Koiraeläinten joululomatreenejä:
Haku: Eetulle kaksi pistoa, joissa ensimmäisessä ääniapu. Toiselle kerralle ääniapua ei enää tarvittu ja silti teki tosi hyvän, suoran piston. Unskille ensimmäiselle kerralle ääniapu, oli ihana miten se oikein jäykistyi kuullessaan tutun ihmisen huhuilevan sitä metsästä ja heti katse kiinnittyi sinne suuntaan. Toiselle kerralle ei otettu enää ääniapua, vähän haparointia mutta löysi kuitenkin ja oli ihan onnessaan. Unski on söpö hakueläin. Vekille kaksi pistoa, joissa ekalla ukko syötti keskilinjalla ruokaa ja pentu näki ukon lähtevän metsään. Tässä vaiheessa käveltiin hetkeksi pois ja palattiin samaan kohtaan. Ilman apujakin Vekki lähti kuin tykin suusta oikeaan suuntaan, hieman haeskeli mutta lopulta löysi! Toinen kerta taisi olla aika samanlainen, intohimoa hommaan ei puuttunut.
Jälki: Makkarajälkeä metsässä. Mikko talloi Eetulle, minä Vekille ja Unskille. Kaikkien työskentely oli muuten ok, mutta nameja meinasi unohtua kun oli niin kiire jatkaa kokoajan. Vekille pitäisi tehdä nyt enemmän jälkeäkin, sillä ahkeran namiruuduttelun ansiosta sille on hankalaa jatkaa jälkeä suoraan.
Toko: Olkkaritokoiluna Vekin kanssa lähinnä seuraamista ja perusasentoa, kapulan nostoa. Tänään otin kippoon nappuloita, kaikki koirat eteen ja vuorotellen annoin jokaisen pitää metskua suussa ja palkkasin. Metskusta tuli heti kaikkien mielestä kivempi, kun huomasivat ettei palkkaa saa muusta kuin sen pitämisestä ja senkin saa vain vuorotellen suuhunsa. Tänään päivällä kävin tekemässä nopean tokotreenin kentällä, tosin lopulta vain Unski pääsi oikeasti hommiin. Tarkoitus oli aloittaa ruudun treenaaminen Vekin kanssa, mutta jätkällä ei ollut korvia sitten yhtään. Se oli ihan täpinöissään, kun otin sen autosta mutta jotenkin korvat katosivat kokoajan ja maa veti nenää puoleensa. Vekki ei noteerannut mua paljoa mitenkään, joten otin sen remmiin ja vein autoon. Unski pääsi tekemään ruutua ja voi vitsi miten innoissaan se oli: pinkoi ruutuun ihan hanoilla! Ensimmäisillä toistoilla pidennettiin matkaa hiljalleen ja ruudussa oli kuppipalkka. Seuraavilla toistoilla en laittanut kuppiin enää ruokaa, vaan Unskin ollessa kupilla naksutin, pyysin U:n maahan ja kävin palkkaamassa ruudussa. Unski teki myös seuraamista, molemmat jäävät ja paikkamakuun. Kokeilin ottaa Vekin vielä uudelleen treenaamaan, mutta sama meno jatkui. Ei meinannut pentu antaa edes millään kiinni, vaan esitti kuuroa ja lällätteli menemään pitkin kenttää. Niimpä ärähdin pari perkelettä ja kävelin pennun luokse sen näköisenä, että nyt tuommonen peli ei muuten eläin vetele. Vekki olikin ihan nolona korvat luimussa, kun pääsin sen luokse ja hihnassa takaisin autoon. Toivottavasti näitä treenejä ei tuu lisää!
Agility: Käytiin Evien ja Ilonan kanssa pitämässä kimppatreenit. Eetu sai tehdä vain muutaman kerran kepit, ei ollut kovin tyytyväinen. Unski taas vaihteeksi loisti: se teki hyppärisuoraa sekä mun että Evien ohjaamana, kokoajan täysillä tehoilla. Erikseen muistuteltiin vielä A:n alastulon kontakti, rengas, pussi sekä puomi. Kaikki viimeistä lukuunottamatta olivat Unskilla hyvin mielessä, mutta puomi oli edelleen pelottava, mutta kuulemma se oli myös mun syy. Annoin sitten koiran Evien käsiin, jota Unski palvoo ylitse kaiken. Evien innostamisella ja hetsaamisella Unski alkoi mennä puomia reippaammin, jolloin minä otin ohjat takaisin. Tehtiin puomia yksittäisenä ja jopa muutaman esteen pätkässä, joissa Unski juoksi jo puomilla! Nyt ehdottomasti tätä vaan treenilistalle, jotta siitä ei tulisi enää mörköä. Jos puomi alkaa olla ok, niin meillä on enää esteistä keinu sekä kunnon kepit rakentamatta, niin olisi kisa-Unski valmis.
Vekki pääsi tekemään hyppyä namialustalla, koska se alkaa olla niin paljon mun kädessä kiinni. Tätä täytyy tehä nyt ehottomasti lisää! Myös suoraa putkea ja hyppyä, jossa Ilona piti koirasta kiinni lähdössä. Lähti raivolla, hyvä. Vekki harjoitteli myös uutena asiana pussia, josta tuli muutaman toiston jälkeen taas lempparijuttu ja sitä mentiin edestakaisin. Negatiivisena asiana on Vekin huutaminen jo nyt hallissa, jos joku muu tekee agilitya. Treenien alussa aloin pitää sitä kontaktissa, jotta ei kiljuisi radalle. Evie sitten kommentoi että älä nyt vaan tee noin, koska me molemmat ollaan vahingossa opetettu vanhemmista koiristamme tuollaisia huutajia. Namittamisen sijaan pitää uskaltaa komentaa ja sanoa että tuommone ei nyt vetele. Kun tein Vekille selväksi, että nyt oot muuten hiljaa, niin se alkoi rauhoittua ja kävi vain maate.
Käytiin muutaman päivän yllärireissulla Helsingissä. Koirista vain Vekki pääsi mukaan, jolloin sain keskittyä vain siihen ja se reissata myös erikseen. Olin innoissani, koska oltiin sovittu treffejä Vekin veljesten kanssa. Ensimmäisenä päivänä nähtiin Päre-veljeä, jonka kanssa Vekillä meni tosi hyvin yksiin. Veljekset vain rallattelivat ympäri peltoa, mutta olivat silti hyvin kuulolla tarvittaessa. Vekki oli paljon veljeään rotevampi eikä se tuntunut enää yhtään luikulta, kun vieressä oli vertauskohde. Toisena päivänä mentiin matkustelemaan Vekin kanssa julkisilla, koska se ei ole vielä päässyt sellaiseen kertaakaan! Ostettiin vuorokausiliput, napattiin pentu kainaloon ja eikun ensimmäiseen bussiin. Linja-autossa meinasi jalkotilassa olla hieman ahdasta, muuten Vekkiä kiinnosti vain kanssamatkustajat. Metroasemalla hengähdettiin hetki, kunnes hypättiin maanalaisen kyytiin. Metrossa matkustaminen oli ihan lällyä, koska matkustajia oli vain muutamia ja siksi pentukin sai olla leveästi. Otettiin kaikki ilo irti ja istuskeltiin vain julkisten kyydissä ja katseltiin maisemia. Jossain vaiheessa Vekki alkoi nurisemaan, että homma alkaa käydä varsin tylsäksi.
Muuta: Vekin kanssa on temppuiltu mm. molempien tassujen antamista, peruuttamista, pujottelua jalkojen välissä sekä käsien tassujen välistä kurkkaamista
2 kommenttia:
Onpas hauska väritys tolla Päreellä! :)
joo Päre on vähän persoonallinen tapaus:D
Lähetä kommentti