shepmates leiri

Viime viikonloppu oli huikea, sillä olin ensimmäisellä koiraleirilläni ikinä! Leiri oli Shepmates Kennelin kasvattajan Hansun järjestämä, joka pidettiin Kannuksessa. Leirillä oli mahdollisuus treenata tokoa, agilitya, tottista ja sisäetsintää. Corgit pääsivät Keski-Suomeen hoitoon, kun lähdimme ihan kahdestaan Vekin kanssa reissuun. Perjantaina matkattiin ensin Joensuusta Iisalmeen bussilla, josta jatkettiin Kannukseen leirikaverin kyydillä. Bussissa matkustaminen meni kivuttomasti, sillä heti auton liikkuessa Vekki heitti maate jalkatilaan ja nukkui pääosin 3,5h matkan. Iisalmessa annettiin Vekin ja päälle vuotiaan Hukka-auspain tutustua toisiinsa, sillä jaettaisiin huone viikonlopun ajan.
Oltiin perillä sen verran ajoissa, että päästiin vielä treenaamaan. Lyhyet tokot ensin hallilla, jossa Hansu tsekkasi Vekin maahanmenon ja seuraamisen. Seuruussa Vekki irtoaa vielä sivusuunnassa hieman liikaa, mutta muuten taisi olla hyvä. Etenkin sen jälkeen, kun mua käskettiin kävelemään nopeampaa ja seuraaminen parani välittömästi, hitaammassa tahdissa Vekki joutuu olemaan hieman kasassa. Maahanmenossa käskyn jälkeen Vekki valuu vielä hieman eteenpäin, eikä lysähdä heti lattiaan. Nopeilla palkkauksilla ja ytimekkääseen käskyyn (ennen: MAAAA-HAN jälkeen: maahan!) keskittymällä valumista ei enää tapahtunut.

Hallilta lähdettiin tekemään sisäetsintää, enkä tiennyt yhtään mitä odottaa. Hämmästys oli suuri, kun saavuttiin ammattiopiston verstaalle. Isosta rakennuksesta löytyi todella erilaisia jännittäviä tiloja kuten pimeitä työkonehalleja, tyhjiä pukukaappihuoneita, kolkkoja kellareita ja erilaisia pintoja. Teimme hommia pääasiassa pimeässä, joten kaikki näytti vielä jännittävämmältä. Kokeneemmat koirat aloittivat, jolloin me uudet pääsimme ensin seuraamaan lajia ja olimme vuorotellen maalimiehiä. Samalla pelastuskoirapuolella ollut Gabi opasti meitä ja kertoi innostavasti, mikä olisi ihanteellinen toimintatapa koiralle. Etsintälajit kiehtovat mua muutenkin, mutta sisäetsinnässä oli hauskaa miten erilaisia tehtäviä koirille pystyi tekemään (itse olin maalimiehenä ahtaassa pukukoppikaapissa, naulakossa työhaalareiden alla ja puulaatikkoon sullottuna). Sytyin täysin! Vekille otettiin ensimmäisenä iltana yksi maalimies. Ensin päästin sen kulkemaan vapaana rakennuksessa ja kierrettiin eri tiloissa katsomassa miten pentu reagoi ympäristöön. Vekki eteni rohkeasti eikä se aristellut erilaisia pintoja tai esineitä, vaan kulki etunenässä uteliaana. Kuljettiin huoneissa "seiniä pitkin", jotta koira oppisi kulkemaan tulevaisuudessa laajasti ja tarkastamaan huoneen nurkkia myöten. Meidän maalimies oli pukukaappihuoneen perällä, Vekki käveli huoneessa ja ilahtui suunnattomasti löytäessään sieltä ihmisen: koko pieni koira tärisi ja vispasi.

Lauantaina treenattiin ensin tokoa ja agilitya, josta sisäetsintään. Tokossa halusin apua seuraamiseen ja kuulla, miten mun kannattaisi tästä jatkaa. Tultiin siihen tulokseen, että nyt Vekin kanssa kannattaa tehdä ihan muutaman askeleen seuruuta siten, että tekniikka on kokoajan hyvä. Sain myös vinkkiä pysähdyksiin seuruussa, jonka jälkeen Vekki alko istumaan tosi nopeasti. Nyt aletaan panostamaan myös käännöksiin tekemällä peruuttelutreeniä seinän vieressä. Yksilötreenien jälkeen otettiin vielä kaikille pennuille luoksepäästävyyksiä ja yleistä häiriötreeniä kun kaikki harjoittelivat samaan aikaan. Agilityssa tehtiin hyppytekniikan perussarjaa. Pidin Vekkiä hallissa ollessa häkissä sermin takana, jossa se välillä protestoi kiljumalla. Hiljeni kuitenkin kun kävin sanomassa, että olisi parempi olla hissukseen. Huvittavaa oli miten identtisiltä Vekki, Devi ja Autsi kuulostivat, kun pitivät ääntä. Kukaan ei haukkunut, vaan kaikki "kiljuivat". Pentujen ollessa pieniä niistä todettiin jo kasvavan isoina kiljuvia tapauksia. Lauantaina ehdittiin myös kokeilla doboa ja skeittilaudalla hömppäilyä. Muiden tokoilemista katsellessa opin ihan mielettömästi ja sain niin paljon inspiraatiota omiin treeneihin Vekin kanssa tulevaisuudessa, mutta myös Eetun treeneihin! Etenkin tunnariin, ruutuun ja kaukoihin liittyen sain niin paljon ajateltavaa ja kultaisia vinkkejä, etten malta odottaa päästä tekemään!

Iltapäivällä siirryimme treenaamaan sisäetsintää, jota tuli seuraamaan myös Vekin isän X:n omistaja. Vekille otettiin 3 maalimiestä. Kaikki maalimiehet piilotettiin erilaisiin tiloihin, joissa sitten kuljettiin pennun kanssa ja katseltiin saiko se hajusta kiinni huoneita kierrellessä. Tarkoituksena oli edelleen vain kiertää paikkoja ja antaa pennun mahdollisesti "törmätä" hajuun ja maalimieheen.  Ensimmäinen ukko oli pukuhuoneessa penkin alla piilossa. Vekki lähti taas reippaana liikkeelle, kuljetti perässä kävelevää yleisöään ylpeänä. Huoneen luokse päästyämme Vekki irtosi sinne itse, odotin hetken ovella ja äkkiä Vekki tulikin pois huoneesta, kierti ihmisten välissä ja palasi huoneeseen. Se oli siis saanut uuden hajun ja kävi laskemassa meidän hajumme ennenkuin lähti tutkimaan sitä lisää. Pian Vekki törmäsikin penkin alla olleeseen Hansuun, muutaman mörköpöhähdyksen päästi kun ihminen olikin niin yllättävässä paikassa. Seuraava ukko oli työkonehallissa, jossa oli useita traktoreita ja humisevia koneita. Maalimies oli traktorin alla piilossa. Kaartelimme huoneessa useasti, Vekki sai hajusta kiinni ja kulki innostuneena nokka taivasta kohti. Se kierteli traktorin ympärillä ja selvästi luuli, että maalimies on traktorin ohjaamossa. Ohjaajamme sanoi, että se ei vielä ymmärrä miten hajut käyttäytyvät ja siksi ei osaa kohdentaa sitä lattianrajaan. Vekki kuitenkin sinnikkäästi yritti ja kiipesi traktorin renkaita vasten ja koitti kovasti paikantaa henkilöä. Pyysimme maalimiestä siirtämään kätensä näkyviin, jonka jälkeen Vekki löysikin pian tämän ja oli taas onnesta soikeana. Erittäin hyvä harjoitus ja pentu jaksoi hienosti tsempata, vaikka väsymystä olikin ilmassa. Päätettiin ettemme ottaisi enää kolmatta maalimiestä, mutta kuljettaisiin kuitenkin huoneen lävitse. Kävelin sitten erään pienemmän huoneen läpi ja olin avaamassa ovea toiseen huoneeseen, kunnes Vekki stoppasi kuin seinään, nosti nokkansa ylös ja lähti kiertämään huonetta. Meni ehkä muutama sekunti, niin se meni verhojen välissä olleen (kuva yllä) olleen maalimiehen luokse ja meinasi haljeta riemusta. Itse en tiennyt yhtään, että ukko olisi ollut siellä huoneessa ja olin pakahtua ylpeydestä, miten minun penska sanoi OOTA, TÄÄLLÄ ON JOTAKIN, kääntyi ja lähti hommiin. Itse kun olin sitä jo viemässä pois huoneesta. Vekki saikin tästä paljon hyvää palautetta :)

Ilta menikin muutama siideri nautiskellen ja koirajuttuja höpötellen. Aamulla mentiin taas hallille tekemään tokoa ja agilitya. Pipa, eli Piritta Pärssinen tsekkasi meidän tokoja. Vekki sai erittäin hyvää palautetta siitä, että se ingooraa ympäristänsä täysin silloin, kun työskentelee mun kanssa. Mikään häiriö ei saa sen korvaa letkahtamaan, vaan keskittyy hommiin. Kuulemma se on hieno ominaisuus, joka kannattaa käyttää hyödyksi. Pipan mielestä saan Vekille opetettua sen takia erittäin makeen tunnarin ja noudon, koska se keskittyy niin hyvin. Seuruussa sain vinkkiä parempaan palkkausasentoon. Muuten voisin alkaa tekemään hieman repäisevämpiä treenejä, sillä nyt Vekki näytti kuulemma hieman liian rauhalliselta. Kun otin sen perusasentoon, niin sen olemus meni sellaiseksi tyyneksi ja keskittyneeksi, ei sellaista "paloa silmissä". Kokeilin sitten ottaa lelun, otin koiran lennosta perusasentoon ja samantien palkkasin lelulla. Tuli ihan eri fiilis Vekille! Näytettiin myös maahanmeno ja luoksetulo. Ruudusta juteltiin ja tulin siihen tulokseen, että opetan sen ehdottomasti markkerilla. Yleisesti saan kuulemma Vekistä tosi kivan harrastuskoiran!

Viikonlopun aikana tuli taas huomattua, miten itsevarma ja rohkea pentu mulla onkaan. Vaikka Vekki täytti viikonlopun aikana vasta 7kk, niin se on jo hyvin kovapäinen ja itsevarma. Tämä tuli todistettua kun se mm. yritti mennä rauhoittelemaan itseään vanhempaa urosta, joka alkoi rähisemään toiselle urokselle. Se on alkanut myös omimaan minua, mikä ei tietenkään käy päinsä. Onneksi sain taas keskusteltua näistä asioista ja hyvä mieli. Tämän takia mun ykköskriteeri oli kasvattaja, joka haluaa olla tukena ja auttaa, ympärillä on tukiverkosto jolta voi aina kysyä ja he osaavat auttaa. Ei malteta odottaa seuraavaa leiriä, joka on Vappuna pidettävä ihan oman porukan Ardiente leiri :)