26 elokuuta 2013

varsin hyvät treenit

Koirat vietti viikon kesäloman taas Jämsässä ja eilen nappasin ne kyytiini kohti Joensuuta. Viikko poikkesi taas varsin paljon normaalista arjesta koirien kanssa. Aamulla makasin sängyssä ja tuijotin vain kattoon, koska ei ollut ketään jota viedä ulos ja syytä siksi nousta aikaisin. Ensimmäinen viikko koulussakin oli varsin rento ja melkein tuskastuneena huokaisin, kun opettajat peruuttivat kilpaa tunteja, mikä tiesi lisää vapaa-aikaa. Ensimmäisenä sitä aina oli menossa kotiin ja tuntui melkein vääryydeltä ajaakin suoraan keskustaan käymään kaupoilla, mutta minkäs teet kun siellä kotonakaan ei ollut ketään odottamassa. Kyllä sitä osasi pyhittää aikaa sitten itselleenkin mm. vuokraamalla läjän leffoja, ostamalla mielettömän kasan herkkuja ja makaamalla koko päivän peiton alla. Illalla alkoi jo kuitenkin ahdistaa olla vain neljän seinän sisällä ja totesinkin poikaystävälle, että miten joku kykenee tämmöiseen. Seuraavan päivän istuinkin sitten naama kiinni kirjassa ja tietokoneessa tekemässä rästiin jääneitä koulutehtäviä ja hyvä etten loppuvaiheessa kiipeillyt seinillä, kun oli vain niin uuvuttavaa olla TEKEMÄTTÄ MITÄÄN

(c) Sirkku Kouki

Tänään sitten arvottiin mentäisiinkö mielummin tokoilemaan, aksailemaan vai peräti molempia. Ulkona oli kuitenkin sen verran kuuma, että hallin viileys ja hinku päästä aksaamaan veivät voiton. Treenilistalta ohjelmaan pääsivät persjättö, kepit ja Niinan treeneistä jääneet jutut. Alkuun sheippasin keppien ekaa väliä ja E oli tosi hieno! Palkkaussuunta pysyi kokoajan edessäpäin, jolloin E takaisin tullessaan pisti pakin päälle ja halusi kokoajan tarjota peruuttamista, mikä liikkis. Pystyin nopeasti vaikeuttamaan ja silti Eetu haki aina oikeaan väliin varmasti, jopa niihinkin joissa itse olin varma ettei se ikinä taipuisi. Tämä menee ehdottomasti jokaiseen omatoimitreeniin, koska tää tulee lisäämään varmasti meidän keppivarmuutta


Niinan treenistä harjoiteltavaksi jäi kohta 2-4, joihin haettiin tänään varmuutta. Nyt muistin itse pysyä liikkeessä ja luotin siihen, että koira tulee ohjaukseen mukaan. Otin vielä hyppyyn (5) takaakierron, jotta saataisiin varmuutta myös irrota kauemmaskin takaakiertoon. Kepit otin mukaan sitten, kun koko edeltävä osuus tuntui jo varmalta. Ekalla kerralla tulikin sitä perus Eetun keppiperkelettä ja rynnisti vain satunnaiseen väliin eikä keskittynyt yhtään. Tiukemmalla ohjauksella alkoikin sitten mennä taas miten kuuluukin. Persjättötreeniä varten käänsin 3 ja 4 hypyt samaan suuntaan 5 hypyn kanssa. Muuten mentiinkin samanlailla kuin tässä pätkässä. Koiran ollessa putkessa kiritin itse 3 hypyn kohdalle ja tein persjätön ennen 4 hyppyä. Toimi moitteettomasti, kun uskalsin taas luottaa van koiraan. Rima kopsahti muutamaan otteeseen, en tiedä menikö E hämilleen kun ei olla tehty persjättöä pitkään aikaan

Unskin kanssa tehtiin puomia, koska se on edelleen vähän epävarma. Ylös- ja alasmenoissa ei mitään, mutta keskellä vauhti hidastuu. Nyt hetsasin U:ta puomin edessä ja käskytin sitä, mutta pidin vielä kiinni. Päästäessä irti menikin hyvällä draivilla ja juoksi koko esteen, paitsi pysähtyi alastulolle. Tehtiin tästä vielä extrakivempi juttu, kun otettiin vieressä oleva mutkaputki mukaan, jolloin Unski sai aina kontaktilta vapautuksen jälkeen juosta suoraan putkeen ja sieltä taas puomille. Unski oli ihan liekeissä ja oli niin hauskaa! Ei jänskättänyt puomia enää ollenkaan, vaan juoksi aina varmasti päädystä toiseen. Yksittäisenä tehtiin myös pussia, jota ukuli ei olekaan tehnyt pitkään aikaan. Alkuun viskelin vain nameja pussin sisään "väärästä päästä" ja Unski juoksi kankaan läpi syömään ne. Toistojen kuluessa laskin aina hieman kangasta, jolloin se oli aina alempana Unskin tullessa takaisin. Pian tehtiinkin pussia ihan kokonaisena esteenä eikä ollut mitään ongelmaa. Samalla draivilla rynnisti sinne kuin putkeenkin! Keppien sisäänmenoa tehtiin myös muutama toisto samaan tyyliin kuin E:n kanssa. Ohjauskuvioina otettiin vielä Unskin kanssa persjättöä ensimmäistä kertaa, eikä ollut mitään ongelmaa

(c) Sirkku Kouki

Loppuun vielä molempien kanssa irtoamistreeninä eteenmeno. En ole kummallekaan pahemmin opettanut tätä, vaikka olisi hyödyllinen etenkin E:n kanssa. Kolmen hypyn suora, jonka taakse namialusta ja voin kertoa, ettei ollut todellakaan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Huomasin taas niin koirieni erot! Unskille näytin selkeästi alustan ja mentiin toiseen päähän. Vapautin eteenpäin ja Unski lähtikin suorilta kohti namialustaa. Viimeisen hypyn jälkeen se alkoikin kiihkeästi etsiä jotakin ja aivoissa selvästi raksutti ("hmmm mulla oli ihan varmaan joku juttu täällä, en vaan millään muista mikä se oli"), mutta se ei vain hoksannut namialustaa. Alusta oli kuitenkin ehkä metrin päässä koiran naamasta, mutta silti koira ei havainnut sitä. Menin sitten näyttämään alustan sille ja heti "löytäessään" alustan Unskin ilme kirkastuikin ja ilme oli sellainen "HEI tätä mä taisinkin ettiä 8D8D" Juuri tuollainen hajamielinen toope se on välillä! Tehtiin näitä sitten muutama toisto ja viimeisillä otettiin putkikin mukaan. Alkoi se alustakin vetää koiraa paremmin puoleensa ja hyvin irtosi. Eetun kanssa olikin omat ongelmansa. Näyttäessäni namialustan sille ja jatkaessa matkaa se veti kierrokset ihan tappiin ja vinkaisi hysteerisenä. Vaikka alusta veti sitä niin kovasti, niin ei siltikään tahtonut alkuun irrota ollenkaan etenemään itse. Saan syyttää tästä vain itseäni, koska ei olla tehty tällaista tarpeeksi. Heti ensimmäisen hypyn jälkeen koira oli kääntymässä mua kohti ja kysyi ohjeita. Helpotin sitten ja otin kahdella hypyllä, jolloin targetti imi koiran paremmin. Sitten E saikin juonen päästä kiinni ja irtosi putkenkin kautta hyvin itse palkalle asti, vaikka jäin taakse. Tätä ehdottomasti treenilistaan!

Varsin hyvät treenit siis ja saatiin monta juttua treenilistalta käytäntöön. Loppuviikko sitten vain tokoillaan ja Eetulla on keskiviikkona hieroja. Viikonloppuna on taas kaksipäiväiset kisat ja nälkäinen nollajahti jatkuu!

Ei kommentteja: