13 tammikuuta 2014

sari vähäniityn valmennus

Melkoisin agilitypainoitteisesti on uusi vuosi alkanut. Eetulla oli viime torstaina jälleen fyssari, en enää pysy laskuissa monta kertaa ollaan siellä viime kuukausina oltu. Tällä kertaa löytyikin vain tavallisia koirien jumeja, jotka pehmenivät nopeasti. Ja ihmeiden aika ei ole ohi, sillä nyt on lupa palata takaisin agilitykentille! Tiedossa on nyt lähes kuukauden tauko fyssarin käsittelyistä, jonka aikana itse hieron ja ylläpidän E:n kroppaa, sitten katsotaan lopputulosta Helin kanssa. Hieman jännittää kyllä, koska tuo koira menee niin helposti jumiin. Palattiin treenikentille aika rytinällä, sillä seuraavana päivänä oli Sari Vähäniityn valmennus. Ajattelin ensin ottavani Unskin valmennukseen, mutta ajattelin että Eetun kanssa saisin melko teknilliseltä vaikuttavasta radasta hieman enemmän irti.



Ajattelin E:n käyvän melkoisilla kierroksilla, kun se pääsi radalle ensimmäistä kertaa sitten lokakuun. Ihmeen hyvin se oli kuulolla: lähdössä istui kyseenalaistamatta, ei käynyt turhan kierroksilla ja tuli hyvin ohjauksiin. Teemana oli poispäintyönnöt, mutta radalla pystyi treenaamaan myös muita ohjauskuvioita. Itse halusin keskittyä persjättöihin, joita en ikinä uskalla tehdä ja tuntuu ettei koskaan tule niitä treenattua tarpeeksi. Välillä meinasin olla myöhässä, mutta onneksi Sari aina huusi mut liikkeelle, jolloin ehdin taas ohjaukseen mukaan. Muuten rata sujuikin meiltä yllättävän hyvin, kun kokonaan se suoritettiin, vaikkakin lyhyemmissä pätkissä. Vastakäännöstä tuli myös treenattua kunnolla, ihan vahingossakin kun jäi vähän päälle joka kohtaan. Eetusta huomasi, että se ei ole tuollaista pitkää treeniä tehnyt pitkään aikaan, kun meinasi kunto loppua ensimmäisen 10min treeniajan viime minuuteilla. Ei enää moottoria riittänyt tekemään täysillä. Ennen keppejä oli aika paljon käännöksiä ja tiukkaa ohjausta, joten kepeillä koira ei sitten irronnutkaan suosiolla. Huomasin heti Eetusta että sillä oli tuollainen meno päällä, joten odotin sitten hetken ja käskytin uudelleen. Toisella 10min pätkällä ohjaajassa kuin koirassakaan ei enää paukkuja riittänyt juuri mihinkään, kun olisi koko rata pitänyt tehdä. Oman väsymyksen takia ohjaus oli heikkoa, eikä koirakaan enää jaksanut intohimoisesti hakea esteille itsenäisesti, vaan luki mielummin surkeaa ohjausta ja esim. jos en ohjannut hyppyä kunnolla, niin koira tuli siitä ohitse. Tämä oli aikamoinen herätys siihen, että meidän kummankin kuntoa on alettava kohottamaan, jotta kyetään maksimisuorituksiin.

Uuden agiryhmämme toinen treenikerta oli tänään (ensimmäisellä kerralla Unto tuurasi Eetua). Suureksi iloksi hallissa oli valmiina hyppytekniikka, joten tein sitä ihan ensimmäisenä. Muuten tehtiin 20 esteen rataa, joka oli aika helppo. Eetu istui varmana lähdössä, tassukaan ei liikahtanut - pienen ihmisen suuria iloja. Radanpätkän lisäksi tein putkijarrua, joka toimi ihan kiitettävästi. Enempää en ottanut, koska tarkoituksena käydä omatoimitreenaamassa vielä tällä viikolla. Agitreenien ulkopuolella tehdään ravilenkkejä ja iltaisin meidän uusi hitti on treenata doboa. Ihanaa "aivot narikkaan" tekemistä koirien kanssa, kuitenkin älyttömän hyödyllistä ja koiria väsyttävää. Fyssarilta varmistin vielä, että Vekinkin kanssa on sopivaa tehdä nyt aivan lyhyitä totutteluita jumppapallon päällä, mistä pentu onkin varsin innoissaan


Unski on loistanut agilitytreeneissä ja on ollut ihana tehdä sen kanssa! Ollaan tehty kevyttä hömppärallittellua aika paljon, mutta yhdistetty uusia esteitä jo radalle mukaan mm. keppejä ja puomia. Uutena juttuna keinu, jonka tuin pöytää vasten ja Unski juoksi keinun päähän ja nostin pois. Oon tosi innoissani siitä, miten hyvin Unski hakee kepeille (vaikka tietty vielä ohjurit) ja ei kysele ollenkaan. Se ärsyttää, että ankeina aikoina päätin luopua kokonaan 2on2off kontaktikriteeristä Unskin kanssa, sillä nytkin videolla on nähtävissä aikamoisia pomppuja alastulolta. Asento on kyllä pikkuketulla muistissa, joten ehkä pitäisi vain alkaa taas ottamaan se kuvioihin mukaan. Oma virhe on myös liikkumisessa, sillä joissakin kohdissa jään himmailemaan ihan kamalasti, koska en luota että koira pysyy mukana. Tämä vaikuttaa aika näkyvästi koiran vauhtiin. Unski myös leikki kanssani lelulla treenien lopuksi, mikä oli ihanaa. Istuskeltiin myös lattialla Unto minun sylissäni, rapsutin ja kehuin sen maasta taivaaseen. Leikittiin myös käsien jahtaamis leikkiä, joka on koiran lemppari.


Vekki on tehnyt pentuagilityssa pentujen A:ta, josta tuli ihan suosikki kuten aina uusista esteistä. Vekillä ei ole ongelmaa oppia uusia esteitä, koska se on hyvin rohkea ja utelias. Niimpä olen alkanut puuttumaan jo tuohon yltiömäiseen innokkuuteen määrittelemällä toistojen määrät ja pitämällä pennun kontaktissa ennen esteelle menoa. Lisäksi tehtiin pussia, valssia ja eteen irtoamista. Omatoimivuorolla ollaan tehty siivekkeillä irtoamista namialustalle ja mutkaputkea. Vekki on niin pätevä pentu, jonka kanssa on ihana tehdä hommia, koska sillä on just asenne kohdallaan :) Tuntuu kyllä oudolta, että se täyttää tänä kuukautena puoli vuotta!

5,5kk

2 kommenttia:

Nea kirjoitti...

Tosi kivan näköstä agiliitelyä teillä! Ihana Eetu noissa lähdöissä kun muuten istuu kun tatti mut häntä heiluu hurjasti :D

melkku kirjoitti...

kiitos! :D

voin kertoo, että ennen ei muuten istunut. ollaan tän sadan vuoden tauon aikana jouduttu keskittyy niin pieniin yksityiskohtiin kun muutakaan ei ole voinut tehdä, eli esim. lähtöihin ja ekan keppivälin treenaamiseen :D mutta se on ollut mielettömän hyödyllistä, joten en valita!!