ehkä myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin jälleen auringonnousu

Ollaan vietetty poikien kanssa hiihtolomaa rennosti. Ollaan herätty yllättävän aikaisin, leikitty, treenattu, nähty paljon koirakavereita ja etenkin lenkkeilty! Päivittäin ollaan äitin kanssa viety pojat juoksemaan koirien hiihtoladulle tai vaihtoehtoisesti ollaan nähty koirakavereita. Onnellisia ja väsyneitä poikia.

  

Maanantaina treeneissä meillä olikin hieman eri kokoonpano. Helillä oli mukana 11 viikkoinen berninpaimenkoira, Tepa johon Unto sai tutustua. Unto ei tykännyt uusista koirista yhtään vaan piiloutui mun selän taakse kokoajan. Sai tajuamaan, että sen olis korkea aika saada omia ystäviä. Eetu tuntui hieman kuumuvan uusista koirista ja lämmittelyssä oli vähän kuumana. Radalla oli pitkä suora jonka alkuun jätin Eetun ja menin edelle lähettämään. Yllättäen koira tulikin ekan riman ali mitä on esiintynyt muutaman kerran viime treeneissä. Otin uudelleen, mutta tuli silti ali. Jouduin sitten jäämään lähemmäs koiraa ja annoin lähtöluvan mahdollisimman rauhallisesti jolloin jopa hyppäsi. Raivostuttavaa mistä se on tuommoisenkin keksinyt

Tehtiin aika vauhdikkaita ratoja. Alkuun pieni pyöritysrata, jossa muistuteltiin rengasta. Ensimmäisellä ohjauksella meni muistaakseni välistä, joka toimi hyvänä muistutuksena mulle alkaa samantien ohjata rengas paremmin. Tämän jälkeen ei mennyt kertaakaan välistä, vaikka rengas oli jokaisella radalla todella vaikeissa kohdissa (keskimmäinen rata). Ensimmäisellä radalla putki oli ilmeisesti koiran näkökulmaan jotenkin hassusti, koska muutama koira Eetu lukuunottaen törmäsivät kuono edellä sen reunaan, vaikka kyseessä oli melko helppo käännös. Nauratti kun toinen törmää kuono edellä päin putken suuta.

Ensimmäisen kuvan radassa ainut ongelma oli tuo putkesta tulo ja kääntyminen ajoissa 3-hypylle. Alkuun klassisesti jäin vain odottelemaan ja "huhuilemaan" koiraa hypyn lähelle enkä paljoa tehnyt saadakseni sen huomion jolloin tietty juos hypyn ohitse. Toistoilla huusin ajoissa "tässä"-käskyn ja sain nipinapin kääntymään ajoissa. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt vaihtaa rintamasuuntaa vastakkaiseen suuntaan, jolloin Eetukin olis tullut paremmin mua kohti jolloin olisin saanut heitettyä sen vain hypyn ylitse. Muuten puhtaasti!

Toisen kuvan radassa (mentiin radat eri järjestyksessä) jäin sitten Eetun lähelle lähtöön, vaikka edessä oli pitkä suora. Päätettiin pelata varman päälle ettei riman alittamista enää tulisi. Helpommin sanottu kuin tehty lähteä samalta viivalta koiran kanssa, yrittää kirittää koiran edelle ja saada koira haltuun tiukkaan kurviin renkaalle, jota en uskaltanut vielä takaaleikata. Ensimmäisellä yrityksellä olin liian hidas ja koira irtosi viimeiselle hypylle, mutta toisella kerralla olin ripeämpi ja sain Eetun kääntymään ajoissa. Renkaan ja hypyn jälkeen valssasin renkaalle. Muuten rata menikin puhtaasti.

Viimeinen rata olikin juoksentelua, jossa pääsin kunnolla vedättämään koiraa. Kaitsun idea radasta olikin "katsotaan miten pidätte koirat hallinnassa", koska rata oli aika suora, mutta pitkä. Hyvin menikin ja erityisen ylpee oon siitä, että kepit meni vaikeammaltakin puolelta kerralla puhtaasti.

Syy miksi hehkutan tota ratojen virheettömyyttä on se, että tuntuu loistavalta huomata miten ohjaus ja radalla eteneminen alkaa pelaamaan omasta ja koiran puolesta. Ennen saattoi tökätä radalla useampi kohta, joita jäätiin sitten toistamaan. Tuntuu hyvältä vain tehdä rata ja juosta maaliin hyvillä mielin!

Tänään on ollut aktiivinen päivä! Aamulla käytiin pitkällä lenkillä Tuijan & Pepen kanssa. Pojat pääsivät purkamaan taas kaikki energiat metsässä. Alkuun tosin pidin molemmat kiinni, koska hihnakäyttäytyminen oli jotain niin kamalaa. Unton päästin hetken päästä irti, mutta Eetu sai vielä muistella miten kävellään nätisti. Kunnon kiskomista, komentelua ja turhautumistahan se oli, mutta päätin päästää vasta kun kävelee rauhallisesti. Lopulta pääsi toinenkin riehumaan. Tätä täytyy tehdä useammin, koska Eetun ongelma on aina ollut hihnassa kävely kun muut menee vapaana tai on edellä

Kotona pojat ehtivät tunnin nukkumaan, kun lähdettiin Viivin & Kassun kanssa ulkoilemaan. Kumpikin pojista pääsi ensimmäistä kertaa leikkimään Kassun kanssa. Otettiin samalla kuvia pojista!


Eetu pääsi vielä äidin mukaan iltalenkille ja ei varmaan tarvitse sanoa miten rättiväsyneitä molemmat nyt ovat!
Illalla teki vielä mieli treenata. Unton kanssa tehtiin maahanmenoa seinän vieressä. Huomasin aiemmin kuinka helposti se vetää lonkalleen ja päätin opettaa oikean tekniikan jo tässä vaiheessa. Seinän vieressä ei pääse heittämään lonkalle, joten tehdään tätä nyt vähän aikaa näin. Eetun kanssa jumpattiin VOI:n kaukoja, kapulan pitoa ja paikkamakuun päämakuuta. Unpe seurasi kiltisti vieressä ja palkkasin sitä satunaisesti välissä kun pysyi poissa tieltä. Uutena juttuna Unterolle vielä auton metallihäkki, joka tuotiin sisälle tutustumista varten. Naksuttelin häkin haistelusta ja pienellä vihjailulla sinne menemisestä. Pieni ei tuumannut häkistä mitään vaan oli siellä tyytyväisenä. Pyysin myös Eetua menemään "häkkiin"-käskyllä, joka toimii näköjään tähänkin häkkiin hyvin. Molemmat saivat istuskella häkissä hetken aikaa eikä Untoa alkanut ahdistaa ollenkaan. Myöhemmin laitoin vielä sille luun häkkiin syötäväksi ja sen jälkeen Umpelo onkin viettänyt koko iltansa häkissä vapaaehtoisesti :)

Viiville, kiitos kuvista!