sua siedän kun tiedän, sun silmät joskus aukeaa

Tänään saatiin loistavia tuloksia molempien poikien kanssa, joten pakko kirjoittaa heti ylös. Vuokrattiin halli tyttöjen kanssa ja pidettiin omatoimitreenit. Suunnittelin muutamia ohjauskuvioita, joita vois olla hyödyllistä treenata. Päätin kuitenkin ensijaisesti keskittyä kontakteihin ja keppeihin, koska ne on tärkeimmät nyt.

Eetun kanssa palattiin ruohonjuuritasolle, kun jäätiin pelleilemään lähtöön. Eetu oli treenivuorossa viimeisenä, joten sillä oli kiitettävästi kierroksia. Huomautin monesti huonosta asennosta (= meni puoliksi maahan, tassut liikkui) ja jatkuvasta komentamisesta lähdin radikaalisti hallista ulos. Silti käytös oli käsittämätöntä, joten palautin koiran häkkiin. Unto treensi välissä, jonka jälkeen Eetu keskittyi paremmin. Tehtiin sylkkäriä suoralle putkelle, jonka jälkeen kepit. Halusin tahallaan tällaisen kohdan, jossa koirasta jäisi auttamatta jälkeen. Näin koiran pitäisi hakea itsenäisesti kepeille. Ensimmäisellä toistolla lähti puomille, mutta sen jälkeen teki mielettömän hyvin. Evienkin mukaan parasta Eetua! Juoksi putkelta suoraan kepeille mitään kyselemättä eikä hidastanut yhtään. Pystyin jäämään todella kauas ja pelkän käskytyksen avulla haki aina itse. Jossain vaiheessa en näyttänyt kädelläkään mitään, vaan huusin vaan "kepit" ja jatkoin liikkumista. Parasta Eetua!
Tehtiin myös kontakteja puomilla. Keskityin enemmän omaan liikkumiseen pysähtymisen jälkeen ja häiriköin nyt jatkamalla ohjausta. Muutaman kerran lipsahti lähtemällä ohjaukseen mukaan, mutta tajusi pian olla reagoimatta mun tekemisiin. Kontakteille ja kepeille otettiin vauhtia myös mutkaputkesta, jossa muisteltiin olkapääkäännöstä. Nää ei oo ollut Eetulle vaikeita, mutta hyvä nähdä niiden toimivan

Unton kanssa harjoiteltiin alussa lelutargettia. Heitin lelun siivekkeiden toiselle puolelle ja vapautin leluun kiinni hyppykäskyllä. Ihanasti se syöksyi leluun kiinni ja selvästi tykkäsi! Tehtiin myös paikkamakuuta muiden treenatessa. Vihdoin päästiin pureutumaan Unpen puomi- ja keinuongelmaan. Otin tyynyn hallille mukaan, joka asetettiin keinun alle. Istuttiin Evien kanssa keinun sivuilla ja palkkasin kun koira koski keinuun.  Alkuun se epäröi tosi paljon ja tarkasteli kokoajan, kannattaako tähän luottaa. Tajusi kuitenkin pian ettei suurta hätää ole ja rohkaistui itse tutustumaan keinuun. Nostin myös alastulolle seisomaan ja syötin siinä ruokaa. Tauon aikana Unski meni vielä itse koskemaan keinuun

Sitten puomia. Laitettiin alastulo ensin tuolia vasten, jotta ei olisi niin korkea. Tässäkin namivanan ja naksuttimen avulla toistoja, joiden myötä Unni rohkaistui silmissä. Alkoi itsenäisesti kiipeämään, josta tietty palkattiin heti. Vaihdettiin tuolin tilalle pöytä ja saatiin korkeutta lisää. Uskallettiin vielä siirtyä itse puomiin, jossa ekana vain ylös- ja alasmenoa ja nostettiin pois. Yhdellä ylösmenolla Unski kuitenkin kiipesi reippaasti ylös, joten päätettiin jatkaa eteenpäin. Paljon hurjempaa oli keskikohta, jossa jäätiin vähän junnailemaan kun pientä alkoi pelottaa. Kehujen ja ruuan avulla päästiin loppuun asti ja tehtiin pari toistoa. Teki niin hienosti kun ei enää pelottanut! Loppuun putkea yksittäisenä.

Oli loistavat treenit ja tuli oikeasti sellainen olo, että mun pennelistä tulee vielä hieno harrastuskoira! Pelottaa kyllä kuinka iso, koska tänään Otsossa punnistin sen ja painoi 12,8kg!! Eetu painoi samanverran verran 1,5-vuotiaana!