<3
Viikonloppuna olikin jännät paikat, kun startattiin kaksipäiväisissä kisoissa neljän startin verran. Tulostavoitteita ei juuri asetettu, vaikka ajatus peräti kakkosiin noususta kutkuttikin takaraivossa. Kuten ollaan kuitenkin jo huomattu, niin niiden nollien saaminen ei ole yksinkertaista, koska siellä radalla tapahtuu kaikenlaista - kuten tälläkin kertaa. Eka kisapäivä starttasi lauantaina Itä-Helsingin Agilityharrastajien kisoissa. Tuomari(harjoittelijana?) toimi Jari Suomalainen
Eka rata näytti juuri meille tehdyltä, eli oikein passelilta. Puomilta vapautin sen pois jo ennen pysähdystä, jotta saisin sen linjattua oikein seuraavalle hypylle. Olisin voinut tietty jättää sen kontaktille ja ottaa etumatkaa, mutta uskoin että silloin rima kopsuisi, kun koira alkaisi kirittämään. Tällaista ei saisi kyllä tehdä, aijai. Kepit päätin vetää taas varman päälle, koska muiden suorituksia katsoessa huomasin, ettei kulma ollutkaan ihan niin helppo hahmottaa. Otin E:n kunnolla hallintaan ja näin saatiinkin kepit puhtaasti. LUVA kiilui jo silmissä, mutta mitä tapahtuukaan tokavikalla esteellä eli renkaalla: Eetu ei ponnista juuri lainkaan, vaan törmää päin renkaaseen joka hajoaa kahtia. Vieläpä viimeisen hypyn teki tämän episodin jälkeen puhtaasti. Eli tuloksena 5 ja 3.sija. Päätin että voin joko jäädä jossittelemaan asiaa ("se olisi voinut olla nolla") tai antaa vain olla, koska jossittelu ei hyödytä mitään. Pääasia että kaikki toimi miten pitikin. Niimpä lähdettiin hyvillä mielin seuraavalle radalle. Palkinnoksi saatiin kisalahjakortti, joten täytyy näköjään uudestaakin lähteä Helsinkiin kisaamaan
Toista rataa rakentaessa ratatyöntekijät kantoivat sitten keskelle rata-aluetta pöydän. Ohjaajat alkoivat kerääntyä hämmentyneinä radan ympärille, jonka jälkeen kuuluttaja totesi, että kyllä vain: pöytä on tullut jäädäkseen. Tämä rata ei mennytkään enää niin mutkattomasti kuin ensimmäinen. Näköjään annan koiran sikailla lähdössä. Olisi pitänyt blokata tuo alun putki paremmin, kun näköjään se veti koiraa aika paljon. Alku ei mennyt ihan kuin suunnitelmissa, joten putkella oli aikamoista säätöä ja kalastelua. Keinun jälkeisillä hypyillä pohdin vaihdanko puolta koiran ollessa kontaktilla ja suunnittelin jopa persjättöä tai valssia, mutta totesin ettei olla tehty sellaista tarpeeksi, jotta se voisi toimia kisoissa. Niimpä takaaleikkasin, mutta E menikin koko hypyn ohitse, jonka jälkeen olikin pientä säätöä saada se taas ohjauksen alle. Tämän jälkeisen hypyn rima sekä renkaan jälkeisen hypyn rimat sanoivatkin sitten kops, sekä muurin palikka putosi. Ihmeen hyvin meni kepeille, kun jäi hypyn jälkeen kysymään ja hätiköidysti sen sinne ohjaan
Lauantai iltana annoin koirille pakasteluut siksi aikaa, kun lähdimme itse Linnanmäelle. Eetulle tämä luu ei sitten sopinutkaan, sillä koiran maha oli sekaisin koko loppuillan ja seuraavan aamunkin. Unski taas alkoi jostain syystä oksentamaan lauantaina ja päätti myös merkata sisälle, joten olimme varmasti aivan ihastuttavia vieraita. Koiratkin pääsivät päiväreissuun, kun menimme piknikille Seurasaareen. Unski oli aivan hämillään isoista Kanadanhanhista, joita saaressa tepasteli.
Sunnuntaina oli sitten kisareissun toinen päivä Purina-areenalla. Olen muuten huomannut miten tärkeitä harjoitusesteet ovat kisoissa meille. Lämppälenkistä huolimatta koira aukeaa vasta parhaiten, kun lämppään sitä vielä harjoitusesteellä esim. pyörimällä yhdellä hypyllä. Rimat pysyvät paljon paremmin ylhäällä, kun pääsen sitä verryttelemään hypylle. Kuitenkin, eka rata tuntui taas meille sopivalta ja toivoinkin että tämä olisi nyt se "meidän rata". Alussa meinasi tulla kiire, jolloin putken jälkeen suunnittelemani persjättö vaihtuikin (pakko?)valssiksi. Puomin ja hypyn jälkeisen putken päätin mennä vähän riskipelillä, koska suurinosa ohjaajista teki siinä esim. valssin blokatakseen toisen pään. Onneksi oma ohjaus toimikin, mutta hukkasin koiran ihan täysin tuossa kohdassa. Pyörin kuin hyrrä ja koira katsoo jaloissa, että mikä sulla nyt kestää. Kepit meni taas hyvin, jee! Kaksi rimaa taisi tipahtaa, joten tuloksena 10
Viimeinen rata oli kyllä kaikista starteista helpoin ja totesinkin, että jos siinä saadaan jotakin isompia ongelmia aikaiseksi niin johan on kumma. Kaksi rimaa saatiin alas, mutta muuten ihan ok. Kaikki menikin ihan hyvin siihen saakka, kun oltiin tulossa keinulle ja herra raivopäällä olikin sata lasissa. Tai en tiedä sata lasissa, mutta ei paljon keinulle jääty odottelemaan. Tietty olisin voinut ennakoida ja käskyttää vielä paremmin, mutta en tiedä olisiko auttanut. Kuitenkin, lentokeinu sieltä tuli ja radalta pois. Sitä en kyllä ymmärrä miksen stopannut sitä kontakteille kunnolla, vaan ihan tarkoituksellisesti jatkoin rataa ennen kunnollista stoppia. Ihmismieli on joskus kyllä outo, etenkin kisahöyryissä juostessaan.
Mitä jäi siis käteen? Oon tyytyväinen, että kaikilla starteilla vaadin sitä rauhoittumaan lähtöön. Muutamana kertana oli levoton eikä meinannut hennolla istua, mutta päätin että nyt en tästä jousta. Edelleen mulla on ihan liian hoppu vapauttaa se koira radalle, tämä pitää muistaa seuraavissa kisoissa. Toisaalta lähes kaikilla radoilla olisin voinut jättää sen lähtöön ja mennä itse edelle, mutta tiesin että silloin ne rimat kopsuu. Mutta tällä menolla meillä on kohta lentävät lähdöt!! Kontakteissa lipsuin itse, kun vapautin sen aina liian aikaisin. Mutta sitten varmaan meidän ennätykseen: 4/4 starttia ilman ainuttakaan keppivirhettä!!! Kepit eivät olleet millään radalla mörkönä, koska tiesin että voin sen koiran auttaa ihan hyvin lähelle ekaa väliä. Tosin niillä radoilla, joilta virheitä oli jo takana ennen keppejä annoin sitten hakea enemmän itse. Eihän tuo nyt edelleenkään ole lähelläkään sitä miten se treeneissä kepit hakee, mutta mitäpä siitä kunhan toimii. Oon kuitenkin tosi tyytyväinen tähän kisaviikonloppuun, koska vaikka tuloksilla ei juhlittu niin tiesin mitä teen. Missään vaiheessa en alkanut hätiköidä radalla liikaa, vaikka joissain kohdissa joutuikin vähän pelastamaan tilanteita. Palaset alkaa loksahdella mukavasti paikoilleen: ehkä tätä menoa meillä on vielä kisat, jossa teen kaiken miten pitääkin? Joka kerralla tultiin kuitenkin hyvällä fiilikellä maaliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti