paluu kentille

Viime perjantaina sattui todella ikävä juttu, mutta onneksi en ole viittinyt siitä yksinään tänne avautua. Muuten olisi omistettu yksi postaus itkupotkuraivareille ja turhautumiselle. Olimme lähdössä perjantaina aamupäivänä lenkille ja pihalla meitä vastaan tuli eläkeläispariskunta. Koirat nähdessään kysyivät, että ovatko nämä ne "koirat jotka haukkuvat kokoajan". Sanoin että luultavasti kyllä ja kyselin milloin koirat sitten haukkuvat: minä ajankohtana, milloin viimeksi ja niin edelleen. En saanut rakentavaa vastausta mihinkään, sillä pariskunta hoki vain kokoajan "joo kokoajan siellä haukkuu..... päivällä ja yöllä... vaikeita tapauksia ovat... yhtäsoittoa kokoajan". Tämä ei tietenkään voi pitää täysin paikkaansa, joten yritin tarkentaa vastauksia. Olisi ollut kultaakin kalliimpaa tietää olenko luullut väärin ja ovatko pojat olleet edes viime päivinä rauhallisempia. Lisäksi kerroin heille lapusta, jonka muuttoiltana oveeni laitoin. Siinä kerrotaan minun vasta muuttaneen asuntoon ja pyyntö ilmoittaa minulle, jos koirat haukkuvat päivisin. Pariskunta sivuutti tämän oikeastaan kokonaan ja jatkoi papatustaan jatkuvasta räksyttämisestä. Alkoi kyllä turhauttaa, kun ei tiennyt mikä oli heidän osaltaan suutuspäissään liioittelua. Vaikuttivat juuri sellaisilta vanhoilta ihmisiltä, joille tuntuu olevan turha sanoa mitään ja jotka jankuttavat samaa asiaa. Tilanteen jälkeen pääsi kyllä itku ja mietti että mitähän perkelettä tässä pitäisi sitten tehdä. Onneksi pahin turhautuminen alkaa olla ohitse ja täytyy vain paneutua ongelmaan taas

Viikonloppu oltiin Jämsässä! Pojat olivat onnesta soikeana saadessaan telmiä 24/7 omalla takapihallaan ja jatkuvasti oli joku ihminen rapsuttamassa. Etenkin Unto olisi istunut vartiossa pihan suurimmalla lumikinoksella aamusta iltaan. Sunnuntaina äiti käytti pojat juoksemassa yhteislenkillä, jonka jälkeen lähdettiin kohti Joensuuta. Poikettiin vielä matkalla Pieksämäelle, jossa Unto pääsi telmimään Sohvi-leonbergin kanssa. Eetu jäi nyt viikoksi Jämsään - ja nyt voisi jo sanoa että toipilaslomalle. Epäilyni osuivat oikeiksi, kun äiti käytti Eetun maanantaina hierojalla. Koko vasen Hieroja ylisti kuitenkin Eetun lihaskunnon maasta taivaaseen, oli koira todella hyvässä kunnossa! :) Kyllä kelpaa palailla agilitykentille, kunhan poika saadaan asialliseen kuntoonLääkäri ei löytänyt koirasta muuta vikaa, eli hieronnalla ja lihasta rentouttavalla aineella pitäisi kroppa palautua

 Mutta parhain uutinen viimeiseksi: otettiin kuukausikortti treenihallille! Ainakin alkuun aion käydä vain omatoimisesti, jotta näen mitä kesän jäljiltä pojilla on päässä. Hallilla saa siis käydä ryhmätuntien ulkopuolella vapaasti ja tänään oli jo pakko päästä Unskin kanssa! Päätin olla suunnittelematta liikoja, vaan mennä katsomaan miten koira suhtautuisi hallissa oloon - kuitenkin pitkä aika kun viimeksi sellaisessa treenannut! Alkuun kierreltiin hallissa, palkkasin kontaktista ja leikittiin ympäri hallia. Sitten vielä paikkamakuuta, seuraamista ja luoksetuloja.Loppuun vielä namikupille juoksemista. Keskittyminen oli hyvä, joten päätin vähän muistutella pikkuketun kanssa esteitä. Tehtiin yksittäistä hyppyä, jossa palkkausta kädestä ja kuppipalkalla. Otettiin tähän jatkoksi toinen hyppy ja lopulta putki, kun sujui loistavasti. Viimeistään putken tultua mukaan näki Unskin ilmeestä selkeesti, että se alkoi muistaa mistä hommassa oli kyse! Ei paljoa tarvinnut kysellä kun ampui menemään esteitä! Otettiin vielä takaakierrot mukaan, jolloin tehtiin takaakierto-putkeen ja putki-takaakierto yhdistelmää. Taukojen aikana laitoin Unton paikkamakaamaan ja siinä se rennosti odotteli, kun minä laitoin esteitä. Niin hieno!


Videoin kaikki tekemiset, mutta ollaan huomenna menossa Hennan & Rean kanssa hallille jos saisi parempaa videomateriaalia. Videolta näkee kuitenkin oman ohjauksen hyvin, kun tehdään alkeita. Keskityn näyttämään käsillä paljon paremmin, mutta liikun epävarman oloisesti. Onneksi katoin tämän jo nyt, niin muistan heti jatkossa!

1v 3kk