11 marraskuuta 2014

what a weekend!

Nyt voidaan kyllä hyvällä omatunnolla sanoa että meidän tämän vuoden tavoitteet on täytetty ja ylitettykin aika reippaasti! Syksyllä tokon kilpailutreenissä huomasin miten koetta vastaava tilanne vaikuttaa Vekin tekemiseen todella positiivisesti. Sen vire nousi minun hyvälaatuisen jännittämisen ja muiden koirien ja ihmisten läsnäolon takia todella korkealle itsestään. Kun itse olen ihan adrealiinipöllyissä, niin koirakin skarppaa enemmän. Treeneistä jäi niin hyvä fiilis, että uteliaana avasin koekalenterin ja ilmoitin meidät kokeeseen. Vain joillekin kavereille tästä kerroin, sillä kirjottaessani ilmoittautumista Vekki ei osannut vielä liikkeestä seisomista, seuraamisessa oltiin tehty viretreeniä ja hyppyäkään otettu ikuisuuteen. Kyllähän siinä epätoivo meinasi kerran iskeä, kun koira joutui 2,5 viikon saikulle ja jouduttiin seuruuttamaan pitkin olohuoneen seinä kun tilaa ei ollut enempää. Lauantaina koepaikalle ajaessa mahasta otti vähäsen, hymyilin koko matkan ja lauloin tyytyväisenä SuomiPopin soidessa. Ei jännittänyt liikaa, päällisin tunne oli vain suuri onni ja ilo siitä, että mulla on vihdoin koira jonka kanssa kisata - viimeksi tokossa kilpailtiin Eetun kanssa toissa keväänä. Koepaikalla olin ihan liian aikaisin, ehdin katsoa ylemmät luokat ja odottaa malttamattomana milloin itse pääsee kehään!

Tuomarina Mauri Pehkonen

Luoksepäästävyys 10: Vekki oli vähän kysymysmerkkinä odottelusta, joten tuomarin tullessa se ilahtui kun jotakin alkoi tapahtua ja nousi vastaamaan tuomarin silityksiin

Ensimmäinen paikkamakuu: meni hyvin maahan, koko ajan pää pystyssä ja tuijotti mua. Viimeisten sekuntien kohdalla rivistä nousi hollanninpaimenkoira uros ja meni toisten koirien luo, jolloin seuraava koira nousi. Tässä vaiheessa mulle oli täysin selvää kävellä omani luo, ehdin sen juuri vapauttaa sillä Vekki selvästi pohti pitäisikö senkin nousta. Vieras uros koira rivistä meni provosoiden rivistön koirien luo yksi kerrallaan, yritti myös tulla useasti Vekin iholle mutta potkin, huusin ja huidoin sitä pois - en todellakaan antanut sille mahdollisuutta tulla Vekin luo. Vekki provosoitui oudosta tilanteesta vasta kun itse olin raivoissani, muuten se oli ok. Uroskoira jatkoi bilettämistään ympäri hallia, yksi kerrallaan me muut koitimme päästä koiriemme kanssa ulos hallista vaikka tämä uros yritti silti pujahtaa ihmisten välistä peräämme. Ulos astuessa lähdin juoksemaan, hihkuin jotakin JEE MITEN KIVA HOMMA OLI JEE ja Vekki oli ihan messissä. Kehäsihteeri tuli sanomaan että saamme rauhoitella koiriamme, toinen ryhmä tekee paikkamakuun sillä aikaa. Kävelytin Vekkiä, se oli välittömästi palautunut tilanteesta ja oli tyyni. Uusintaan mennessä se oli oma itsensä kuin mitään ei olisi tapahtunut.



Paikkamakuu 10: En tiedä miten on mahdollista, mutta Vekki oli vielä rauhallisempi kuin ensimmäisessä makuussa. Kehäsihteerin sanoessa matkan riittävän, käännyin ja Vekki olikin samantien laskenut lähtiessäni pään maahan. Vasta aivan loppusekunneilla se nosti päänsä ylös, mutta tätä ennen hallin ovi aukeutui useasti eikä se edes aikonut vilkaista äänten suuntaan. Nousi ylös täpäkästi!

Seuraaminen kytkettynä 6½: ai pikkuisen edistän? En ajatellut sen seuraavan puoli koiran mittaa edessä, joten remmiä oli liian vähän löysänä ja tämä tulkittiin hihnapakotteeksi

Seuraaminen taluttimetta 8½: keulii niin perkeleesti, mutta ei muuten haittaa koska vaihtoehtona olis kulkee nokka maassa, jätättää ja sanoo et hohhoijaa tää on tylsää - tätä me ollaan haettu! Perusasennotkin osasi, tosin vähän hitaasti! Huomasin videota katsoessa, että Mauri ei enää remmissä seuruun jälkeen pahemmin kertonut mistä pisteitä lähti, varmaan siksi kun päätin keskittyä täysin koiraan enkä oikeastaan pysähtynyt kuuntelemaan pisteidenantoa

Liikkeestä maahanmeno 10: ihan-ihan-ihan liian hidas ja ruma, mutta kympin arvoinen ja nousi perusasentoon hyvin!

Luoksetulo 9: en muita mistä tiputti pisteen enkä videolta saa selvää!

Liikkeestä seisominen 9: hieno Vekki!! Klassinen jännittäminen että sekottaako jäävien asennot, ei muuten sekoittanut ja teki molemmat pirun hyvin! Minä annoin väärän käskyn perusasentoon eli "istu" jolloin Vee vain lösähti istumaan hieman kysyvänä, normaalisti "sivu"-käsky näissä! Ohjaaja mmrr!

Hyppy 8: haisteli estettä eli koski siihen (tuhma) ja perusasento vino (tuhma minä, jäin huonoon paikkaan seisomaan), mutta en tiedä kummasta vähenti pisteitä!

Yleisvaikutus 9

ALO1 177p 2/10


Oon ylpeä sekä koirasta että itsestäni. Vaikka Vekki on vasta päälle vuotias, niin osaan käsitellä sitä jo ensimmäisessä kokeessamme. Kun mentiin ekan kerran halliin, niin muutaman perusasennon otin jotta koiralla alkaisi työmoodi mennä päälle. Sitten odoteltiin tuomarin alkusanoja, jossa menikin kauan ja sen aikana vain silitin Vekkiä. Se istui orava-asennossa ja kierähti selälleen maahan, oltiin siinä ja rentouduttiin molemmat. En tuputtanut ruokaa tai stressannut siitä, jos se vähän haisteli hallia. Tosiaan, hallin uusi matto tuntui haisevan kaikkien koirien nenään, sillä ylemmissäkin luokissa koirat kulkivat liikkeiden aikana nokka maassa. Pelkäsin että Vekillä käy samoin, joten pidin sitä itse liikkeissä mielummin yliviritettynä jotta ei varmasti keksisi haistella. Tosin milloin mun työeläin olis alkanut haistella kesken liikkeiden, haloo ohjaaja? Paikkamakuun jälkeen käytiin hakemassa palkka, sitten laitoin Vekin kahdeksi sekuniksi autoon ja otin mukana olleen häiriökoiran käymään pihalla. Häiriökoira autoon ja vaikka Vekki oli autossa ehkä puoli minuuttia, niin sen kierrokset olivat taas katossa ja valmius tehä minun kanssa töitä. Oltiin suoritusvuorossa siis toisena yksilöliikkeissä, mikä on hankala numero miettiä koiran virittelyä. Liikkeiden välillä sosiaalinen palkka toimi hyvin, tehtiin temppuja ja olin aikonut villitä sitä enemmän, mutta ihan ite tuo koira piti kierroksensa tapissa! Olin niin iloinen paluumatkalla, minulla on koira joka toimii ja tekee töitä niin törkeen hienosti!



Ajettiin Pieksämäelle, otettiin rennosti ja Vekki sai leikkiä riiviö Kaapon kanssa koko illan. Pääsi myös uudestaan pesulle. Yöllä heräsin outoon ääneen, joka muistutti sähköhammasharjani surinaa. Totesin kuitenkin unissani että kuulen varmaan harhoja ja koitin nukahtaa uudelleen, mutta ei! Ja en kuullut harhoja, vaan, Kaapo 7kk oli vessan pöydältä hakenut mun sähköhammasharjan ja päättänyt jyrsiä sitä. Voi pentu! Aamulla mua jännitti enemmän kuin edellisenä aamuna, sillä me lähettiin Jyväskylän näyttelyyn! Lähinnä nauratti oma hermoileminen kehään ehtimisestä ja siitä miten siellä ollaan, kun edellisenä päivänä aloitettiin juuri kisaileminen tokossa. Ehdittiin hyvin paikalle ja oman kehän laidalle ihmettelemään, ei otettu Vekille häkkiä mukaan ollenkaan. Minä olin ihan kysymysmerkkinä, sillä ensimmäistä kertaa menin koiran kanssa kehään. Onneksi ihanat paikalla olevat Koiramme-lehden ständin ihmiset neuvoivat ensikertalaista ja varmistivat oikeaksi mitä olin ajatellut. Mentiin aika kylmiltään kehään, koska hallin liukkaalla lattialla ja siinä väentungoksessa ei tehnyt mieli mennä liukastelemaan. Oltiin junnuissa ekana. Kokoomakehässä Vekki seisoi hyvin, tuomari haki koiran huomiota imuttamalla ja onneksi Vekki lopulta käänsi katseen tuomariin. Mentiin muutama kierros ympäri ja sitten yksilöarvostelu. Antoi hyvin tutkia itsensä ja hampaat. Taas ympäri ja edestakaiset, kokoajan Vekillä tosi nätti ravi eikä katsonut mua!

Gil De Riviere Mario, Spain
"Shape not typical for the breed. Propotions of the head and the placement and size of the ears make an untypical expression. Movement is correct" JUN-H 



Kyllä pääsi ilon kiljahdus kun kehäsihteeri tuli ojentamaan keltaista nauhaa ja kuulitti "koira saa H:n". Vielä kun eräs toinenkin käyttölinjaisen australianpaimenkoiran omistaja sai H:n niin oltiin molemmat yhtä hymyä! Näyttelykansa katsoi meitä suut viivana ja pään päällä kysymysmerkit, mutta itseäni tämä vain huvitutti. Kyllä vähän nolotti tuo karvaton mustavalkoinen itikka siellä karvamonstereiden joukossa, mutta onneksi tämä oli tässä - valioituminen on enää siitä olennaimmasta kiinni! Onneksi ei tarvitse mennä enää kehään, vaikka kieltämättä joskus noissa karkeloissa olisi hauska pyörähtää uudelleen - ei se niin kamalaa ollutkaan! Näyttelyyn en jaksanut kameraa ottaa mukaan, joten sieltä on vain joitakin kännykkäkuvia

Näyttelyssä tuli shoppailtua herkkuja, mössöpurkkiruokaa ja ravintoöljyä. Yleensä en vaivaudu tuhlaamaan rahaa koirien herkkuihin ja sortumaan tarjouksiin, mutta nyt oli niin hyvä mieli koko viikonlopusta että hellyin kun halvalla sai. Ostin Vekille uuden vinkuvan narupallon ja kaksi oikeaa, virallista koirafrisbeetä. Uutta palloa päästiin testaamaan tänään, kun lähes kolmen viikon tauon jälkeen palattiin agilitykentälle! Molempien pää oli aika muussia rankan viikonlopun jäljiltä, vaikka intoa olisikin ollut tehdä. Vekki oli aika tahmea ja itse en osannut rytmittää koiraa ollenkaan. Harjoiteltiin välistävetoa (ihan paras tällaisen tauon jälkeen) ja lopulta mulla teipattiin käsi kiinni jotta tajuaisin mitä teen. Toisella setillä treenattiin ohjauskuvioita pienellä radanpätkällä, jossa meidän yhteistyö alkoi lopulta pelaamaan. Käytiin viskelemässä uutta frisbeeta hallin pihalla, oli hyvä ostos sillä Vekki oli ihan raivohullu! Kun käskin sitä heittojen välissä pujottelemaan tai vastaavaa, niin sillä alkoi pää vuotaa haukahteluna ja vinkumisena kun ei millään voinut keskittyy muuhun kuin frisbeehen. Talvikaudella tästä taitaa tulla ainakin ennen lumien tuloa meiän loppuviikkojen laji, sillä halli on tyhjänä esteist aina torstaista sunnuntaihin, jolloin sielä mahtuu hyvin viskomaan! Täydellinen laji: mun tarvii keskittyy vaan heittelemään ja Vekki saa juosta kiekkojen perässä!

Ei kommentteja: