jos elämä ois helppoo

Muuton jälkeisen postauksen kirjoittaminen on venynyt jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Uusi arki hakee vielä paikkaansa, eikä se ole ollut todellakaan helppoa. Koirat kummaksuvat rappukäytävästä ja seinien läpi kantautuvia ääniä enkä tiedä pitäisikö niitä kieltää vai rauhoitella. Ovikellon sijaan meillä on ovisummeri (tottakai ovikellokin on), mutta avaan ulko-oven jo päästäessä vieraat ulko-ovesta. Näin ehdin reagoida koiriin jo ennen ihmisten saapumista sisälle, eivätkä ne ole heti pörräämässä kimpussa. Yhtenä päivänä päästin kaverit ulko-ovesta sisään ja heitin koirille olohuoneeseen herkkuja ympäriinsä. Kaverien astuessa sisälle ihmetys oli suuri, kun koirat eivät huomioineet näitä ollenkaan vaan keskittyivät täysin nameihin, jes!

Ulkoilu alkaa olla myös päivä päivältä mukavampaa. Ensimmäiset päivät olivat melkoista kaaosta, kun koirat ryntäilivät ympäriinsä ja hihnat olivat solmussa. Naksutin on ollut mitä parhain apuväline, kun olen naksutellut erilaisten vastaantulijoiden ohittamisesta ja koirakoiden katsomisesta. Ennen oltaisiin näille haukuttu ja jääty toljottamaan, mutta naksun avulla koirat hakevat heti kontaktiin ja kulkevat vierellä.

Tokoilla ei pahemmin olla ehditty, mutta eilen Unton kanssa tehtiin liikkeestä maahanmenoja, istumisia ja paikkamakuuta. Vielä kun saataisiin perusasento vahvemmaksi, niin olisi hieno tokokoiran alku! Perusasennon treenaaminen alkaa helposti kyllästyttää Unskia, vaikka virittelenkin sitä toistojen välillä

Torstai: Oli pakko kertoa kivat uutiset alkuun, sillä viimeinen ei sitä ole. Molemmilla koirilla on nyt paha eroahdistus, jotka molemmilta erikseen videolla. Kumpaakin ahdistaa yksin jääminen ja se esiintyy Eetulla ulvomisena ja ovien luona hyppimisellä ja Untolla ulvomisella ja haukkumisella. Jätin koirat yksittäin kotiin nopean lenkin ajaksi ja alussa molemmat nuolivat ruualla täytettyä kongia. Kaikki oli hyvin siihen asti kun tekemistä riitti, sitten paniikki alkoi. Untolle käyn ostamassa huomenna oman Thundershirtin ja DAP-haihduttimen täytepullon sekä pannat. Vielä täytyisi webin avulla (kuten aiemminkin) selvittää miten koirat käyttäytyvät kaksistaan ollesaan. Apuvälineiden lisäksi koirat tulevat viettämään pätkissä paljon aikaa yksinään eri huoneissa. Unskille paha juttu on myös oven sulkeminen sen nenän edestä: pian kuuluu oven takaa kiukkuinen "VUF-perkele-päästä-minutkin". Olenkin ahkerasti sulkenut ovia perässäni, jotta se ei olisi niin iso juttu pienelle miehelle. Mitään huonekaluja täällä ei tuhota onneksi. Lisäksi harkitsen tosissani sitä, etteivät koirat saisi enää nukkua makuuhuoneessa. Tämä tulisi olemaan iso juttu Eetulle, joka on aina nukkunut sänkyni alla tai sängyssä. Tässä on niin vahva rutiini, etten tiedä onko nyt oikea aika alkaa muuttaa sitä. Eilen käskin sen kuitenkin pois sängystä mennessäni nukkumaan, enkä olisi uskonut kuinka paha pala se itsellekin oli! Tuli sellainen kliseinen "on sille pakko antaa juustoa pöydästä, se katsoo niin anovasti"-olo, kun en meinannut hennota käskeä unista koiraa lattialle nukkumaan, kun se on aina ennenkin saanut siinä nukkua

Sunnuntai: Turhauttavinta tässä on ehkä se, että vaikka harjoittelen yksinoloa minimaalisissa pätkissä - niin joudun kuitenkin jättämään koirat kotiin koulupäivän tai töiden ajaksi. Tällöin teen kaikkeni, jotta niillä olisi oikeasti tekemistä ja tuntisivat olonsa hyväksi, mutta sekään ei vielä riitä. Yksi päivä pyöräilin ruokkiksella katsomaan koiria kesken päivän, koska halusin etteivät ne joudu olemaan niin pitkää aikaa yksin

Nyt molemmilla koirilla on DAP-pannat ja Thundershirtit, sekä haidutin on seinässä. Kaapit ovat täynnä luita ja herkkuja, jotta yksinoloajalle olisi aina jotain mielekästä tekemistä. Päälle 200€ eläinkauppaan ja apteekkiin meni hetkessä ja poikaystävän kanssa todettiin että on aika kalliita koiria. Ilmekään ei silti värähtänyt myyjän sanoessa summaa ääneen: jos tämä auttaa, niin maksakoon mitä maksakoon. Unton räjähtäneelle leijonanharjalle näytin eilen trimmeriä, koska DAP-pannan tulee olla mahdollisimman lähellä ihoa. Vedin turkkia alas pahemmin edes noteeraten lopputulosta, mutta silti tuntuu ettei karvaa olisi lähtenyt ollenkaan. Yllä olevassa kuvassa jellona vielä harjassaan.

Olen vaihtelevasti määrätietoinen, mutta samalla jo niin uupunut tämän tilanteen kanssa. Äsken käytin koirat lenkillä ja lenkiltä tullessa suunnitelmana oli antaa niille kongit ja juosta äkkiä viemään roskat. Yksin(kaksin)oloa tulisi siis alle 2min. Koirat jäivät syömään kongeja ja juoksin rappukäytäviä alas. Kuitenkin jo seuraavaan kerrokseen päästyä kuului oven takaa Unskin haukahdus. Juoksin äkkiä rappuset alas, heitin roskat ja juoksin pää kolmantena jalkana takaisin kotiin

Onneksi lenkillä pojat käyttäytyivät hyvin ja ohitettiin monta koiraa noteeraamatta niitä mitenkään, edistystä!