Viehejuoksu Perjantaina valloitettiin uusi lajimuoto: viehejuoksu! Viehejuoksu on eniten vinttikoirille rakennettu harrastelaji, jossa koira pääsee jahtaamaan saalista ja toteuttamaan saalistusviettiään. Kuulin oman seuran vetävän näitä treenejä jonne olisivat kaikenlaiset koirat tervetulleita, joten ajattelin että miksipäs ei välillä tuollaista aivot narikkaan touhua. Matka treeneihin ei käynyt helposti: puhelimesta akku loppu, kirjoittamani ohjeet olivat lähinnä "jyrkkä mutka oikealle (älä käänny oikealle) ja seutu ihan tuntematonta. Takapenkillä Vekki kitisee uusi lämpötakki päällään, koska elämä on kurjaa. Corgit sattuivat sopivasti tulemaan kylään viikonlopuksi, joten Untokin pääsi mukaan. Vihdoin monen mutkan kautta päästiin treenialueelle ja VAU: peltoa silmän kantamattomiin, auringonlaskun värmäämä taivas ja tuhansia, tuhansia hanhia pellolla. Ei valittamista ja paha mieli katosi samantien. Vieheenä toimi iso viritelmä, jossa oli kehänarua, narua ja jokin jäniksen osa. Unto aloitti treenit. Viehe oli siitä tosi hurja, piti ihan ulvoa ja pelotella hökötystä pois. Kuitenkin liikkeelle lähtiessä alkoi viehe kiinnostaa ja Unski lähti juoksemaan sen perään, kuitenkin kokoajan hieman varuillaan jos viehe päättäisikin vaihtaa suuntaa ja tulla pienen ketun niskaan. Minua vain nauratti katsoa sitä menoa, mutta tuli Unski hienosti lopuksi haistelemaan viehettä ja jänistä. Vekistä viehe oli myös arveluttava, lähtöön koitin sitä hetsata ja ensimmäiset metrit se ampuikin vieheen perässä hyvin - kunnes totesi myös olevan parempi vain pöhistä keesi pystyssä ja perässä juosten. Treenienvetäjäkin sanoi että näytti ensin niin lupaavalta. Treenit väsyttivät koirat kuitenkin hyvin, sillä treenipaikka oli uusi, kaikki koirat olivat suuria vinttikoiria ja irlanninsusikoiria sekä ohitse meni vielä hevosia. Päästimme koirat juoksemaan vielä pellolle ja faaraokoira ja etenkin irlanninsusikoirat olivat Veestä ja Unskista jänniä. Koirat nukahtivat heti autoon.
 |
| PoKS Ry:n avoimet ovet, agilitynäytös (c) Satu Kokkonen |
Agility Lauantaina oli Sari Vähäniityn agilityvalmennus. Treenissä oli hyppyrata, jossa oli aika vaikeita kohtia. Ensimmäisessä setissä harjoiteltiin ihmisnuolta, jossa tällä kertaa Vekki hidastaessaan siirti hyvin painoa taakse ja jäi leikkimään ohjaavassa kädessä olevalla lelulla. Valmennuksen pähkinäksi koitui mutka putki, jonka jälkeen tuli kaksi estettä takaakiertona. Jos ohjaus levähti, niin koira oli takuuvarmasti viereisellä hypyllä. Tätäkin vaikeampi oli kuitenkin koota itsensä hyppyjen jälkeen olevalle suoralle, jossa toinen este oli rengas ja seuraava hyppy takaakiertona. Jäin auttamattomasti jälkeen, sillä varmistelin Vekin tulemisen edelliselle hypylle. Tähän jäätiin jummaamaan, sillä välillä Vekki tuli sikaillen renkaan välistä. Muistuteltiin ja toimi, mutta vauhdissa ei sitten ollenkaan. Toisella setillä sekä Sarin että mun yhteisestä ajatuksesta vaihdettiin renkaan tilalle hyppy. Jatkettiin mihin jäätiin ja mentiin rataa loppuun. Takaaleikkausta okserille, luulin että olisi ollut vaikea ja olin jo sanomassa että ei tehä, mutta sehän menikin. Lopussa omat jalat huusi jo hoosiannaa, kun Sari huusi että MENEMENEMENE OHJAA SE KOIRA TAKAAKIERTOON ja minä puristin viimeisetkin mehut itsestäni. Sari ylisti Vekkiä kivaksi koiraksi, kuulemma auspaissa on tosi paljon sellaisia joilla ei pysy pää kasassa tehdessään, mutta Vekillä pysyy ja se tulee tosi kiltisti ohjauksiin mukaan. Katotaan saanko valkkavideon blogiin asti!
Jatkoryhmän treeneissä tehtiin irtoamista sekä erikseen valssia ja persjättöä. Irtoamissuora oli meille erittäin helppo, joten tehtiin se kerran normaalisti, sitten siten että pyrin liikkumaan mahdollisimman vähän ja lopulta vielä distance tyylisesti, että seisoin aloillani ohjaten. Kaikki toimi pirun hyvin! Rakastan tuon koiran irtoamista, nytkin se ampui ja valikoi esteitä erittäin hyvin! <3 Persjätöt toimi, valssit taas oli niin rumia että ihan oksetti kun radalla niitä tein. Rengas toimi, saatiin Sarilta kotiläksyksi treenata sitä aina kun ollaan hallilla!
Näyttely (niin että mikä!?) Toinen lajivalloitus yhdelle viikonlopulle, sillä nämä olivat allekirjoittaneen elämän ensimmäiset näyttelytreenit koiran kanssa. Koiralle näyttelyhihna kaulaan ja harjoittelemaan. Mentiin kierroksia ravilla, tehtiin kolmioita, edestakaisia ja ympyrää. Ensin Vekki meinasi pistää laukaksi, mutta kun toisto toistolta näytin että tässä ei ole mitään jännenmpää kuin ravata, niin koira alkoi luopua kontaktista ja ravata nätisti. Oma vauhti oli vaikein määrittää, kun tottunut corgin kanssa menemään. Seisotukset meni hyvin, antoi kouluttajien tutkia itsensä ja hampaat hyvin. Sai kehuja lihaksistaan ja etenkin etuosasta! Kuulemma leikiten menee näyttelykäynti tällä menolla. Jos Jyväskylässä ei onnista, niin varasuunnitelmaksi on otettu seuraavan vuoden Ilomantsin näyttely
+ maanantain agilityssa tehtiin irtoamistreeniä, Vekki sai vähän humpuutella. Tärkeimpänä oli rimat 50cm, jotka pysyivät hyvin ja hyppytekniikka oli ok. Rengas maksina ja muurissa maksin palikka, Satun mukaan ponnisti erittäin hyvin ja erikoismainintana että rengas toimi, ei tullut kertaakaan välistä. Häiriötreeniä puomin alastulolla sekä keppejä (4kpl). Häiriötreenissä sain tehdä aikamoisia juttuja ja silti koira pysyi itsepintaisesti kontaktilla kuten kuuluu, hyvä! Kepeissä kokeilin tehdä ensin kuudella, sitten vaihdoin neljään ja tykkäsin Veen itsevarmuudesta enemmän jälkimmäisessä. Tällä siis jatketaan, kun keppien määrä on pienempi niin vauhti on parempi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti