ketunpoika sairastaa (ja vekki 6kk!)

Ehdimpä mennä sanomaan. En tajua miksi, mutta tuntuu että Untolla on aina välillä tällaisia kausia, kun kaikki negatiiviset jutut tulee rytinällä päälle ja kunnolla. Tänään oli kolmas kerta, kun Unto rauhoitettiin tai nukutettiin vähän ajan sisään. Joulukuussa oli leikkaus, viime viikolla rauhoitettiin luustokuviin ja ylläoleva kuva on otettu tänään - kun taas vaihteeksi odottelimme rauhoitusaineen vaikutusta eläinlääkärin odotushuoneessa. Kaikki alkoi kun olimme maanantaina jäällä lenkillä. Alkuun Unto teki tarpeensa normaalisti, mutta senkin jälkeen se jatkuvasti pysähtyi kyykistelemään vaikka mitään ei enää tullut. Välillä se vinkui ja ulahteli, eikä oikein itsekään tajunnut miksei homma toimi. Päätin olla hätääntymättä, koska turhan usein unohdan käyttää maalaisjärkeä ja diagnosoin koiran jo vähintään kuolevan käsiin. Iltaan mennessä tilanne ei ollut helpottunut, joten annoin Unskille parafiiniöljyä ja pian rynnättiin jo pihalle, mitättömin tuloksin. Päätin vielä seurata toisen päivän, jos maha alkaisi toimia. Eilen kävimme juoksuttamassa koiria ja Unski oli aivan normaali, lukuunottamatta sitä että kokoajan piti pysähtyä kyykkimään. Hyvän yleiskunnon takia maltoin odottaa vielä päivän, tosin syötin canicurin varulta. Kuitenkaan tänäkään aamuna Unto ei saanut yrityksistä huolimatta tarpeitaan tehtyä, joten soitin eläinlääkäriin ja meidät otettiin heti vastaan. Unski rauhoitettiin ja vatsan alueelta otettiin röntkenkuva. Sieltä sitten näkyi, että sisälle oli jäänyt p*skaa ja suolihuuhtelu oli tehtävä. Minä jätin Unton hoidettavaksi ja kävin juoksuttamassa muita poikia Elsan ja Sammelin kanssa. Unskilla oli siis todella kova ummetus, mutta eläinlääkäri ei osannut sanoa mistä se oli tullut. Toivottavasti ei nyt hetkeen tarvitsisi enää eläinlääkärillä käydä, alkaa mennä vähän maku siitä hommasta! Minä sain mukaan ruiskuissa olevat antibiotit, joten koiran piikittämistä tulee harjoiteltua ensimmäistä kertaa

Todella toivon, että kaikki koirat pysyisivät nyt kunnossa. Vekin iho on kutissut jo todella pitkään, tosin välillä kutina on loppunut. Pennulle on syötetty nyt monipuolisesti öljyjä, pidetty pidemmän kaavan biotiinikuuri ja nyt parin viikon ajan on käytetty niskaan annettavaa öljykuuria. Jos en väärin näe, niin tuntuu että vähän alkaisi jo helpottaa!

(c) Elsa (blogger raiskaa kuvat)

Eilen Vekki täytti 6kk! Ihan uskomatonta, että minun pieni hassu pentu on jo niin suuri. Olen panostanut Vekkiin todella paljon luovutusiästä lähtien, jolloin pidin kiinni siitä että vietämme päivittäin hetken kahdestaan ja saan sen kiintymään minuun ja arvostamaan yhessätekemistä. Muistan kun olimme talomme takapihan nurmikolla ja Vekki toljotti minua hölmistyneenä, mutta aina pian pinkaisi hurjaan juoksuun ja syöksyi onnesta soikeana syliini. Treenaaminen on ollut alusta alkaen mielenkiintoista ja innostavaa, kun on pentu joka oppii nopeasti ja yrittää tosissaan. Vekille on ollut helppo opettaa eri asioita, enkä meinaa vieläkään uskoa miten pitkällä (omaan mittakaavaani) olemme. Viime viikolla olin omatoimitreenaamassa tokoa, kun halliin tuli toinen koirakko tekemään agilitya. Vaikka Vekille on mielettömän paha nähdä muita tekemässä agilitya, niin se silti keskittyi muhun hyvin ja kykeni olemaan ilman hihnaa. Tehtiin seuraamista, paikkamakuuta ja ruutua. Ruutua tehtiin sekä namialustalla että lelupalkalla, molemmat toimi hyvin.

Eilen meillä oli myös pentuagility. Toko-osiossa tehtiin seuraamista, peruuttamista ja pujottelua. Peruutusvaihde toimi upeasti ja kahdeksikko jalkojen välissäkin sujui hyvin, kun ollaan sitä kotona tehty. Päästiin tekemään kahta eri suoraa, jossa alussa ja lopussa oli hypyt ja välissä putki tai pussi. Vekki pysyy lähdössä tosi hyvin ja lähtöön mennessä se automaattisesti jo istuu :D Koitin ensin jättää patukan suoran päähän, mutta sitä Vekki ei noteerannut tarpeeksi joten vaihdettiin alustaan. Alustalle oli ihan erilainen, eikä Vekki enää viimeisellä hypyllä tullut käteen. Omatoimisesti tehtiin mutkaputkea ja hyppyä, palkkasin viskomalla patukan kun Vekki tuli putken suusta. Hyvin syöksyi palkan perään ja retuutti ite, pyynnöstä palautti mulle. Välillä ylistin vain "ooooi kenen lelu ompa hieno onko sun lelu!" ja Vekki tapporavisteli patukkaa vielä paremmin. Minulla on niin hieno pieni australianpaimenkoira, etten voi uskoa todeksi. Puolen vuoden aikana yhteisiä hetkiä on jo niin paljon, että osaan lukea sen ajatuksia ja luulen tietäväni mitä sen päässä liikkuu. Puolivuotislahjaksi Vekki sai uudet valjaat, joita se oikeastaan vihaa.

Eetun kanssa otettiin maanantain ryhmätreeneissä vähän rauhallisemmin. Tarkoituksena oli tehdä hyppytekniikkaa, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Keskityttiin sitten puomin treenaamiseen sekä lyhyeeseen radanpätkään, jolla harjoittelin persjättöä vaikeassa kohdassa. Eetulla on yleensä aina kisaviikonlopun jälkeen perseilypäivä treeneissä (en tiedä miksi, väsymys?) eikä tämä ollut poikkeus. Se komenti, kyseenalaisti ja sikaili ihan urakalla! Kontakteilta tultiin pois ilman lupaa ja se mikä on aina ollut itsestäänselvää, olikin nyt ihan VÄYVÄY EN OSAA VÄYVÄY EN OO KOSKAAN KUULLUTKAAN. Senkin takia pidettiin lyhyemmät treenit ja kotona hieroin koko koiran kunnolla. Ihanaa millainen rutiini hieromiseen on itsellä tullut! Viikonloppu onkin ihan huomaamatta taas koirapainoitteinen, kun lauantaina on valmennus Kuopiossa ja juuri avasin sähköpostiviestin, jossa ilmoitettiin Liperissä olevan sunnuntaina Patchcoatin järjestämä aussiemiitti, mahtavaa!! :)

(c) Ilona Karjalainen (tokokuvat)