Tänään pojat pääsivät omalaiseensa seuraan, kun mentiin kylään moikkaamaan tyttöjä. Vastassa olivat 3-vuotias Oona ja 7kk narttupentu Ella. Unto ujosteli taas alkuun, kun tytöt pyörivät taukoamatta ympärillä. Onneksi Ella innostutti taukoamatta Unskia leikkimään, joten meidäkin pieni rentoutui. Kohta kaksikko ja rynnisti pitkin pihaa ja välillä painivat pienessä kasassa. Unto oli onnesta soikeana ja antoi tyttöystävän roikkua korvassa ja kiskoa hännästä: mitä vain, kunhan leikitään! Aikuiset yrittivät komentaa pentuja, joten laitettiin ne aidan toiselle puolelle. Eetu ei oikein viihtynyt, kun joutui olemaan erossa musta
Tiedän mitä kuvia katsoa, jos on paha mieli. Näistä kuvista välittyy niin mieletön tunnelma, että ei voi kuin hymyillä :)
Tänään meillä oli toiseksiviimeiset ryhmätreenit. Tehtiin erilaisia ratoja, joilla treenittiin poispäintyöntöä ja A:n ja putken erottelua. Pari kertaa koira sinkosi putkeen, mutta se johtui surkeasta ohjauksesta. Harvoin tehdään nykyään tuollaista, niin ei muista kuinka selkeästi täytyy muistaa näyttää. Meillähän ollaan painotettu, että kun käsi on alhaalla niin mennään putkeen ja ylhäällä, niin kontaktille. Välillä näyttö oli epämääräinen huitaisu, jolloin sinkosi mielummin putkeen. Ylipäätään ei taas Eetun kanssa oikein puhallettu yhteen hiileen. Tavallista raivoamista radalle mennessä, lähdössä perseilyä ja komentelua, kun otetaan uudelleen virheen sattuessa. Mutta taidan tietää syyn, miksi tätä tapahtuu nykyisin useammissa treeneissä. Ennen Unto oli mukana vain turistina, mutta nykyään sen kanssa tehdään päivä päivältä enemmän. Eetu kerää tästä aina mielettömät kierrokset, koska se ei ole ainoa kenen kanssa teen tätä kivaa hommaa. Eetun päästessä radalle se käy jo valmiiksi niin kuumana, ettei malta yhtään. Todella raivostuttavaa ja tänääkin jouduttiin käyttämään uusia keinoja hillitsemiseksi. Ensinnäkin palautin sen samantien autoon, kun kehtasi varastaa lähdössä. Ei paljoa hetkauttanut, edelleen oli "väyväyväy prkl ootko hidas vai mikä sun ongelmas on"-tila päällä. Lähdössä vieterit tassuissa, josta olisi kannattanut varmaan suosiolla viedä taas jäähylle. Kokeiltiin sitten vähän erilaista keinoa. Laitoin Eetun hihnaan lähdössä ja pyysin ryhmäläistämme hihnan toiseen päähän. Käskin antaa pienen pakotteen (=nyppäisyn) aina, kun Eetu temppuilee. Kuitenkin toimin itse samanlailla eli palkkasin jättäessä, palasin palkkaamaan jos istui hienosti ja vapautin välissä. Aika monta kertaa se nytkähti tai vaihtoi asentoa, josta Marja huomautti hihnalla. Kerta kerralta kuitenkin istui paremmin ja otettiin hihna pois. Nyt koiran käytös oli ihan erilainen ja päästiin jatkamaan rataa.
Jos laskee päivän jännittävät ja ihmeelliset asiat yhteen, niin voi vitsi mikä päivä meidän juniorilla on ollut. Päivän tapahtumien lisäsi aamu aloitettiin pelaamalla aktivointipelejä ja lopetettiin lenkkiin suurella koiralaumalla, jollaisessa Unni ei ole taas hetkeen ollut. Oletettavasti pieni koira nukkuu pitkät unet tänä yönä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti