10 helmikuuta 2014

P-pentue paimenessa


Eilen pakkauduttiin Tiian, kahden corgin ja kolmen australianpaimenkoiran kanssa autoon ja matkustettiin Kiteelle Pia-kasvattajalle. Paikalla oli myös P-pentueen äidin ja ainoan tyttären toinen omistaja Ninni, jonka tapasin ensimmäistä kertaa. P-pentuetta oli siis edustamassa äiti-Naava ja sisarukset Autsi, Vekki ja Pokka. On kyllä ihanaa, miten aktiivisesti on pystynyt tapaamaan pentueen sisaruksia jo tässä vaiheessa. Olin erityisen innoissani tästä vierailusta, koska koirat pääsivät lampaille ja itse sain oppia tästä niin omanlaisesta lajista ja sen maailmasta enemmän. Ensiksi lampailla oli Naavan sisko Lilla, jonka työskentelyä on niin kiehtovaa seurata, koska se tekee sitä ihan oikeasti ansaitakseen leipänsä. Seuraavaksi oli Naava, jonka näin ensimmäistä kertaa paimenhommissa. Opin niin paljon vain katselemalla, mutta samalla mulle kerrottiin miten koiran halutaan toimivan tietyissä tilanteissa, kuinka sen tulee reagoida ohjaajaan ja minkä verran tehdä omia päätöksiä. Olen ennenkin nähnyt paimentamista ja muistan kuinka silloinkin lumouduin australianpaimenista, joilta työskentely tuli melkein selkärangasta ja oikeasti koirasta itsestään. Kun on tullut nähtyä sekin puoli, kun nykyään lähes jokaista "tämä on joskus ollut paimenkoira"-rotua viedään lampaille ja toivotaan että saataisiin jotakin irti. Myönnän kyllä itsekin kuuluvani tähän porukkaan ja olisi hienoa nähdä corgi, joka tekisi vielä entisiä karjapaimenen töitä. Omien hörökorvien kanssa kokeillaan kuitenkin vielä tulevaisuudessa käydä naudoilla.



Mitä äiti edellä, sitä lapset perässä - ainakin melkein. Kaikki kolme sisarusta pääsivät katsomaan lampaita omalla vuorollaan. Jokaiselta löytyi suurta kiinnostusta lampaisiin, mutta vielä paljoa ei pentujen kanssa voi tätä hommaa viedä eteenpäin. Paimennus on kyllä kiehtova laji ja toivon, että Vekin kanssa sitä voisimme tulevaisuudessa tehdä. Lampujen jälkeen kävimme vielä jäällä isolla koiraporukalla lenkillä, kaikki kolme jätkääni käyttäytyivät hyvin! Sisällä vierähti vielä useampi tuntu jutellessa ja kuunnellessa mielenkiinnolla tarinoita rodun sisältä. Olen huomannut omistavani hyvin kovapäisen yksilön, joka luulee välillä omistavansa minut. Onneksi on osaavia ihmisiä, joiden neuvot saavat varman olon siitä, että kaikki selviää ja vielä ei ole hätää. Muutaman viikon päästä lähdemme Vekin kanssa kahdestaan reissuun Kannukseen Shepmates australianapaimenkoirien leirille, ei malttaisi odottaa! :)


Vekistä on kasvanut niin iso! 6,5kk
Mitat tällä hetkellä jo paino 17,5kg ja korkeus 49cm


Ei kommentteja: