Ei ole helppoa tämmöisellä lyhytraajaisella maksamakkaralla, kun voisihan sitä ihan hyvin tallata vain sen mukavan korttelilenkin leppoisasti köpötellen joka päivä ja olla tyytyväinen - mutta kun ehei! Siihen tarkoitukseen sohvatyyny käy vallan mainiosti tai vaihtoehtoisesti vaikka mäyräkoira, niin kulkee vielä mukavasti kädessäkin. Meillä ollaan kunnostauduttu niin monen lajin suhteen, että tylsää ei ole ollut. Viimeisimpänä yksi Eetun suosikkilajeista: haku. Eetun kanssa ollaan tehty PK-puolen juttuja jo monta vuotta, mutta vähemmällehän ne ovat nyt jääneet. Lähdettiin kuitenkin Sirkun ja Susun sekä toisen koirakon kanssa vetämään hakutreenit. Sovittiin että kokeilisin myös Unskin kanssa, kun se kuitenkin oli pakko ottaa mukaan. Alkuvalmisteluiden jälkeen hain U:n autosta ja mentiin alueelle, jossa sovittiin että Unskille tehdään kaksi pakoa. Olin vähän epäileväinen siitä, miten pikkukettu hommaan syttyy, koska oli vasta aamupäivä ja koirat eivät olleet päässeet vielä lenkille. Uskoin enemmän siihen, että U lähtee juoksemaan omia polkuja metikköön tai viitaa muutenkin kintaalla koko hommaan - mutta mitäpä vielä! Molemmat ukot lähtivät keskialueelta juoksemaan eri suuntiin metsään ja samalla innostivat Unskia. Ukoille olin antanut ruokapurkit, jossa on kissanruokaa. Unski alkoi samantien nykiä ukkojen perään ja ensimmäisen ukon kyykistyttyä äkkiä alas päästin U:n perään. Juoksi suoraan ukon luokse ja oli hirveän onnellinen kun sai ruokaa ja kehuja. Lähdettiin samantien etsimään toinen ukko, joka oli valmiiksi kyyristynyt piiloon vähän matkan päähän. Jotain ehkä kertoo se, että otteeni lipsahti vahingossa koirasta jo ennen lähetystä, koska sillä oli niin kova kiire metsään toisen perään ja nykäisi oikein kunnolla. Ihan mieletön draivi kokoajan päällä, olin niin ylpee Unniomenasta!
Eetun kanssa ei olla hakuiltu ikuisuuteen kunnolla, joten tehtiin mielikuvaharjoituksia. Kaksi ukkoa, joiden lähdön E näki. En tiedä johtuiko siitä, että Eetu oli viimeinen treenattava koira vai siitä, että U oli päässyt tekemään ennen sitä mutta tyyppi oli vähän kuutamolla. Ei syttynyt heti yhtään katsomaan ukkojen perään, vaikka nämä huhuilivat koiraa nimeltä. Päässä kyllä selvästi raksutti ja yritti tajuta, että mitä ollaan tekemässä. Hetkeksi käänsin koiran katsomaan muualle ja sitten palattiin keskialueelle samaan kohtaan. Lähetin ensin helpompaan suuntaan (näki paremmin maastoon) ja sinne E lähtikin hyvin. Ei mennyt ihan suorilta, vaan pienen kaarroksen kautta mikä kertoo siitä että se oikeasti teki hommia eikä muistanut missä ukko on. Toinen ukko olikin vähän hankalampi ja siihen tarvittiin pieni ääniapu. Lähetin ukon suuntaan, mutta E jäi pörräämään vaan läheisyyteen selvästi pohtien että mitä sen pitäisi etsiä. Otin pois ja uuden ääniavun kanssa koira hoksasi heti mistä on kyse ja lähetyksen jälkeen ampui suoraan ukolle. Niin hieno! Lopuksi Unto pääsi vielä tekemään toiset samanlaiset paot, mutta hieman vaikeutettuna. Edelleen hetsasin ja ukot innostivat kävellessään pois, mutta sitten odotettiin hetki että ukot piiloutuivat kunnolla. Eikä se tuntunut pikkukoiralla missään: heti löysi molemmat ukot ensiyrityksellä! Oli kyllä niin makee mies, ettei mitään rajaa <3 Minun Unniomenasta tulikin PK-Unski. Toisaalta, kun olen miettinyt sopivia lajeja U:lle ja todennut ainakin ne lähtökohdat että se rakastaa juosta ja mennä maastossa, joten miksipä ei. Olin vain siinä kuvitelmassa, ettei sitä kiinnostaisi etsiä vieraita ihmisiä pusikosta saatika olla lähtemättä ihanien hajujen perään kesken hommien. Suunnitelmana oli käydä vielä uudelleen hakuilemassa lähiaikoina, sitä mielenkiinnolla odottaen :)
1-Tänään mentiin tuuraamaan "Tulevat tähdet"-agiryhmään. Ratapiirroksen sain etukäteen ja sitä katsoessa hiipi pieni jännitys: ei me tämmösiä osata! Vastahan me tultiin treenitauolta ja nyt pitäisi taipua jo vaikka mihin, mutta onneksi motivaatiosta ja halusta oppia ei ole pulaa. Jokainen koira treenasi n 10min ja opin varmaan enemmän asioita, mitä koko viime vuotena yhteensä. Alkuun sain heti vinkkejä sheipata keppien ensimmäistä väliä, jotta sinne hakeminen tulisi varmemmaksi. Tajusin myös miten paljon mun täytyy alkaa paneutua palkkaukseen, sillä kepeilläkin palkkaan välillä miten sattuu, vaikka aina tulisi palkata eteenpäin ja maahan. Eetu on todellisuudessa kepeillä vielä aika kiinni mun kädessä, eikä se osaisi lähteä hakemaan niitä esim. radassa olevasta kulmasta. Treenien aikana tuli myös tämä prkleen ikuinen ongelma: mun paimentaminen. Kouluttajan selittäessä laitoin sen ensin maahan ja siinä pysyi, pari väyväytä saattoi tulla. Kuitenkin heti kun liikuin itse ja kokeilin ohjauskuviota, niin nousi ja tuli siihen iholle komentamaan. MÄ EN TAJUA miksi en puuttunut siihen, koska treeneissäkin puutun. Ei koiran kuulu tulla sorkkimaan siihen, vaan odottaa siihen asti että taas jatketaan. Meen yleensä uuden kouluttajan treeneissä ekoja kertoja lukkoon, enkä jotenkin kehtaa komentaa sitä koiraa kunnolla. Jotenkin tiesin, että en saa sitä helpolla rauhoittumaan siihen maahan enkä kehannut sitten odotuttaa kouluttajaa vaan annoin koiran säheltää siinä keskellä, öö? Itse treeniosuus meni kuitenkin odettua paremmin ja etenkin ne lähdöt! Jätin sen lähtöön rauhassa, uusien ennakointirutiinien avulla eikä kertaakaan sikaillut. Odotti kunnolla lupaa niinkuin kuuluukin, tosi hyvä. Esteillä me ei päästy kuin 1-5 saakka, mutta se riitti mainiosti. Sillä tuossa 2-4 kohdassa riittikin sitä hinkattavaa. Pitää muistaa että oman liikkumisen tulisi olla jatkuvaa, nytkin jäin useasti kahdeksi sekuniksi odottamaan koiraa putkesta ja vasta sitten liikuin. Pitää opetella painamaan katse alas niin näkee sekä koiran että seuraavan esteen samalla kun ohjaa. Omatoimitreeniin menee niin päällejuoksut sun muut, mitä ei hyvänen aika varmaan ikinä olla virallisesti treenattu. Mainittakoon vielä ettei yksikään rima tänään pudonnut, mikä on aika huikeaa koska yleensä mun säheltäessä E räiskii rimoja ihan surutta. Lopssa kouluttaja vielä totesi että hyvä on ja koira on nopee, minun rallicorgi taas ei paukkuja pahemmin säästellyt
Temppuiltukin on! Ostin E:lle sellaisen pikkulasten rengaspelin, jossa muovisia renkaita laitetaan suuruusjärjestyksessä semmosesta kepistä läpi. Tätä näkee aika paljon koirien temppuvideoilla nykyään. No, peli maksoi 12€ ja päätin, että tuolla hinnalla en tosiaan jätä sitä kaappiin lojumaan vaan siitä tulee meidän uusi temppuprojekti. Ei ihan helppoa ollutkaan, kun Eetu ei juurikaan tuollaista "aseta esine X paikkaan Y"-treeniä ennen tehnyt. Sen oli tosi vaikea ymmärtää, että esinettä ei palauteta minulle vaan kohdistetaan siihen jalustaan. Olin itsekin vähän kujalla, miten lähtisin koko temppua opettamaan. Takaperinketjutuksella (E:n piti nostaa rengas pois jalustasta) ei päästy etenemään, koska on kuitenkin ihan eri asia sitten palauttaa rengas sihen. Nyt ollaan edetty siihen, että E osaa rengas suussaan tulla ihan liki jalustaa ja välillä pudottaa sen siitä läpi. Unskin kanssa ollaan tehty läpimurto: se noutaa! E: tehdessä rengastemppua sai U sen jälkeen sheipata yhden renkaan nostamista maasta. Tämä oli siitä jopa hauskaa, joten ollaan edetty jo pidemmälle. Eilen tehtiin läpimurto, kun heitin renkaan (sen jälkeen myös villasukkaa ja palloa) vähän matkan päähän ja U kävi sen hakemassa ja palautti eteeni. Jee, oodi sheippaamiselle ja naksuttimelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti