tokon kisaavien treeni ja semmosta

Kesän loputtua toivoin, että syksystä tulisi aktiivinen koirarintamalla, jotta pimeistä illoista ja koleista päivistä tulisi muutakin kuin lyhyempiä olohuonetreenejä ja sisällä istuskelua. Yleensä meillä treenitahti hiipuu talvea kohti, mutta mitä vielä: nyt meille on tulossa kovin tapahtumatäyteinen loppuvuosi! Kuten mainittu, niin itse koulutan tokoa Pohjois-Karjalan Noutajayhdistyksellä ja näin päästiin kisaavien treeneihin mukaan. Oman seuran agilityjaoston kokouksessa kävi hassusti ja minusta tuli tämän vuoden pentuagilityn vastuuvetäjä, eli olen vastuussa koko kurssista! Viime vuonnahan minä ja Vekki käytiin sama kurssi, saatiin tosi hyvä pohja lajille ja oon tosi otettu, että minua ehdotettiin hommaan saatesanoilla "kun sulla on Vekkikin ihan älyttömän hyvässä vaiheessa nyt!". Agilitya vielä vähän aikaa pari kertaa viikossa, ainakin Jenna Caloanderin valmennus marraskuulle ja toivonmukaan vielä jotakin!

Mutta sitten, paljonko epäonnea voi mahtua taas koirien terveyteen liittyen? Kotona Eetulla kaikkien muiden vaivojen ohella oli flunssaa, mutta tähänkin talouteen tuli vajaa viikko sitten raajapotilas. Oltiin juoksuttamassa koiria, kaikki oli ok mutta autolle päästessä Vekin antura valui verta. Nyt ollaan oltu keskiviikosta asti lyhyellä hihnalenkityksellä, ihmeen hyvin koiran pää on kestänyt levon ja ah-niin-ihanan kaulurin käytön.

Ardienten leiri, sisarukset Turbo, Devi, Autsi ja Vekki

 Nyt tuntuu että aivot lyö niin rankasti tyhjää, että laitetaas tiivistettynä meiän viimesimmät treenit kera randomien kuvien;

Ennen kisaavien treenejä vedin arkitokon, johon Unto pääsi osallistumaan kanssa. Otin teemaksi häiriöt, eli tehtiin mm. seuraamista, luoksetuloa ja jääviä tavaravuoren ylitse jonka olin tuonut kotoa. Kentälle levitin meidän leluja, ruokakuppeja ja treenitavaroita, joita koirat ei saaneet noteerata. Hauskaa miten Unski meni ensin halpaan kokoajan, teki mieli sanoa että anteeksi eläin ne tavarat on nimenomaan meidän kotoa, ei pitäis olla kovin ihmeellistä. Tokoa tuon kanssa on aika turha enää tehdä, hyväksyin surutta vinot perusasennot enkä todellakaan jaksanut enää nipottaa, kunhan oli kuulolla!

Kisaavien toko, kouluttajana Tiia Grönholm 
Vekin antura oli vasta vähän aikaa sitten ottanut osumaa, joten meinasin olla menemättä treeneihin. Soitin kuitenkin puhelun ja mulle sanottiin että mene ihmeessä, mutta tee jotakin rauhallisempaa. Treenit alkoi kouluttajan jutustelulla, saatiin laput joissa oli listattu asiat joita Tiia haluaa meidän omatoimisesti treenaavan kuten liikkeiden välit, takapään käyttö tai koiran palkkaaminen ilman lelua. Kaikki paperilla oli aika peruskauraa, mutta ehdottomasti liikkeiden välejä täytyy alkaa treenaamaan. Takapään käytöstä uutena oli kahdeksikko peruuttaen jalkojen välissä, sitä ollaan nyt tehty! Tiia tsekkasi yksitellen jokaiselta toivomansa liikkeet, itse otin jäävät ja luoksetulon loppuperusasennon. Itsenäisesti tehtiin odotellessa takapään käyttöä, perusasentoon tulemista siten että pidin käsiäni erikoisissa asennoissa, jolla testattiin onko koira kiinni ohjaajan käsissä tai yläkropassa. Ajattelin että Vekki ois ollu, mutta ei se noteerannut mun outoja käsiä ollenkaan! Koitin palkata sitä lähinnä nameilla jottei leikkiessä antura sanoisi pahaa, mutta Vekki sanoi TYLSÄÄ ja tyrkytti mulle hihnaansa ja juomakuppiaan, leikittiin sitten tyhjällä muovirasialla ja se oli koirasta ehkä paras esine ikinä. Oonko sanonu että rakastan tota koiraa?  Tiian kanssa aloitettiin kertomalla perusfaktat ja sitten hommiin. Maahanmenosta aloittettiin, mutta Vekki tarjosi ankaran seisomistreenin ansiosta seisomista tai istumista. Totesin "oho mitäpä hommaat"ja otin uudelleen, kun ei toisellakaan kerralla mennyt niin kunnon avun kanssa. Tiia totesi vieressä että hyvä just noin ja tällä toistolla teki älyttömän hyvän maahanmenon. Olin valitellut alkuun että se on hidas, mutta Tiia sano että oli tosi hyvä. Treeni on auttanut siis, mutta edelleen Vekillä täytyy olla oikee mielentila tai tekee vanhalla hitaammalla kaavalla. Seisomisessa halusin mielipiteen miltä se näyttää, kuulemma kympin arvoinen, vohoo! Luoksetulon peruasennossa Vekki siis tulee hyvin sivulle, mutta kun katson sitä niin se korjaa. En ole sitten tiennyt onko se vinossa vai miksi parantaa, mutta tähän saatiin vastaus: se on niin kiinni sivun harjoittelussa, että mun katseesta (ja pienestä kropan kääntymisestä) kuuliaisena koittaa heti parantaa tiiviimmäksi. Eli ratkaisuna lopetan vain katsomasta sitä. Saatiin jo hyviä vinkkejä, seuruusta Tiia sano että aika keulimista ja sitä se olikin.

Agilityt
 ollaan tehty itsenäisesti ja jatkokurssilla perusohjausksia (ainakin takaaleikkaus, takaakierto, niisto) rimojen ollessa 55cm - hyvin pysyy! Puomin ja A:n alastulolla 2on2offia häiriköitynä
sekä keppien ekaa väliä eri kulmista. Vekki joutui jakamaan jatkokurssinsa Unskin kanssa. Sattui tosi hyvä treenikokonaisuus tälle päivälle, sillä tehtiin 6 esteen radanpätkää jossa takaakiertoja, sekä keppejä ja kontaktin alastuloja. Unski sai suorittaa rataosuuden ja tehdä pari kertaa puomia, kun Vekki teki keppien ekaa väliä ja alastuloja sekä jotakin tokon ja temppuilun tapasta. Unski oli aika kuriton pieni kettu, mutta sillä oli hauskaa mikä pääasia! Oli vähän unohtunut tuo ohjaajan kuunteleminen agilityssa, oli paljon hauskempaa vaan rallatella oman mielen mukaan!

Näyttely
elämämme toiset ja toistaiseksi viimoset! Vekki aika hyvin huomas että okei nyt ollaan näissä hommissa. Sai kouluttajalta hyvää palautetta kuulemma erittäin kauniista liikkeistä ja seisomisessa molemmat kouluttajat sano että tämähän on kuin vanha tekijä. Ei ainakaan kehässä käyttäytymisestä pitäis jäädä arvostelu kiinni (kopkop), sillä seisomisessa Vekki osaa suunnilleen asetella itsensä, ei häiriköidy "tuomarin" kopeloinnista ja hampaatkin antaa tsekata ilman erillisiä ritulaajeja, senkun vieras käsi saa mennä suuhun. Ravissa ite muistan pitää katseen eteenpäin, niin Vekki luopuu heti katsekontaktista ja ravaa nätisti - heti sain hyvän tuntuman sopivasta vauhdista! Voin tunnustaa että melkein harmittaa, että käydään kehässä toivonmukaan vain kerran, kun tämä alkaa nyt sujua! Ei vaan, ei näyttelyt kiinnosta, mutta en meinaa millään uskoa kouluttajien kehuja niin hienosta wannabe näyttelykoirastani, vaikka käyttäytyyhän se kuin kultapoika!