Unskin virallisten kuvien tulokset tulivat: D/D, 0/0 ja selästä tieto tulee myöhemmin. En oikein tiedä olisiko tässä tyytyväinen vai ei. Eetun suhteen odotin vain pahinta ja siksi olin onnellinen kun saatiinkin parempia tuloksia. Unton isällä on A/A ja äidillä A/B ja 0/0 niin sitä jotenkin toivoi jotakin parempaa. Mutta vähän ajan sisään on nähty ettei niin välttämättä tapahdu - mekin olemme nyt yksi esimerkki siitä. Ihmiset äimistelevät suu auki ja kyselevät, että ovatko D-lonkat corgeilla oikeasti hyvät, ovatko ne syy hurrata ja iloita. Soitin kuvien arvioijalle Limanille kyselläkseni lisää, mutta kuvat olivat matkalla selän arviointiin eikä siksi saatu vielä vastauksia. Edelleen nuo kyynäret vähän ahdistavat, eikä tee mieli hehkuttaa liikaa. Aktiivinen agilityn harrastaminen on vielä pieni kysymysmerkki, mutta onneksi meillä ei ole suuria tavoitteita tai päämääriä, joten voimme hyvin odottaa!
Maanantaina treenatiin ihan kirjaimellisesti pidemmän kaavan kautta, kun hallilla tuli vietettyä yhteensä 4h. Otin omatoimivuoron klo 15-16.30, jonka jälkeen heti alkoivat Eetun ryhmätreenit klo 16.30-18. Eetun kanssa tsekattiin vapaavuoron aikana voittajan liikkeet aikalailla läpi, tuli tosi monta kohtaa esille jotka ei oikeasti vielä toimi. Tunnarissa on alkanut tulla virheitä ja olen huomannut, että Eetu ei kestä siinä vireen nostamista vielä yhtään. Vaikka laitoin selkeän apuhajun (=lihapulla) ja lähetin koiran perusasennosta, niin silti nousi sattumanvarainen kapula eikä Eetu keskittynyt haistelemaan. Seuraamisen otin vihdoin kunnolla työnalle ja hetki siinä menikin, että meno alkoi oikeasti näyttää siedettävältä. Alussa Eetu edisti ihan törkeästi, mutta naksuttelin ja tein paljon käännöksiä, niin alkoi oikea paikka löytyä. Istuminen ok, luoksetulo ok ja kaukotkin muistaakseni. Luoksetulossa tehostin pysähdyksiä käyttämällä seuran uutta putkea hyväkseni: lähetin koiran putkeen ja sen palatessa käskin stoppaamaan tai maahan, toimi hyvin. Metallikapula nousi tosi rumasti ("kuollut kala") ja heitin uudelleen, palauttaessa nousi jalkoja vasten ja koitti siten tyrkyttää kapulaa mulle mahdollisimman nopeasti pois. Paljon on vielä siis töitä edessä, ei tämä ainakaan liian helpoksi käy!
Unskin kanssa aluksi leikittiin: se sai tarjota putken läpi juoksemista ja palkkasin heittämällä pallon putkeen (jonne pikkukettu ryntäsi onnellisena) tai vain pallolla leikkimistä. Tokosta perusasentoa, seuraamista ja luoksetuloa putken lävitse, ei nää tokohommat taas olleet U:sta kovin jännittäviä. Vekki sai tehdä seuraamista ja jäävien asentoja. Hallilla oli valmiina melko putkia täynnä oleva rata, joten tutustuttiin hallin uusin putkiin tekemällä rataa joka koostui hyppy-putki-putki-putki. Ihanaa kun on koira joka palkkaantuu niin helposti lelusta! Käden voi vain työntää treeniliivin taskuun ja kiskaista sieltä ensimmäinen vastaantuleva esine, niin se on australianpaimenelle silti kuin lottovoitto.
Vekin pentuagilitykurssi kestää enää helmikuun loppuun saakka. Tajusin kuinka paljon Vekki on kasvanutkaan kurssin aikana, sillä kun aloitettiin niin se oli vasta pieni 3kk ikäinen penikka. Yleensä Vekki on tosi hyvin treeneissä kuulolla eikä muut hallin häiriöt vaikuta sen tekemisiin mitenkään. Nyt liikunta oli kuitenkin päivällä jäänyt pelkkään hihnalenkkiin ja hallille kävelyyn (jolloin tosin pentu sai kävellä ilman hihnaa kävelytiellä), joten veikkaan että Vekki oli siksi vähän levottomapi kuin tavallisesti. Tehtiin erilaisia putkia (tosi mutkaputki, musta putki, keltainen pitkä putki jne.) eikä mikään tuottanut vaikeuksia. Tehtiin pientä pätkää jossa oli useampi putki ja hyppy, sekä lopuksi treenasin takaaleikkausta putkelle. Onnistuu aina silloin kun muistan itse liikkua! Tehtiin myös 2on2offia laatikolla ja ohitusharjoituksia muiden ryhmäläisten kanssa. Kotimatkalla Mikko tuli muun lauman kanssa vastaan ja päästettiin lopulta koko porukka juoksemaan vapaaksi, sillä kaikki alkoivat olla kuin viritettyjä jousia. Heti hihnat irrotettua alkoi mieletön ralli, joten päätettiin vielä mennä umpihangen kautta, jotta saataisiin liiat energiat pois. Ei enää pelkkiä hihnalenkkipäiviä kiitos!
Kuvat Ilonan ottamia eräistä omatoimitreeneistä hallilla! Kaikki pääsivät tekemään ruutua.
3 kommenttia:
Terve! Miten uskallat Eetun kanssa harrastaa, kun selkä ei ole terve, eikä lonkatkaan parhaimmasta päästä?
heippa,
tuosta selästä olen jutellut useamman tahon kanssa. sen selässä olevat muutokset ovat niin pieniä, että ne eivät harrastamiseen vaikuta tai sitä häiritse. kuitenkin ne ovat tiedossa ja tulevaisuudessa käydään uusintakuvissa tsekkaamassa että koira pysyy ok. lonkat corgeilla ovat tavallisestikin "tavallista löysemmät", eli D-lonkkaisia corgeja löytyy paljon. agilityssa etukroppa on kuitenkin suuremmalla rasituksella, joten lonkkien arvo ei vaikuta yhtä paljon vaakakupissa. useampi koirakko harrastaa D-lonkkaisella, tietysti on eriasia minkätyyppisellä koiralla se on vielä kannattavaa ja millä ei.
Terve!
Omalla corgillani on myös välimuotoinen lanne-ristinikamamuutos, ylimääräinen kahdeksas nikama. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että rankka liikunta, kuten agility, pitää ehdottomasti lopettaa. Tosin lääkäreitäkin on moneen junaan. Hyvää jatkoa teille :)
Lähetä kommentti