6irSzhKU3UmX6TDeiKAmLjUL8iB6R-rVUo7w/s640/IMG_5594.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: xx-small;">(c) Sonja Löfgren </span></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">Halli SM </span></b></div>
Aloitetaan vaikka siitä, mikä koskee hieman viime päivityksessä mainittuja kesän Agilityn SM-kilpailuja. No, ennen kesän arvokisoja on vielä Halli SM-kisat. En ollut ajatellut kisoja juurikaan, sillä siellä on vielä vanhat säkäluokat ja ajattelin että ei me nyt siinä vaiheessa vielä isoihin kisoihin lähdettäisikään. Kuitenkin sain tietää että kuka tahansa rankingin ulkopuolelta voi ilmoittautua mukaan, jos jää tilaa. Hetken mietin että onko tässä ideaa, mutta sitten totesin että haetaan nyt kun kotihallilla kisataan ja sehän olisi vain hyvää kokemusta kesää varten. Lopulta menikin aika täpärälle, sillä makseja oli ilmoittautunut muutama enemmän kuin 160 joten paha sanoa olisimmeko oikeasti jääneet ulkopuolelle vai ei, sillä kisajärjestäjät päättivät että ottavat kaikki hakeneet mukaan. Huvittavaahan tässä on, että isoista makseista meillä ei ole kuin yksi nolla, koska siirryimme samantien kisaamaan pikkumakseihin, jolloin omassa päässäni ja maksien rankingissa näyttää siltä kuin mitään ei osattaisi. Lähtölistoissahan se tulee näkymään siinä että starttaamme ilmeisesti ensimmäisten joukossa. Yritän olla ahdistumatta ajatuksesta että sillä olisi mitään väliä, sillä pikkumakseissa olemme saavuttaneet paljonkin jo vuoden ensimmäisten kuukausien aikana. Ei sillä ole väliä että niitä ei nyt lasketa tähän ja emme yllä korkeammalle rankingissa, sillä kokemustahan sinne mennään hakemaan. Ja nauttimaan siitä, että saamme nyt toisetkin arvokisat tälle vuodelle ekaa kertaa elämässä ja saamme itse osallistua kisoihin joita yleensä mennään ihailemaan kisapaikalle ja huokailemaan että ehkä mekin joskus. Jos tulokset riittävät lauantaina vielä tarpeeksi pitkälle, niin kisaamme toisena päivänä yksilöiden lisäksi HSKH:n seuran toisessa joukkeessa. Jännittävää! Kisoihin valmistaudutaan treenaamalla peruspalikoita kuntoon ja ottamalla ainakin yhdet kisat alle ihan niissä isoissa makseissa.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxPFKJDCsur0DDgcj6qkaX83wxDT1wM6cWLPQUKN0lBCH-UZGGOHwX-yhTDHugNeyVNGRIf55J6376g4pcdnrQNyzOS7doW7Tcaykmg_ej1iwiHa78We7osyBbh4HlUmPQUrQfuMu79O0/s1600/29027758_2021958021178515_6151532691415105536_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxPFKJDCsur0DDgcj6qkaX83wxDT1wM6cWLPQUKN0lBCH-UZGGOHwX-yhTDHugNeyVNGRIf55J6376g4pcdnrQNyzOS7doW7Tcaykmg_ej1iwiHa78We7osyBbh4HlUmPQUrQfuMu79O0/s640/29027758_2021958021178515_6151532691415105536_n.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><b><3</b></span></div>
Maggie kävi vihdoin ultrassa ja siellä kaikki näytti oikein hyvältä. Pentuja näkyi ainakin kahdeksan - siis kahdeksan!! Nyt saa jännitys vähän höllätä tämän osalta ja aletaan odottelemaan viikkojen kulumista sinne synnytykseen asti. Olipa ihanaa että pentuja siellä oli, sillä kyllä tästä yhdistelmästä niitä kovasti toivottiinkin onnistuvaksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/xLiAFf9aiaI/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/xLiAFf9aiaI?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">90's kisat</span></b></div>
<div style="text-align: left;">
Muissa ei niin suurissa uutisissa käytiin kisoissa sunnuntaina. Olin aivan rikki kahdesta pitkästä kuvauspäivästä ja kurkku oli törkeän kipeä ja yskin sellaista keuhot pihalle- kuivaa yskää. Aamulla voivottelin sängyssä paskaa oloani ja mietin että jos jotakin on pitänyt oppia, niin se ettei puolikuntoisena vaan kannata lähteä kisoihin. Yleensä siitä seuraa vaan pahempi olo ja yleensä paha mieli, kun edes vaivautui lähtemään. Olin jo harkitsemassa soittaa ettei tulla, kunnes päätin kammeta ylös sängystä ja menin suihkuun. Suihkussa tuli pirteämpi olo ja kiskoinkin 90-luvun teemakisojen mukaiset vermeet päälle, pakkasin koirat autoon ja kurvasin lähimpään apteekkiin. Särky- ja kurkkulääkkeiden voimin mäkkärin autokaistalta aamupalaa (ja siinä vaiheessa meni jo lounaasta ja päivällisestäkin) ja kohti kisapaikkaa. Huvitti kyllä näky pelkääjän paikan penkillä: mäkkäripusseja ja lääkkeitä - ei ihan perinteinen hyvän kisapäivän merkki. Ensimmäinen rata oli aika taistelua ja sen jälkeen tuntui että kurkku polttaa kiinni. Ehdin jo laittaa kaverilleni viestin että lähtee tulemaan ja ohjaa Vekin kaksi vikaa rataa, mutta jäähkälenkillä ehdin miettiä asiaa. Emme tarvitse Vekin kanssa nollia, vaan tarvitsemme onnistumisia toistemme kanssa. Vaikka vaan hyvä lähtö ja hyvä kontakti, enemmän sitä kuin että joku muu juoksee Vekin kanssa. Isot kisat kolkuttelee parin viikon päästä ja sitä varten kaikki aika jonka itse juoksen radalla koiran kanssa on plussaa. Joten laitoin kaverille viestin että meen itse ja hyvä niin, koska heti seuraavalla radalla tuli nolla ja 2.sija! Koko kisapäivä oli lopulta kokonaisuutena taas todella hyvä ja jokainen rata mentiin alusta maaliin hyvänä, pieniä kauneusvirheitä. Kyllä tuntui hyvältä tehdä nolla, kun oli meinannut aamulla jättää menemättä. Hyppäriltä tehtiin kymppi ja tosiaan ekalta radalta hylätty, koska laitoin takaisin A:n kontaktille. Mutta silti jokainen rata oli ehkä kokonaisuus. </div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-27486935246823729822018-03-04T02:48:00.000-08:002018-03-04T02:48:00.117-08:00All our dreams can come true if we have the courage to pursue them <div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPexbpsTFuef7nKnWsuWhII1kI-zmpaDoGvZ-qrB4kwJMpYrOQZBjK2CfAe6ldosoybEzdeplVWz-F7ktL1OMaCc2-ftoqC0fLPiaiFI8sJs6sLLK3Rpgo-3tQJC3RhK1kUQ1lDPITlrc/s1600/28471731_10216569128719828_1159582958064232985_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPexbpsTFuef7nKnWsuWhII1kI-zmpaDoGvZ-qrB4kwJMpYrOQZBjK2CfAe6ldosoybEzdeplVWz-F7ktL1OMaCc2-ftoqC0fLPiaiFI8sJs6sLLK3Rpgo-3tQJC3RhK1kUQ1lDPITlrc/s640/28471731_10216569128719828_1159582958064232985_n.jpg" width="512" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Se oli siinä! SM-nollat tuplaa myöten tehty! Kesällä päästään kisaamaan arvokisoissa Agilityn Suomenmestaruudesta!</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Eilen oltiin kisaamassa Kirkkonummella ensimmäistä kertaa tässä hallissa. Pieni halli, olematon lämppäalue ja ahdasta, jonka vuoksi mietitytti saanko omaa päätä pidettyä kasassa jos jännitän miten Vekki kestää tilaa. Onneksi se on rentoutunut kuitenkin paljon jo syksyn kokeesta ja koiran päälle tulosta, koska joka viikonloppuhan me jollain kisapaikalla ollaan. Ei ollut ongelmaa olla tuollakaan ja pystyin olemaan itse rento. Ensimmäinen rata oli hyppäri ja yleensä en pysty itse keskittymään ja tekemään hyvää rataa näin. Rata oli profiililtaan kuitenkin todella kiva ja tehtiin nollaa aina kolmanneksi viimeiselle hypylle, jossa olin myöhässä kuin jäin varmistamaan Vekkiä putkelta. Vedin vielä sitä pois linjalta jolloin ei ollut mitään tehtävissä ja hyppäsi kahden suoran putken jälkeen olleen sivuttaishypyn väärältä puolelta. Kaksi seuraavaa rataa olivat myöskin profiiileiltaan meille sopivia ja hyviä. Ensimmäiseltä agiradalta tehtiin voittonolla. Tämän jälkeen alkoi tottakai jännittämään, koska jäljellä olisi viimeinen rata ja mahdollisuudet tehdä siitäkin hyvä rata. Onneksi ratapiirrustukset oli laitettu seinälle, jolloin pystyin jo miettimään sitä etukäteen samalla kooten omaa päätä. Ja me tehtiin nolla tältäkin radalta!!! Parissa kohtaa ohjaus petti kun en liikkunut tarpeeksi tehokkaasti valmistelemaan ohjauksia, joten ne menivät vähän B-ratkaisuilla mutta onnistuneesti. Pitää jatkaa nyt kunnolla salitreeniä ja alkaa juoksemaan, jotta jaksaisi paremmin kirittää radalla ja tehdä sen mitä aikoikin. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Tuloslistaa piti tuijottaa varmaan minuutti ja yrittää painaa verkkokalvolle se että kyllä, siinä lukee mustaa valkoisella että nolla se oli. Ulos mennessä alkoi tärisyttämään ja kyyneleet meinasi puskea silmiin - ME OIKEASTI TEHTIIN SE!! Onnellisuuden ja hämmennyksen fiilikset, juostiin kauemmas hallista ja hypittiin yhdessä tasajalkaa ilmaan samalla kun kiljuin Vekille että me mennään ihan oikeasti SM-kisoihin! Maaliskuu on vasta alussa, eli tässä on monta kuukautta aikaa nyt treenata asioita kuntoon kesälle ja jatkaa myös kisaamista. Oon kyllä niin iloinen ja onnellinen, että yksi iso unelma käy jo nyt toteen. Pääsen ensimmäistä kertaa itse kisaamaan arvokisoihin maailman parhaan koirani kanssa sen ollessa vasta 4-vuotias, eli toivonmukaan näitä arvokisoja tulee vielä seuraavina vuosina lisää. Me ollaan Vekin kanssa hitsauduttu tämän vuoden aikana kokoajan paremmaksi tiimiksi ja siihen voi aina luottaa radalla, kunhan itse olen sen arvoinen ohjaajana. Nyt on kaikki paine pois tuloksista ja voidaan keskittyä vaan tekemään hyviä ratoja ja harjoittelemaan lisää onnistumisia. Vekin kanssa tekeminen on yksi parhaista asioista ikinä. </div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-52060589649496359492018-03-01T01:37:00.003-08:002018-03-01T01:49:43.864-08:00tokoasiaa <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8wM1YN1qPzWwopp5xVtrxheFtEbFKkmJB9wrQMTwJcygJsHT85MS0fwBB0SWdqt5eFRSn1rWRc61BpoYx99oG9z03BJc36OsG8UiTF5g6iNyFTgXT259LBP7Gklajh0nmroCa58byDc0/s1600/IMG_7678+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8wM1YN1qPzWwopp5xVtrxheFtEbFKkmJB9wrQMTwJcygJsHT85MS0fwBB0SWdqt5eFRSn1rWRc61BpoYx99oG9z03BJc36OsG8UiTF5g6iNyFTgXT259LBP7Gklajh0nmroCa58byDc0/s640/IMG_7678+%25281%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Toko se on kyllä ihan omanlainen tunteiden vuoristorata. Toisena päivänä ei malttaisi odottaa seuraavaa treenikertaa ja raapustaa suunnitelmia ylös innosta puhkunen ja sitten taas joskus jo treenikentällä täytyy hengitellä syvään ettei tekisi mieli lyödä hanskoja tiskiin. Onneksi nykyään kuitenkin lähes aina mennään ensimmäisen esimerkin fiiliksissä. Tokon piti olla pannassa vielä pitkään, mutta tässä on tullut vähän muutoksia suunnitelmiin. Olin päättänyt että kisataan nyt vain agilitya kevät niin pitkälle kuin jaksetaan, mutta sitten tulikin olo että olisi se mukava nyt päästä muissakin lajeissa kisoihin asti kevään aikana. Kevät ja kesä kun on toko-rallytokoihmisen parasta aikaa, kun voi treenata ulkona ja olisi ihanaa saada uutta työstettävää ulkokaudelle. Treenattu on ja asiat hyvällä mallilla, niin haluan päästä tekemään tuloksia. Ostin jo lisenssinkin, mutta sen jälkeen sain kuulla että kaikki maaliskuun rallytokokokeet ovat täynnä. Koska rallytokossa mestarissa kisaaminen siirtyy nyt luultavasti huhtikuulle asti, niin huvikseni kävin vilkaisemassa miltä tokokoekalenteri näyttäisi. Löysin sattumalta aika kivan kokeen ja sitä ajatellen ollaankin tehty nyt jopa enemmän tokoa kuin rallytokoa. Mä oon vähän semmoinen että rakastan kisaamista, koska Vekin kanssa on niin kiva kisata ja tulokset ovat yleensä ahkeran treenin jälkeen aina mahdollisia. Haluan tuloksia, koska en jaksa ylläpitää ja hioa liikkeitä ilman tavotteita ja pyöritellä peukaloita että kai sitä joskus sinne kokeeseen sitten. Tavoitteena ei ole tokosta hakea kuin yksi hyväksytty tulos ja sen jälkeen siirtyä seuraavaan luokkaan. Siksi päätin että voin ihan hyvin pyrkiä nyt saamaan tämän tuloksen tässä rallytokonkin ohella tai ennen sitä. <br />
<br />
Paikkaistumisen kanssa on ehditty hakata päätä seinään. Vekki ei vaan ymmärrä että se on liike ja pienenkin häiriön tullessa valui maahan, koska se oli tuttua ja istuminen asentona vielä niin herkkä. Tätä on treenattu nyt kokeenomaisesti niin, että jätetään yhdessä palkka odotustilaan, sitten mennään remmissä kentälle ja kokeenomaisesti mennään suorituspaikalle, irrotetaan hihna ja jätetään istumaan. Ajan (tai sen yli) palaan koiran taa, vierelle ja siitä vapautan sosiaaliselle palkalle eli mun kehuille. Siitä kytken, "mennään hakemaan palkka!!!" ja juostaan yhdessä kaukopalkalle. Saatetaan tehdä 5-6 toistoa yhden treenin aikana. Yritän tällä luoda Vekille rutiinia, jotta sille ei tulisi kokeessa olo ettei se olekaan varma mitä on tullut tekemään ja tarjoaisi maahanmenoa. Ekan treenin aikana se kahdella eri kerralla valui maahan minuutin loppupuolella. Näistä ihan spontaanin reaktion mukaisesti juoksin samantien sen luo "ei, ei ei käy ei tommonen ei käy" ja ymmärti nostaa itsensä heti takaisin istumaan. Kitken tätä ajatusmallia pois, että kyseessä olisi vain "odota jossain asennossa ja jos alkaa siltä tuntumaan niin käy maate" ja se toikin parilla huomautuksella jo heti tuloksia. Kotona Vekin on pitänyt jo pitkän aikaa tehdä aina joku käytösruudun liike ennen lupaa alkaa syömään. Nää on hyviä hetkiä tehdä tätä, koska palkkion arvo on niin mielettömän suuri. Nyt ollaan ymmärrettävästi tehty pelkkää seisomista pitkään, koska se tuli ihan uutena liikkeenä. Kaveriksi on alettu kuitenkin tekemään myös paikkaistumisia. Siinä se nälkiintynyt raukka joutuu aina vähintään minuutin pönöttämään asennossa kuola valuen, kun ruokakuppi on vieressä odottamassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/eE0beZ4oVGU/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/eE0beZ4oVGU?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
Noudossa luovutin kapulan kanssa eteentulosta. Meillä oli jonkin aikaa sitten aivan paska treeni, kun eteentulo kapulan kanssa ei vaan millään onnistunut. Joskus Vekki tekee parikin toistoa hyvin ja sitten alkaa pelleily. Kaikki ilo häviää tekemisestä, kun minä en ymmärrä mistä kiikastaa, kun tuntuu että mikään apu tai vihje ei auta Vekkiä tekemään seuraavaa toistoa paremmin. Niimpä päädyin kokeilemaan lopulta taas pistää se hakemaan kapulaa ja vihjeellä pyysin sen kiertämään yllättäen selkäni takaa sivulle. Tämä onnistui samantien ja se onnistui täydellisesti myös seuraavatkin toistot. Päätin että koska eteentulon hinkkaaminen syö vain meidän suhdetta ja pitkään rakennettua paloa tokon treenaamiseen, niin pistetään eteentulo jäähylle toistaiseksi. Sitten kun PK-kokeet alkavat tulla ajankohtaiseksi, niin palataan asiaan. Vekin ilme koheni heti kun se sai tuoda kapulan selkäni takaa ja nyt se tulee kerta kerralta itsevarmemmin ja on selvästi jopa helpottuneen näköinen. Jäävät ja ruutu näyttää tällä hetkellä hyvältä. Työlistalla ovat seuraamisen peruuttaminen, loppuperusasennot vauhdikkaista liikkeistä (ei keskity tekemään liikettä loppuun asti, vaan istahaa vauhdista epätarkasti) ja se paikkaistuminen. Muuten ollaankin jo luotu katseita myös voittajan liikkeisiin, koska kyllähän se kutkuttaisi päästä treenaamaan uusia hommia. Mutta siihen saakka että 1-tulos avoimesta saadaan, niin pyritään työstämään se mahdollisimman hyväksi paketiksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsVJB3Fj38iunSOgRdMKs3pa1JoyPm2ieGhM7g9d69t16jqZSj__fel41djbrIuhKOXctEzB4JixHxcnT55AZFCahhYXGG3nF5iD_ptiDHCNE6W_nQhf4wHKr07alYUFhLIZ50IcoS0xw/s1600/IMG_7517.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsVJB3Fj38iunSOgRdMKs3pa1JoyPm2ieGhM7g9d69t16jqZSj__fel41djbrIuhKOXctEzB4JixHxcnT55AZFCahhYXGG3nF5iD_ptiDHCNE6W_nQhf4wHKr07alYUFhLIZ50IcoS0xw/s640/IMG_7517.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Jos voittajan liikkeitä ajatellaan, niin vain tunnari on edelleen pahimmillaan lähtökuopissa. Ohjatun Vekki osaa, hyppynoudossa ei ihmeellistä (tosin pitää muistutella metallikapula), ruudusta seuraaamaan tulo on tuttua sekä luoksetulon stoppi tuskin tulee olemaan mikään suuri työmaa. Kaukotkin ovat tuttuja, tosin vielä arvon että millä tekniikalla opetan istumasta seisomisen ja seisomisesta istumisen, kun leirillä sai vinkkejä tekniikoihin. Paljon osia mitä on kyllä tullut tehtyä ja ne täytyy vaan herätellä esiin. Edelleenkään Vekistä tuskin tulee ikinä pääasiallisesti tokokoiraa, joten mulle riittävä palkinto on että saamme nyt treenata tokoa niin että kummallakin on hauskaa ja halu oppia uutta ja kehittyä.melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-84197405567036880092018-02-21T13:44:00.001-08:002018-02-21T13:45:42.276-08:00agilityn nollalaskuri<div style="text-align: left;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnKG8yeYUY_UKoxMR43qU6i1dXyfeq_TJuFTwdVRKHyjrfHl5Ln7lEOvuR8MPCdvW74zIGl4WNS2CrEy9U6jjo7Z4jXfbDq9Qxb7kKkjVF6VzzgVrqtWfFtuM0DoviJd1GrRhrbQ8wL9M/s1600/28276832_10216460475483565_3359120712400850717_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnKG8yeYUY_UKoxMR43qU6i1dXyfeq_TJuFTwdVRKHyjrfHl5Ln7lEOvuR8MPCdvW74zIGl4WNS2CrEy9U6jjo7Z4jXfbDq9Qxb7kKkjVF6VzzgVrqtWfFtuM0DoviJd1GrRhrbQ8wL9M/s640/28276832_10216460475483565_3359120712400850717_n.jpg" width="379" /></a></div>
<br />
Tänään lähdettiin HAU:n järjestämiin arki-illan pakkaskisoihin. Muistan kun bongasin kisat kisakalenterista ja pyörittelin silmiäni, että voi tulla vähän viileä noissa kisoissa juosta keskellä helmikuuta illalla. Kuitenkin vapaalla kun tässä ollaan niin sinne tottakai lähdettiin. Arki-illan kisat on muutenkin kivoja ja tuo keskelle viikkoa erityistä tekemistä. Silti kisoja ei kuitenkaan jännitä samanlailla kuin viikonloppuisin, kun aamulla räväyttää silmät auki ja kisapäivän adrenaliini alkaa samantien puskemaan päälle. Tänään ei paljon ylimääräistä mahtunutkaan radan muistamisen lisäksi päähän, kun pakkasta oli ulkona -11 ja säätiedotuksen mukaan ilma tuntui kuin olisi -15<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: "sf optimized" , , , , ".sfnstext-regular" , sans-serif; font-size: 14px; letter-spacing: -0.12px;">°C</span>. Hallissa oli sitten -12<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: "sf optimized" , , , , ".sfnstext-regular" , sans-serif; font-size: 14px; letter-spacing: -0.12px;">°C</span> eli ei kovin lämpöiset olosuhteet<span style="color: #1d2129;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; letter-spacing: -0.12px;">! </span></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: "sf optimized" , , , , ".sfnstext-regular" , sans-serif; font-size: 14px; letter-spacing: -0.12px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
Eka rata oli ihan OK, mutta Vekillä oli ihan helvetisti menohaluja ja se liikkui erittäin kovaa raivoten haukkumalla, kun rimatkin oli vielä matalalla. Otettiin putkelta kielto kun Vekki ehti vähän arpoa onko sittenkään oikea pää kun jäin vauhdissa jälkeen ja myöhemmin klassisesti radan loppuhypyt vähän pelleiltiin läpi kun ei jaksanut enää virheiden jälkeen tsempata. Toka rata oli sitten vielä parempi ja tehtiin hyvänä nollana! Pidin tarkoituksella kontakteilla todella pitkään ja kehuin vuolaasti, josta kerrytettiinkin sitten useita turhia sekunteja. Mutta mikäs siinä kun kiire ei ole kärkeen ja Vekillekin auttaa se että itsekin hengähdän pari sekuntia siinä ja kehun kun tekee oikein eikä heti vapauta lennosta. Tällä otettiin siis 3.sija!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/KAIfTl4jQRM/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/KAIfTl4jQRM?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/i8Q7obZyfiA/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/i8Q7obZyfiA?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
(sama rata, eri videot!)</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Koska tämä on meidän ensimmäinen vuosi kolmosissa, niin tilaston pitäminen puhdaista radoista on vieläkin kiehtovampaa. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että SM-kisoihin vaadittavista tuloksista puuttuu se kirsikka kakun päältä eli tuplanolla ja sitten oltaisiin sisällä mestaruuskisoissa. Ja kuten listasta näkeekin, niin vielä on hyppäri-edutkin käyttämättä kokonaan, jos jossain kisoissa sattuu olemaan hyppäri agiratojen välissä. Me tässä kokoajan kehitytään paremmaksi ja ote vahvistuu tekemisessä, niin mielenkiintoista kyllä nähdä montako nollaa saadaan kesäkuuhun mennessä. Tässä ote kisakalenterini kyljestä:</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
NOLLALASKURI</div>
<div class="p2">
loka/marras, hau, aginolla <span class="s1"><b>1</b></span>, (marja lahikainen)<span class="Apple-converted-space"> </span></div>
<div class="p2">
tammi, sipoo, aginolla <span class="s2"><b>2</b></span> (esa muotka) SERT-A</div>
<div class="p2">
tammi, ojanko, aginolla<span class="s2"><b> 3</b></span> (jari suomalainen)<span class="Apple-converted-space"> </span></div>
<div class="p2">
tammi, sipoo, aginolla <span class="s2"><b>4</b></span> (jari suomalainen) SERT-A</div>
<div class="p2">
helmi, hau, aginolla <b>5 </b>(ritva herrala)</div>
<div class="p2">
puuttuu: tuplanolla</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwkau18SP32FcwB636YQU1DLoBKPaujODnjctWvW0Xc8Fjf_EaoxGSKjzOK0GPy5VxArRpQ8HwoTOXOJvnhFMFegCpvAkkzraDpSaWpdTsXK6ukxiH9G67VjgP7_cLQiyp_D_4EHME79I/s1600/IMG_7481.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwkau18SP32FcwB636YQU1DLoBKPaujODnjctWvW0Xc8Fjf_EaoxGSKjzOK0GPy5VxArRpQ8HwoTOXOJvnhFMFegCpvAkkzraDpSaWpdTsXK6ukxiH9G67VjgP7_cLQiyp_D_4EHME79I/s640/IMG_7481.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<3</div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-54189529552109776442018-02-20T07:26:00.000-08:002018-02-20T12:43:53.951-08:00helmikuun kuulumisia<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUVpz8c8HEVaokjYggKtQSN2VnHiEP-G2vLw6qlpxK-mfFcuaYqa4-RG_YRPvVxRcsPiwcz4dLV4Yxo7Ss1X9KvoLnNASJ67mGQCz0umBCjFnquCqBLR2__6Io8fKdcqVihNirLJPpPXk/s1600/IMG_1835.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="418" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUVpz8c8HEVaokjYggKtQSN2VnHiEP-G2vLw6qlpxK-mfFcuaYqa4-RG_YRPvVxRcsPiwcz4dLV4Yxo7Ss1X9KvoLnNASJ67mGQCz0umBCjFnquCqBLR2__6Io8fKdcqVihNirLJPpPXk/s640/IMG_1835.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Mitään mullistavaa ei ole Vekki x Maggie yhdistelmän lisäksi tapahtunut viime aikoina. Agilitya on käyty kisaamassa, mutta niistä ei juuri kerrottavaa. On se kumma miten toisina kisapäivinä tuntuu että mikään ei voi meitä estää ja koiran kanssa hitsaantuu yhteistyö täysin yhteen, mutta joinain päivinä jo ennen ekaa rataa alkaa hiipiä tunne että tuleekohan tästä mitään. Olen opetellut tsemppaamaan itselleni hyvää fiilistä kisoissa ja pitämään sen paskojenkin ratojen jälkeen, mutta sitten vaan on niitä kisapäiviä kun ei onnistu. Tuntuu että koiran kanssa on aivan eri radalla, se ei tule ohjauksiin tai tekee erikoisia valintoja joita et tullut edes ajatelleeksi. Harmi että yleensä myös näinä päivinä kisojen jälkeen pitää samantien laittaa kisailmot menemään seuraavan viikonlopun startteihin, kun toisinaan sitä vaan ajaa kaasu pohjassa kisapaikalta kotiin, haaveilee mäkkärin tai hesen ruoasta ja huokaisee helpotuksesta kun pääsee vihdoin kotiin ja kisapäivä on ohi. Noh, onneksi tämmöisiä kisoja on nykyään harvemmin ja viimeisimmät kisat menivät taas ihan hyvin. Tosin ekalta radalta otettiin keinulta vitonen ja myöhemmin hylätty, kun tuli ilman lupaa puomin kontaktilta pois. Toisella radalla keinu oli parempi, mutta puomilta taas vapautti itsensä kun tarkoituksella testasin oliko viime radan korjaus mennyt jakeluun. Viimeisen radan hyppäriltä Vekki tuli erään hypyn ohi jota en todellakaan odottanut ja kepeillä se haki toiseen väliin. Tuli todettua että se sunnuntai ilta ei ole ehkä paras aika kisoille.<br />
<br />
Treenattu on aika monipuolisesti nyt agilitya, tokoa sekä rallytokoa. Vekin kanssa tokossa edelleen keskitytty avoimen liikkeisiin ja otettu huvitteluna vähän EVL-merkin kierto-hyppynoutoa. Hommat etenee, mutta nouto on vaan se jossa tuntuu että junnataan paikallaan. Toki samantien kun esittelin <a href="http://mystisesti.blogspot.fi/">Sonjalle</a> meidän paskan noudon niin Vekki teki juuri niin hyvin mitä ollaan treenillä nyt ajettu takaa. Eli ehkä en vielä luovuta sen eteentulon kanssa.... Paikkaistumista ja -seisomista pitäisi jaksaa tehdä paljon enemmän, mutta tuntuu vähän tylsältä opettaa niin montaa paikallaanolo liikettä samaan aikaan. Rallytokossa tehty lähinnä sarjahyppyä ja sitä käytösruudun seisomista. Viime treeneissä sain itseäni niskasta kiinni ja tein useita käytösruutu seisomisia ja lopulta vielä koemittaisen 3 minuutin seisomisen. Se oli tarkoituksellisesti tieteellinen koe ja Vekki istahtikin aikalailla tasan 2 minuutin kohdalla, josta nostin sen seisomaan ja annoin ajan kulua loppuun. Nyt tietää paremmin koiran osaamistason kestossa ja täytyy palkata vähän aiemmin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk6u9UDE4hMjf8MwwVK4OriMsPN-skkPHZgxRwFpPxAVMzxlqErPCoDA2G7f4Y-1tyN5vom7Zjb_ode0de475MFY1tEL4Eldqxu2evuHCr0LakoahSXzdbtnh4GeWV0VW6jf6IurqZxHU/s1600/IMG_7572+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk6u9UDE4hMjf8MwwVK4OriMsPN-skkPHZgxRwFpPxAVMzxlqErPCoDA2G7f4Y-1tyN5vom7Zjb_ode0de475MFY1tEL4Eldqxu2evuHCr0LakoahSXzdbtnh4GeWV0VW6jf6IurqZxHU/s640/IMG_7572+%25281%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Eetu on saanut tehdä rallytokoa ja enimmäkseen vain ketjutettuna uusia asioita ja oikealla puolella seuraamisen askeleita. Myös hyppyä on tehty talven aikana useamman kerran ja tuntuu että vihdoin Eetu kestää sen haukkumatta. Yleensä se repeää liitoksistaan näiden kiihdyttävien liikkeiden aikana ja nyt olen saanut sen pään kursittua kokoon vapauttamalla kosketusalustalla olevalle palkalle hypyn jälkeen tai ekoilla toistolla jättämällä sen hypyn taakse ja kutsumalla yli kun olen itse vähän edempänä. Jostain syystä se että lähetän sen hyppäämään tasan mun viereltäni on se pahin ja saa aikaan raivohaukkumisen. Mutta jo viime treeneissä se on kyennyt tekemään estettä hiljaa, eli voi olla että yhteinen toistojen määrä ja se että hyppyä tehdään nykyään useammin (tosin aina ihan matalalla rimalla) on auttanut siihen ettei tarvitse aina revetä liitoksistaan kun sitä saa suorittaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBo_7zYb8bqoZ_vOx07yKhMEAHES5FN9GZ5mimiAhOHFNo_wD7D9FJBYWnlDDHbEMj65VWijF_j4qVPu5-0nu2zdm205errkA7-qCu2wyPjzam4gRq0Now2phL5-wJ3znqy92QHYThDy4/s1600/IMG_1841.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1066" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBo_7zYb8bqoZ_vOx07yKhMEAHES5FN9GZ5mimiAhOHFNo_wD7D9FJBYWnlDDHbEMj65VWijF_j4qVPu5-0nu2zdm205errkA7-qCu2wyPjzam4gRq0Now2phL5-wJ3znqy92QHYThDy4/s640/IMG_1841.jpg" width="640" /></a>Mitäs sitten Unto. Voisi sanoa että tällä hetkellä on ollut vähän vaikeaa keksiä että mitä sen kanssa treenaisi. Ei kiinnosta eikä ole kannattavaakaan hinkata rallyn avointa luokkaa liikaa, vaan lähinnä muistutella ajoittain niitä vaikeimpia kohtia ja ylläpitää osaamista. Ylempien luokkien liikkeitä en jaksa opettaa, kun opetan niitä tällä hetkellä kisatavoitteellisesti kahdelle muulle koiralle. Täytyy olla jotain realistisempaa, jotta tulee tehtyä kunnolla. Siksi olen keksinyt uuden projektin nimeltä "ehkäpä Unto joskus tokokokeeseen". Ollaan useammat treenit nyt tehty tokon alokasluokan liikkeitä ja eihän se nyt ihan naurettavalta näytä, kun muistaa kenen kanssa treenaa eikä vaadi mitään kympin tokokoiran suoritusta. Ainoana ihan alkeissa on kapulan pito, koska sellaista tasapaksua, vakavaa "istu ja pidä kapulaa"-asiaa ei ole hupi-Untolta koskaa vaadittu - ainoastaan hauskuutteluna noutoa ja kapulan nostoa. Pohjat on kuitenkin kaikilla liikkeillä olemassa ja jo parilla treenillä ne on saatu nostettua ihan kisamittoihin. Pientä perusasennon viilausta, niin koira olisi jopa liikkeiden ketjuttamista vaille valmis. Katsotaan mihin asti tämä innostus kantaa, mutta ainakin toistaiseksi on ollut hauskaa opettaa vaihteeksi koiralle ihan alimman luokan helppoja ja yksinkertaisia tehtäviä ilman kikkailuja. Ja tosiaan, jos nyt ajatellaan että Unto vaikka joskus starttaisi tokokokeessa, niin se on jo suuri saavutus ja mahdollinen 1-tulos ihan extraa. Katsotaan!<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8CDbSaFe1-aH7j7ETwi0M78GyOkZhAe57CEN6QKx10QXeof3liuQ4TWFs8s5AB2sA1kGVy7wNa8kd9c8lUf-I9S9GsN9gGcKA5svvV7OuK7imWC9B0hriyh1PuxpaWvYlS4WH7YC8NOM/s1600/IMG_7485.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8CDbSaFe1-aH7j7ETwi0M78GyOkZhAe57CEN6QKx10QXeof3liuQ4TWFs8s5AB2sA1kGVy7wNa8kd9c8lUf-I9S9GsN9gGcKA5svvV7OuK7imWC9B0hriyh1PuxpaWvYlS4WH7YC8NOM/s640/IMG_7485.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Agilityssa on käyty tekemässä niitä perkeleen kontakteja. Sen siitä saa kun ei kisoissa pidä niistä tarpeeksi hyvää huolta, niin hetken saa ihailla miten hyvältä näyttää ja sitten alkaa taas paikkailemaan kun alkaa lipsumaan kriteereistä. Lisäksi kaikkea pientä kisoista TO DO-listalle jäänyttä ihan järjestelmällisesti. Kyllähän sen huomaa miten paljon asiaa on jota pitäisi muistaa tehdä, mutta onneksi aina treeni puree. Yksi viikonloppu muuten sain vihdoin asian, jollaisesta olen vain voinut unelmoida kaikki nämä vuodet: AUTOHÄKKI!!! Uutena 600€ maksava autohäkki, jonka sain kuitenkin erittäin halvalla ja se sopi tismalleen mun autoon. Kuvassa mittasuhteet vähän vääristää eikä tilaa sivuille jää kuin nuo pienet pyöreät alueet etuosassa. Vekki matkustaa omassaan ja corgit omassaan, jonne ne onneksi mahtuu kyllä ihan hyvin. Oli ihanaa saada purkaa kaikki aikaisemmat viritelmät ja pyhittää vain takakontti koirien matkustamiselle. Ja nyt kun avaat peräkontin niin sieltä voi ottaa tasan sen kenet haluaa, eivätkä kaikki ole tarjoamassa itseään kontista ulos. Enpä olisi uskonut että tulevan kesän pelastus saapuu luoksemme jo helmikuussa, mutta nyt on yksi iso kallis asia ostoslistalta pois!<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgif_3qteLj2w_KPlFZGsm4AORP12AuWHa88Nezy0PTrAl_ff3xVHvzjMVlqdQfhtmDm9yyqhAw5SgX3iMNPMx1u5FuKC1Y5d-KM6fpUpklqdXjTbBQNUDPb8k01uPdB01c85iqXxYdgjE/s1600/d4b22bdc-3d6a-46af-ad11-0586bc7b295c.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgif_3qteLj2w_KPlFZGsm4AORP12AuWHa88Nezy0PTrAl_ff3xVHvzjMVlqdQfhtmDm9yyqhAw5SgX3iMNPMx1u5FuKC1Y5d-KM6fpUpklqdXjTbBQNUDPb8k01uPdB01c85iqXxYdgjE/s640/d4b22bdc-3d6a-46af-ad11-0586bc7b295c.jpeg" width="640" /></a>melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-4305973980577301012018-02-14T12:41:00.001-08:002018-02-14T12:45:37.693-08:00toivotaan pentuja huhtikuulle!<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGQo3g-XLW2-56OsHAh_fcO5mTugJbUZFlS864C5TccrttR7MZVR_apDuILVnuYaGdHm60PiU53wIeks8ZuKtDfnOH34AFRaimSd3CrPfyLtMVGzNIfSCQjFHp0FEFZmHv6PbrP_EynJ0/s1600/27750735_10216390105924370_4013259466100519065_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="478" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGQo3g-XLW2-56OsHAh_fcO5mTugJbUZFlS864C5TccrttR7MZVR_apDuILVnuYaGdHm60PiU53wIeks8ZuKtDfnOH34AFRaimSd3CrPfyLtMVGzNIfSCQjFHp0FEFZmHv6PbrP_EynJ0/s640/27750735_10216390105924370_4013259466100519065_n.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b>
<b>Yhdistelmästä Vekki (Ardiente Don Perro) ja Maggie (Wirneen Johan Pomppas) odotetaan pentuja syntyväksi huhtikuun alkuun! </b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Viime viikko oli hyvin rakkaudenhuuruinen ja rankka Vekille. Usean päivän flirttailun ja söpöilyn jälkeen nämä kaksi saivat sitten toisensa useaan otteeseen viime viikonloppuna. Olen ollut alusta asti iloinen tästä yhdistelmästä, sillä jo ensi kertaa koirien tavatessa toisensa niillä klikkasi todella hyvin yhteen ja ne olivat aivan täydellisiä toisilleen, ihan omat juttunsa keskenään. Yhenlaiset rakastavaiset! Ja Vekkihän on aikuistuttuaan ollut vähän hitaammin lämpeävä eikä se todellakaan leiki, saati paini sellaista onnellista räkäpainia kuin harvojen valittujen tai corgien kanssa. Maggien kanssa sen sijaan niillä löytyi heti oma yhteys ja ne leikkivät jatkuvasti keskenään. Maanantaina taas tavattuaan ne olivat onnesta soikeana ja leikkivät hurjana ja menivät tiiviisti yhdessä eteenpäin. Tätä romanssia kestikin lopulta koko viikon ja vielä onnistuneiden astutustenkin jälkeen kaksikko käpytteli onnellisina vierekkäin ja jatkoivat toisissaan pörräämistä ja painimista. On jotenkin suloista että nämä koirat olivat todellakin kuin luotuja toisilleen ja sitten saavat vielä toivottavasti pentuja. Ultra on jonkin ajan kuluttua ja sittenhän toki varmistuu, että onko odotettavissa keväälle pentuja. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Jos yhdistelmä kiinnostaa, niin kannattaa tsekata lisäinfoa <a href="https://www.wirneen.com/r-pentue">Wirneen sivuilta</a> ja olla yhteydessä Lauraan! Jos joku alustavasti kiinnostunut tai kiinnostunut sattuu lukemaan myös tämän postauksen, niin olet tervetullut tutustumaan Vekkiin myös meille! :) Nyt kaikki toivo siihen, että pentuja tulee!</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuHbBDvIpFpFAWnphpIR450w_wdZPUlXhPGBghcUa4kRlM3FNLxMqw1PSA44sivs897EGWKogEnXgvjLwaM26ZXGbqUSJnc2LxYk4loCF8df0Rj1apAxfm3T8WME6AYhSikjGSdP0OKoY/s1600/27752231_10216389976241128_6091182169667716414_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuHbBDvIpFpFAWnphpIR450w_wdZPUlXhPGBghcUa4kRlM3FNLxMqw1PSA44sivs897EGWKogEnXgvjLwaM26ZXGbqUSJnc2LxYk4loCF8df0Rj1apAxfm3T8WME6AYhSikjGSdP0OKoY/s640/27752231_10216389976241128_6091182169667716414_n.jpg" width="640" /></a></div>
</div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-36537577765372366542018-01-22T12:36:00.002-08:002018-01-22T12:36:29.344-08:00HSKP RY:N VUODEN RALLY-TOKO TULOKAS<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEic20RH3wjrI1vQ9rm48qDhQDz7dl-h6NDJtSkh-lHft2k6xbimgzLv6BGaIbturImT420m6WLXxscEB4gShZfpk1Llux9MUykjm0OZqBM_Q77WsikXYmNywwoQJQ3kZO1eSxGkwJ54aw8/s1600/2017_12_03_as_melissa_0310.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEic20RH3wjrI1vQ9rm48qDhQDz7dl-h6NDJtSkh-lHft2k6xbimgzLv6BGaIbturImT420m6WLXxscEB4gShZfpk1Llux9MUykjm0OZqBM_Q77WsikXYmNywwoQJQ3kZO1eSxGkwJ54aw8/s640/2017_12_03_as_melissa_0310.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Eetu palasi kisaamaan virallisiin kisoihin viime vuoden alussa, kun tajusin vuoden 2016 lopulla että sillä ei ole enää lääkitystä joka estäisi kisaamasta. Onneksi koiralla olikin paketti aika hyvin kasassa ja pääsimme pian ilmoittautumaan kisoihin. Tai oikeastaan siinä taisi käydä niin, että ilmoitin Eetun jo ekaan kokeeseensa samana yönä, kun tämän asian tajusin. Vuonna 2017 Eetu kisasikin itselleen ensin koulutustunnuksen RTK1 ja nyt joulukuussa sai RTK2. Harmittaa etten tajunnut lähettää tuloksia myös Vuoden Corgi kisaan.<br />
<br />
Mutta ainakin jotakin tuli, nimittäin Helsingin Seudun Kennelpiiri RY:n VUODEN RALLY-TOKO TULOKAS! En kestä eikä mun kaveritkaan kestä tätä, miten meidän pieni 8-vuotias pappa on TULOKAS :D <3 Mutta on se sen ansainnutkin, niin hieno ja luottokoira, vaikka välillä meinaakin päristä ja porista niin että lentoon lähtee.<br />
<br />
Eetu on treenannut voittajan liikkeitä ihan sopivalla tahdilla. Vaikein tulee ehdottomasti olemaan käytösruudun istuminen, koska Eetu on tosi huono kestämään tämmöisiä liikkeitä, kun sitä alkaa turhauttaa ja pärisyttämään. Noh, tavoitteena onkin korkata voittaja vasta keväällä, joten ehtii käytösruutuakin nyt työstämään kunnolla. Oikealla seuraamisessa Eetu on ihan yliveto ja muutkin liikkeet alkaa olla ihan kivalla mallilla.melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-4974207629565621792018-01-20T01:32:00.001-08:002018-01-22T08:13:35.642-08:00kun mä sinut hain mä mietin mitä vain voi tapahtuu, mä löin vaaleenpunaset lasit päähän, ja ruusun terälehtiä satoi taivaalta<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD8HUna2Yk6zA0CzaeOIPAus4Pyav7vfFbi4yxAb3qTo-_fJnKMvRtF-gDpOrG5YbHxDXensklYI8CdbhrK0PKKMULiAYVEC7xhoL08jp0xxMz-dD8EEkAQT1CjKHhtFokgJJNqVLsCqY/s1600/IMG_5588.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD8HUna2Yk6zA0CzaeOIPAus4Pyav7vfFbi4yxAb3qTo-_fJnKMvRtF-gDpOrG5YbHxDXensklYI8CdbhrK0PKKMULiAYVEC7xhoL08jp0xxMz-dD8EEkAQT1CjKHhtFokgJJNqVLsCqY/s640/IMG_5588.jpg" width="640" /></a><br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: xx-small;">(c) Sonja Löfgren</span></div>
Tammikuun kisat on kisattu ja nyt keskitytään muutama viikko treenaamaan ja leireilemään. Mielelläni olisin voinut jatkaa kisaamistakin, mutta toisaalta tuntuu hyvältä tämä pieni pakollinen taukokin. Meillä alkoi vuosi niin hyvin, että pieni hengähdys kahden sertin ja kolmen nollan jälkeen tekee varmasti hyvää. Vasta kisojen jälkeen on alkanut ymmärtämään, että mitäs tässä oikein kävikään. Meiltä puuttuu SM-kisojen vaatimustuloksista enää tuplanolla ja 1-2 nollaa, joista kaksi voi olla vielä hyppäreiltä. En ole varma muuttuiko säännöt nyt niin, että meidän makseista saamamme nolla ei kelpaa näihin tuloksiin, jolloin vielä kaksi tavallista nollaa siis pitää saada. Ja nyt on tammikuun puoliväli!! Siksi olen myös iloinen tästä parin viikon tauosta, sillä olemme jo nyt ehtineet vihdoin hallille treenaamaan ajatuksella eri asioita, joita kisoista jäi treenilistalle. Työkalupakki kasvaa ja esimerkiksi keinua täytyy tehdä nyt ajatuksella, jotta siitä tulee parempi kisoissa. Helmikuun ekoissa kisoissa sitten toivonmukaan palataan kisakentille ja kisataan niin paljon kuin rahatilanne antaa periksi. Tuplanollahan se on se joka jatkossa varmaan eniten kisoihin vetää ja olisi helpottavaa saada rästistä pois. Mutta yritän olla laittamatta liikaa paineita sille vielä näin talvena, vaan nyt vain kisata ja saada lisää rutiinia ja hyviä ratoja alle. En tiedä tuunko kyllä tottumaan vielä hetkeen siihen, että jos sijoitumme korkealle niin sertit meiltä siirtyy sitten eteenpäin toisille. Jatkossa kuolataan enimmäkseen nollia, hyppysertejä ja kisalahjakortteja.<br />
<br />
Rallytokoa ei olla kyllä Vekin kanssa juuri nyt tehty. Oon leikitellyt ajatuksella etten ostaisikaan lisenssiä tai pyrkisi kisaamaan mestariin ennen kuin Vekin SM-nollat olisi saavutettu. Katsotaan. Tokokokeetkin oon pyyhkinyt pois kisakalenteristani ja päättänyt, että sitä sitten korkeintaan keväällä ja toivonmukaan oman seuran kokeessa, kuitenkin vasta rallytokon jälkeen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKguXRHYHj84xCKZjmqiB9-SeE46pgQZHzW_-K8EB9WXckepRtjK1XEF59sCtkmgISfSEkwCmZwZADt8qnekUVdJCvgoTTUTrNK0jiuy2xP9hbGkck8oOs67lVh2WlBPosxm1AX-2uPKc/s1600/IMG_5668.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKguXRHYHj84xCKZjmqiB9-SeE46pgQZHzW_-K8EB9WXckepRtjK1XEF59sCtkmgISfSEkwCmZwZADt8qnekUVdJCvgoTTUTrNK0jiuy2xP9hbGkck8oOs67lVh2WlBPosxm1AX-2uPKc/s640/IMG_5668.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-size: xx-small; text-align: center;">(c) Sonja Löfgren</span><br />
<span style="font-size: xx-small; text-align: center;"><br /></span>
Tällä viikolla on siis käyty hallilla tekemässä agilitya ja rallytokoa, mutta myös paimentamassa. Ja se päivä kyllä avasi uusia ovia ja yllätti täysin. Olen tiennyt ja huomannut kokeilukerroilla, että Unskista löytyisi ominaisuuksia paimentamiseen. Paimennus on kuitenkin kallista, joten ei ole tullut mieleenkään maksaa Unskille omaa kertaa kun ollaan paimennuskoulutuksissa käyty. Nyt otin Unton kuitenkin tekemään ja ei voitu kyllä kukaan uskoa silmiämme. Ensinnäkin Unski haki lampaat mulle kivisen ja kallioisen mäen takaa, jonne ei siis nähnyt lähetyspaikalta eli sen täytyi työskennellä täysin itsenäisesti. Sieltä se kuitenkin toi lampaat hienosti. Kaarille se lähti todella hyvin ja piti linjansa niin, että meni aina lampaiden taakse kaartaen ja korjasi jos menikin liian läheltä. Keppipaineen otti ihanteellisesti pienestä liikkeestä ja muutti suuntaa lennosta pyynnöstä. Super taitava! Ei olisi kyllä kukaan lyönyt rahojaan tämän koiran puolesta ennen kuin itse näkisi. Siirsimme lampaat vielä pyöröaitaan ja teimme kuuntelutreeniä niiden ympärillä. Oli ihanaa tehdä koiran kanssa, joka reagoi toivotunlaisesti ja teki luontaisesti oikein. Tästä lähtien Unski alkaa kyllä käymään lampailla ja katsotaan saisiko sen jo tänä kesänä mahdollisesti kisoihin, ellei tämä nyt ollut joku aivan erityisen hyvä kerta. Onneksi se ehti kisata jo yhden hyväksytyn tuloksen avoimesta luokasta rallyssa, koska jos sen toiseksi päälajiksi nyt nousisi paimennus, niin ei paljon rahat riitä enää rallytokon startteihin hetkeen :Dmelkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-50004850309435992852018-01-14T08:41:00.001-08:002018-01-14T08:55:35.724-08:00SERTI!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggnJ120B-ffKBtSmUizNR2qrpPeSpZ4RYVaSEZ6AojpGkuQDaEQ8ARzf50etabYYy7TCusnwtBkjN_DAGSaF-7a-4XhuKDTcJsARDZdL59rUutWEmV5oRFqytRHa9idnt-9XWrsQBgd5U/s1600/20180107_IMX_0939.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="900" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggnJ120B-ffKBtSmUizNR2qrpPeSpZ4RYVaSEZ6AojpGkuQDaEQ8ARzf50etabYYy7TCusnwtBkjN_DAGSaF-7a-4XhuKDTcJsARDZdL59rUutWEmV5oRFqytRHa9idnt-9XWrsQBgd5U/s640/20180107_IMX_0939.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: left;">Agilityn tavoitteet tälle vuodelle ne vaan täyttyy ja ylittyy, vaikka vasta on tammikuun puoliväli. </span><span style="text-align: left;">Viime viikon lauantainahan Vekki sai ekan sertin. Sunnuntaina kisattiin Ojangossa, jossa Vekki teki ensimmäiseltä radalta nollan ja oli 2.sijalla. Rata oli muuten sujuva, mutta hukkasin koiran eräässä haltuunotossa väärälle puolelle, joten menetimme pari sekuntia kun sain sen takaisin oikealle puolelle. Radan voittaja oli jo agilityvalio, mutta osallistujamäärissä jäi yhdestä kiinni että serti olisi siirtynyt meille, mutta ei sitten siirtynyt. Saimme kuitenkin hyvän nollan SM-kisapankkiin. Tänä viikonloppuna kisattiin taas tuplakisat. Lauantaina agilityradat olivat hyviä ja vain pienistä asioista jäi kiinni, mutta niin paljon hyvää ettei haitannut. </span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/AJueoBnjuMw/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/AJueoBnjuMw?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Eilisten oman seuran kisojen ensimmäisellä agilityradalla muistin olla tarkkana ottamassa koiraa haltuun puomilta ennen keppejä. Kuitenkin liian hätäisenä ehdin kääntää ohjausta vasta koiran lähestyessä, jolloin se lukikin liikkeeni kehotuksena kääntyä keppien sijasta viereiselle ansahypylle. Otti päähän siksi, että tämmöisiä kohtia on kisoissa tullut aiemminkin ja tiedän että niissä tulee olla tarkkana, mutta silti onnistun aina päästämään koiran ansahypyille. A:n jälkeen ohjaus oli jo hieman löysää, jolloin en ottanut Vekkiä tarpeeksi tiukasti käteen vaan se valui pitkäksi niin, että juoksi keppien välistä putkeen. Hölmö pikku moka, mutta pääasia että tämäkin leijeröinti kontaktiesteelle onnistui! Hyppäri kisattiin toisena ja siitä ei olekaan mitään sanottavaa, helvetin vaikea rata jolla ei saatu nyt balanssia tekemiseen. Viimeisenä taas agilityrata, jolla nolla lukuunottamatta puomin ylösmenokontaktia. Oon kuitenkin tyytyväinen että rata on videolla, jolloin sitä katsoessa voin kyllä allekirjoittaa tuomarin käden noston täysin: Vekin laukka osuu juuri niin, että se ponnistaa uutta laukkaa aivan puomin edessä ja askel ei osu puomille. Tältä radalta kuitenkin ykköseksi ja palkintona sattui olemaan Pompan lahjakortti, joten saimme ostettua halvalla uuden fleeceloimen, joka on oli ostoslistalla! </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/z29eWKf-8u8/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/z29eWKf-8u8?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Tänään kisaviikonlopun toinen osa käytiin Sipoossa JAU:n kisoissa. Olo oli vähän uupunut ja vaadittiin taas oman pääkopan kokoamista ennen ratoja. Ekana ollut hyppäri tuli aivan liian pian ja pikkumaksien aloittaessa ei jäänyt aikaa rataantutustumisen jälkeen kuin hakea koira äkkiä. En ehtinyt viritellä Vekkiä kunnolla ja vauhdikas ja haastava rata kosahtikin sitten taas pituudelta kepeille menoon. Nää on valmiina odottamassa treenilistalla ja nyt kyllä otetaan heti seuraavaksi työn alle. Hyppärin jälkeen otti päähän hutaisten suoritettu lähtö ja rata, mutta onneksi sain kuitenkin kasattua sen verran että lopun kaksi vaikeaa mutkaputkeen kääntymistä suoralla juoksuosuudella onnistuivat! Tokana oli agilityrata, mille sainkin ekasta säädöstä sopivan uhon päälle ja mehän tehtiin sitten nolla!! Ja se oli luokan ainoa puhdas ratasuoritus, joten Vekki meni suorilta kärkeen.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHrPgJnebdFXv5CxAqBr5CUueq9KpWKS5iypVjrleujopdespbjlqN_nES8-IXAlHzAIrxVpkDqHuuBiqYgaAlVJovordukogzmIlXmQN1vmQ53qBpPrCbRUY96f2aqOBXfn4vT5Fulwg/s1600/06cbd5db-36d0-452e-a044-dbb4164325cf.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHrPgJnebdFXv5CxAqBr5CUueq9KpWKS5iypVjrleujopdespbjlqN_nES8-IXAlHzAIrxVpkDqHuuBiqYgaAlVJovordukogzmIlXmQN1vmQ53qBpPrCbRUY96f2aqOBXfn4vT5Fulwg/s640/06cbd5db-36d0-452e-a044-dbb4164325cf.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS6V9Z3jhMLDVLxvGxonP9TCp3OSffY3mSs5XPqkmf_lGDlvUh4NdEJx30wbV7s6phZdlDQAM2KGdnczRnTLxEVQYMaZVCsDxMAraxBh19AdZkJrRAHozWbYYH_y6IA5S1YQB7bAfUm1M/s1600/26804741_10216073845418055_9081247709720587359_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS6V9Z3jhMLDVLxvGxonP9TCp3OSffY3mSs5XPqkmf_lGDlvUh4NdEJx30wbV7s6phZdlDQAM2KGdnczRnTLxEVQYMaZVCsDxMAraxBh19AdZkJrRAHozWbYYH_y6IA5S1YQB7bAfUm1M/s640/26804741_10216073845418055_9081247709720587359_n.jpg" width="480" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">NOLLA, 1.SIJA JA TOINEN AGILITYSERTI!!!</span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;"><br /></span></b></div>
<div style="text-align: left;">
Jätkä meni ja tempaisi toisen agilitysertinsä vain viikko edellisen jälkeen! Huuuh! Viimeinen rata oli profiililtaan kiva ja olisi varmasti ollut tehtävissä, ellei se olisi sattunut olemaan kisaviikonlopun kuudes ja viimeinen rata. Ei rittänyt enää jalassa energiaa juosta ja muistaa ottaa koiraa mukaan ohjauksiin. Onneksi tässäkin radassa saatiin loppuun tsemppi päälle. Kuitenkin, Vekillä on nyt kaksi kolmesta agilitysertistä sekä näyttelytulos!! Nyt vaan odotamme vaaditun vuoden, jotta voimme vastaanottaa ensi vuonna kolmannen ja Vekistä voi tulla agilityvalio!!! Ihan hullua, sillä agilityvalio on ollut mun ainainen toive, mutta ajattelin että se voi toteutua ehkä Vekin ollessa paljon vanhempi, vähän vahingossa ja meillä olisi satoja, satoja kisoja alla. Tuntuu hassulta, että nyt olemme saaneet kummatkin tarvittavat sertit ja nyt kisataan ilman jännitystä siitä saammeko sertiä, vaan ne siirtyvät meiltä sitten seuraaville jos pääsemme kärkipaikoille. Toki hyppärit ovat asia erikseen ja se tili on edelleen tyhjä, mutta nehän nyt tulee sitten jos satutaan onnistumaan. Hyppärit on viime aikoina tuntuneet tosi vaikeilta itselle ja mun on niillä vaikeampi saada tasapainoa tekemiseen. Nyt keskitymme keräämään loput SM-nollat, joita puuttuu enää yksi/kaksi sekä tuplanolla. Asiat ovat erittäin hyvässä vaiheessa jo näin tammikuussa! </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
En voi muuta sanoa, että tämä koira on pelkkää rakkautta ja maailman paras koira! <3 </div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhP0ZmWwsLfRC0LafJqRNXRJNYsT-y07iyn9Np6OCgpvZekmg-nICAdGtBy5rE7z1LgZU0nwjoNNIRy_VhRgi9S2F4KxCnlJKdXwKHqOckDqvzC5isWbqT_32L1cTInSvcqg4TKSRGY7Y/s1600/20180107_IMX_0190.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="900" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhP0ZmWwsLfRC0LafJqRNXRJNYsT-y07iyn9Np6OCgpvZekmg-nICAdGtBy5rE7z1LgZU0nwjoNNIRy_VhRgi9S2F4KxCnlJKdXwKHqOckDqvzC5isWbqT_32L1cTInSvcqg4TKSRGY7Y/s640/20180107_IMX_0190.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
</div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-5376950928336164772018-01-11T09:10:00.000-08:002018-01-11T12:59:19.370-08:00vuoden 2017 elokuva & TV-esiintymiset Aloittelinkin tällaista postausta jo aiemmin vuoden vaihtuessa, mutta sen kirjoittaminen vähän jäi. Tosiaan jos joku ei vielä tiennyt, niin teen työkseni elokuvia. Elokuvien lisäksi teen TV-sarjoja, mainoksia ja musiikkivideoita. Työni vuoksi mua kiinnostaa paljon myös eläinroolit ja eläinten näytteleminen kameran edessä, josta olenkin aiemmin postauksen tehnyt. Työkaverit tietää jo että mun koiria saa kysyä eri rooleihin ja etenkin Unto onkin jo kokenut konkari näissä hommissa. Koska nämä jäi täysin listaamatta tavallisessa tavoitepostauksessa, niin käydään ne läpi nyt!<br />
<div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">MIAMI - Unski</span></b></div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipdYBtIwlxx8yRNWWQQ4Z0L5tFb5OmCdHBrrvU1nkmZUoFlkbgRdMG41QhluvDFNmJyKWw3YzfNnrzfVHWWjObC3UGGJxXHBcHWwgsC5ECYnb6brDff_wsugLDoAfiDQPOmJiai0P76k4/s1600/lataus+%25281%2529.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipdYBtIwlxx8yRNWWQQ4Z0L5tFb5OmCdHBrrvU1nkmZUoFlkbgRdMG41QhluvDFNmJyKWw3YzfNnrzfVHWWjObC3UGGJxXHBcHWwgsC5ECYnb6brDff_wsugLDoAfiDQPOmJiai0P76k4/s320/lataus+%25281%2529.jpeg" width="224" /></a>Ensi-iltaan ensimmäisenä tänä vuonna tuli elokuva Miami, jossa Unski teki toisen leffaroolinsa. Ikävä kyllä Unskin osuus oli leikattu pois (mutta mun itse näyttelemä osuus samassa kohtauksessa jätetty, hahah) koska se lukeutui kohtauksiin, joita leikattiin useita tiiviisti nopeiksi välähdyksiksi ja muutaman sekunin kestäviksi kuviksi, joten kohtauksesta käytettiin lopulta vain murto-osaa. Tämä kuvattiin siis jo syksyllä 2016. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kohtauksessa Unski esiintyi erään tuotantoharjoittelijamme kanssa, joka esitti Unskin omistajaa. Kohtauksessa Krista Kosonen menee leperrellen rapsuttamaan Unskia ja sen jälkeen myös näyttelijä Sonja Kuittinen menee mukaan silittämään. Tämän leffan kuvaukset toimivat kyllä paikkana oppia, miten valmistella koira kuvauspäivään, mitä tehdä sen kanssa ennen kuvauksia ja toimia kuvausten aikana. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Taidot jota tarvittiin:</b> olla luonnollisesti uuden ihmisen kanssa, joka esitti Unskin omistajaa, olla kiinnostunut ja innostunut näyttelijöiden tullessa rapsuttamaan, olla paikoillaan luonnollisesti</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">ARMOMURHAAJA - Unski</span></b></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYZjQPkNWqBMz40dTUQCdfqyo9ESNUfV4F_TQgJzWZWWkflf917RTdlom2hqhuH6_tmJ_00KB0Z0c7Wp9HnvpNLxaMVQXZSK4YOoFlIm1AjBDy7L_Bu2Kwxqd8TwwtGD6XA_4o3ASyjPo/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2017-12-05+kello+0.50.55.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="565" data-original-width="1361" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYZjQPkNWqBMz40dTUQCdfqyo9ESNUfV4F_TQgJzWZWWkflf917RTdlom2hqhuH6_tmJ_00KB0Z0c7Wp9HnvpNLxaMVQXZSK4YOoFlIm1AjBDy7L_Bu2Kwxqd8TwwtGD6XA_4o3ASyjPo/s640/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2017-12-05+kello+0.50.55.png" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
</div>
<div>
Tämäkin leffa kuvattiin kesällä 2016. Unskilla oli kaksi kuvauspäivää. Se esitti näyttelijä Ilari Johanssonin lemmikkiä, joka on jalostuksella pilattu pentutehtailijalta otettu koira, jonka nimi on Nakki. Käsikirjoituksen teksti on aika rankkaa ja Unski todellakin haukutaan aivan surkeaksi ja paskaksi koiraksi, mutta sitä se näyttelijän työ on. Vähän mietin että mitähän Unton kasvattaja sanoo, mutta ei ole tullut toistaiseksi kuin kannustavaa kommenttia ja hehkutusta että pakko mennä katsomaan elokuva koska Unski on siinä. Ja eipä siinä, ei näyttelijäkään voi päättää sattuuko hän esittämään huonoa ihmistä tai huonoista oloista tullutta ihmistä, mutta idea onkin että se on rooli. Oli mahtavaa saada tarjota Unski vanhoille työkavereilleni elokuvaan, jonka eläinten huonoon kohtaluun ja ihnimillistäminen on tärkeä aihe. Unski näytteli leffassa viimeisessä kohtauksessaan myös kuollutta koiraa, joka ei ihan jokaiselta koiralta onnistuisi siten että näyttäisi aidolta. Elokuva on saanut paljon hyviä arvosteluja ja huomiota sekä palkittu ulkomailla. <b>Tässä trailer jossa yksi Unskin kohtauksista näkyy aikalailla kokonaisuudessaan: https://www.youtube.com/watch?v=ByGuMtX9SsE</b><br />
<b><br /></b>
<b>Taidot jota tarvittiin: </b>luonnollisuus, kulkea rennosti mukana hihnassa, esittää kuollutta (=maata aloillaan kyljellään täysin rentona ja olla siinä)</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/DtYXeu76BDs/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/DtYXeu76BDs?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Kuvia kuvauspäivistä (c) Janina Witkowski</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXz6uoV9TREVVhkanwHLooLJqfFyHewiqz9RFkrSrUJLz_Va3NDxl7FRqukW7FIybgI1lX09SO_vQqv8KpPNCNw6G0eu52gys-xfKBeJggnr90Dc78X1xdP0qMWiQ_jrgR30m1h8qTLjU/s1600/KARMAday09mof72-9232.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXz6uoV9TREVVhkanwHLooLJqfFyHewiqz9RFkrSrUJLz_Va3NDxl7FRqukW7FIybgI1lX09SO_vQqv8KpPNCNw6G0eu52gys-xfKBeJggnr90Dc78X1xdP0qMWiQ_jrgR30m1h8qTLjU/s640/KARMAday09mof72-9232.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Unski ja päänäyttelijä Matti Onnismaa </div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4de78F_DXTu-4SxyAyIGnCzWFmwmW0FiW5IcN2reBMLyfnOEwhncSiX_bN6RIUT7mZaGFsgVxYT0IQtZbnKvmJ8bCBFScAsocBjcSQ1uSUpPh_YoHe9unNKLkO_JZr4rTzBqws6ruJxs/s1600/KARMAday09mof72-9250.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4de78F_DXTu-4SxyAyIGnCzWFmwmW0FiW5IcN2reBMLyfnOEwhncSiX_bN6RIUT7mZaGFsgVxYT0IQtZbnKvmJ8bCBFScAsocBjcSQ1uSUpPh_YoHe9unNKLkO_JZr4rTzBqws6ruJxs/s640/KARMAday09mof72-9250.jpg" width="640" /></a></div>
Vekki pääsi kuvauksiin mukaan ja ällistytti työryhmäläisiä olemalla niin kuuliainen, kun käskin sen vain "käy maate" käskyllä odottaa kun kamera kävi ja ohjasin Unskia<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaqO0KT5T7mh9whlzN_kWDTE5zPKI0Ayp_Jij25-JMPl2Y96NmhLc3HiDu1iJn7ZxCTYNjcIW78KhUzQvBpzs7m1odb0s7MJDZal466WKkMMIDANi71zYmT0llvKq0kzqvmHCCdVhkwxg/s1600/KARMAday09mof72-9282.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaqO0KT5T7mh9whlzN_kWDTE5zPKI0Ayp_Jij25-JMPl2Y96NmhLc3HiDu1iJn7ZxCTYNjcIW78KhUzQvBpzs7m1odb0s7MJDZal466WKkMMIDANi71zYmT0llvKq0kzqvmHCCdVhkwxg/s640/KARMAday09mof72-9282.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP3RKlQ6nlo272EsVOIJYVr2pYaasVw7M0OiJJp8D4DCRDdSzbsPWOhSMXA5kCcpJCQ_1Jk92ozBqnMgqiUaFsNrcTne4WheF7dG5zKnR5GrffaUr4G2BCM0AvseiJ6BpAovNjtLcKCGw/s1600/KARMAday09mof72-9364.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP3RKlQ6nlo272EsVOIJYVr2pYaasVw7M0OiJJp8D4DCRDdSzbsPWOhSMXA5kCcpJCQ_1Jk92ozBqnMgqiUaFsNrcTne4WheF7dG5zKnR5GrffaUr4G2BCM0AvseiJ6BpAovNjtLcKCGw/s640/KARMAday09mof72-9364.jpg" width="426" /></a></div>
Tässä taidettiin kuvata Unskin omaa kuvaa, eli lähikuvaa Unskista. Vieressä äänittäjä-äänisuunnittelija Sami.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmpn_7jSa-Gpu-ebIdF_QmILgzN_oGfHb6pLnOJO4agHFqUMRD5IIFQeB2SIzt2TxHVR9o-sZs1zGS8qWHwITHdZQB24VKtA6-7tUI0-24XKrXVSm4oMKsMLZdJkKqCLmqnMlzW8N3GIk/s1600/KARMAday12mof72-9656.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmpn_7jSa-Gpu-ebIdF_QmILgzN_oGfHb6pLnOJO4agHFqUMRD5IIFQeB2SIzt2TxHVR9o-sZs1zGS8qWHwITHdZQB24VKtA6-7tUI0-24XKrXVSm4oMKsMLZdJkKqCLmqnMlzW8N3GIk/s640/KARMAday12mof72-9656.jpg" width="426" /></a></div>
<div>
Toiselta kuvauspäivältä. Nameja ainakin kului. Ja kesäkuu lämmittää!<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">SUPERMARSU - Unski</span></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/SRPb6yQ8o2w/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/SRPb6yQ8o2w?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
Unskin kolmas elokuvarooli oli kesällä 2017 Supermarsu elokuvassa. Kuvauspäiviä oli jälleen kaksi. Unski esitti ala-asteen liikuntaopettajan koiraa. Haasteen teki se, että kohtauksissa näytteli parikymmentä lasta, jotka lähes kaikki rakastuivat Unskiin. Myös työryhmämme noin kolmekymmentä henkeä rakastuivat myös, joten kyllä riitti rapsuttajia pienellä corgilla. Lasten kanssa oli tärkeää saada heidät ymmärtämään, että myös koira on töissä eikä siihen saa koskea kuin minun luvallani. Oli jännittävää kyllä olla samaan aikaan sekä apulaisohjaaja että koiran kouluttaja, koska lapset olivat mun vastuulla, mutta myös koira oli mun vastuulla. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin ja näissä kuvauksissa opin, että koiran ohjaajana mun on vaadittava juuri se aika mitä tarvitsen saadakseni eläimen toimimaan kuten toivottu ja tutustumaan "tulevaan omistajaansa" eli elokuvan näyttelijään ja tässä tapauksessa liikunannopen esittäjään. Ei voi olettaa että elävä olento tottelisi automaattisesti heti uutta ihmistä, ellei se se ehdi tutustua kunnolla tähän ja alkaa luottamaan. Unskistakin on iän myötä tullut enemmän mun perään oleva ja näissä kuvauksissa huomasin, että tulee jatkossa vaatimaan vielä enemmän jotta saan sen jätettyä näyttelijälle ilman että sillä olisi vähänkään hinku mun perään. Nyt se mussukka välillä lähti etsimään mua. Supermarsu tuleekin ensi-iltaan parin viikon kuluttua ja on hauska nähdä onko Unton osuuksista jäänyt mitä lopulliseen elokuvaan. Lisäksi elokuvassa päähahmo Emilia kutsuu Unskia yhdessä kohtauksessa Unton omalla nimellä, joten hauska nähdä esiintyykö Unsku omalla nimellään leffassa vai "anonyymina" koirana. Kehuja Unski sai valtavasti ja ylistystä siitä, että se toimi niin hienosti ja näytteli hyvin. Aikataulut kun on usein hyvin tiukat, niin kiitosta tuli myös mulle siitä että pidin pääni siinä että mielellään otan tähän rooliin oman koirani, emmekä käyttäneet koiraa joka olisi ollut tottelemattomampi :)<br />
<br />
<b>Taidot jota tarvittiin: </b>olla luonnollisesti vastanäyttelijän kanssa jonka lemmikkiä esittää, kulkea tämän mukana seuraten, istua ja olla aloillaan tämän käskystä, lähteä mukaan kun tämä pyytää, mennä päänäyttelijän luokse ikäänkuin omasta tahdostaan ja olla siinä </div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
<b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxxr6Ek_eMy0fQL93qhkqorBbBnmCi4XkMsQqGZajIMR7aAD_wYZg3Ty0tM4tmabMp8MJRtRrNs8gaxW44GYe0XmJA4CueHCVyynwMB33PddEuwBsHQPCTpF76EZULbKz1JL6uuBAhibE/s1600/19029478_10213944128376460_7987016425119890488_n+%25281%2529.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="354" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxxr6Ek_eMy0fQL93qhkqorBbBnmCi4XkMsQqGZajIMR7aAD_wYZg3Ty0tM4tmabMp8MJRtRrNs8gaxW44GYe0XmJA4CueHCVyynwMB33PddEuwBsHQPCTpF76EZULbKz1JL6uuBAhibE/s640/19029478_10213944128376460_7987016425119890488_n+%25281%2529.jpg" width="640" /></a></b></div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">OSUUSPANKIN MAINOS -Vekki</span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/vSmEtLYG5x0/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/vSmEtLYG5x0?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kesän alussa Vekillä meinasi olla vientiä, kun sitä kysyttiin samana päivänä kahteen eri mainokseen: Osuuspankin ja Finnairin. Toisesta lopulta kieltäydyin, sillä asiakas halusi ehdottomasti Vekin, mutta käsikirjoitus ja kuvauksen toiminta olisi ollut Vekille liikaa. Olisi pitänyt näytellä lapsen kanssa sekä yhteensä kahdelta esiintyjältä ottaa käskyjä vastaan ja haluta luontaisesti seurata heitä. Ei tuntunut ihan Vekin hommalta, jolle minä olen koko maailma ja sen jälkeen tutut ihanat ihmiset. Tuskin olisi työskennellyt esiintyjille, jos minä olisin ollut vieressä :) Vekki kun on työkoira, joka tekee ensisijaisesti minulle ja sen jälkeen ihmiselle, jota se kunnioittaa ja haluaa kuunnella. Näissä kuvauksissa huomasinkin sen, että sille ei sovi roolit joissa vastanäyttelijän tulee hirveästi käskyttää sitä tai saada työskentelemään itselleen. Kuvauksissa Vekki kyllä yritti kyllä parhaansa mukaan ottaa käskyjä vastaan vastanäyttelijältä, mutta tämä ei osannut olla koirien kanssa ja lopulta Vekkiä ei voinut vähempää enää kiinnostaa. Tänä päivänä opin siis paljon siitä, miten haastavaa on saada ummikko ymmärtämään miten koira toimii ja kuinka hankalaa on saada tällainen ihminen nopeasti oppimaan lukea koiraa. Kun taas ne kuvat joissa sain itse olla ohjaamassa Vekkiä menivätkin sitten yhdestä kerrasta täydellisesti ja kaikki nauraen ylistivät miten hyvä Vekki on. Opin etten tarjoa tai anna Vekkiä enää esiintymään sellaisiin tuotantoihin, jossa sen tulee tehdä vieraalle ihmiselle, vaan jossa saan ohjata sitä kameran takana tai olla sen kanssa. Se sai kuitenkin erittäin hyvää palautetta ja videostakin tuli hyvä!<br />
<br />
<b>Taidot jota tarvittiin: </b>pään kallistelu (=selkeä ihmettely katse), haukkuminen, paikoillaan pysyminen, esittää vieraan ihmisen lemmikkiä ja pysyä luonnollisena paikoillaan, ottaa käskyjä vastaan vastanäyttelijältä</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3i3gVCVY6D2dY6pf06KOLAMSZW9CA0YI3ZtXxkQHbD8rdn8xxAZOHU0rWVGp0RtA6Ix663RYsUPiWTRUf5ZxLNgcG0DSO351Dpk4hGZyak_JWBwwfB957JUKk6sXJDiRVT95PD_JksLk/s1600/19420443_10214081926021315_7106384484092851518_n+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3i3gVCVY6D2dY6pf06KOLAMSZW9CA0YI3ZtXxkQHbD8rdn8xxAZOHU0rWVGp0RtA6Ix663RYsUPiWTRUf5ZxLNgcG0DSO351Dpk4hGZyak_JWBwwfB957JUKk6sXJDiRVT95PD_JksLk/s640/19420443_10214081926021315_7106384484092851518_n+%25281%2529.jpg" width="394" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;"><span id="goog_1964781456"></span><span id="goog_1964781457"></span>HIMAVISA - Vekki ja Unski</span></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kesän jälkeen vanha työkaverini laittoi mulle viestiä, että he ovat tekemässä uudenlaista visailuohjelmaa ja kysyi saisiko lainata mun koirien kuvia tähän kilpailuun. Ohjelmassa tulisi olemaan tehtävä, jossa kilpailijoiden pitää tunnistaa kuvista koirarodut. Minä vaan nauraen totesin että antaa mennä vaan, mutta että mun koirat ovat sitten varmaan tavan tallaajalle aika haastavat. Ei kuulemma haitannut. Työkaveri päätyi ottamaan Unton ja Vekin kuvat. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIFsrpksPVJaA3M4EXftstZYdAesLCLPAcXf4likJy-nN9sR_uBJp7fBP6EwtOp3Bz0CstLZXlX38IdANO3I3QFBM8OZM57g5zzo5EuYijP0_GR5Dx95TiD2e6ycwrT4feA7fyymJ2e7Q/s1600/23755392_10215592841233251_8633381774106145959_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="328" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIFsrpksPVJaA3M4EXftstZYdAesLCLPAcXf4likJy-nN9sR_uBJp7fBP6EwtOp3Bz0CstLZXlX38IdANO3I3QFBM8OZM57g5zzo5EuYijP0_GR5Dx95TiD2e6ycwrT4feA7fyymJ2e7Q/s640/23755392_10215592841233251_8633381774106145959_n.jpg" width="640" /></a></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Valmiin jakson pystyy katsomaan Fox Playsta. Koirarotujen tunnistus on <a href="https://www.foxplay.fi/sarjat/himavisa/jaksot/himavisa-7">7.jakso</a> ja se alkaa kohdasta 2:50. Katsokaa ihmeessä ja todetkaa, että ei se ihan helppoa oo tavalliselle ihmiselle! Vekki tiedettiin "lammaskoiraksi" mutta tottakai enemmän bordercollieksi. Kuka voi syyttää, kun niin luulevat lähes kaikki muutkin? Unskista tiedettiin helpommin että se on corgi, joten huomaa että rotu on ollut nyt pinnalla useamman vuoden ja on niin sanottu muotirotu. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHzkpAbAggPdoC4zY6mEKSLeBvGqwnxTawQ47fVWqgHIDIGiZ6mOx2IpGsJBOP4yW605qiefso9Wm8qQFcpM054UkXZvsoCConbNa6nX0TNdsCJOEqFrggr6fVby_779Kbn6ECmYUFqD0/s1600/23795242_10215592841273252_8254821760753376822_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="304" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHzkpAbAggPdoC4zY6mEKSLeBvGqwnxTawQ47fVWqgHIDIGiZ6mOx2IpGsJBOP4yW605qiefso9Wm8qQFcpM054UkXZvsoCConbNa6nX0TNdsCJOEqFrggr6fVby_779Kbn6ECmYUFqD0/s640/23795242_10215592841273252_8254821760753376822_n.jpg" width="640" /></a></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Semmoinen vuosi kameran edessä ja takana. Unskilla on tosiaan tulossa nyt helmikuulle seuraava elokuva esiintymiskeikka. Itse laajensin nyt tätä toimintaani ja aloin keräämään listaa tuttujeni ja kavereiden lemmikeistä, niin osaan suositella sitten välillä toistenkin koiria kun kysyntää tulee tuotantoyhtiöiltä. Nyt kun työkseni oon roolittanut ihmisten lisäksi myös koiria, niin tottakai sitä haluaa aina omaansa viedä ensisijaisesti. Edelleen mua kiinnostaisi myös opettaa koirille enemmän elokuvakoirille tarvittavia asioita, mutta en ole ihan varma aina mistä aloittaa. Katsotaan minne tänä vuonna päästään!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Jos teillä on jotakin kysyttävää aiheeseen liittyen, niin kysykää ihmeessä! :)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
<b style="text-align: center;"></b></div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-71742631056010612362018-01-06T07:54:00.003-08:002018-01-06T08:05:56.397-08:00vuoden ekat kisat - valiokello käyntiin! <div style="text-align: center;">
<div style="text-align: left;">
Tänään saatiin joululoma virallisesti päätökseen, kun aloitettiin vuoden 2018 kisakausi. Kuten sanottua, niin agilitylle tulee viikonloput olemaan nyt omistettu ja katsotaan hennotaanko sieltä sitten ottaa välipäiviä rallytokokisoille kun alkaa tuntua hyvältä. Tämän päivän kisat tosin todistivat sen, että tämä laji se vaan on harrastusten kuningas. Mikään muu laji ei anna samanlaisia adrenaliinihöyryjä ja sitä onnistumisen mahtavaa tunnetta, kun koira tekee juuri miten sille on opetettu tai lukee lennosta ohjauksen ja toimii sen mukaisesti sekuntien kuluessa. Tänään kisattiin ensimmäistä kertaa pikkumakseissa. Tuntui hassulta olla aikataulutettu medien kanssa samaan aikatauluun ja näissä kisoissa ei näkynyt kuin muutama oikeasti tuttu kasvo. Onneksi kavereita on myös pikkumakseissa ja tulossa myös perässä kakkoksista, niin saa jatkossa seuraa. </div>
</div>
<br />
Fiilis päästä tekemään oli tänään erinomainen ja tuntui ettei mikään voi pidätellä meitä. Ensimmäinen Ritva Herralan hyppäri olisi ollut hyvinkin tehtävissä, mutta Vekki sujahti ansaputkeen nelosesteellä selkäni taakse - niin teki valtaosa muistakin koirista. No ei mitään, se rata meni säädöksi sitten loputkin, kun huomasin että kämppikseni koira oli syönyt (vahvat epäilyt syyllisestä) hupparini taskuun rei'än ja sieltä tipahti muutama nami kentälle juostessa, jotka tottakai pysähdyin aina nostamaan. Oli ehkä aavistus noloa. Seuraavat kaksi agilityrataa tuomaroi Esa Muotka, joka oli tehnytkin aika erikoiset mutta hauskat radat.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt92P8Ic631CQnRyaWEmeltxvjjqJQL4Im6KzNTiUozarRx3HiZkT1Y8Hscxz-hk_61sY7xVTVDm7CTlQdzEtqdJKwytSGFfbzY1ZuWm3PAzWwlDD2i5_sGX8rF8UC7vRb1s1cm2BHyh0/s1600/34e146d2-ba2c-4994-9041-3b214d3fa5ed.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt92P8Ic631CQnRyaWEmeltxvjjqJQL4Im6KzNTiUozarRx3HiZkT1Y8Hscxz-hk_61sY7xVTVDm7CTlQdzEtqdJKwytSGFfbzY1ZuWm3PAzWwlDD2i5_sGX8rF8UC7vRb1s1cm2BHyh0/s640/34e146d2-ba2c-4994-9041-3b214d3fa5ed.jpeg" width="640" /></a><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMGHO7HKVAAMdrFkLOmAcAjj74eN6yJ4Mn9VYOG0PBh0d0FYkgIQwQPySci21BK199vxMgrxGGstjMpH56NjKgZSQkvQ7K_lDiGf1bH7ASMebS3CX_hJXTfAxxX8vwBG5ufGgDT0QGlR8/s1600/82762e2c-c6dd-4d04-a49f-b54d9717bc09.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMGHO7HKVAAMdrFkLOmAcAjj74eN6yJ4Mn9VYOG0PBh0d0FYkgIQwQPySci21BK199vxMgrxGGstjMpH56NjKgZSQkvQ7K_lDiGf1bH7ASMebS3CX_hJXTfAxxX8vwBG5ufGgDT0QGlR8/s640/82762e2c-c6dd-4d04-a49f-b54d9717bc09.jpeg" width="640" /></a><br />
<br />
B-agilityrata oli profiililtaan kyllä sellainen, ettei sitä ihan heti ajattelisi tekevän puhtaana. Mutta en tiedä mitä sitten kävi, sillä me tehtiinkin koko uramme kolmosten paras rata! Ei yhtäkään turhaa kaarrosta, ei yhtäkään pelastelua tai kalastelua tai koiran linjalla olemista - kaikki juuri kuten pitää ja luukutettiin vaan täysillä eteenpäin suunniteltuja linjoja. Vekki lähti takaakieroihin juuri miten on opetettu, eli suullinen käsky ja Vekki suorittaa ne itsenäisesti ja tulee takaisin ohjaukseen, kun itse jo etenen. Kepeille haku oli hyvä, kontakteilla vaikka jäin jälkeen tai vedätin ja juoksin ohi, niin pysyi ja odotti siellä varmana odottaen vapautusta. Itse juoksin minkä jaloistani pääsin ja muistan mikä fiilis oli loppusuoralla: juoksin niin kovaa kuin pystyin ja kannustin Vekkiäkin juoksemaan vielä kovempaa. Vielä viimeinen hyppy oli okseri, mutta senkin Vekki loikkasi rennosti sen ylitse vaikka se oli jo toka vikalla hypyllä mut ohittanut. Ei jäänyt oottelemaan, vaan meni vaan loppuun asti kunnolla. Fiilis oli kyllä uskomaton ja olin aivan omassa kuplassa koiran kanssa radalta poistuessa: en jäähkätessä todellakaan muistanut oliko yleisö taputtanut nollan merkiksi tai mitä kuuluttaja oli kertonut tulokseksi. Eikä sillä ollut väliä. Tämä on sitä mitä me osataan, kun kaikki osuu kohdilleen. Tulostauloa katsoessa tuntui aika hassulta: siellä me oltiin ykkösinä, puhtaalla radalla ja meidän ENSIMMÄINEN AGILITYSERTI!!!<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">1.SIJA (-11,19s ja etenemä 4,88m/s) ja SERT-A!!!!</span></b></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBeMW0bhcT1VTLtAREYfEYM_Zy-gpYciF5hgT12wwUaiBLNDEhkcoU940mdNenzoB28DMGUFjUK6zP5fvmpD3ARa-mxeiQ3_lIaqR1pdVup8qPmmJewR6PFSsXcMJc-hk_VwTSlfN275g/s1600/26231715_10216004167796158_2176684100064563793_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBeMW0bhcT1VTLtAREYfEYM_Zy-gpYciF5hgT12wwUaiBLNDEhkcoU940mdNenzoB28DMGUFjUK6zP5fvmpD3ARa-mxeiQ3_lIaqR1pdVup8qPmmJewR6PFSsXcMJc-hk_VwTSlfN275g/s640/26231715_10216004167796158_2176684100064563793_n.jpg" width="512" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kolmas rata olisi ollut myös tehtävissä, mutta siinä olisi pitänyt linjata vielä paremmin Vekkiä erään putken jälkeen, koska nyt haltuunotto ei ollut nyt sittenkään tarpeeksi ja Vekki irtosi vähän väärään suuntaan ja esteen ohi. Mutta sain meidät kasattua tämän erheen jälkeen heti ja tehtiin puhdasta ja teknillisesti todella hyvää rataa. Tein Vekille mm. okserille takaaleikkauksen, johon koira lähti varmasti ja se hyppäri okserin takaaleikkauksena lähes siivekettä nuollen. Maalihypyn ohi vielä kuitenkin mentiin, sillä olin vaan niin taivaissa siitä miten hienoihin ohjauksiin ja irrotuksiin tää mun koira taas lähti. Tästä on erittäin hyvä lähteä tähän vuoteen! Valiokello tikittämään! </div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-15321156346392957252018-01-02T02:21:00.003-08:002018-01-02T03:18:43.659-08:00vuoden viimeiset kisat<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRJMLojYlOCi2TM9jD0os6uQ9q7k6_TIGDjSoz5gZj9UGMXiMrduYVo-wKwoisCblopf3hrG7DHfmdhXY61yhDiAbLUrw4i9n6rYiM-KFYiYOwFttUxoyImBsZEpeyRyv0x7GiUP4e5Qg/s1600/26166811_10215938969046230_8053086338169586913_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="488" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRJMLojYlOCi2TM9jD0os6uQ9q7k6_TIGDjSoz5gZj9UGMXiMrduYVo-wKwoisCblopf3hrG7DHfmdhXY61yhDiAbLUrw4i9n6rYiM-KFYiYOwFttUxoyImBsZEpeyRyv0x7GiUP4e5Qg/s640/26166811_10215938969046230_8053086338169586913_n.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
2017 vuoden viimeiset kisat kisattiin Loimaan rallytokokisoissa 30.12. Päivää ennen koetta alkoi hiipiä pieni epäilys, sillä oltiin joululomailtu Jämsässä ja koirat eivät olleet treenanneet mitään rallytokoon liittyvää vähään aikaan. Agilitya käytiin treenaamassa perinteisesti toki. Eetu ja Vekki siis kisaamassa ja tavoittelemassa koulutustunnuksia. Kuitenkin erinäisen säädön ja muutosten vuoksi päädyin ottamaan kämppikseni koepaikan Unskille. Vedettiin edeltävänä iltana semmoiset pikatreenit ja totesin että ehkä tulos on mahdollinen kaikkien, jopa Unton kanssa. Loimaalla ei ollakaan aiemmin kisattu ja kisakirjettä lukiessa alkoi myös realisoitua, miten pienen paikan kisat nämä olivatkaan. Halli oli vanhan ison tiilirakennuksen kolmannessa kerroksessa, jonne kivuttiin niin kolkkoa betonista rappukäytävää. Halli oli pieni ja lämmittelyalue niin pimeä, ettei ratapiirroksesta meinannut erottaa kylttejä tai numeroita. En suosittele. Kisa-alue oli rajattu hyvin korkeilla aidoilla ja sitä ympäröi seinän kokoiset lasi-ikkunat. Ihan oma maailmansa kun sinne astui lämppäalueen puolelta ja tuntui että omat koirat, mutta myös toisten koirat oli aika pöllästyneitä kun äkkiä astuttiin kisa-alueelle.<br />
<br />
Eetu kisasi ensin ja luokkansa ensimmäisenä. Tosi huono vire ja teknillinen tekeminen. Koska Eetu oli ensimmäisenä vuorossa, niin se ei ehtinyt tarpeeksi olla hallissa ennen radalle menemistä, mikä näkyi siinä että se ei kestänyt kokoajan pitää hyvää seuraamista vaan vilkuili ympäristöä kummastuneena. Pelastelin Eetun säätämistä ja harhailua ja huomasi että se selkeästi otti tilasta tosi paljon häiriötä. Radan jälkeen mietin että tuleekohan hyväksyttyä tulosta. Mutta taas huomasi miten rallyssa annetaan anteeksi ja ohjaajan kriteerit voi olla ihan eriä kuin se, mikä rallyssa on hyväksyttävää suorittamista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/4lu1wJJ5rQE/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/4lu1wJJ5rQE?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b>AVOHYV 84p RTK2</b> </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kourallinen koiria välissä ja sitten radalle Unskin kanssa. Ilmossa vähän säädettiin koirien paikkoja, koska alunperin niiden väliin oli laitettu vain muutama koira. En ollut sen vuoksi ihan varma milloin on meidän vuoro. Onneksi ehdin lämpätä kuitenkin Unskin ja käyttää sen häkissä hetken, kun jo huudeltiin että nyt on sun vuoro. Unski oli ihan oma itsensä, pieni hömppäeläin ja se jännitti koepaikkaa. Kisatilaneessa se oli vähän puulla päähän lyötynä ja huomaa että ei ole esimerkiksi rallyn kylttitelineitä hetkeen nähnyt, kun niitä piti mennä haistelemaan :D Ehkä ihan hyvä ettei radalla ollut houkutusta tällä kertaa laisinkaan. Unski kuitenkin suoritti monet kyltit hyvin kuten 360 pyörimisen vasempaan, liikkeestä maahanmenon ja seisomaan nousun ja siinä pysymisen hyvin ja esimerkiksi tämän liikkeen paremmin kuin kukaan kolmesta koirasta. Seuraaminenhan nyt ei ollut ihan seuraamista koko rataa ja itse hakeuduin kokoajan lähemmäs sitä ja korjailin meidän suoritusta. Ilon kautta kuitenkin, ei Unskilta voi vaan vaatia samanlailla kuin muilta koirilta vaan olla tyytyväinen siihen, että sen ylipäätään saa ihan kisaradallekin asti! Radan jälkeen kyllä totesin että ei tää kisaaminen ainakaan tälleen lennosta oo Unton juttu ja ettei kyllä ihan hetkeen mennä sen kanssa vielä uudelleen kokeeseen. Kisakirjoja jakaessa Unski ei ollut ensimmäisten joukossa ja kun tuomari sitten ojensi kirjan, niin hän hymyili meille iloisena. Hymyilin takaisin, koska ajattelin sen olevan lähinnä hymyilyä tästä meidän vähän Untomaisesta suorituksesta. Mutta mitäs mitäs, kisakirjassa luki <b>AVOHYV 78p</b>!! Untoooo!! Epäusko oli aikamoinen ja tuijotin vaan pisteitä ja hetkeksi jopa unohdin että mikä on hyväksyttyyn vaadittava tulos ja mietin että ei tää nyt vaan voi olla totta. Kuten sanottua, rallyssa arvostelukriteerit ovat aika erilaisia ja ne suhteutetaan koiran persoonan mukaan jolloin Unskinkin työskentely oli riittävää ja hyväksyttävää. Mutta pikkasen tuntu hyvältä! Ja Eetu sai koulutustunnuksen ja oikeuden siirtyä voittajaluokkaan, mikä oli yksi kisojen tavoite. Ihan mahtavaa sillä nyt saadaan oikeasti lisätä kunnolla haastetta pappakoiralle, sillä alempien luokkien liikkeet ovat olleet aika tylsiä sen mielestä. Onpa ihanaa päästä vielä tekemään sen kanssa ylempää luokkaa, koska koiralla kuitenkin osaaminen ja asenne riittää pitkälle. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/uIi9YdiIs2Y/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/uIi9YdiIs2Y?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>AVOHYV 78p</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
Oli kyllä niin hyvä fiilis avoimen luokan palkintojenjakojen jälkeen. Kummankaan corgin pisteet eivät olleet sijoittuneiden joukossa, mutta se ei haitannut. Kummallekaan tämä koe ei ollut paras mahdollinen ja teknillisessä tekemisessä ja keskittymisessä oli parantamisen varaa, mutta silti hyväksytyt kummallekin eikä oikeasti mitenkään rimaa hipoen. Tämä oli erittäin hyvä, sillä Vekin suoritus oli viimeinen ja sain sitä varten vielä ihan uutta asennetta edellisten onnistumisten takia. Voittajan rata ei ollut kovin vaikea tai pitkä, mutta käytösruudun sivulla istumista taas onnistuin alkaa jännittää. Vekki oli hyvin skarppina ja teki hyvin. Sen ilme vaan paranee koe kokeelta, vaikka nyt nenä kävi ainakin kerran maassa kesken seuraamisen. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/yGwlbnivmHY/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/yGwlbnivmHY?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>VOIHYV 88p RTK3</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
Pahin pistemenetys lähti taas tuosta perkeleen samasta liikkeestä seisomisesta. Ollaan tätä nyt treenattu kotona edelleen, mutta en tajua mikä Vekille tulee aina kokeessa. Nyt se kääntyi mua kohti niin jyrkästi, että tuomari sakotti -10p rintamasuunnasta. Tuntuu ettei Vekki keskity kokeessa yhtään siihen että sen tulisi pitää asento eikä yrittää katsoa minne menin. En usko että se edes tajuaa ettei se saisi tuossa liikkua, vaikka sitä normaalisti kyllä ihan vaaditaan mutta kokeessa ei vaan pysy paikoillaan. Muita pistemenetyksiä lähtikin varmaan peruuttamisesta, joka on mennyt treenatessa paremmin mutta viime kokeesta oppineena päätin että en lähde uusimaan. Käytösruudussa olin tuttuun tapaan ihan paineessa. En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa pitää itsensä coolina ja normaalina. Kokeessa tuntuu että käytösruudussa pää tyhjenee täysin ja sitä vaan odottelee tuskaisena sekuntien kulumista ja toivoo että kaikki olisi jo ohi :D Vaikka Vekki istuikin sivulla hyvin ja kaksi minuuttia tuntui loppuvan sitten kuitenkin aika nopeasti. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
No mutta! Nämä kisat eivät olisi paremmin voineet mennäkään ja nyt tuntuu erittäin hyvältä mennä seuraavaan vuoteen. Tavoitteet kaikilta koirilta täyttyi täysin ja kyllä ne ihan ylitettiin. Taas kerran löysin itseni kisaamasta kolmen koiran kanssa, mutta onneksi tällä kertaa kaikki olivat omia. Yllättävän hyvin mulla pää pysyy kasassa vaikka onkin kolme kisattavaa, mutta ehkä sitä voisi taas seuraavat kisat mennä vähän pienemmällä kokoonpanolla. Kuun lopussa olisi ollut oman seuramme tuplarallykisat ja arvoin pitkään menenkö sinne vai en. Oikeastaan koko loppuvuosi kulminoitui siihen, että näissä kisoissa voisimme korkata mestariluokan. Samalle viikonlopulle sattui kuitenkin (tietenkin) Shepmates kasvatti talvileiri, joka on yksi vuoden kohokohdista kesäleirin lisäksi. Pitkän pähkäilyn jälkeen tulin nyt siihen tulokseen, että kokeita kyllä tulee ja mestariluokan korkkaaminen saa väistyä tämän aina odotetun ja parhaan leiriviikonlopun tieltä. Leirillä näkee aina mahtavia tuttuja ihmisiä, Vekin "puolikasvattajan" Hansun sekä sukulaiskoiria. Katsotaan sitten helmikuussa olevia kokeita ja treenataan sinne asti. Etenkin käytösruudussa nyt riittää tekemistä etenkin ohjaajan mielenterveyden kannalta, joten ei ole yhtään huono ottaa sille vähän lisäaikaa ennen kokeeseen menemistä. Lisäksi riittää pieniä teknillisiä yksityiskohtia joita lähdetään nyt viilaamaan, jotta niistä pisteiden menettäminen loppuisi. Sillä tottakai toivotaan, että mahdollisuudet kerätä valiotulokset samalla kun kisataan muutenkin olisi mahdollisimman hyvät. Eetu jatkaa nyt voittajan liikkeiden treenaamista ja Unski alkaa tekemään myös rataa hallissa ja tekemään vähän koemaisempaa treeniä ja katsotaan josko pikkukettu jatkaisi kisaamista sitten parin kuukauden sisään. Tammikuussa treenataan siis omassa lämpimässä hallissa, aloitetaan kisaputki agilityn pikkumakseissa ja sitten kuun lopussa mennään leirille. En kyllä osaisi parempaa vuoden ensimmäistä kuukautta kuvitella! :) </div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-14835333418867557232017-12-17T13:35:00.001-08:002017-12-21T01:03:54.189-08:00VIHDOIN!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiou7f1Ra-MO7UVjHVyndYXDIt5Sa9bn3f8xkQseYLuQ1G01ZbhhTCed79VJmNp365RNtyxQSn9idgYMaykHvKxSU4IcYqUGUrFUhr8WARUXca2yYdsNMUDOcgjViiWnv-AWiliqijfuoc/s1600/IMG_8169.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1054" data-original-width="1600" height="420" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiou7f1Ra-MO7UVjHVyndYXDIt5Sa9bn3f8xkQseYLuQ1G01ZbhhTCed79VJmNp365RNtyxQSn9idgYMaykHvKxSU4IcYqUGUrFUhr8WARUXca2yYdsNMUDOcgjViiWnv-AWiliqijfuoc/s640/IMG_8169.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kuten lähes kaikki edellisetkin viikonloput kesän jälkeen, niin tämäkin viikonloppu meni täysin koirakisoissa. Tiistaina ja torstaina käytiin tuuraamassa rallytokon ryhmissä omalla seuralla, jossa kumpaisessakin Vekki olisi revennyt liitoksista, koska sillä oli niin mahtavaa. En osaa edelleenkään sanoa mistä on tarkalleen ottaen kyse, vai ovatko vaan kaikki tähdet ja osa-alueet osuneet nyt kohdalleen, mutta virettä piisaa jo ylikeittämisenkin puolelle toisinaan. Jos nyt kerrataan, niin ennen Vekki ei todellakaan vuotanut koskaan tokolajeissa niin että ääntä olisi lähtenyt, jaksanut tehdä 110% ilmeellä pitkiä suorituksia saati tehdä vielä paremmin jos en hyväksy ensimmäistä suoritusta. Entä nyt? Ininää ja vininää ja haukkumista lähtee niin ilosta, turhautumisesta ja semmoisesta JIIIIHHAAA NYT TEHÄÄN RALLYTOKOA-EN PYSY HOUSUISSANI-hulluudesta. Jos uusin vaikka jonkun liikkeen tai korjaan asentoa, niin Vekki saattaa ihan ilman syytä vaan revetä äkkiä onnesta ja yrittää uudelleen :D Hurjan hauska tyyppi ja oon tästä kehityksestä kyllä tosi onnellinen, vaikka tuohon ääntelyyn tottakai joissakin tilanteissa täytyy alkaa puuttua. Voisi sanoa että samanlailla ääntä tulee helposti silloin, kun ei ymmärrä mitä pyydän tai mielestään tekee oikein mutta käsken yrittää paremmin. Samaa siis kuin agilityssa. Mutta ei siinä, tässä on positiivista työmaata työstää!<br />
<br />
Lauantai-iltana kisasimme agilitya JAU:lla neljä rataa. Kaikki oli mennyt sitä ennen päin helvettiä, sillä autoni hajosi ja ulkona oli pimeää sekä aivan loskainen keli. Hallin pihalla ei nähnyt eteensä ja koko piha oli paksu kerros kokkareista, erittäin märkää loskaa. Ensimmäinen rata oli agilityrata, jolla ihme kyllä saimme tehtyä hyvännäköisen nollan aina tokavikalle hypylle saakka, joka oli kyllä vaikeassa linjassa. Kyllä jäi taas pienestä. Kolme seuraavaa hyppyrataa olivat haasteellisempia. Hyviä kohtia, mutta pakka levisi kaikilla radoilla ja Vekki raivosi kun ei ollut tyytyväinen. Ne olivatkin agilityn viimeiset kisat vuodelle 2017 ja ensi vuonna jatketaan pikkumakseissa!<br />
<br />
Sunnuntaina oli sitten odotettu päivä, kun lähdettiin taas kokeilemaan onneamme rallytokossa. Käytän sanamuotoa kokeilemaan onneamme, sillä kuten todettu niin kokeet voi meillä kusta erittäin typeriinkin virheisiin. Koko automatkan kertasin sääntöjä, liikkeiden suorituspaikkoja ja pieniä asioita jotka tulee muistaa. Onneksi ensin oli avoin luokka, jonne Eetu ei varasijalta mahtunut kisaamaan, jolloin sain vain seurata Jennan ja Hyrrän suorituksen ja ottaa ihan rennosti. Hyvä niin, koska maha oli aivan sekaisin ja jännitti huonolla tavalla, mutta oman radan ynnäily ja pieni hengailu sai jännityksen sitten onneksi muuttumaan hyvälaatuiseksi jännitykseksi. Rata oli kyllä aika helppo voittajan radaksi, mikä sopi meille kyllä tämmöisen epäonnistumis episodin jälkeen hyvin. Vekille teki vaikeaa olla hyvin ahtaassa Porvoon hallissa, jossa oli paljon isoja koiria. Inhottavaa, mutta ehkä se siitä treenillä ja harjoittelulla menee taas paremmaksi, kun Vekki oppii ettei sitä aina halua joku tulla syömään elävältä. Radalle mennessä fiilis oli hyvä, mitä nyt Vekistä näki että vähän stressaa ja väsyttää, kun agilitykisoista oltiin illalla klo 23.00 aikaan vasta kotona, kun iltakisat olivat. Radalla Vekki tuntui tosi hyvältä ja vire oli juuri sopiva. Ainut mikä suoranaisesti ahdisti oli pujottelun vieressä oleva käytösruutu, jossa oli isokokoinen bordercollie uros makaamassa. En voi sille mitään, mutta nykyään mua jännittää tämmöisetkin tilanteet, sillä on aina pieni mahdollisuus että tässäkin käytösruudun koira olisi vaikka tuijottanut Vekkiä ja nostanut esimerkiksi hännän pystyyn tai haukahtanut, niin Vekki olisi voinut kokea sen todella tukalana. Tämä on tämmöistä veitsen terällä elämistä tällä hetkellä, kun on tullut niin paljon paskaa niskaan ja kyseessä on kuitenkin koira, joka ei halua että sen päälle tullaan enää yhtäkään kertaa. Jännitti myös meidän oma käytösruutu, sillä parina oli appenzellienpaimenkoira, joka täyttää kriteerit arkana paikkana ollen suuri, roteva ja musta. Hyvin käytösruutu kuitenkin Vekiltä meni ja pyysin sitä vain pitämään kontaktin silloin, kun koira käveli aivan meidän ohitse. Tämä oli varmasti hyvä kokemus taas siitä, että ei sieltä kukaan päälle tule. Tämä kyseinen koira onneksi oli vielä narttu ja ulkona heidän tullessaan kokeen jälkeen ohi uskaltauduin kysymään, että olisivatko koirat voineet moikata äkkiä. Selitin meidän taustan ja hänelle se oli erittäin okei ja Vekki olikin luonnollisesti onnesta soikeana sitten kun pääsi morottamaan ihanaa tyttöä. En tiedä auttaako tämä oikeasti, mutta yritän saada nyt hyviä koirakokemuksia nimenomaan näistä Vekistä pahojen näköisistä koirista, että pääsisi ihan tutustumaan ja nuuskimaan, että ei ole niin sanotusti karvoihin katsominen. Mutta, itse koe!<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWWHZEgrHWO0BFC6qyRq1VYr06mPC6Cw8pgYwyrPgfdWO_qseG-sTfSZcNtGYzKm_KFDKYQprcGNUPQlXyVmdFQH-txk2iWPpJUaJlGWSSUObSat9ekTyYIWk1penvS2Z6r1L-iQdM-bA/s1600/25398985_10215823576401486_7828265280665907825_n.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWWHZEgrHWO0BFC6qyRq1VYr06mPC6Cw8pgYwyrPgfdWO_qseG-sTfSZcNtGYzKm_KFDKYQprcGNUPQlXyVmdFQH-txk2iWPpJUaJlGWSSUObSat9ekTyYIWk1penvS2Z6r1L-iQdM-bA/s640/25398985_10215823576401486_7828265280665907825_n.jpg" width="501" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b>VOIHYV 82p 3.sija</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=JoVVr-F0ra8">VIDEO</a></b></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Pistemenetykset lähti sivulla peruuttamisesta, jossa tapahtui sitten tämän kisojen moka. Olin sanonut jo ennen rataa, että sitä en sitten uusi. Peruttaminen on jotenkin levinnyt nyt pahasti ja Vekki aukeaa helposti sivulle peruuttaessa. Tiesin sen kuitenkin tekevän tarpeeksi hyvän suorituksen, mutta silti lähdin uusimaan. Ja uusin toisenkin kerran saman kyltin. Heti ekalla uusinnalla ja vielä enemmän toisella uusinnalla Vekki oli aivan pihalla, että enkö nimenomaan sitä peruutusta pyytänyt. Ei se suoritus siitä paremmaksi muuttunut laisinkaan ja jos joku harmittaa niin tämä. Pisteitä lähti se -3 + -3 kun uusin kaksi kertaa, sekä -10 kun rintamasuunta oli väärä. Ylipäätään uhkarohkeaa tämmöinen kyltti uusia kaksi kertaa, mutta näin tällä kertaa. Loput vähennykset tulikin heti seuraavalla kyltillä, jossa tiesin etukäteen että siitä tulee lähtemään. Vekki jostain syystä ei enää pysy jäävissä aloillaan, vaan se kääntyy reilusti mun suuntaan ja perään. En tiedä onko tää jäänyt nyt treenamatta sen verran, että se on unohtanut että näissä pysytään aloillaan. Mutta tääkin tulee joka ratatreenissä esiin, joten arvasin että ei se kokeessa yhtäkkiä osaa aloillaan nakuttaa. Muuten hyvä rata! Käytösruutu oli makuulteen ohjaajan vierellä. Olin käytösruudussa yhtä paineessa kuten aina ja oikeasti jännitän näitä varmaan enemmän mitä tokon paikkamakuuta. Tuomarilta Vekki sai kiitosta hyvästä yhteistyöstä ja kauniista suorittamisesta. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Huhhuuh mikä jännitys oli tulosta odotellessa. Huojentunut ja vähän epätodellinen olo oli sitten, kun VIHDOIN siellä luki hyväksytty tulos. Miten helpolta se onkaan tuntunut muillakin kerroilla, mutta silti on aina jäänyt jostain kiinni. Nyt ollaan yhtä lähempänä koulutustunnusta. Ehkä mun uusi kisajännitys alkaa tästä laskea sitten pikkuhiljaa, kun aletaan saada taas onnistumisia alle. Meidän pitikin jäädä tämän kokeen jälkeen vähän pakon vuoksi joululomalle, kun missasin kaikki loppuvuoden kokeiden viimeiset ilmojen alkamispäivät. Mutta kotiin päästyä päädyin taas kerran istahtamaan sängylle läppärin kanssa ja avaamaan Virkun, että olenko varmasti nyt muistanut kaikki mahdollisuudet. Yllätys oli melkoinen, kun Loimaan kokeen kohdalla ei ollutkaan enää punaista raksia ja laitoinkin samantien sähköpostia ja meiliä järjestäjille. En kyllä edes muistanut tällaisen Loimaan kokeen olemassaoloa. Sainkin vastauksen, että kokeeseen on tullut niin paljon peruutuksia, että sinne mahtuu! Ja muutaman viestin jälkeen kävi vielä ilmi, että kokeeseen mahtuivat jollain ihmeen tuurilla niin Vekki voittajaan kuin Eetu ja Hyrrä avoimeen - ja todellakin tuurilla, sillä vahvistusviestin yhteydessä järjestäjä totesikin että noniin näiden koirien jälkeen koe tulikin taas sopivasti täyteen. Tästä tulikin yhtäkkiä jännittävää, sillä koirien tietoja laittaessani tajusin, että kaikilla kolmella koiralla on mahdollisuus koulutustunnukseen. Onneksi tällä kertaa tosin Jenna ohjaa itse Hyrrää ja mä saan keskittyä näihin kahteen omaan. Nyt siis joululoma voidaan pyhittääkin tekniikkatreenille ja liikkeiden hiomiselle vuoden viimeistä koetta varten. Kivaahan on se, että tästä lähtien kaikki koirat treenaavat nyt eri luokkia: Vekki mestaria, Eetu voittajaa ja Unski avointa - ainakin riittää tehtävää. Kyllä sitä Virkkua kannattaa näköjään maanisesti tuijottaa, sillä meinasin jättää avaamatta ja todeta itselleni mielessä että miksi helvetissä sinne menet tuijottamaan niitä samoja tupatentäynnä olevia kokeita jonne ei ole mitään mahdollisuutta enää päästä. Mutta nyt päästäänkin ja ollaan taas vähän enemmän kiinni mahdollisessa koulutustunnuksessa. M-a-h-t-a-v-a-a!</div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6317125686880270658.post-64171581307071690152017-12-11T10:32:00.000-08:002018-01-05T08:31:56.323-08:00tavoitteet 2017 ja 2018<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioSFVVFZSNdLgZOl-50h8j3Ditah8w4coNxh_OdZKGc_RjrxwByoI5mQns2MEjZEKMX_LpjhyCSV1gplU4Mq6eMi2nDIaLIW-bW80Y5ydPnGr_oS17h8I4LheSRrHYTQ5TenohV3NKOFU/s1600/WhatsApp+Image+2017-12-07+at+15.09.28.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioSFVVFZSNdLgZOl-50h8j3Ditah8w4coNxh_OdZKGc_RjrxwByoI5mQns2MEjZEKMX_LpjhyCSV1gplU4Mq6eMi2nDIaLIW-bW80Y5ydPnGr_oS17h8I4LheSRrHYTQ5TenohV3NKOFU/s640/WhatsApp+Image+2017-12-07+at+15.09.28.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
Jaahas, kirjoitin jo yhden pitkän ja kattavan tavoitepostauksen, mutta en saanut fonttia muutettua oikeaksi vaikka kuinka säädin. Ja nyt koko postauksen teksti herjaa eri tiedostossa että etpä saa muuten auki. Kirjoitetaan siis uudestaan. Tosiaan, en muistanut yhtään olinko laittanut tälle vuodelle tavoitteita, mutta yllätys oli iloinen kun huomasin että kyllähän ne tuli tehtyä. Vaikka blogi olisi ollut kuinka hiljainen, niin vanhaa kunnon koiratyttöblogin klassikkoa ei jätetä tekemättä! Listaillaan siis alle 2017 vuoden tavoitteet siten, että toteutuneet yliviivaan ja alle laittelen punaisella kommentteja.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUHSVR70nIRqtB-vMEOJVoUoNkxRk7fC_WUXMVW1nF1ksjb3AkIcaRuH6reM4JZZTA7SfMb35T3LroedLpDwnniKkYs1PmWi4_TD3qnoqJKyobPPG-iHgwMequzHFRM5E3loqFlMqMJKI/s1600/WhatsApp+Image+2017-12-04+at+23.44.40.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="713" data-original-width="715" height="638" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUHSVR70nIRqtB-vMEOJVoUoNkxRk7fC_WUXMVW1nF1ksjb3AkIcaRuH6reM4JZZTA7SfMb35T3LroedLpDwnniKkYs1PmWi4_TD3qnoqJKyobPPG-iHgwMequzHFRM5E3loqFlMqMJKI/s640/WhatsApp+Image+2017-12-04+at+23.44.40.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
VEKKI</div>
<br />
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
Agility</div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- 3.lk nouseminen (niillä hyvillä radoilla)</strike></div>
<span style="color: red;"><br /></span>
<span style="color: red;">Agilityn tavoitteet eivät olleet päätähuimaavia, mutta sitäkin olennaisempia. Vihdoin päästiin agilityn kuninkuusluokkaan ja näin ollen Vekki on mun eka koira, jonka oon saanut nostettua jonkin lajin ylimpään luokkaan sekä agilityssa korkeimpaan luokkaan. Huhuh tuntu muuten hyvältä, koska tän eteen on kyllä nähty töitä. </span><br />
<span style="color: red;"><br /></span>
<br />
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
Toko</div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
- avoimessa luokassa kisaaminen ja AVO1</div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
- riippuen miltä koira tuntuu käsissä, niin siirtyminen suoraan voittajaan tai sitten TK2, luultavasti kuitenkin suoraan voittajaan. <strike>ylempien luokkien liikkeiden treenaaminen samalla fiiliksellä kuin avoimenkin: ei painetta, ei kiirettä!</strike></div>
<span style="color: red;"><br /></span>
<span style="color: red;">Tokon suhteen vuosi oli aikamoista painia pääkopan sisällä. Ehdin laittaa koko lajin tauolle ja päätin, että kisataan sitten kun Vekki on rallysta valio ja viimeistään sitten kun hyvältä tuntuu eikä oikein muutakaan voi treenata. Minä en oikein nauttinut Vekin kanssa tokon treenaamisesta kuin satunnaisesti, sillä sen ilme laski heti kun tehtiin vähän enemmän ja jotakin vaikeampaa ja se rupesi aina mua ärsyttämään, joka tottakai heijastui koiraan. Totesin että tää ei oo ehkä meidän juttu juuri nyt, kun tiesin että asennetreeni kyllä tuottaa tulosta jossakin vaiheessa. Jatkettiin ikuisuudelta tuntuvaa asennetreeniä ja äkkiä kaikki alkoikin sujua paremmin: Vekin ilme oli iloinen kun se teki tokoa ja minä pystyin lisäämään haastetta. Tiesin että raskain osuus on nyt tehty ja pystyttiin alkaa ihan treenaamaan asioita. Olin oikeassa ja monet muutkin olivat, että tässä lajissa koira vaan kehittyy nyt hitaammin. Marraskuun lopussa tokomotivaatio iskikin kunnolla kipinää ja aloin muistuttelemaan avoimen luokan liikkeitä. Kokeitakin on katsottu, mutta voi olla että kisaaminen siirtyy vasta ensi vuoteen. Mutta onnistuin kyllä siinä, että menin täysin sen mukaan miltä koira tuntui käsissä ja miltä musta itsestä tuntui treenata. Nykyään tuntuu hyvältä ja Vekki on ihan liekeissä tokon tekemisestä. Se on innoittanut alkaa treenaamaan myös ylempien luokkien liikkeitä kuten tunnaria. </span><br />
<span style="color: red;"><br /></span>
<br />
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<br class="Apple-interchange-newline" />
Rallytoko</div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- rally aina ennen tokoa! </strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- RTK2 ja voittajan korkkaus sitten kun se tuntuu hyvältä</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- ylempien liikkeiden täsmällinen treenaus</strike></div>
<div>
<br /></div>
<span style="color: red;">Noniih! Rallyyn iski kunnon intohimo siinä vaiheessa, kun saatiin RTK2 ja voittajan liikkeitä päästiin tekemään kunnolla kokeet mielessä. </span><span style="color: red;">RTK2 tuli tosiaan heti alkuvuonna ja sen jälkeen voittajassa on kisattu neljästi, onnistuen tyhmien mokien takia saamaan vain yksi VOIHYV.</span><span style="color: red;"> Armoton rallytoko. </span><span style="color: red;">Mestarin liikkeet on erittäin hyvällä mallilla, paria uutta hommaa treenataan vielä enemmän. Hyvin pysyttiin tässä, että rally tulee lajina aina ennen tokoa!</span><br />
<span style="color: red;"><br /></span>
<br />
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- terveenä pysyminen</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- mahdollinen astutus ja pennut</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- sivulajien treenaaminen hyvällä fiiliksellä ja silloin kun siltä tuntuu, turha asetella paineita niille</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
- remmikäytös kuntoon</div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
- arkikäytöksestä itseä miellyttävää </div>
<span style="color: red;"><br /></span>
<span style="color: red;">Vekki pysyi suhteellisen terveenä, enkä ainakaan nyt muista että sen kanssa olisi tänä vuonna ollut mitään isompaa. Astutus onnistui ja ensimmäiset Vekin pennut ovat nyt yli puoli vuotiaita ja uudet omistajat erittäin tyytyväisiä. Sivulajeista osa palasikin auton myötä takaisin ihan treenattaviin lajeihin, mutta tässäkin onnistuttiin tavoitteen mukaisesti. Vekin täyttäessä 4v päätin että nyt on tehtävä jotakin lukkoonlyöntejä siitä, että mitä lajeja nyt tehdään kunnolla ja tavoitteellisesti ja jättää sivulajit oikeasti jopa kokonaan pois. Niin tässä on vähän käynytkin ja hyvä niin, sillä on jääneet myös pois turhat paineet ehtiä tekemään vaikka ja mitä ja edetä päälajeissa. Mikään ei estä menemästä vaikka jälkeä tallomaan, mutta iloisempia on oltu kun jostakin on osattu toistaiseksi luopua. Haluaisin voida yliviivata remmikäytöksen ja arkikäytöksen olevan nyt hyvää, mutta ei se kyllä ole. Vekin kanssa painitaan vahtivietin, auton vahtimisen, remmikäytöksen sekä oman pihan ja rappukäytävän vahtimisen kanssa. Näistä monesta saa kiittää ihanaa entistä asuinaluettamme Jakomäkeä, jossa minua alkoi jännittää pihalla liikkuminen alakerran baarin ja sen asiakkaiden johdosta. Koskaan ei tiennyt milloin vastaantuleva ihminen osaa käyttäytyä ja koska äkkiä puhua ja lässyttää umpikännissä koirille. Mua alkoi ahdistaa ja sehän sitten siirtyi koiraan, se alkoi olla varuillaan ja rappukäytävässä kulkevat ihmiset alkoivat epäilyttää. Noh näitä treenataan ja onneksi Vekin kanssa kaikessa muussa on menty myös eteenpäin, paitsi auton vahtimisessa joka on jostain syystä kovin vaikeaa Vekille. Uskon että autossa on joskus tapahtunut jotakin ikävää mun ollessa poissa, kuten että joku on mennyt kurkkimaan peräluukun ikkunasta ja Vekkiä on ahdistanut. </span><br />
<span style="color: red;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtou6QEmKa7fpOn4DwYnQbjvEJlVh0qLoKBHu1O3_ISs1VSm9IryFVgf99iizCN7DJMMeSyBsAJC_Xh1SqmhXSEEWn4FR-iB1zUogcijX4zSCrc1LNwlbplJLSxALqRFY-BlXo_trNDwA/s1600/WhatsApp+Image+2017-12-04+at+23.44.41.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="653" data-original-width="655" height="638" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtou6QEmKa7fpOn4DwYnQbjvEJlVh0qLoKBHu1O3_ISs1VSm9IryFVgf99iizCN7DJMMeSyBsAJC_Xh1SqmhXSEEWn4FR-iB1zUogcijX4zSCrc1LNwlbplJLSxALqRFY-BlXo_trNDwA/s640/WhatsApp+Image+2017-12-04+at+23.44.41.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: red;">UNTO</span></div>
<span style="color: red;"><br /></span>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>Rally</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- kisaamaan! ei mitään armottomia tulospaineita, mutta RTK1 olisi kiva! </strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- avoimen liikkeiden treenaamista silleen humppaillen, mahdollista tulevaisuutta pohjustaminen</strike></div>
<span style="color: red;"><br /></span>
<span style="color: red;">Oujee! Nyt saa kyllä henkisesti tuulettaa: minun hupiketullani lajikohtaisia tavoitteita ja vielä koulutustunnuskin! Unski aloitti kisaamaan ja RTK1 saatiin tämän vuoden alussa. Unskille ei sovi mikään tiukka kisatahti, joka on hyvä sillä nyt Eetun palatessa kisakentille siirtyi Unski kolmanneksi jonossa kun kisoja katsotaan ja koiria niihin ilmoitellaan. Avoimen liikkeitä on kyllä tehty ja harjoiteltu, mutta todellakin ilman paineita. Oikeastaan aika kausiluontoisesti, silloin kun mulla on aikaa ja jaksan, mutta välillä Unnu ei teekään kuin höpöhöpöjuttuja :D Sekin kyllä sopii Unskille ja on tärkeetä muistaa pitääkin niin, sillä liian tekninen treeni ei tälle koiralle sovi, vaan yli puolet sen treeneistä tuleekin pitää hauskanpitona. Unski on tosi hidas oppimaan uutta, jonka vuoksi sen kanssa kestää tosi pitkään että jokin uusi asia alkaa olla sillä tasolla, että koira oikeasti muistaa sen ja pystyy tekemään sen kokeenomaisesti. Mutta avoimen liikkeet on aika hyvällä mallilla ja avoimessa mennään kisaamaan sitten ensi vuonna kun hyvältä tuntuu. </span><br />
<span style="background-color: white; color: red;"><b><br /></b></span>
<span style="background-color: white; color: red;"><b>EDIT: Unski aloitti kisaamaan avoimessa luokassa 30.12, eli vielä vuoden 2017 puolella saaden hyväksytyn tuloksen!</b></span><br />
<span style="color: red;"><br /></span>
<br />
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- terveenä pysyminen</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- arkikäytös itsee miellyttäväksi</strike></div>
<span style="color: red;"><br /></span>
<span style="color: red;">Unskikin taisi olla pääpuolin terveenä. Yksi hammas siltä poistettiin ja hammaskiveä otettiin pois. Arkikäytös on pakko viivata yli, sillä on tuo mennyt paljon eteenpäin entisestä. En usko että siitä koskaan tulee täysin kuuliaista ja kilttiä koiraa, joten suuri voitto on jo se että se esim. irti ollessaan tulee näyttäytymään, pupun perään juoksureissuiltaan palaa nykyään melko pian kutsusta ja turhan tavaroiden vahtimisen kanssa taas on auttanut se, että ennakoi ja muistuttelee koiraa että muistapas sitten miten käyttäydytään. </span><br />
<span style="color: red;"><br /></span>
<span style="color: red;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilYozSlR9_IkFGzIQlV_zlN5meHeFM_Cck8H1NCHwFhZlYl4uc8ZB0IST8ed0qRIyxCZk9scH3_YEfV5V-Ehq-NzejmiQZI5UiIbbC7gwgEdnWdt_fPFS4c7sIVi1JS0OFw2xdResgkLo/s1600/WhatsApp+Image+2017-12-04+at+23.44.42.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="549" data-original-width="551" height="636" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilYozSlR9_IkFGzIQlV_zlN5meHeFM_Cck8H1NCHwFhZlYl4uc8ZB0IST8ed0qRIyxCZk9scH3_YEfV5V-Ehq-NzejmiQZI5UiIbbC7gwgEdnWdt_fPFS4c7sIVi1JS0OFw2xdResgkLo/s640/WhatsApp+Image+2017-12-04+at+23.44.42.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
Rallytoko</div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- hyvä kisavire pitkän tauon jälkeen</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- RTK1</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- jos kaikki menee hyvin, niin avoimessa kisaaminen</strike></div>
<span style="color: red;"><br /></span>
<span style="color: red;">Eetu muuttikin meille takasin kesän alussa ja ehdittiin vuoden aikana kyllä vähän kisailla. RTK1 saatiin, RTK2 on nyt yhden tuloksen päässä ja luultavasti saadaan se vasta ensi vuoden puolella. Rahatilanteen ja Vekin VOI-kisaamissäädön takia Eetua en ilmoittanut kaikkiin kokeisiin jossa käytiin, minkä ansiosta nyt koulutustunnuksessa kestääkin pidempään. Kisavire on ollut melko hyvä, mitä nyt meinaa pikkasen keulia ja porisee kuin perunakattila. Parempi niin, mutta vähän täytyy laskea virettä taas seuraavassa kokeessa :D </span><br />
<span style="color: red;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: red;"><b>EDIT: Eetu sai RTK2 tunnuksen 30.12, eli vielä vuoden 2017 puolella!</b></span><br />
<span style="color: red;"><br /></span>
<br />
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
- terveenä ja hyvässä kunnossa pysyminen, <strike>tahdin pitäminen sopivana</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
- uusintakuvat</div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- mahdollisimman paljon laatuaikaa rakkaan kanssa, kun vielä mahdollista</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- paljon uimista! </strike></div>
<span style="color: red;"><br /></span>
<span style="color: red;">Eetu pysyi fyysisesti hyvässä kunnossa, mitä nyt kevään ja kesän aikana alkoi vanheneminen näkymään. Täysin ikäviltä asioilta ei vältytty, sillä Eetun kainalosta löytyi kasvain joka paljastui pahalaatuiseksi kasvaimeksi. Saatiin leikattua ja ei pitäisi olla suuri riski uusiutua ja sitähän tässä tottakai toivotaan. Myös hammas taidettiin poistaa. Ja syksyllä Eetulla oli tosi raju veriripulioksennustauti, jossa paskottiin verta ja mikään ei pysynyt sisällä vedestä lähtien. Siitä selvititin antibioteilla ja muilla aineilla onneksi melko nopeasti. Uusintakuvat jäi ja täytyy nyt pohtia käydäänkö niitä enää ottamassa vai ei. Laatuaikaa meillä alkoi olemaa, kun tyyppi jotenkin salakavalasti jäi meille asumaan. Vihdoin asunnon kannalta ja auton olemassaolon kannalta Eetu pystyi mun luona asumaan. Kun huomasin että askel alkaa vähän hidastumaan ja koiran olemus hieman pappautumaan, niin päätin että tulen katumaan ellen pidä nyt Eetua asumassa kanssani mahdollisimman paljon. Koskaan ei tiedä paljon on enää aikaa, kun on koira joka ei ole fyysisesti kovin terve. Uimaan pääsi kesällä varmaan joka päivä, kun asuttiin vielä uittolampien vieressä. Hyvä vuosi Eetulla <3 Tahti saatiin pidettyä aika sopivana ja nykyään tulee jo itsestään tuo Eetun rasituksen säätely ja viikkoakin pystyy suunnittelemaan siten, että pysyy laskuissa paljon Eetua ottaa minnekin mukaan ja miten lenkkeilee. </span><br />
<span style="color: red;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzC0D3B_Dy9AmvmNkJZN7aJHyIqOqvAHSDeDeoKm_NsBNKfswHj-a0U3dDfdH49Vqz2l9mneapGnScTlvvzlaKRrdvNcFnntHaB4BDLkGonOYC6XHZlWC1l1FfygMIwxVn4KnEjX6xQIM/s1600/WhatsApp+Image+2017-12-04+at+23.23.58.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="750" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzC0D3B_Dy9AmvmNkJZN7aJHyIqOqvAHSDeDeoKm_NsBNKfswHj-a0U3dDfdH49Vqz2l9mneapGnScTlvvzlaKRrdvNcFnntHaB4BDLkGonOYC6XHZlWC1l1FfygMIwxVn4KnEjX6xQIM/s640/WhatsApp+Image+2017-12-04+at+23.23.58.jpeg" width="480" /></a></div>
<span style="color: red;"><br /></span>
Siis mitä!! Kun tein tätä tekstiä ekaa kertaa, niin luulin etten ollut laittanut itselleni mitään tavoitteita. Mutta sitten löysinkin ne blogikirjoituksen lopusta. En ollut muistanut laittaa siihen yhtä tavoitteistani, eli vihdoin saada oma Eetu tatuointi. No nyt se on! <3<br />
<br />
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- panostaa koirien arkikäyttäytymiseen ja arkeen yleisesti</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- rakastaa sitä mitä teen ja muistaa miksi mulla on koiria ja miksi rakastan niiden kanssa tekemistä</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- järjestää aikaa myös kisaamiseen, koska työt ansaitsee tuloksia</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- tehdä parhaani että meillä olisi auto käytössä vielä ensi vuoden puolella</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- tsempata ja käydä kuitenkin siihen asti kisoissa julkisilla minne vaan päästään</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- olla kuitenkaan ottamatta paineita niin treenaamisesta tai etenkään kisaamisesta</strike></div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13.2px;">
<strike>- saada koirille keikkoja myös kameran eteen ja opettaa niille elokuvaeläinten asioita </strike></div>
<br />
<span style="color: red;">Koirien arkikäytökseen ei ehkä panostettu niin paljon kuin olisin halunnut, sillä asuttiin metsän vieressä joten haloo kuka silloin minnekään hihnalenkeille menee köpöttelemään ärsyttävien flexikoirien sekaan, en minä ainakaan. Välillä tsempattiin ja mentiin kyllä eteenpäin, mutta en voi vieläkään sanoa että mun koirat osaisivat ehkä käyttäytyä :D Arkeen kyllä sinällään panostettiin, koska lenkit olivat aina metsässä vapaana juosten tai auton ansiosta treenaten ja muualla lenkkeillen. Ei meillä silti edelleenkään osata olla haukkumatta ovikellolle, vahtimatta ääniä ja mölisemättä js joku koira mölisee jossakin, ne taitaa olla ikusuusprojekteja ne. Toinen kohta osuu kyllä täysin kohdilleen ja siitä pidettiin kiinni. Auton hankkimisen ansiosta päästiin taas treenaamaan ja kisaamaan. Kesällä reissattiin niin Agirodussa Mikkelissä, Joensuussa ex-seuran agilitykisoissa Shepmates leirillä Kannuksessa. Nautittiin siitä että auton sai pakata täyteen treenivaatteita, heittää koirat kyytiin ja paahtaa vaan menemään Suomen kesässä. Osallistua koiratapahtumiin jossa aurinko vaan lämmittää, seura on parasta ja treenata koiria. Tekee niin uskomattoman onnelliseksi. Syksyllä tämä toteutui myös, sillä oon vihdoin monien vuosien haaveilujen jälkeen saanut pidettyä syys-talvikauden jolloin kisattiin agilitya tai muuta lajia jokainen viikonloppu. Ihan parasta olla siellä radan reunalla kurkkimassa numeroita ja samojen tuttujen naamojen kanssa morottaa ja nauraa että täällä taas, vaihteeksi! Oon voinut niin hyvin sen ansiosta koko kaamosajan, joka yleensä turruttaa ja masentaa. Ja niin vain toteutuu myös kolmas kohta, sillä tuloksia on kyllä tänä vuonna saatu ja menty niitä hakemaan ahkeran treenaamisen palkinnoksi. Nyt kun ollaan ylemmissä luokissa niin tuloksien saaminen ei ole ollut niin yksinkertaista, mutta sanotaanko näin että harvoin ne on koirasta kiinni :D Ja AUTO!!! Kyllä!!! Oon ollut maailman onnellisin auton omistaja enkä voi uskoa miten monta vuotta pystyin olemaan ilman autoa, toivottavasti ei enää koskaan. Ja pystyin alkaa kisaamaan myös töiden ohella. Kesäkuussakin menin suoraan leffan kuvauksista vaan äkkiä hakemaan koiran ja kisaamaan agilitya iltakisoihin, enpä olisi joskus uskonut että se on mahdollista :D Ja noustiin vielä silloin kolmosiin, että kyllä kannatti! Julkisilla kävin kuitenkin siihen asti kisoissa ja täytyy sanoa, että enää en menisi. Kauhulla muistelen sitäkin miten treeneihin raahauduin kahdella bussilla ja metrolla ruuhka-aikaan kahden koiran kanssa, hyi helvetti! Painetta en muistaakseni ennen auton saamista juurikaan ottanut liikaa, vaan annoin itselleni vihdoin siimaa siinä että en tiedä montaakaan joka kävisi kisaamassa ilman autoa. On se niin erilaista kuin oman auton kanssa eikä todellakaan mukavaa ainakaan musta. Oot täysin bussien armoilla, joskus joudut menemään kolmella eri kulkuneuvolla, raahata häkkiä, koiria ja kaikki tavarat mukana ja koirat väsyy jo pelkästään matkustamisesta niin ettei ne ole parhaassa iskussa kisapaikalla. Ja viimeinen kohta myös onnistui!!! Unski näytteli taas uudessa leffassa Supermarsussa ja Vekki näytteli mainoksessa. Molemmat koirat esiintyivät myös kuvan välityksellä Himavisa ohjelmassa, jossa arvuuteltiin minkä rotuisia ne ovat. </span><br />
<span style="color: red;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="color: red;"><br /></span>
Voi kyllä sanoa, että vuoden 2017 tavoitteet toteutuivat erittäin hyvin ja vuosi oli erittäin hyvä, ei varmaan paljon paremmaksi olisi voinut laittaa. Katsotaan kuitenkin klassisesti jotakin myös ensi vuodelle :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibxJ-XCofGz3YuHmfrW6BqfS1gEb8S_I-7JHWVDjCIX7qJfojtbD2Oti2JcVY2ZdIOCM9Tb6939xD9_e8rluFurv7bgfjuaVnFJzr6ZWuIymQth72efwfQWCWh2C3cxpuX1NnwkPI5Z5c/s1600/WhatsApp+Image+2017-12-07+at+15.09.26.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibxJ-XCofGz3YuHmfrW6BqfS1gEb8S_I-7JHWVDjCIX7qJfojtbD2Oti2JcVY2ZdIOCM9Tb6939xD9_e8rluFurv7bgfjuaVnFJzr6ZWuIymQth72efwfQWCWh2C3cxpuX1NnwkPI5Z5c/s640/WhatsApp+Image+2017-12-07+at+15.09.26.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Vekki </b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
<b>Agility</b></div>
<div style="text-align: left;">
- SM-nollat ja ekaa kertaa arvokisoihin</div>
<div style="text-align: left;">
- valiokello tikittämään! </div>
<div style="text-align: left;">
- muistaa aina arvostaa koiraa ja nauttia jokaisista kisoista sen kanssa, tuskin saan koskaan yhtä hyvää koiraa :)</div>
<div style="text-align: left;">
- osallistua kesällä ainakin yhteen agilitytapahtumaan kuten Agirotuun tai Agiråkkiin, mieluiten tottakai useampaan. Ja siten että hankkii majoituksen ja on monta päivää</div>
<div style="text-align: left;">
- kisata ASCA agilitysta ainakin puuttuvat tittelit ja mahdollisesti alkaa tavoitella valiotuloksia</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<b>Rallytoko</b></div>
<div style="text-align: left;">
- <strike>RTK3</strike> <span style="color: red;"><b>(EDIT: Vekistä ehti tulla RTK3 vielä vuoden 2017 puolella 30.12 olleissa kisoissa! <3) </b></span></div>
<div style="text-align: left;">
- RTK4</div>
<div style="text-align: left;">
- rallyvalio!</div>
<div style="text-align: left;">
- ennen JOKAIKISTÄ koetta lukea läpi rallytokon säännöt ja muistaa kaiken typerän, mitä siellä kokeessa voi tehdä ja ottaa hylätyn - koska sitä ei enää haluta! </div>
<div style="text-align: left;">
- rally aina ennen tokoa!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<b>Toko</b></div>
<div style="text-align: left;">
- AVO1</div>
<div style="text-align: left;">
- voittajan ja erikoisvoittajan hommien treenailu ilman painetta ja jos hyvältä tuntuu, niin voi miettiä myös kokeeseen menoa</div>
<div style="text-align: left;">
- vaali ilmettä!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
- paimentamaan jos rahatilanne sallii, mutta vain siten että mennään eteenpäin ja päästäsiin useammin sopivalla aikavälillä. Jos jostain syystä hullaannutaan ja kehitytään, niin todella ujot koetavoitteet (voi olla kyllä että tälle nauretaan sitten joulukuussa 2018)</div>
<div style="text-align: left;">
- haussa täsmällistä ja eteenpäin vievää treeniä, ei hätiköidä. Ujosti ajatukset kokeeseen, jos siltä alkaa näyttää, eli HK1</div>
<div style="text-align: left;">
- terveenä pysyminen</div>
<div style="text-align: left;">
- arkikäytös ja remmikäytös kuntoon</div>
<div style="text-align: left;">
- paljon uimista</div>
<div style="text-align: left;">
- vetohommia pyörän kanssa </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-1brHjWYW4EWKly-39lG_BGW9Cmddv8NQ08Y1yslwp7DIA0MtQ0JGjzk5ovUW0C51SlWf9aYudli72ifyLEU-tPVldkJK83r1hUsAE236eefAnt2PHjqSk_q3aB-dMbFzaOYjYEEDA18/s1600/WhatsApp+Image+2017-12-07+at+15.09.28+%25281%2529.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-1brHjWYW4EWKly-39lG_BGW9Cmddv8NQ08Y1yslwp7DIA0MtQ0JGjzk5ovUW0C51SlWf9aYudli72ifyLEU-tPVldkJK83r1hUsAE236eefAnt2PHjqSk_q3aB-dMbFzaOYjYEEDA18/s640/WhatsApp+Image+2017-12-07+at+15.09.28+%25281%2529.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b>Unski</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
<b>Rallytoko</b></div>
<div style="text-align: left;">
-<strike> kisaamaan avoimeen luokkaan</strike><span style="color: red;"><b> (EDIT: Unski aloittikin kisaamaan avoimessa jo 2017 puolella ja sai ekan hyväksytyn tuloksensa 30.12 olleista kisoista! <3)</b></span></div>
<div style="text-align: left;">
- RTK2</div>
<div style="text-align: left;">
- treenata Unskulle sopivaan tahtiin, ilman paineita</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
- terveenä ja hyvässä kunnossa pysyminen</div>
<div style="text-align: left;">
- vielä kiltimmäksi muuttuminen (joo nii varmaa t. unski) </div>
<div style="text-align: left;">
- arkikäytökseen satsaaminen</div>
<div style="text-align: left;">
- remmikäytös kuntoon</div>
<div style="text-align: left;">
- tee edes kerran verijälki! </div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1o73wW0r830umg7NpFqgOq2cYkaAW39NX6025OAMILma_C5FDF0trcqZDTfAj8mhlIZ9CZP9VyJ-iifogCm4FbkCwSk3CjeKiJV4-M425Pgk-O3YoGyD0ywr1Xnn0R7cU5d1WbRdV4RI/s1600/WhatsApp+Image+2017-12-07+at+15.09.29.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1o73wW0r830umg7NpFqgOq2cYkaAW39NX6025OAMILma_C5FDF0trcqZDTfAj8mhlIZ9CZP9VyJ-iifogCm4FbkCwSk3CjeKiJV4-M425Pgk-O3YoGyD0ywr1Xnn0R7cU5d1WbRdV4RI/s640/WhatsApp+Image+2017-12-07+at+15.09.29.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b>Eetu</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
<b>Rallytoko</b></div>
<div style="text-align: left;">
- <strike>RTK2</strike> <b><span style="color: red;">(EDIT: Eetu ehti saada vielä RTK2 tunnuksen vuoden 2017 puolella 30.12 olleista kisoista ja oikeuden voittajaluokkaan!! <3) </span></b></div>
<div style="text-align: left;">
- voittajan liikkeiden treenaaminen</div>
<div style="text-align: left;">
- voittajassa kisaaminen, RTK3</div>
<div style="text-align: left;">
- jos millään onnistuu, niin corgien rotumestaruuksissa kisaaminen</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
- terveenä ja hyvässä kunnossa pysyminen, tahdin pitäminen sopivana</div>
<div style="text-align: left;">
- kaikki päätökset ensisijasesti Eetua ajatellen ja mikä on sille parasta</div>
<div style="text-align: left;">
- paljon uimista</div>
<div style="text-align: left;">
- laatuaikaa ja pelkkää lempee ja rakkautta pienen kultapossun kanssa<3 </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRT9wn3_REZ69ECk57ODNaSCCk5Qs5f5OBM4BMxyb1BXWVFqaFDg-VroOsziPv7IzE9J_pUuaq7HL5UghulQ4HF839sFeTOzmPbDRDhwrCUA9dh7lb9b4E7PiBSV72JvIlkL15CvTX0Yo/s1600/WhatsApp+Image+2017-12-04+at+23.08.17.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRT9wn3_REZ69ECk57ODNaSCCk5Qs5f5OBM4BMxyb1BXWVFqaFDg-VroOsziPv7IzE9J_pUuaq7HL5UghulQ4HF839sFeTOzmPbDRDhwrCUA9dh7lb9b4E7PiBSV72JvIlkL15CvTX0Yo/s640/WhatsApp+Image+2017-12-04+at+23.08.17.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Minä ja me </b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
- muistaa edelleen rakastaa sitä mitä tekee, oli se sitten treenikentällä, kisoissa tai töissä</div>
<div style="text-align: left;">
- jos tuntuu edelleen hyvältä viettää joka viikonloppu kisoissa, niin sitten anna mennä vaan! </div>
<div style="text-align: left;">
- vaalia ja rakastaa niin näitä kolmea koiraa kuin yhtä tärkeimmistä eli autoa</div>
<div style="text-align: left;">
- muistaa "puristaa" kaikki irti mitä näistä koirista saa, koska ne on kaikki mahtavia omalla tavallaan ja täällä vain kerran, joten tee niiden kanssa niin pitkään kun voit </div>
<div style="text-align: left;">
- kesällä reissaamista koirien kanssa tapahtumissa, kisoissa ja mökeillä</div>
<div style="text-align: left;">
- yrittää panostaa siihen arkikäytökseen ja remmikäytökseen</div>
<div style="text-align: left;">
- jos rahatilanne nousee taivaisiin, niin saada autoon veräjän </div>
<div style="text-align: left;">
- jos rahatilanne nousee taivaisiin, niin miettiä Unto tatuointia</div>
<div style="text-align: left;">
- muistaa kiittää aina kaikkia, jotka auttaa koirien kanssa kun oon kiireinen töissä</div>
<div style="text-align: left;">
- tasapainottaa niin ura kuin harrastaminen </div>
<div style="text-align: left;">
- saada koirille rooleja kameran eteen (ainakin Unski on tällä tietoa menossa helmikuussa neljänteen leffaansa!)</div>
<div style="text-align: left;">
- olla omaan aikatauluun sopivasti aktiivinen seuralainen sekä rotuharrastaja-aktiivinen, etenkin corgiporukassa vielä kun voin<br />
<br />
Toivotaan että ensi vuodesta tulee yhtä hyvä vuosi kuin tästäkin. Kyllä sitä huomaa miten ehdollistunut on vieläkin itse siihen, että vuoden vaihtuminen on kuin jonkun aikakauden päätös. Oon kriiseillyt vaikka kuinka pitkään jo siitä, miten tukossa loppuvuoden kokeet ovat ja miten kisasuunnitelmat menevät siksi ihan uusiksi, kun kokeet menee täyteen minuutissa ja ei auta enää mikään jos et oo muistanut ilmota samana yönä kun vuorokausi vaihtuu. Kaveri onneksi sanoi fiksusti, että ei se vuoden vaihtuminen oo mikää iso asia. Ja siitä jäinkin miettimään, että ei se itseasiassa ole. Toki me jäädään ehkä korkeintaan parin viikon kisatauolle, enitään kolmen viikon tauolle mutta siinä se on. Tammikuun ja helmikuun kisakalenteri on aikalailla raksittu ylös ja kisoja saa juosta kyllä ihan joka viikonlopun jos rahat riittää! Vaikka meillä ei olisikaan toivottuja titteleitä kun pian vuosi vaihtuu, niin puuttuvat tulokset haetaan sitten heti ensi vuonna ja jatketaan siitä :) Ensi viikolla suunnataan joululomalle Jämsään ja viimeistään silloin treenitahti varmaan hiljenee hetkeksi, ellei päästä hyviin diileihin entisen kotipaikkakunnan treenihallien kanssa ja pystytä käymään siellä treenaamassa.<br />
<br />
Ylipäätään tuntuu kyllä hurjalta, että niin ne mun koirat vaan vanhenee vuosi vuodelta. Joskus niin odotin tätä päivää, että kaikki olisi aikuisia ja ei enää niin henkisesti keskeneräisiä junioreita. Tosin se taisi olla silloin kun Vekki oli vuotias, Unto varmaan kolme vuotias ja Eetu ehkä 5-6-vuotias, että aika eri homma :D Nyt mulla on jo 4v, 6v ja 8v koirat. Ehkä tännekin täytyy nyt tunnustaa, että vaikka pentukuumetta ei vielä olekaan, niin joitakin katseita on suunnattu kuitenkin tulevaisuuteen tiedostaen se, että joskus se seuraava harrastuskoirakin on otettava kotiin kasvamaan. Mutta siihen saakka kuitenkin täysillä näiden rakkaiden jäbien kanssa :) </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
melkkuhttp://www.blogger.com/profile/10349626597933413066noreply@blogger.com0