Kesän viimeinen kuukausi on otettu avosylin vastaan, koska työpäivät vähenevät ja aikaa riittää muuhunkin. Vapaapäivät tahtoo omistaa mahdollisimman paljon koirille, jotta nekin pääsisivät nauttimaan kesästä eivätkä istumaan neljän seinän sisällä. Suosiolla kaarretaan auton nokka aina kohti lähintä järvenrantaa, koska Eetusta ei ole näin kuumalla muuhun kuin uimaan. Unski kuluttaa silloin aikansa lähinnä rannalla pyörien ja nuuskien, mikä ei nyt ole erityisen kuluttavaa. Niimpä olen nyt alkanut uittaa sitä liivit päällä enemmänkin ja lisännyt vähitellen matkaa ja kestoa. Eilen tehtiin läpimurto, kun Unskille tarvitsi vain sanoa "mennään uimaan" ja se itse kahlasi veteen ja lähti uimaan perään. Eetu ui yhtenä päivänä 1,5h putkeen ja senkin jälkeen olisi saanut vielä tennispalloa heittää järveen - mistä se oikein repii tuota energiaa? No en valita.
Ollaan kunnostauduttu taas tokon treenaamisessa. Kahdesti käyty Sirkun & Susun ja Viirun kanssa kentällä. Kummallakaan kerralla en suunnitellut treenejä kunnolla etukäteen ja se kostautui pahasti. En tiennyt mitä olisin vaatinut koiralta saatika mitä oltiin edes tekemässä, joten meni aika sähellykseksi. Ruudussa täytyy alkaa vaatia sitä seisomista paremmin ja teinkin lyhyemmällä välimatkalla ruutuun menoja, joissa palkkasin koiran taakse. Alkoi heti hakeutua paremmin ruudun takaosaan eikä tullut tyrkylle eteen. Mitään muuta päätä huimaavaa ei oikein treeneistä voi sanoa, pitäisi oikeasti alkaa taas tavoitteellisemmin tekemään jos mielii joskus kokeeseenkin. Unskin kanssa ollaan tehty paikkista, jääviä, perusasentoa ja luoksetuloja. Perusasennossa takapää on löytynyt jo tosi hyvin ja osaa liikuttaa itseään sivuttain mukana. Jäävissä sekoitti vain muutaman kerran asennot, mutta oon tyytyväinen jo siksi että se seisominen sieltä löytyi pikkuketun muistista. Luoksetulossa ei ihmeitä ja paikkiskin meni hyvin Susun vieressä. Mainittakoon, että mukana oli myös juoksuinen narttu, eikä se sekoittanut toista yhtään. Vähän laantui pikkuketulta vire eilen treenien loppupuolella, mutta ei ihmekään kun oli niin kuuma
Agilityyn ollaan palattu, mutta ihan uudella asenteella. Suunnittelin treenit etukäteen niin hyvin, ettei hallilla tullut kiusausta kyhätä jotain valmiina olleesta radasta. Lähtöihin ollaan paneuduttu kunnolla ja olen luonut ihan uuden lähtörituaalin, jolla rauhoitan koiran sekä itseni. Yleensä vain vien koiran vierellä sinne, otan sivulle ja jätän siihen. Tämä on itsellekin jotenkin tosi hätäinen ratkaisu ja vapautan koiran liikkeelle aina mahdollisimman nopeasti. Nyt keskityttiin tekemään pelkkiä kisamaisia lähtöjä, joissa koira on hihnassa ja mahdollisimman tarkasti jätän sen paikoilleen esteen taakse. Löydettiin moneen ongelmaan ratkaisu, kun maltoin oikeasti ajatella ihan siellä treenikentälläkin. Meille on ollut iso ongelma mm. tuo että heti hypyn jälkeen on kepit. Ahdistun aina, kun näen että kisoissa on sellainen kohta. Nyt asetuin oikeasti katsomaan sinne hypyn taakse mitä koira näkee, kun jätän sen sinne. Saatiin heti onnistuineita suorituksia, kun maltoin vaan enkä kiirehtinyt. Unto on tehnyt tuollaista vauhtiympyrää ja radanpätkää, sekä yksittäisenä rengasta, verkkokeppejä ja kontaktin alastuloja
Tosiaan kuten otsikko kertookin, niin kisoissa startataan jo tulevana viikonloppuna. Seuraavana viikonloppuna olisi sitten kaksipäiväiset kisat, mikäli sinne lähdetään. Sain E:lle onneksi hierojan juuri ennen kisoja, joka oli eilen. Epäilin että selkä on taas mennyt jumiin, kun oireili mm. rappusissa kävellessä vähän. Jumiinhan se oli taas päässyt, mutta onneksi pehmeni hyvin käsittelyssä. Ei ollut kuitenkaan niin paha, ettei kisoihin ja treeneihin saataisi mennä. Ensiviikolle on heti uusi aika ja hieronnasta tulee taas säännöllistä. Kisoihin en aseta mitään erityisiä odotuksia, kunhan saisin itse pidettyä vaan pakan koossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti