12 helmikuuta 2013

aamuun pian haihtuu eilinen

Päivä on vaihtunut sunnuntaista tiistaiksi, epätoivo uudeksi toivoksi. Olen aloittanut kirjoittamaan "yksinolon treenipäiväkirjaa", johon kirjoitan yksityiskohtaisesti jokaisesta päivästämme ja sen tapahtumista. Se sisältää lenkit, yksinvietetyt ajat ja sen päivän konstit saada koirien ajatukset pois eroahdistuksesta kuten ajanvietteet. Maanantaina olin jättänyt koirat makuuhuoneeseen, jossa DAP-haihdutin on. Olin ynnännyt asioita yhteen ja tullut siihen tulokseen, että makuuhuone voisi olla hyvä ratkaisu tällä hetkellä. Koirat viettävät suuren osan ajasta makuuhuoneesta etenkin nukkuen ja Eetu viihtyy siellä eniten. Koko asunto ei tunnu koirista vielä ehdottoman turvalliselta, joten tämä saattaisi olla keino vähentää hätäilyä ja juoksentelua ympäri taloa. Minulla oli kaikki konstit käytössä (stressinhelpotus paidat ja pannat, klassinen musiikki peittämässä ääniä, ruokaa täynnä olevia leluja) mutta silti kuulin Eetun haukun alarappuun tullessani koulusta. Turhautuneena nappasin koirat ja lähdimme kävelemään koirapuistoon. Pojat pääsivät pitkästä aikaa juoksemaan muiden koirien kanssa ja paluumatka kotiin uuvutti ne täysin. Kotona molemmat simahtivat samantien, mutta minä tartuin ongelmaan nimeltä eroahdistus - ja tässä tulokset:


Koirat eivät reagoineet pahasti kertaakaan poissaoloni aikana ja reagointi hiipui kerta kerralta enemmän. Pian ne eivät enää vaivautuneet edes katsomaan lähtöäni tai paluutani. Tästähän minä motivoiduin vain enemmän ja uskalsin kokeilla lähtöä Unton seistessä eteisessä. Videolta näkee miten tyyppi tuijottaa hetken perääni, toteaa selkeästi mielessään "njaa, eipä haittaa" ja menee olohuoneeseen lepäämään. Useasti koirat käväisivät ovella, mutta inahtamattakaan palasivat takaisin nukkumaan! Mikä lottovoitto! Tänään olin poissa 4h ja koirat olivat hiljaa palatessani. Edes tervehtiminen ja hinku saada huomiota pysyi hillittynä: Eetu palasi melkein samantien takaisin omiin puuhiinsa. Käytiin lenkillä metsässä, jonka jälkeen koirat jäivät 2h yksin käydessäni töissä. Palatessani ei kuulunut taaskaan äännähdystäkään ja nähtyään minut ne menivät samantien takaisin omiin oloihinsa. Toivotaan että tästä noustaan vain ylöspäin!



Kokosin huvikseni poikien viimeaikaisia temppuiluja videolle! Molempien tokoilusta on myös videomateriaalia, mutta siitä voisin tehdä oman postauksen turinoineen. Täällä hyvä fiilis!

1 kommentti:

Jonna kirjoitti...

Voi vitsi! Hurjasti tsemppiä teille treenailuun tuon eroahdistuksen kanssa. Se ei tosiaan ole helppoa ja paljon turhautumista ja ahdistavia tunteita tiedossa.. :< Mutta toivoa on aina!

Jos mää mietin jälkikäteen Taavin tilannetta, niin kuvittelin että eroahdistuskoiran kanssa eläminen on tosi vaikeaa. Nyt oon miettinyt, että ilman koiraa eläminen on sitäkin vaikeampaa.. Varsinkin kun mulla on aina ollut koiria. Teillä on ainakin se etu, että koirat pystyy tekemään muutakin kun ovat kaksin - Taavi meni aina paniikkiin kun lähdin kotoa ja huusi koko yksinoloaikansa, ei edes vettä juonut saati koskenut herkkuihin tai aktivointileluihin. Se oli tosi stressaavaa aikaa, mutta toivon että oli fiksumpi ratkaisu niin vanhan koiran kannalta, että se asuu taas maalla tutussa ympäristössä. (Tulipa taas avautuminen.. Tän ei ollu tarkotus kuulostaa näin masentavalta :D)

Tosiaan onnea teille harjoituksiin, jännä seurata miten asia edistyy!