16 lokakuuta 2014

voi minun rakas

Tämä on ollut yksi epäonnen vuosi Eetun kanssa. Vielä eilen iltalenkillä hymyilin katsoessani Eetua: se juoksi muiden kanssa ja jaksoi hyvin. Kotipihassa avasin takaoven ja päästin Vekin ja Unton ulos. Olin nostamassa Eetua kun se päättikin yrittää itse hypätä ulos, ponkaisi ja laskeutui hieman tärähtäen maahan. Samalla sekunilla alkoi koiran korvia viiltävä kiljuminen ja kolmella jalalla pomppiminen. Vasenta takajalkaa piti visusti ilmassa ja tunnustellessa jalka ei antanut yhtään vastaan, vaan oli melko veltto. Epäilimme sen menneen sijoiltaan ja päivystyksessä eläinlääkäri sanoi että kannattaa tulla näyttämään. Kello oli päälle 21.00 ja olin juuri muutaman tunnin sisään tullut Jyväskylästä, jonne siis lähdimme ajamaan. Automatkalla ehdimme kuitenkin todeta, että Eetu on ollut viime aikoina paljon parempi ja reippaampi. Se ei ole enää aamuisin kankea.

Eläinlääkärissä koira rauhoitettiin ja otettiin röntken. Tätä ennen lääkäri epäili polven menneen ja sanoi sen olevan turvonnut, mutta vertasi vielä toiseen polveen ja hölmistyneenä totesi "ei tämä olekaan turvonnut, täällä on vain näin hyvät lihakset". Jalassa todettiin venähdys, ei onneksi mitään sen pahempaa. Eetulle määrättiin lyhyeksi ajaksi kova kipulääkitys ja 1-2 viikkoa lepoa. Ihan kuin tämä ei riittäisi, niin koiran suuhun kurkatessa paljastui siltä tuore katkennut hammas. Eli hammaslääkärireissu on jo merkitty kalenteriin, tiedossa luultavasti hampaan poisto. Jo heräteaineen saatuaan Eetu käveli jo neljällä raajalla ja jo tänään se käytti jalkaa vain hieman varovaisemmin. Säikähdyksellä selvittiin taas, mutta kyllä tämä taas paskalta tuntuu. Onneksi ehdimme nauttia viikon muiden koirien kanssa juoksemisesta, leikkimisestä ja treenaamisesta. Nyt hellitetään taas vähän aikaa.

Voisin omasta mielenkiinnostani kirjoittaa ylös apukeinot, jotka meillä on tällä hetkellä käytössä koiran hyvinvoinnin tueksi

Jo vuotiaana Eetun päivittäiseen ravintoon tuli klassinen lohiöljy ja ensimmäisten luustokuvien jälkeen nivelien hyvinvointia tukeva täydennysravinne Cartivet ja sen jälkeen tätä parempi rasvahappovalmiste Doils. Cartivetin käytön lopetimme vuoden sisään, kun tilalle tulivat glukosamiini Atrtyl, joka poistaa kipua ja parantaa nivelten liikkuvuutta. Eetu on syönyt jonkin aikaa päivittäin myös Jahti&Vahti Nivelravinnetta, joka tukee nivelten toimintaa. Lisäksi äiti on ottanut kokeiluun syöttää Biofarmin MSM jauhetta, eli metyylisulfonyylimetaania. Eli päivittäin se saa neljää (Doils, Artryl, MSM, lohiöljy). Kerran kuukaudessa annetaan, pitkäkestoinen ja pitkän varoajan omaava Trocoxil kipulääkkeenä. Trocoxilissa on pidettävä puolen vuoden välein tauko, jonka aikana kipulääkkeet määrännyt lääkäri suositteli tilanteen mukaan harkitsemaan kipulääkettä pistoksena. Eetulla on pian viimeinen lääke ennen taukoa jäljellä, sen jälkeen katsotaan mikä on tilanne. Eetu menee myös pian eläinlääkärille verikokeisiin, jossa katsotaan vaikuttavatko kipulääkkeet maksa- ja munuaisarvoihin.

Lääkityksen ja ravinnelisien lisäksi tietenkin ylläpidetään fyysisestä kunnosta huolta. Eetua ei edelleenkään enää rasiteta liian paljon, tietenkin normaalin koiran tavoin se saa juosta muiden koirien kanssa, rymytä metsässä ja uida. Paha on sellainen hektinen, kovia vauhdinmuutoksia ja tärähdyksiä sisältävä rasite, joten jos sellaista on tiedossa (esim. vauhdikasta koiraleikkiseuraa) niin koira lämmitellään ennen rasitusta, jotta sen nivelneste alkaa lämpenemään kunnolla ja hoitamaan tehtäväänsä. Back on Track-loimi on ollut suuri apu, sitä pidetään päällä välillä kun lämmitellään ja kotona kun palaudutaan rasituksesta. Eetu ei ole enää ollut kankea rasituksen jälkeen, kun se on saanut nukkua yön loimi päällä. Liikunnan puolesta edelleen monipuolista liikutaa, äiti käyttää talvikaudella koiria uimassa koirauimalassa ja kesäisinhän Eetu rakastaa uimista :) Hieroja käy säännöllisin ajoin, viikon päästä Eetu menee ensimmäistä kertaa ostopaatille, jonka uskon olevan vieläkin parempi vaihtoehto kuin fyssari. Uskon että nivelien hoito on tärkeämpää kuin lihasten hoito etenkin nyt, kun Eetu ei enää harrasta ja mene sen takia jumiin. Ortopedille on suunnitelmana mennä hakemaan mielipide. Eilisen eläinlääkärin hoitajan mukaan lonkkaproteesi olisi seuraava askel, mutta se ei ole meille vaihtoehto. Onneksi sitä ei tarvitse harkita, koska Eetu on pysynyt hyvin kunnossa, etenkin nyt kun tämä alkaa omistajillekin olla tutumpaa ja tiedetään koiran rajat. Toivotaan että tämä oli vain yksi takaisku nyt ja kohta taas helpottaa, ainakin minulla on toiveikkaampi olo kun Eetu on ollut huomattavasti paremmassa kunnossa ja jaksaa enemmän!

 Rahaa on palanut, kyyneliä on valunut pitkin poskia ja viimeksi eilen soimasin itseäni siitä etten ansaitse omistaa koiraa, kun taas olemme matkalla kohti eläinlääkäriä. Onneksi ehdin nähdä tämän, maailman onnellisimman pienen koiran ilmeen kun menimme treenikentälle ja ilmoitin että nyt tehdään koira hommia. Eetu nouti minulle ihan liian suurta noutokapulaa, mutta se oli niin iloinen että minulta meinasi valua onnen kyynel. Eetu on rakkain <3





































Muokattu sunnuntaina 19.10: tosiaan Eetu ei syö Jahti&Vahti Nivelravinnetta, vaan se on Unskille. Unski söi tätä ennen Cartivetia, mutta huomattiin että J&V vastaava tuote on parempilaatuinen. Tällä hetkellä Unski on tosin myös tauolla nivelravinteesta, koska se syö MSM jauhetta Eetun tapaan

Ei kommentteja: