me ollaan selviytyjä tyyppei

Noniin, jos vihdoin ehtis blogiinkin jotain kirjoittaa!

Päädyinkin ottamaan Unton Tampereelle mukaan. Eetu matkusti turvavöissä takapenkillä ja Unski sylissä/lattialla etupenkillä. Erehdyin antamaan aamuruuan pennulle vaikka lähtö oli melko aikaisin ja toivoin ettei toiselle tulisi huono olo autossa. Selvittiin kuitenkin paikan päälle ja ihmisiä oli mielettömästi. Vein Eetun häkkiin odottamaan ja otin Unskin mukaan ilmoittautumisiin. Pieni pehmoeläin sai paljon "oiii kato mikä tuolla on"-osoitteluja ja moni pikkutyttö äiteineen sitä tulikin silittämään

Unto sai harjoitella häkissä oloa ja hälinässä nukkumista kun kierreltiin Eetun kanssa. Käytiin osallistumassa oheisohjelmaan mm. pujottelukisaan ja temppurataan. Temppurata oli lyhyt rallytokorata jossa koira sai olla hihnassa tai vapaana. Ihmetytti hieman kun ratapiirrosta ei ollut missään esillä vaan random ihminen kulki radalla mukana ja opasti miten kyltit suoritetaan. Silti paras aika voittaisi radalla?
Eetu teki vapaana. Alkuun pujottelu josta mentiin hypylle. Erehdyin lähettämään Eetun jo kauempaa hypylle ja koira vähän nosti kierrokset kun äkkiä radalla oli agilityesteitä. Tämän jälkeen keskittyminen oli heikkoa, mutta liikkeet ihan hienoja!
Pujottelukilpailussa oli agilityn kepit jotka meni hyvin. En tiedä sijoituttiinko noissa koska en ehtinyt palkintojen jakoon. Pieniä koiria kun mätsäriin oli ilmoittautunut ihan mielettömästi ja oltiin viimeisten joukossa. Eetu makoili rennosti koirien ja ihmisten keskellä ja esiintyi hienosti. Oltiin PUN ei sij.

Unton temperamentti vain korostuu ja korostuu päivittäin. Täytyy vaan tiedostaa että sen kanssa täytyy toimia erilailla kuin Eetun kanssa. Hassua miten kovapäinen se on jo nyt ja sanoo ihan kunnolla vastaan. Istumista ja katsetta ollaan sheipattu ja hihnakävelyä harjoiteltu. Tuttuihin koiriin tutustutaan vähitellen J

Eilen päästiin viikon tauon jälkeen treeneihin ja Unski pääsi mukaan. Kaitsu teki meille muistaakseni kolmea tosi kivaa rataa, jotka menivät kaikki melko hyvin. Pieniä virheitä ja viimeisessä radassa yksi kohta jota jäätiin hinkkaamaan vähän aikaa. Kontaktit olivat paremmat kuin viime kerralla. Kaitsu halusi meidän ottavan puomia uudelleen niin, että paahdetaan este täysillä ja hiljennetään vasta alastulolle. Nyt hidastan Eetua jo hyvissä ajoin jotta varmasti pysähtyy. Hiljensi kunnolla kontaktille vauhdista huolimatta vaikka kävikin jo ihan kierroksilla toistoista.  Muuten meidän tekeminen on kuulemma parhainta, mutta herkintä virheille silloin kun vedätän Eetua. Kaitsu sanoi Eetun olevan niin kilpailuviettinen, että sillä nousee heti vauhti kun vedätän. Tän oon huomannut itekin, mutta oon vähän varovainen ton liian vedätyksen kanssa koska kierrokset nousee niin korkeelle

Tänään mentiin toisen kerran treenaamaan ja valmensin Tuijaa & Pepeä. Eetu sai tehdä taas Pepen pitäessä taukoa pieniä juttuja. Untonkin oli tarkoitus kokeilla kerran putkea ja pussia, mutta ei ehditty. Eetun kanssa tein ensin kepeille menoja, oikeaan väliin menemistä molemmilta puolilta. Alkuun hieman säätöä etenkin kun luisti taas viimeisestä välistä. Kokeilin vaihtaa ”kekeke”-rytmittämisen ”menemenemene”-kannustamiseen eikä koira sanonut mitään. Jälkimmäistä on nääs vähän helpompi toistaa. Pitkästä aikaa video! Kepit näyttää hitailta, mutta koira tekee ne paljon itsenäisemmin kun en ole vieressä varmistamassa. Videolla kyllä näyttää, et oon ihan koiran vieressä mut oikeasti tilaa on vähän enemmän ;)

Loppuun puomin kontaktia. Otettiin lentäviä lähtöjä ja vauhtia putkesta, jotta kierrokset vähän nousee. Täydellä vauhdilla ja vasta alastulolla hiljennettiin!

Eetu on laihtunut nyt -1 kg eli kokoajan tiukempaan päin! Nyt oon siirtänyt ruokavaliota hiljalleen takaisin lihoihin, mutta syötetään tuo nappula samalla pois. Muutkin ihmiset alkaa huomaamaan muutoksen eli hyvällä mallilla ollaan.
Unton korva alkaa olla omalla paikallaan! Ensimmäinen kuva on otettu 4.tammikuuta ja toinen tänään. Ekassa kuvassa vähän vielä lörpöttää, mutta tänään korva pysyy jo melko pystyssä :) Milloinhan toinen korva meinaa nousta?

pilke silmäkulmassa

Päivä päivältä sitä ymmärtää enemmän, että tämä pieni älyvapaa karvapallo on tosiaan mun ja tulevaisuudessa se on aina mukana kaikessa. Vielä hienompaa on, että sillä on hieman viisaampi isoveli, joka on tarpeeksi lapsekas itsekin leikkimään pienen kanssa, mutta opettaa ja näyttää sille samalla hyvää esimerkkiä

Unto alkaa olla kuin kotonaan ja kipittää itsenäisesti ympäri taloa. Yksinoloa täytyisi alkaa harjoittelemaan vähitellen. Sisäsiisteys edistyy suurin harppauksin ja pienin takaiskuin. Yritän aina viedä sen ensisijaisesti ulos tarpeilleen, jotta sinne oppii ne nopeasti tekemäänkin. Näin sanomalehdet eivät sano pienelle oikein mitään. Eilen illalla kuitenkin sain sen tekemään paperille ja oli yöllä käynyt tekemässä myös paperille, juhuu! Muuten sisäsiisteyden opettelu edistyy kivasti, aina vaan ei ehdi päästämään ulos

Unto on luonteeltaan ainakin temperamenttinen. Jos ei saa tahtoaan läpi niin alkaa ärrinmurrimurina ja heti alkaa turhauttaa. Eetun ärsyttäessä pitää kunnon raivomarsu mörinää ja antaa isommalleen kunnolla köniin. Eetu on onneksi opettanut pennulle jo rajoja ja muutaman kerran ärähtänyt kunnolla

Uunon korva on alkanut nousemaan ja näyttää tänään tältä. Nousee varmaan pian kokonaan ja sitten onkin hölmön näköinen ennenkuin toinen alkaa edes vähän nousemaan. Kuten kuvista näkyy niin Unskin ihana fluffyn karva kerää lähes kaiken itseensä. Lumi jää samantien kiinni, eilen tipautin ruokanappulan vahingossa turkkiin niin ei edes tippunut sieltä

Treenattu ollaan Unton kanssa päivittäin. Ainakin kaksi sen aterioista treenataan ja joskus ruokien välissä. Nyt ollaan otettu pelkkää katsekontaktia sheippaamalla. Alkaa tarjoamaan tosi hyvin kunhan alussa muistaa mitä pitikään tehdä. Otin videonkin Unskin ensimmäisistä treeneistä, mutta en jaksanut laittaa koneelle :(

Eetu on keksinyt kuinka hauskaa on kiusata pienempäänsä. Ottaa lelun suuhunsa, menee härnäämään Unskin naaman eteen ja jos toinen innostuu niin lähtee täysillä juoksemaan karkuun. Tää rallittelu toistuu niin kauan, ettei Unto enää jaksa ja sitten Eetu alkaa komentamaan. Leluista ja luista Eetu on alkanut olemaan tosi tarkka ja murisee jos yrittää ottaa pois. Muistutteluksi oon sitten komentanut sitä jättämään esineen ja antanut samantien takaisin

Huomenna lähdetään Marian kyydillä Tampereelle koirapäiville, jossa olis ollut paljon ohjelmaa. Kuten ne kaksi rallykoetta joihin ensin ilmoittauduin, mutta peruin koska luulin etten pääse. Ei vähän ketuta kun olis saanut ne tarvittavat kaksi hyväksyttyä tulosta tuolta. Möllitokokin olisi, mutta siihenkin olis pitänyt ilmoittautua etukäteen. Toisaalta aloon on turha mennä ja avoimen liikkeitä en haluu vielä ottaa liian koemaisesti. Mätsäriin nyt ainakin mennään ja muuhun oheisohjelmaan. Olen vähän kahden vaiheilla ottaisinko Untonkin mukaan (sosiaalistuminen, tilanteet) vai jättäisin kotiin (vaikea raahata mukana, keskittyä molempiin). Tällä kertaa Unski saa jäädä vielä kotiin kasvamaan ja Eetu pääsee esiintymään :)

Kuvista kiitos Viiville!

paina pääsi siihen minun kainalooni, ja niin tunnen elämän

Yö meni ihan ok, mitä nyt kakara vaati toimintaa pari kertaa keskellä yötä, mutta käänsin vain päättäväisesti kylkeä ja jatkoin unia. Herätys oli kuuden aikaan ja siitä lähtien on menoa taas riittänyt. Koirat ovat leikkineet koko päivän ulkona ja välissä nukkuneet. Muutaman kerran käytiin viereisellä pellolla, jossa pidemmällä lenkillä pentu kulki sylissä. Edelleen voi vain riemuita miten nuo tykkäävät toisistaan jo tässä vaiheessa ♥

Tänään alkoi sitten Unskin koirakoulu. Ehdollistin naksua ja sheippasin siinä samalla istumista. Eetu olisi enemmän kuin mielellään osallistunut ja tekikin sitten paikkista vieressä ja oli käskyn alla istumassa. Muuten ollaan harjoiteltu turkin harjausta ja jätkä nappasi furmin suuhunsa ja piti sitä aarteenaan. Pantaa oon pitänyt välillä kaulassa ja nyt jätin kokonaan. Nää on näitä tärkeitä vauvajuttuja jotka pitää kertoa!
Tuossa pojassa kyllä luonnetta riittää. Komentelee Eetua ja nurisee jos nappaan sen pois tekemästä tuhmuuksia. Nyt on taas hetken hiljaista kun molemmat koirat väsähtivät lattialle :)

unto tuli taloon

Nyt on poika sitten kotona. Aikaisin aamulla lähdettiin kohti Joroista äidin ja Sutelan Annelin kanssa, jossa luovutusikäiset kakarat odottivat. Ei yllättänyt miten paljon ne olivat kasvaneet kahdessa viikossa!
Kotimatkalla alkuun vinkui, mutta simahtaessaan nukkuikin koko matkan kotiin

Jännityksellä odotin miten koirat suhtautuisivat toisiinsa. Eetu ihastuikin pentuun samantien ja oli niin innoissaan. Koko illan ovatkin leikkineet ulkona toistensa kanssa ja tulevat hyvin juttuun. Eetun lähtiessä äidin kanssa lenkille laitoinkin muksun nukkumaan. Unien jälkeen leikittiin leluilla, ulkoiltiin ja tutustuttiin uuteen kotiin. Toinen on niin reipas eikä ujostuttanut yhtään. Kuvassa olevasta narusta on ehtinyt jo tulla kakaran suosikki: tallustelee pitkin taloa naru suussa ja välillä pysähdytään retuuttamaan.
Pojan nimeksi tuli sitten Unto. Varmaan tullaan tuntemaan myös varsinaisena Uunona.

Eetun tullessa kotiin oli kaverusten päästävä taas rällästämään ulos ja ei niitä meinannut sisälle saada
Varsinainen nilkoissa roikkuja tämä on. Allekirjoitan kyllä kasvattajan sanat aina ilkikurinen pilke silmäkulmassa täysin. Unski on jo ehtinyt roikkua joulukuusessa, jäädä ulkovaloihin kiinni ja pureskella johtoja. Mielenkiinnolla odotetaan mitä muuta se keksii!