tottelevaisuushommia

Ihme ja kumma, jostain oon onnistunut repimään motivaation treenata myös tokoa ja treenattu on ympäri viikkoa! Avoimen luokan liikkeet on suurennuslasin alla ja palikoita kootaan hyvää tahtia, eniten olohuonetreeniin on päässyt nouto ja kapulan pito. Ihan hyvällä flowlla ollaan tehty, mun täytyy vaan kokoajan muistuttaa itselleni etten innostuisi vielä liikaa ja maltan tehdä hyvät pohjat, kun joidenkin treenien jälkeen tekisi mieli jo katsoa tulevia tokokokeita - ihan lisämotivaation saamiseksi. Edelleen seuraaminen on se mörkö, mutta siinäkin ollaan menty aika paljon eteenpäin, mitä huomasin kun katoin koiran tekemistä viime treenissä

Eilen käytiin illalla Netan ja Lauran kanssa tekemässä tokoa hallilla. Luulin ensin treenaavani lähes tulkoon keskenäni ja tein jo suunnitelman siitä että tekisin ruutua pitkästä aikaa. Mulla on edelleen hirvee kynnys lähtee treenaamaan ylempien luokkien liikkeitä. Vaikka haluaisinkin, niin jotenki aina tokoo treenatessa ei tuu sitten tehtyäkään paljoa muuta, etenkin nyt kun töitä riittää avoimenkin liikkeiden kanssa. Tehtiin kuitenkin hyvät treenit, joissa nousi mielenkiintoisia asioita esiin

Seuraamista tehdään nykyään poikkeuksetta pelkästään vasempaan ja palkka on kainalossa tai oikeassa kädessä selän takana. Oon saanut Vekin ajatusta nyt hyvin taakse ja se tuijottaakin nyt enemmän taakse ja yläviistoon, kuin eteen ja mua. Seuruupaikka on parantunut huomattavasti ja parissa treenissä Vekki on ollut jopa liiankin takana, mikä ei tietenkään haittaa tässä vaiheessa. Välillä se leviää ihan törkeästi sivuttaisesti ensimmäisellä pätkällä (kun oon juuri hetsannut sitä lelulla), mutta vasemmalle kävelyssä tääkin korjaantuu samantien kun lähdetään liikkeelle ja koira tulee aika automaattisesti tiiviimmin. Eilen tehtiin sairaan hyvää seuraamista, tosin tein yhden pätkän liikaa ja Vekillä ilme vähän laski. Postauksen ensimmäinen treenikuva ei ole ehkä ihanteellisin itse liikkeen kannalta, mutta siinä näkyy hyvin asenne jonka tahdon Vekille työskentelyyn seuraamisessa!

Hyppy otettiin kolme tai neljä kertaa kokeenomaisesi, ilman alku- ja loppuperusasentoja. Yritän päästä nyt tavasta eroon ottaa koira aina perusasentoon liikkeiden alussa tai lopussa, jotta perusasento olisi aina vähän täpäkämpi kun se sitten tehdään. Kouluttajakin sanoi talvella että on turha kuluttaa hyvää perusasentoa teetättämällä se koiralla jokaisessa liikkeessä treenissä. Eli suoraan seisomisesta hyppäämään, niin oli muutenkin koiralla paljon parempi vauhti ja focus eteen = hyppäsi esteestä kauemmas ja oli helpompi myös palata käskyllä takaisin hypyn yli. Avoimen kaukoja tehtiin häiriötreeninä Lauran kanssa, jolloin kumpikin teki yhtä aikaa kaukoja vierekkäin. Vekille oon parissa treenissä nyt ottanut namialustan koiran taa, jotta saisin tekniikan pysymään hyvänä vaikka otankin välimatkaa. Hyviä toistoja, muutama laiska nouseminen joista huomautin, mutta muuten oon sopivan tyytyväinen! Saatiin kuitenkin uutta lisähaastetta, kun yhdellä käskyllä Vekki oli jo syöksymässä takapalkalle ja parilla käskyllä pälyili taakseen :D Ei oo toko helppoa! Luoksetulon stoppia oli tarkoitus treenata ja ennen varsinaista luoksetuloa otinkin pari pysäytystä pallopalkalla ihan Vekin vain hengatessa edessäni. Siitä aioin ottaa luoksetulon pysäytyksen kanssa. Virhe!! Idiootti! Eihän se koira sieltä lähdöstä mihinkään halunnut tulla, ensin lähti tulemaan mutta pysähtyi ehkä parin metrin jälkeen, seuraavista käskyistä ravasi aina vähän matkaa ja taas tarjosi pysäytystä. Sählättiin useampi toisto uudelleen ja lopulta Vekki ei luoksetulokäskyllä edes tassuaan liikauttanut, vaan pönötti vaan paikallaan tuijottaen mua vakavana! Tyhmänä sitten kutsuisin sitä arjen luoksetulo käskyllä, jolla tiesin sen tulevan nopeammin ja Laura ruoski mua samantien, että nyt et kyllä kutsu kun tasan sillä käskyllä jolla pitääkin. Lopulta Laura piti Vekistä kiinni, kun minä innostin sitä ja kutsuin, jolloin alkoi taas vauhtia olla ja lentävä pallopaikka mun taa samantien kun otti laukka-askelia. Joo, eipä tehty enää pysähystreeniä!

Noudossa kapulan pito on joissakin treeneissä hyvä, joissakin Vekki mälvää vähäsen. Kuitenkin palauttaa nykyään hyvin eteen kun pyydän ja kestää pitää vähän kauemmin suussaan, enneku otan pois. Yhteen ynnättynä on tässä vielä duunia tehtäväksi. Mutta elokuuhun ja sääntömuutoksiin mennessä ollaan ainakin kerran kisattu ja en pidä mahottomana, että jos ensimmäisessä kokeessa piilopaikkiksessa ei tapahdu mitään hämminkiä, niin voi olla että innostuisin hakemaan koulutustunnuksenkin! Riippuu ihan siitä miten tehokkaasti tässä tehään töitä ja agilitykisat täyttää kalenterin!