Vekki on taas kotona! Koti alkoi tuntua taas kodilta välittömästi, kun pieni mustavalkoinen saapasteli sisälle isännän elkein. Monia viikkoja koti on ollut vain kääntöpaikkani, jossa nukun, syön ja ehkä vietän hetken aikaa. Nyt se tuntuu jälleen paikalta, jossa viihdyn ihan itsekseenkin - tai etenkin koiran kanssa. Vekki oli aika uupunut ja vaisu, mutta se ei voinut lakata seuraamasta minua asunnosta. Heti jos jäin aloilleni, niin pentu helpotuksesta huokaisten asettui jalkoihini nukkumaan ja välittömästi uninen tuhina alkoi. Vekki oli automatkalla vetäissyt suuren annoksen koirannappuloita ja mustaa makkaraa, jonka ansiosta juuri pestyt matot pääsivät uudelleen pestäväksi - ja vielä uudelleen. Eräs ärsyttävä piirre nimittäin on se, että Vekki ei juuri varoittele tai pyydä kunnolla ulos halutessaan.
Tuntui rentouttavalta vetää vain lenkkarit jalkaan, remmi kouraan ja ystävän kanssa lenkille. Tämä on taas tilanne, jossa näen corgin ja australianpaimenkoiran eron. Corgien kanssa voin jatkaa suunnilleen siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikka samantien lähteä treenikentälle. Vekki on erilainen. Ensimmäiset päivät se on ollut aika alistuvainen ja kyselee varovasti, että mikä on sopivaa ja mikä ei. Tietysti voi olla myös uupumusta. Vekki on muutenkin aika erilainen silloin, kun se on ainoana koirana. Nyt keskitytään taas muistelemaan arkikäyttäytymistä, kuten yksinoloa ja ohikulkioiden ohittamista. Muut koirat ja ihmiset eivät juuri kiinnosta onneksi, vaikka vapaana olisikin ja läheltä kulkevat. Luoksetulo pelaa hyvin ja Vekki kuuntelee hyvin kutsumista, odotuskäskyä ja "käy maate"-kaukokäskyä. Remmissä mennään välillä höyryveturina, mutta onneksi on aikaa keskittyä tähänkin. Aika paljon olen antanut Vekin kulkea vapaana pyöräteilläkin, sillä se tulee hyvin vierellä ja kuuntelee.
Treeni-intoa lähdettiin polttamaan tänään hallille. Tehtiin sairaan simppeleitä juttuja: mutkaputki jonka linjassa oli kolme hyppyä. Tärkeintä oli raivolla ja innolla tekeminen ja esteiden hakeminen. Hyvin toimi tauon jälkeen pieni koira! Alussa Vekki meinasi ohitella hyppyjä jos jäin jälkeen, mutta pian sen hoksottimet alkoivat toimia ja haki kaikki kolme hyppyä ja syöksyi varmistelematta putkeen, vaikka itse olin edelleen ekalla hypyllä huutamassa vain käskyjä. Puomia tehtiin yksittäisenä, siitä kontakti toimii jo kivasti. Pientä himmailua meinaa olla jo ennen alastuloa, kun alkaa tarjoamaan jo asentoa. Alastulolla kuitenkin leikittiin täysillä ja tehtiin siitä kiva juttu, en usko että tulee ongelma kun paikka varmistuu koiralle vielä paremmin. Hallilla ehdin jo stressata sitä, että Vekin leikkitekniikka on huonontunut. Tiian, Pokan ja Romin kanssa lenkillä ollessa intouduin kuitenkin leikkimään Vekin kanssa sen pannalla - se on nimittäin ihan yliveto homma. Kyllä sieltä kuoriutui semmoinen ärisijä, tapporavistelija ja riehuva tyyppi, että ei taida olla syytä huoleen. Olen jo pidemmän aikaa ajatellut opettaa Vekin haukkumaan. Tiedostan itsekin ettei se ole välttämättä hyvä idea ja mulle on sanottu, että ei kannata ruokkia yhtään ääntelyä. Kuitenkin Vekki menee aika helposti hieman lukkoon, sellaiseen nöyrään moodiin jolloin se on kuuliainen eikä niin röyhkeä kuin toivoisin. Tänään pannalla leikkiessä innostin sitä haukkumaan ja voi että mitkä liekit leimahtivat silmissä: SIISTIÄ! SAAN HAUKKUA! TÄYSII! ANNA SE LELU! ÄRÄR OON MAAILMA HURJIN! RYÖSTÄN SEN SULTA! - eli juuri toivottua. Eräästä blogista luin ohjaajan opettaneen koiransa haukkumaan käskystä ennen suoritusta, jotta se saisi niin sanotusti "dominoida" ohjaajaansa hetken ja päästää höyryjä. Tämä haukkumisen salliminen ainakin avasi kunnolla Vekin hanat ja se alkoi revitellä ja riehua ihan sydämensä kyllyydestä. Jospa tällä saisin koirasta vielä ulos sen intohimon, jonka tiedän siinä olevan mutta mitä se välillä koittaa kilttinä poikana vähän piilotella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti