Vekin antura tuntuisi vihdoin parantuneen, kyllä siinä kestikin. Olin jo niin kyllästynyt virittämään tassun suojaksi sukkaa tai tassusidettä, joten käytiin vain lyhyet korttelikävelyt ja levättiin. Nyt tassu on ollut hyvä jo useamman päivän, joten Vekki on saanut taas palautua normaaliin rytmiin. Oon antanut sen leikkiä muiden koirien kanssa, mutta kahdestaan lenkkeillessä otetaan vähän iisimmin jottei rasitusta tulisi heti liikaa. Vekki kesti pitkän lepojakson todella hyvin, kyllä sillä on vaan hermorakenne kohdillaan.
Tokon treenaaminen ei ole kiinnostanut juuri laisinkaan. Alokasluokan päivän selvien liikkeiden läpi käyminen ei ole huvittanut. Olen päätynyt odottelemaan vain täydellistä päivää, jolloin sullon noutokapulan ja muut treenikamat repppuun ja lähdetään pureutumaan ylempien luokkien liikkeisiin. Tiiän että kun se päivä tulee, niin meille tulee törkeen hyvät treenit ja siksi ei haittaa odotella! Eräänä iltana luin useita koiraseminaarien muistiinpanoja ja sain pään täyteen ideoita treenien suhteen. Yksi otettiin jo käytäntöön, kun aloitettiin trenaamaan eteentuloa. Istuin jakkaralla ja pyysin Vekkiä tulemaan haarojeni väliin pää mahdollisimman kiinni mun edessä. Ensin meinas rankasti painaa vasempaan jalkaa koska tarjos peruasentoon yrittämistä, mutta siirryttiin olohuoneen pöydän viereen, jolloin vasemmalle pääsy estettiin ja Vekki alko pysymään suorassa. Törkeen hyvä taktiikka, ehdin jo olla vähän turhautunut että miten ikinä saan opetettua sen tulemaan suoraan ja tiiviisti!
Onneksi eilen vihdoin päästiin tekemään agilitya!! Jatkokurssin toiseksi viimeinen kerta, laskin että onhan meillä puolet kurssin kerroista mennyt ohite tämän sairasloman tai kisareissujen takia. Tehtiin neljän esteen radanpätkää, jolla oli rengas ensimmäisenä tai viimeisenä esteenä. Vekki kävi ihan kierroksilla, se haukkui ja sikaili. Ei ois millään malttanut kuunnella, vaan teki mieli ampuu suoraan apupalkkaajan luo lelulle. Kyllä ne korvat alkoi löytyä, kun vaadin että nyt alat kuunnella ja tehdä sitä mitä minä käskin - on se onneksi kuuliainen poika. Treenattiin myös pätkää jossa oli pussi ja yksi hyppy. Laitoin pussin taakse pallon ja lähetin vain Vekkiä irtoamaan hypyn kautta pussiin. Hypyllä treenattiin erikseen vielä ohjauskuviona viskiä korkealla rimalla. Keppejä tehtiin ohjureilla ja 4 kepillä.
Tänään omat ryhmätreenit. Oli tosi hyvä fiilis päästä tekemään töitä koiran kanssa kunnolla. Tai ei se koira ollut, vaan pieni sika! Vekki keräsi pikkuset kierrokset kun pääs töihin: haukku ja kilju, koitti roikkua ja hyppiä mussa ja oli ihan kuuppa levällään. Ei siinä, tehtiin ensin keppejä kuudella kepillä ja ohjureilla - sain just oikeen asenteen niihin. Vekki haki kepit kaukaa ja hypyn kautta hyvin, ensin se meinasi kierrostensa takia mennä yhen ohjurin ali mutta korjasi nopeasti.
Radalla keskityttiin kohtaan, johon treenasin takaakiero persjättöä ja takaaleikkausta putkeen. Tilaa oli tosi vähän ja ohjaustyyli ei ollut lopulta ihanteellisin, mutta olin tyytyväinen kun sain sen onnistumaan. Toisella kerralla treenikaveri kysyi että miksi välttämättä haluan survoa itseni tekemään sen persjätön sinne kun ei tarvii, joten tehtiin myös takaakierron ja välistävedon sekä takaaleikkauksen kautta. Kontakteja pieni porsas ei olekaan tehnyt vähään aikaan, vaikka kotona päivittäin vahvistetaan asentoa. Se tuli nimittäin puomilla joka toistolla lävitse, hupskeikkaa! Oma vikani kun tein suoraan kokonaisella puomilla, enkä helpottanut alkuun. Treenien läpimurto oli kuitenkin A:n kontakti: oon vähän aikaa pyöritellyt ideaa päässäni siitä, että opettaisinkin Vekille jo nyt juoksukontaktin A:lle. Se olisi koiralle ihanteellisempi ja totesin Vekin olevan niin kuuliainen, että se voisi olla ihan mukavakin projekti. Tänään aloitettiin! Laitoin A:n alastulon yläpäähän pumperin, A:n eteen kuolleen palkan ja lähetin koiran suorittamaan esteen. Testatessa ensimmäisillä toistoilla treenikaveri sanoi että se alkaa kisaamaan mun kanssa jos juoksen heti vierellä. Haluttiin koiran ajatusta esteen alas, joten apupalkkaaja meni pitämään lelusta kiinni (= koiran focus heti paremmin lelussa ja katse alhaalla). Jotta kilpajuoksu ja kiirehtiminen saataisiin pois, niin minä käskytin Veen suorittamaan esteen ja jäin itse aloilleen. Treenikaveri oli silminäni ja joka kerta alkoi ylistämään koiraa, josta tiestin että homma toimii. Vekki hoksasi idean siis jo ensimmäisillä toistoilla, ei sillä ollut ajatustakaan sikailla ja loikata kontaktin ylitse. Treenikaverit olivat ihmeissään siitä miten äkkiä Vekki tämän sisäisti ja australianälykääpiö ylistettiin maasta taivaaseen niin hienona koirana. Kyllä voin allekirjoittaa, on tän kanssa vaan niin kiva tehä hommia kun se kuuntelee! Nyt siis tehotreeniä A:lle sekä muille kontakteille, jotta kriteerit alkavat erottua toisistaan. Mutta vitsit, olin aika innoissani siitä, että Vekki vähän possuili ja oli tuhma! Vaikka kuuliaisuus onkin kivaa, niin saa sitä mennä vähän räkä poskellakin!
On taas tulossa melkoinen viikko, sillä sunnuntain jatkoryhmän treenit ja tän päivän agilitytreenit ovat vasta alkua. Tiistaina koulutan pentuagilityssani, keskiviikkona on vapaata, torstaina Joan agilityepikset, perjantaina jatkoryhmän treenit (sekä koulutan toisen kurssiryhmän) ja lauantaina odotettu Jenna C:n valmennus! Sunnuntaille päätin vielä buukata kehäsihteerin homman oman seuran mäträsissä, jotta kerätään vielä vuoden viimeisiä talkoopisteitä! Mikäs tässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti