Alla olevassa kuvassa on lääkkeitä, joita koirat ovat viime kuukausina saaneet tai niiden käyttöä on lisätty. Eikä tässä ole edes kaikki.
Meillä on ollut ihan uskomaton epäonni koirien terveyden kanssa, joka taisi alkaa Unskin leikkauksen jälkeen joulukuussa. Tähän rumbaan on mukaan mahtunut niin useamman kerran ontumista ja iho-ongelmaa, antibiottia ja yksi suolistohuuhtelukin. Vekin ihosta löytyi ruskeaa ruven tapaista, jonka jälkeen aloitettiin
kortisoonikuuri ja antibiotit, samalla toinen kuuri niskaan laitettavaa
öljyä. Oireet ovat helpottaneet kovasti, ihon kutina hellittänyt ja
turkki näyttää hyvältä. Löytyipä korvasta vielä alkava hiivatulehduskin,
joka onneksi saatiin puhdistamalla katoamaan heti. Ruokasäkin pohja alkaa näkyä, jolloin taas on mietinnän alla sopiiko tämäkään ruoka todella pennulle. Untonkaan elämä ei ole ollut helppoa, kun muutaman kuukauden sisään se on jouduttu rauhoittamaan tai nukuttamaan kolme kertaa (leikkaus ja viralliset kuvat). Viikko viimeisestä Unton lääkärireissusta huomasin jonkun olevan vialla, kun Unski yrityksistä huolimatta ei saanut enää tarpeitaan tehtyä. Seurasimme tilannetta, annoin parafiiniöljyä ja kokeilin muita kotikonsteja, mutta viimein meni soittoa eläinlääkäriin ja heti sinne. Unski rauhoitettiin jälleen ja minä epäuskoisena mietin miten taas päädyimme tähän. Eläinlääkärin määräys oli suolistotyhjennys. Sitten Eetuun, kerran olimme tässä kerran isommalla koiraporukalla lenkillä, jonka jälkeen Eetu varoi takajalkaansa seuraavan päivän. Vaiva meni ohitse, ehdin huokaista helpotuksesta kunnes joidenkin päivien (4-5) jälkeen koira alkoi ontuakin ihan kunnolla. Ei siinä, kipulääkekuurille ja tiukkaan lepoon, ulkona ei käydä kuin tarpeilla kääntymässä. Onneksi jalka on alkanut paranemaan! 
Onneksi meillä ei seinät kaadu päälle, vaikka corgit ovatkin olleet vähemmällä aktivoinnilla. Eetun olen antanut levätä kunnolla ja viihdykkeenä on toiminut lähinnä aktivointilelut. Untolle riittää se, että se pääsee päivittäin juoksemaan vapaana ja saa sitten ruokakupin naamansa eteen, helppo elämä. Eetun ollessa levossa vielä ja Unton taukoillessa, on Vekki päässyt hallille tuuraamaan agilityssa. Olemme tehneet helppoja juoksentelupätkiä, joissa Vekillä on ollut maalissa valmiina palkkana lelu tai vielä parempaa - apupalkkaaja lelun kanssa! Yleensä ensimmäisellä toistolla pentu vielä katsoo mua enemmän, mutta huomatessaan palkan maalissa se antaa palaa täysillä ja juoksee epäröimättä lelulle. Kuollut lelu toimii erinomaisesti. Estevarmuutta putkilla ja siivekkeillä on tullut, kun ollaan tehty puiden kiertämisiä pihalla ja ämpäreiden kiertämistä hallilla. Putkien suut penska lukitsee hienosti. Estevarmuudella tarkoitan sitä, että edetessä pentu valitsee useammin mielummin siivekkeiden välistä juoksemisen kuin kaartamisen siitä ohi. Keinun pamauttelupeliä ollaan tehty, nyt Vekki paukauttaa keinua jo todella varmana eikä jännitä laisinkaan!
Toiseksi viimeisessä pentuagilityssa tehtiin muuria, putkia ja hyppytekniikkaa. Myös kuolleella lelulla leikkiminen oli ohjelmassa, mutta ohjaaja sanoi että sen erikseen treenaamista me emme enää tarvitse. Muurissa ei mitään kummallista, eikä putkissakaan. Tein pimeitä putkikulmia, pelkällä "putkeen" käskyllä Vekki lähtee hakemaan pimeästäkin kulmasta hyvin! Takaaleikkaukset putkiin sujuvat myös nykyään ongelmitta. Hyppytekniikassa teimme kasvavaa sarjaa, jossa Vekki rytmitti ponnahdukset erinomaisesti. Ollaan saatu pentuagilityssa yllä niin kattavat eväät jatkoa varten, nyt mietitään haettaisiinko ryhmäpaikkaa alkeisryhmään vai jatkettaisiinko omatoimisesti.
Tänään oli viimeinen pentuagility! Paikalla oli vain muutama pentu, joten aikaa oli yllinkyllin. Tokossa sai halutessaan tehdä ryhmäpaikkaan vaadittavan hallittavuustestin, tietenkin omaan osaamistasoon suhteuttaen. Sitten sai kommenttia, miten olisi mennyt jos testi olisi ollut oikea. Testi sisälti klassiset seuraamisen, luoksetulon, luoksepäästävyyden ja paikkamakuun. Seuraamisessa annoin Vekille rennomman vierelläkulkemiskäskyn "viereen", koska tuossa ei edes kannata vaatia oikeaa seuruuta. Tällä käskyllä Vekki kulki vasemalla puolellani, kontaktia pitäen mutta seuruupaikka oli rennompi. Luoksetulon mitta oli alokasluokan pituinen, kutsuin "tule" ja palkkasin kun juoksi luo. Paikkamakuu oli 30s mittainen, kävin palkkamassa kerran välissä ja 25s kohdalla kävin palkkaamassa ja vapauttamassa. Vekki pysyi tosi varmana, kehuin sitä välillä matalalla äänellä ja vieressä aksaavat koirat se ingoorasi hyvin. Luoksepäästävyyttä ei tehty, koska ei ole tarvetta. Kuulemma ei olisi ongelmaa läpäistä testiä, hurraa. Vielä erikseen keinua tuettuna pöytää vasten, jossa apuohjaaja laski sitä hissukseen pennun edetessä, ei ollut ongelmaa tässäkään. Viimeiseksi otettiin jo edeltävänä päivänä tehtyä 0-muotoista rataa, jossa oli putkia ja siivekkeitä. Apupalkkaaja oli lelun kanssa lopussa, mutta jostain syystä Vekki ei halunnut noteerata koko palkkaajaa mitenkään, ellen erikseen näyttänyt sille että JEE LEIKI VAIN TUON KANSSA. Varmaan johtui siitä, kun treenattiin ensin seuruuta ja tokojuttuja, ei enää pentu halunnut musta irrota liikaa. Kuitenkin luvan jälkeen se leikki mielettömän hyvin vieraankin ihmisen kanssa: riisti ja repi lelua, tapporavisteli ja ärisi kuin mielipuoli. Jos leikittäjä antoi pennun voittaa, niin heti lelu suussa tultiin läiskimään tassuilla ja tyrkytettiin lelua. Ihan mahtavaa!
Kurssista oli meillä mielettömästi hyötyä, sillä saimme kaiken hyvälle alulle ja näin tapoja, joilla lähden asioita tulevaisuudessa tekemään. Muistan vielä ensimmäisen kerran, kun pennun annettiin vain kävellä esteiden välissä ja palkattiin namilla kun se edes vilkaisi putkea. Tästä ollaan menty jo pitkälle, kun nykyään automaattisesti palkinnoksi lentää lelu tai pallo - se on ykkönen. Hallilla Vekkiä voi pitää ilman hihnaa tai laittaa käskyn alle odottamaan esim. ohjauskuvioien harjoittelun ajaksi. Vielä tehdään työtä sen kanssa, että pienen australialaisen maailma ei ihan romahtaisi, vaikka jättäisin sen hetkeksi esim. seinään tai häkkiin kiinni ja kävisin vähän kauempana. Koska yleensä alkaa melkoinen kirosanojen sekainen "miten kehtaat jättää mut tänne ja mennä ite esteille" tai "ääääää älä jätä muaaaaa pliis yyyy". Silti, ihan huikean hieno agilitykoiran alku, toivotaan että mennään vielä pitkälle :) Nyt katsellaan vähän miten edetään, luultavasti en alkeiskurssille kuitenkaan jatka koska uskon pystyväni opettamaan alkeet itse.
Tokoiltu on! Eetun pakkoloman takia junnut ovat saaneet harjoitella tottelemista urakalla. Viime torstaina pidettiin treenit hallilla Lauran ja Annan kanssa, teemana seuraamisen käännökset. Rallytokon kylteistä muodostettu rata, joka sisälti pelkkiä käännöksiä. Unto pääsi ensimmäisenä sitä suorittamaan, ihanan innoissaan oli! Unskin kanssa tehtiin myös perusasentoa ja pientä seuraamista kaukopalkalla. Välillä se pitää tosi hyvin kontaktia ja oikeasti yrittää, välillä tarjoaa jotakin ihan omaansa mutta en voi olla vakavana, koska Unski :D Vekin kanssa paikkamakuuta, seuraamista, luoksetuloa ja jääviä. Lauantaina mentiin tokoilemaan Hennan ja Rean kanssa. Vekistä otettiin alkuun pönötyskuvat, ei meinaa uskoa että se ei tuosta enää paljoa kasva! Tehtiin seuraamista, jossa seuruupaikka oli nyt tosi hyvä, kun välillä meinaa edistää aika paljon. Vekki vaihtaa kuitenkin seuruutemmon tosi hyvin mun askelten tahtiin, mikä auttaa oikean paikan löytämisessä. En tiedä mitä sen päässä on raksuttanut, mutta nyt se seurasi omaan silmään hyvällä draivilla. Jäävissä ollaan tehty nyt istumista ja maahanmenoa, seisominen on vielä työn alla. Luoksetulossa oon palkannut lähes aina lentävällä lelupalkalla, enkä vaadi vielä loppuperusasentoa. Paikkamakuuta ollaan otettu lyhyen ajan sisään ihan uudessa muodossa, sillä jo useampi ryhmäpaikkamakuu on tehty! Tiistaina pentuagilityssa lopetettiin tunti tekemällä 5 pennun paikkamakuu, jokainen tietysti omaan tasoonsa sopivasti. Vekki oli keskellä, jätin sen maahan ja menin muutaman metrin päähän seisomaan 5-10 sec. Hyvin tuijotti mua ja oli varmana, otettiin useampi toisto (tai kävin vain palkkamassa ja toistamassa käskyn). Lauantaina Rean kanssa paikkamakuu sekä -istuminen. Istumisessa vaikeuksia, aina kun palasin palkkaamaan niin nyki tai liikutteli itseään, ei ihmekään kun ei olla tehty niin paljoa. Makuussa paljon varmempi, sain jo mennä koe-etäisyydelle ja aika oli pidempi. Ruutua tehtiin myös, jossa Henna vei lelun ruutuun, näytti sitä pennulle ja minä hetken päästä lähetin. Lopuksi vielä häiriköitiin toisiamme seuruuttaen ympärillä sillä aikaa, kun toinen teki kontaktitreeniä peruasennossa. Vekki keskittyi erinomaisesti riippumatta siitä oltiinko ympärillä kiertäviä vai istuiko se itse sivullani ja Rea teki töitä ympärillä. Henna tuli myös ihan viereemme ja käskytti Reaa maahan, Vekki ei lotkauttanutkaan korvaansa toisen käskyille, super!
Olen joutunut nyt taas aika paljon pohtimaan tulevaisuutta agilityn osalta. Lotta Vuorelan teksti agilityn karuista faktoista oli herättävä, sillä vaikka yrittäisit kaikkesi, niin se ei ehkä siltikään aina riitä takaamaan pitkää ja hyvää agilityuraa. Meillä oli myös mielenkiintoinen ja yhteentuova keskustelu muiden corgiharrastajien kanssa agilitysta. Tuli ilmi miten usean agilityura on tyssännyt täysin kun koiran kunto onkin äkkiä romantanut ja luusto on paljastunut ihan perunamuussiksi. Itseä alkoi taas puistattamaan, kun luki toisten koirien oireita ja koitti peilata niitä omiin koiriin. Olen miettinyt onko meidänkään osalta tässä mitään järkeä, onko tulevaisuudessa taattu samanlainen kipulääkkeiden huuruinen arki ja epätoivo siitä, pystyykö koira enää koskaan juoksemaan onnellisena. Olen pyöritellyt näitä mielessäni, punninnut asioita ja kysellyt viisaammilta. Eetulla oli fyssari eilen, olin ihan stressissä ja valmiina siirtymään suoraan agilitysta pakkolomalle. Kuinka ollakaan, sieltä löytyi kyllä jumeja, mutta sellaisia jotka pehmenivät heti kosketuksesta ja muuten koira oli erinomaisesa kunnossa. Saako nyt tuulettaa: onnistuin ylläpitämään sen lihaksiston kunnossa ihan omalla käsittelylläni! Eetun kanssa me aiotaan vielä ainakin tämä kevät ja kesä jatkaa agilitya, koska vielä en näe syytä lyödä hanskoja tiskiin. Kuitenkin treenit tulevat olemaan enemmän kevyttä täsmätreeniä, ratatreeniä ilman selkeää tavoitetta ei enää kuin harvoin. Edelleen kroppaa huolletaan niin hyvin kuin mahdollista (fyssarikäynnit, lisäravinteet, BOT-mantteli). Treeneihin palaillaan pikkuhiljaa, kisoja katsellaan vasta huhtikuun puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti