elämää ei voi käsikirjoittaa

Vähän ahdistaa palata viime joulukuussa ideoituihin tavoitteisiin vuodelle 2014. Elämässä mentiin aikamoista vuoristorataa: päädyimme asumaan koirien kanssa keskenään, Eetu kävi uusissa luustokuvissa ja minä tein kesän töitä elokuvatuotannossa, jonka ansiosta Vekki oli porukoillani hoidossa useita viikkoja. Ja suurimpana muutoksena tietenkin Eetun ja Unton muutto porukoilleni. Viime joulukuussa kaikki oli vielä toisin, mutta elämää ei voi käsikirjoittaa. Päätin kuitenkin perinteisesti katsoa mitä viime vuonna tuli luvattua ja ehkä suunnitella jotakin tulevalle vuodelle

Eetun tavoitteet vuodelle 2014

Toko

• strarttaaminen voittajassa, TK3
• kisaaminen Corgien TOKO-mestaruudessa
• Eetun pään pitäminen kasassa kisasuorituksissa

Agility

• oma kehittyminen ohjaajana (ohjaus, koiran hallinta, oman kropan huolto)
• Eetun pään pitäminen kasassa lajissa
• kisatilanteinen hallinta
• Eetusta varmempi radalla (ei mun komentamista)
• nousu kakkosiin (jos edellytykset siihen hyvät!)

Kropan pitäminen kunnossa (!!!)

Eetun kanssa enemmän kahdenkeskeistä aikaa

Jonkin muun lajin aktiivisempi treenaaminen esim. rallytoko tai haku

Voihan Eetu. Viime vuoden kevät oli rankkaa aikaa, kun jouduin luovuttamaan rakkaimman harrastuskoirani varhaiseläkkeelle ja toivoa että tästä selvittäisiin jotenkin kuitenkin. Eetu oli useasti liikuntakiellossa ja opeteltiin itse elämään koiran kanssa, jonka kanssa täytyy ottaa asioita enemmän huomioon. Ei ollut helppoa. Jos mietitään harrastuslupauksia, niin viime hetket agilityssa olivat kuitenkin hyviä: käytiin tekemässä Kuopiossa puhdas rata, jossa molemmat tiedettiin mitä tehdään - näitä ei meidän kisoissa juuri koskaan nähty. Käytiin valmennuksissa ja yhä Eetua ylistettiin erikoislaatuiseksi ja käsittämättömäksi corgiksi. Tokoa ei treenattu kun vähän silloin tällöin. Harmittaa myös se ettei ehditty tämän vuoristorataelämän vuoksi olla paljoa Eetun kanssa kahdestaan, niinkuin ennen vanhaan. Ensi vuonna sitten, sillä kyllä elämäni koira sen ansaitsee.  Kipulääkkeen vuoksi kisakentille ei ole toistaiseksi asiaa, mutta tärkeämpänä toivoisin Eetun parantuvan tulevasta leikkauksesta ja maaliskuussa palattaisiin arkeen pienin, varmoin askelin. Keväällä kasvatetaan lihaskuntoa, kesälle toivon hyviä uimakelejä, jotta uimahullu pääsisi polskimaan päivittäin ja juoksemaan kieli pitkällä muiden kanssa. Moni on kauhistellut kahden kuukauden kestävää toipumisaikaa, minulla riittää onneksi toivo ja luottamus. "Ehkä pyörremyrskyjä onkin vain siksi, jotta niiden jälkeen saataisiin jälleen auringonnousu".

Unton tavoitteet vuodelle 2014

• mahdollisesti kisaaminen alokkaassa tokossa
• agilitysta ykköslaji ja sen treenaaminen tavoitteellista
• viralliset kuvat
• opeta leikkimään yhdessä leluvetoleikkejä
• kokeile vetolajeja
• leikkauksesta parantuminen, EI SAA LIHOA, toivottavasti pysyy samana ihanana hömppäkettuna!
• parempi yhteys Unskiin
  Unskin kanssa oivallettiin tätä vuonna asioita: ei ole mikään pakko, voidaan pitää vain kivaa ja se riittää. Ehdottomasti paras saavutettu tavoite on se, että minä ja pikkukettu ollaan löydetty uusi yhteinen sävel ja ollaan ihastuttu toisiimme uudelleen. Ei meidän ajatusmaailma vieläkään täysin kohtaa, kun mun mielestä jokaisen kunnon koiran täytyis totella välillä käskyjä ja olla jotenkin kuulolla, kun Unskin mielestä säännöt on nynnyille ja elämä ihanan vapaata. Virallisissa luustokuvissa lyötiin faktoilla naamaan, kun Unton luusto ei näyttänyt sen paremmalta kuin Eetun. Onneksi Unski on ollut täysin oireeton ja se on kropaltaan ihanteellisempi kuin Eetu, joka on lyhytselkäinen ja tanakampi, kun Unto on pidempiseläinen ja kevyt. Agilitya käydään hömppäilemässä kun päästään (koska se on parasta t.Unski), mutta edelleen kevyenä ja silloin tällöin. Muita lajeja Unski saa tehdä vähän erilaisen nuoren oikeuksilla, eli helpotettuna ja hauskaa pitäen. Unps parani leikkauksesta tosi hyvin ja mikä parasta se ei lihonut varmaan grammaakaan, se on edelleen helvetin ärsyttävä... ihana hömppäkettu. Vissiin lääkäri liimasi kivekset puuttuvien korvien korvikkeeksi, sillä ainakin se osasto on alkanut pelittää paremmin. Leikkauksen jälkeen siitä on tullut myös rakkaudenkipeä, ahne ja vähän kuuliainenkin, minkä vuoksi elämä on ollut paljon helpompaa. Yksi parhaista päätöksistä! Ensivuonna Unps saa opetella uusia temppuja, opetella leikimään mun kanssa lelulla vielä paremmin ja olla terveenä! 
  
  
  
  Vekin tavoitteet vuodelle 2014

• Toko
• eri liikkeiden osa-alueiden treenaaminen, panosta mielummin osa-alueisiin kuin kiire saada liikkeet valmiiksi
• muista lelupalkka
• starttaaminen tokossa kisaura
• Agility
• osa-alueiden treenailu
• sytyttely lajiin, muista lelupalkka!!
• PK-lajit
• paukkuihin totuttelu säännöllisesti
• haun, jälken ja ehkä viestin treenailu, toivottavasti jossakin treeniporukassakin
•  Kaupunkikelpoinen koiraeläin, jolle elämä ei olisi täynnä mörköjä ja uusiin asiohin suhtauduttaisiin uteliaisuudella. Kasvaminen hienoksi australianpaimenkoiraksi, joka pysyisi terveenä ja yhtä iloisena hömppänä kakarana :)
  
  Vekin tavoitteet oli aika ympäripyöreitä, enemmän pohjien ja meidän suhteen vahvistamista. Tokossa oltaisiin voitu panostaa vielä enemmän osa-alueisiin (ns. "uskalla ajatella erikoisvoittajaa") ja treenata ylempien luokkien liikkeitä ahkerammin, tosin pohjilla tarkoitin myös erilaisten palkkaustapojen, kosketusalustojen yms harjoittelua. Lelupalkkaa käytän tokossa Veellä tosi paljon, ruokaa vain kun toistoja tulee paljon ja haluan tarkkuutta. Uskomatonta mutta totta: startattiin meiän kisaura tokossa! En olisi uskonut vielä jonkun aikaa sitten todellakaan, mutta ei kaduta koska hyviä tuloksia ollaan tehty. Agilityssa ollaan tehty vielä parempia pohjia ja Vekki on just sellainen agilitykoira minkä halusinkin! Siitä on tullut intoiltua blogissa viime aikoina tosi paljon, jotta ei mene ihan toistamiseksi niin sanotaan että ihan mun käteen sopiva koira ja agility tämän Vatipään kanssa on parasta ja opettavaista. Ja ruokaa me ei agilityssa käytetä todellakaan, kuin helppoo kun voit vain mennä hallille ja ottaa treenirepusta ensimmäisenä käteen sattuneen lelun ja ok - eiku treenaa! Paukkuihin totuteltiin namiruudulla ja ampumisella, eikä Vekissä ole minkäänlaista ääniarkuutta ikinä esiintynyt - huh. Kaikkia mainittuja PK-lajeja ollaan tehty (viestiä vain kerran) ja pelastuskoiratoiminta kiilasi näiden edelle keväällä. Nyt ei olla käyty niissä treeneissä pitkään aikaan. Ja viimeisenä kyllähän siitä kaupunkikelpoinen, arjessa toimiva, reipas, utelias ja toimintakykyinen 1-vuotias koira on kasvanut. Ihmiset on kehuneet sitä hyväpäiseksi ja kivaksi koiraksi, sekä olleet iloisia mun puolesta että oon saanut näin mukavan koiran, kun olisi voinut käydä huonomminkin. Virallisissa luustokuvissa käytiin jossa kaikki oli hyvin ja luonteeltaan ihan just mulle tehty. Ihan mahtava vuosi ensimmäisen australianvatipään kanssa!
  
  Ja koska Vekille uskallan asettaa ensivuodellekin tavoitteita:
  
  Toko
• TK1
• TK2 tai ainakin avoimen 1-tulos
• uskalla ajatella erikoisvoittajaa
  
  Agility
• kisaamaan!
• siirto MAKSI2 ja villinä haaveena jopa nousu MAKSI3
• estevarma koira, jonka kanssa työskentely on yhtä kivaa kuin tähänkin asti!
• kontakteista pidetään huolta!
• itsenäiset kepit
  
  PK-lajit
• enemmän jälkiä
• BH-koe
• jos treenipaikka, niin PK-lajien treeniä
• terveenä pysyminen
• paimentamaan lampaita (nyt kun sytytelty ja ikää alkaa olla)
• vetolajien treenailu
• vepe?
  

Loppuun täytyy vielä lässyttää että vaikka nää kolme on välillä sellainen riemuidioottien kimppakerho, niin osaa ne joskus käyttäytyäkin ja olla ihan kivoja. Nytkin kirjoitan tätä sängyssä tietokone sylissä ja Unski nukkuu sängyn alla selällään, Vekki keskellä lattiaa ja Eetu kiepillä omassa petissään - kaikki tuhisee söpösti

Mainostetaan vielä muutamaa kivaa jouluarvontaa:
Muina koirina, Hertta ja Kerttu sekä Joutavaa!