tokoa tuutin täydeltä

Nyt on taas tokotreeneistäkin kirjoitettavaa, joten pääsen vihdoin julkaisemaan näitä ihania Sirkun ottamia kuvia. Tykkään näistä paljon, koska on kesä ja vihreää, sekä tottakai pääosissa omat piskit hommissa. Näistä huokuu sellaista hyvää fiilistä jo ihan senkin takia, että näen oikeasti miten ollaan edistytty: suunta on vain kohti voittajaluokkaa! Eetun kuvista huokuu sellainen varmuus ja tekemisen meininki, mitä se pitää lähes aina treenikentällä ollessaan. Unskin tokoilukuvat eivät ole enää sellaisia "ota nyt kuva kun se istuu tossa perusasennossa, niin ihmiset näkee että se tokoilee", vaan oikeasti pikkuketun kanssa edistytään ja se antaa nykyään paljon itsetään treenikentällä. Toisaalta tuntuu hassulta, että vasta jonkun aikaa sitten päätin ettei tehdä kuin lyhyttä motivaatiotreeniä, kun tänään taas kuitenkin vedettiin hyvät, pitkät treenit. Kuitenkin, nyt ylös viimeisistä treeneistä:

Tiistaina käytiin tokoilemassa Lauran ja koirien ja Annan ja koirien kanssa. Aloitettiin paikkamakuulla. Ehdin olla piilossa vain hetken, kun kurkkasin miten koira käyttäytyy ja ei todellakaan ollut se pää siellä maassa kuten pitää. Sanaakaan sanomatta menin sen luo, mutta käytös kertoi koiralle kyllä ettei mennyt ihan niiku oli opetettu. Uudestaan käskyllä maahan ja pysyikin hyvin, selkeästi vähän nolostutti. En viitsinyt olla piilossa enää kauaa, jotta pääsin vapauttamaan varmasti hyvästä suorituksesta. Muuten Eetu tekikin hyppynoutoa, metskua, ruutua ja luoksetuloa. Hyppynouto edelleen all time favorite ja aina yhtä hyvällä draivilla hakee. Palkkasin aina heiton jälkeen, koska viime treeneissä se kuulemma aina nousi vähän kun heitin. Onneksi on treenikaverit! Nyt takamus pysyi kokoajan maassa ja haki hyvin tosi vinotkin heitot. Kerran heitin kunnolla vinoon hypystä ohitse ja palauttaessaan meinasi kaartaakin hypyn ohi, mutta korjasi hienosti linjan takaisin hypylle. Voisi melkein aloittaa liikkeiden yhdistämisen ainakin hyppynoudosta, kun koko liikekin tuntuu käyvän jo melkein palkasta tuolle :D Metskussa hetsasin kunnolla ennenkuin vapautin kapulalle, mutta silti se nousi todella huonosti. Viimeistään perusasentoon tullessaan kapula vain roikkui koiran suussa ja ilme oli semmoinen "tää tippuu ihan kohta voiks pliis jo ottaa sen". Harkitsen nyt ostaa pienemmän metskun, jos kevyempi kapula ei herättäisi näin suurta ällötystä - tositreenaajathan menee sieltä mistä aita on matalempi. Ruutu oli valmiiksi rakennettu, joten ajattelin käyttää tilanteen hyödyksi ja katsoa miten hyvin se osaisi sinne irrota, kun aina on nähnyt ruudun rakentamisen. Vähän ärräpäiksi se menikin, enkä ihmettele kun ei olla taas hetkeen tehty. Muutamalla toistolla sai taas ideasta kiinni. Keskityttiin kuitenkin loppuaika lähinnä sheippaamaan oikeaa paikkaa ruudun sisällä ja korjaamaan "väärinmenoja", eli koira johonkin ruudun lähelle ja sieltä käskytettiin hakeutumaan oikeaan paikkaan. Luoksetulossa vahvistettiin asentoja ensin peruutustreenillä, koska esineen kiertäminen ei oikein enää toimi. Tosin tajusin tässä, että eihän se koira osannut yhdistää pysäytyskäskyä "stop" seisomiskäskyyn "seiso", kun peruutustreeniä ollaan tehty vain jääviä varten. Autoin sitten pienellä luoksarin vanhalla käsimerkillä, jolloin alkoi toimia. Suoralla luoksetulolla seisominen voisi olla täpäkämpi (tosin huomautin huonosta, jonka jälkeen paranti), mutta maahanmeno hyvä!

Unskin kanssa tehtiin hyppyä, luoksetuloa ja jääviä. Hypyssä välillä tarvitsee vähän apuja silloin, kun koiran ajatukset ovat selkeästi muualla. Ihan hassu tyyppi, kun sitä joutuu aina välillä herättelemään maan tasalle, kun uppoutuu omiin ajatuksiinsa :D Hyvin jää seisomaan esteen taakse ja vähän otettiin jo siellä pysymistäkin. Jäävissä peruuttelutreeninä molemmat asennot, jotka toimi tänään tosi hyvin! Uskalsin vielä ottaa molemmat myös normaalisti, että koira kulki vierellä ja siitä käskytys. Kun vielä seuraamisen saisi etenemään, niin hommat alkaisi olla todella kivalla mallilla. Seuraamisessa en toisaalta halua kiirehtiä, koska sillä on niin suuri merkitys jatkossa. Tosiaan, U:lle on ollut melko pitkä projekti opettaa jo pelkkä perusasento ja nyt vasta siitä on saatu koiran mielestä hauska juttu, joten en tiedä kauan tulee kestämään tehdä seuraamisestakin kivaa. Luoksetulossa tehtiin useampi toisto ja pidensin aina välimatkaa koematkaankin saakka. Hyvin tuli perusasentoon vauhdista, vaikka välillä avitin sanomalla "sivu" uudelleen, kun oli muutaman metrin päässä. Extrahuomiona täytyy todeta, että Unski oli koko treenien ajan oikeastaan kokoajan vapaana, vaikka kentällä treenasi muitakin koiria. Välillä vilkaisi muiden suuntaan, mutta ei aikomustakaan lähteä. Keskittyi vain työskentelyyn ja oli tosi hyvä vire - mikä lottovoitto!

Unskin kanssa ollaan otettu olkkaritreeninä noutoa sheippaamalla. Esineenä lähinnä keltainen muovirengas, josta on tullut jostakin syystä ihan Unskin lemppari :D Syttyy jos riehutan sitä renkaalla ja sitä on kivointa hakea. Yritän vaivihkaa ottaa aina uusia esineitä mukaan, mutta rengas on ja pysyy aina ykkösesineenä. Eetu teki lenkillä tunnaria kävyillä, joka meni hyvin. Alkuun pientä säätöä, kun koiralla kesti hetki tajuta mistä on kyse. Ajattelin opettaa sen etsimään ehkä sieniä, niin saataisiin tuota nenän käyttöä enemmän

Eilen Eetulla oli taas hieroja, jonka jälkeen katsellaankin seuraavaa käsittelyä vasta syksymmälle. Jumit on saatu hyvin pois ja nyt voidaan jatkaa taas hyvillä mielellä treenejä ja kisoja. Myöhemmin mentiin vielä tänään keskenämme vetämään treenit. Eetu teki ruudun paikkaa ja hyvin alkoi alkusäädön jälkeen taas löytymään sieltä takalinjasta. Taakse palkkaaminen on tuottanut mielettömästi tulosta, sillä ruutuun juostessaan Eetu ei enää automaattisesti kiepsahtantut ympäri vaan pysähtyi vasta käskyllä. Jäävässä teki ensin muutaman ihan nappisuorituksen, jonka jälkeen alkoi tarjoamaan ihan muita asentoja. Seuraamista tehtiin erilaisissa pätkissä palkaten taskusta, sekä välillä kaukopalkalla. En osannut itse yhtään kävellä, jotenkin varoin kokoajan koiraa ja siksi näytin ihan kalapuikolta. Unskille seuraamisen opettaminen on ollut melkoinen projekti ja tuntuu ettei se juurikaan edisty. Joo, kyllä se tulee imutuksessa ihan mukana ja kontaktiakin osaa ottaa - mutta äh! Se ei yleisfiilikseltään ole sellaista mitä haluan. Juteltiin E:n hierojan kanssa tästä ja hän kertoi tekemästään motivointitreenistä koirallaan. Vähän epäillen mietin miten saisin Unskin tästä syttymään, mutta mitään menetettävää ei ollut. Elikäs kentällä tehdään aina superpalkalla, joka on tässä tapauksessa kaukopalkka. Näytetään kaukopalkka koiralle ja mennään kauemmas ja peruasentoon. Voidaan vapauttaa jo tosi täpäkästä perusasentoon tulemisesta tai hyvästä kontaktista, aina silloin kun koira tekee täydellä teholla. Erona tässä on se, että koira kiihtyy kaukopalkasta ja se tekee hommia tosi hyvällä draivilla. Unski sytty tosi hyvin kaukopalkkaan ja se alko itsenäisesti hakemaan sivulle tosi intensiivisesti, enkä ehtinyt edes pyytää sitä kun se jo nöksötti perusasennossa. Vapautin sitten tottakai näistä ja aina se syöksähti palkalle, mutta mikä parasta: palkan saatuaan me höpsöiltiin ja se palkkaantu siitä että riehutin sitä <3 Ihan eri koira! Hakeutuu niin nopsaan sivulle ja oon ottanut puolikkaita askelia, niin katsekontakti pysyy ja koira on ihan 100% messissä! Tätä ollaan tehty ja jatketaan, koska voi että mikä ero!!! Unski on päässyt tekemään myös ruutua, joka toimii tosi kivasti. Kuppipalkka ruutuun ja pitkältäkin matkalta koira ampuu suoraan ruutuun. Luoksetuloa, hyppyä ja jääviä tehtiin myös. Pakko hehkuttaa tuota kakaraa oikeasti!

 Tänään saatiin kivaa treeniseuraa, kun Joensuuhun muuttanut vanha treenikaveri Ilona sekä Nita ja Nemo tulivat mukaan. Unski kirjaimellisesti sekosi onnesta, kun se näki Nitan ja Nemon. Vähän mietin kuinka se malttaisi keskittyä itse asiaan, kun riekkuminen kavereiden kanssa olisi tiedossa vasta treenien jälkeen. Mutta mitä vielä, pikkukettu keskittyi täydellisesti! Untossa on tapahtunut niin suuri ero edelliseen: pidän sitä treenien ajan vapaana, se ei lähde huitelemaan minnekään vaan tulee kokoajan kontaktissa omasta tahdostaan. Sitä ei kiinnosta muut koirat treenien aikana, vaan työskentely mun kanssa. Nyt tehtiin ruutua, hyppyä, luoksetuloa sekä perusasentoa. Kaikki meni tosi hyvin ja motivointitreenissa koira oli taas täysillä mukana. Eetu teki ruutua, jossa otettiin myös maahanmeno mukaan. Kävin näissä palkkaamassa ruudun sisälle, mikä oli aika huono ratkaisu. Seuraavissa toistoissa E jäikin taas etulinjaan ruudussa ja tahtoi valua paljon. Kiiresti sitten lopputoistot takapalkalla ja selväksi, että sinne takalinjaan tulee mennä. Eetu ei muuten tainnut muuta tehdäkään, hurjaa. Yleensä Eetun kanssa kuitenkin tehdään aina enemmän treeneissä, mutta nää oli sitten Unskin treenit

varsin hyvät treenit

Koirat vietti viikon kesäloman taas Jämsässä ja eilen nappasin ne kyytiini kohti Joensuuta. Viikko poikkesi taas varsin paljon normaalista arjesta koirien kanssa. Aamulla makasin sängyssä ja tuijotin vain kattoon, koska ei ollut ketään jota viedä ulos ja syytä siksi nousta aikaisin. Ensimmäinen viikko koulussakin oli varsin rento ja melkein tuskastuneena huokaisin, kun opettajat peruuttivat kilpaa tunteja, mikä tiesi lisää vapaa-aikaa. Ensimmäisenä sitä aina oli menossa kotiin ja tuntui melkein vääryydeltä ajaakin suoraan keskustaan käymään kaupoilla, mutta minkäs teet kun siellä kotonakaan ei ollut ketään odottamassa. Kyllä sitä osasi pyhittää aikaa sitten itselleenkin mm. vuokraamalla läjän leffoja, ostamalla mielettömän kasan herkkuja ja makaamalla koko päivän peiton alla. Illalla alkoi jo kuitenkin ahdistaa olla vain neljän seinän sisällä ja totesinkin poikaystävälle, että miten joku kykenee tämmöiseen. Seuraavan päivän istuinkin sitten naama kiinni kirjassa ja tietokoneessa tekemässä rästiin jääneitä koulutehtäviä ja hyvä etten loppuvaiheessa kiipeillyt seinillä, kun oli vain niin uuvuttavaa olla TEKEMÄTTÄ MITÄÄN

(c) Sirkku Kouki

Tänään sitten arvottiin mentäisiinkö mielummin tokoilemaan, aksailemaan vai peräti molempia. Ulkona oli kuitenkin sen verran kuuma, että hallin viileys ja hinku päästä aksaamaan veivät voiton. Treenilistalta ohjelmaan pääsivät persjättö, kepit ja Niinan treeneistä jääneet jutut. Alkuun sheippasin keppien ekaa väliä ja E oli tosi hieno! Palkkaussuunta pysyi kokoajan edessäpäin, jolloin E takaisin tullessaan pisti pakin päälle ja halusi kokoajan tarjota peruuttamista, mikä liikkis. Pystyin nopeasti vaikeuttamaan ja silti Eetu haki aina oikeaan väliin varmasti, jopa niihinkin joissa itse olin varma ettei se ikinä taipuisi. Tämä menee ehdottomasti jokaiseen omatoimitreeniin, koska tää tulee lisäämään varmasti meidän keppivarmuutta

Niinan treenistä harjoiteltavaksi jäi kohta 2-4, joihin haettiin tänään varmuutta. Nyt muistin itse pysyä liikkeessä ja luotin siihen, että koira tulee ohjaukseen mukaan. Otin vielä hyppyyn (5) takaakierron, jotta saataisiin varmuutta myös irrota kauemmaskin takaakiertoon. Kepit otin mukaan sitten, kun koko edeltävä osuus tuntui jo varmalta. Ekalla kerralla tulikin sitä perus Eetun keppiperkelettä ja rynnisti vain satunnaiseen väliin eikä keskittynyt yhtään. Tiukemmalla ohjauksella alkoikin sitten mennä taas miten kuuluukin. Persjättötreeniä varten käänsin 3 ja 4 hypyt samaan suuntaan 5 hypyn kanssa. Muuten mentiinkin samanlailla kuin tässä pätkässä. Koiran ollessa putkessa kiritin itse 3 hypyn kohdalle ja tein persjätön ennen 4 hyppyä. Toimi moitteettomasti, kun uskalsin taas luottaa van koiraan. Rima kopsahti muutamaan otteeseen, en tiedä menikö E hämilleen kun ei olla tehty persjättöä pitkään aikaan

Unskin kanssa tehtiin puomia, koska se on edelleen vähän epävarma. Ylös- ja alasmenoissa ei mitään, mutta keskellä vauhti hidastuu. Nyt hetsasin U:ta puomin edessä ja käskytin sitä, mutta pidin vielä kiinni. Päästäessä irti menikin hyvällä draivilla ja juoksi koko esteen, paitsi pysähtyi alastulolle. Tehtiin tästä vielä extrakivempi juttu, kun otettiin vieressä oleva mutkaputki mukaan, jolloin Unski sai aina kontaktilta vapautuksen jälkeen juosta suoraan putkeen ja sieltä taas puomille. Unski oli ihan liekeissä ja oli niin hauskaa! Ei jänskättänyt puomia enää ollenkaan, vaan juoksi aina varmasti päädystä toiseen. Yksittäisenä tehtiin myös pussia, jota ukuli ei olekaan tehnyt pitkään aikaan. Alkuun viskelin vain nameja pussin sisään "väärästä päästä" ja Unski juoksi kankaan läpi syömään ne. Toistojen kuluessa laskin aina hieman kangasta, jolloin se oli aina alempana Unskin tullessa takaisin. Pian tehtiinkin pussia ihan kokonaisena esteenä eikä ollut mitään ongelmaa. Samalla draivilla rynnisti sinne kuin putkeenkin! Keppien sisäänmenoa tehtiin myös muutama toisto samaan tyyliin kuin E:n kanssa. Ohjauskuvioina otettiin vielä Unskin kanssa persjättöä ensimmäistä kertaa, eikä ollut mitään ongelmaa

(c) Sirkku Kouki

Loppuun vielä molempien kanssa irtoamistreeninä eteenmeno. En ole kummallekaan pahemmin opettanut tätä, vaikka olisi hyödyllinen etenkin E:n kanssa. Kolmen hypyn suora, jonka taakse namialusta ja voin kertoa, ettei ollut todellakaan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Huomasin taas niin koirieni erot! Unskille näytin selkeästi alustan ja mentiin toiseen päähän. Vapautin eteenpäin ja Unski lähtikin suorilta kohti namialustaa. Viimeisen hypyn jälkeen se alkoikin kiihkeästi etsiä jotakin ja aivoissa selvästi raksutti ("hmmm mulla oli ihan varmaan joku juttu täällä, en vaan millään muista mikä se oli"), mutta se ei vain hoksannut namialustaa. Alusta oli kuitenkin ehkä metrin päässä koiran naamasta, mutta silti koira ei havainnut sitä. Menin sitten näyttämään alustan sille ja heti "löytäessään" alustan Unskin ilme kirkastuikin ja ilme oli sellainen "HEI tätä mä taisinkin ettiä 8D8D" Juuri tuollainen hajamielinen toope se on välillä! Tehtiin näitä sitten muutama toisto ja viimeisillä otettiin putkikin mukaan. Alkoi se alustakin vetää koiraa paremmin puoleensa ja hyvin irtosi. Eetun kanssa olikin omat ongelmansa. Näyttäessäni namialustan sille ja jatkaessa matkaa se veti kierrokset ihan tappiin ja vinkaisi hysteerisenä. Vaikka alusta veti sitä niin kovasti, niin ei siltikään tahtonut alkuun irrota ollenkaan etenemään itse. Saan syyttää tästä vain itseäni, koska ei olla tehty tällaista tarpeeksi. Heti ensimmäisen hypyn jälkeen koira oli kääntymässä mua kohti ja kysyi ohjeita. Helpotin sitten ja otin kahdella hypyllä, jolloin targetti imi koiran paremmin. Sitten E saikin juonen päästä kiinni ja irtosi putkenkin kautta hyvin itse palkalle asti, vaikka jäin taakse. Tätä ehdottomasti treenilistaan!

Varsin hyvät treenit siis ja saatiin monta juttua treenilistalta käytäntöön. Loppuviikko sitten vain tokoillaan ja Eetulla on keskiviikkona hieroja. Viikonloppuna on taas kaksipäiväiset kisat ja nälkäinen nollajahti jatkuu!

helsingin kisaviikonloppu

 <3

Viikonloppuna olikin jännät paikat, kun startattiin kaksipäiväisissä kisoissa neljän startin verran. Tulostavoitteita ei juuri asetettu, vaikka ajatus peräti kakkosiin noususta kutkuttikin takaraivossa. Kuten ollaan kuitenkin jo huomattu, niin niiden nollien saaminen ei ole yksinkertaista, koska siellä radalla tapahtuu kaikenlaista - kuten tälläkin kertaa. Eka kisapäivä starttasi lauantaina Itä-Helsingin Agilityharrastajien kisoissa. Tuomari(harjoittelijana?) toimi Jari Suomalainen

Eka rata näytti juuri meille tehdyltä, eli oikein passelilta. Puomilta vapautin sen pois jo ennen pysähdystä, jotta saisin sen linjattua oikein seuraavalle hypylle. Olisin voinut tietty jättää sen kontaktille ja ottaa etumatkaa, mutta uskoin että silloin rima kopsuisi, kun koira alkaisi kirittämään. Tällaista ei saisi kyllä tehdä, aijai. Kepit päätin vetää taas varman päälle, koska muiden suorituksia katsoessa huomasin, ettei kulma ollutkaan ihan niin helppo hahmottaa. Otin E:n kunnolla hallintaan ja näin saatiinkin kepit puhtaasti. LUVA kiilui jo silmissä, mutta mitä tapahtuukaan tokavikalla esteellä eli renkaalla: Eetu ei ponnista juuri lainkaan, vaan törmää päin renkaaseen joka hajoaa kahtia. Vieläpä viimeisen hypyn teki tämän episodin jälkeen puhtaasti. Eli tuloksena 5 ja 3.sija. Päätin että voin joko jäädä jossittelemaan asiaa ("se olisi voinut olla nolla") tai antaa vain olla, koska jossittelu ei hyödytä mitään. Pääasia että kaikki toimi miten pitikin. Niimpä lähdettiin hyvillä mielin seuraavalle radalle. Palkinnoksi saatiin kisalahjakortti, joten täytyy näköjään uudestaakin lähteä Helsinkiin kisaamaan

Toista rataa rakentaessa ratatyöntekijät kantoivat sitten keskelle rata-aluetta pöydän. Ohjaajat alkoivat kerääntyä hämmentyneinä radan ympärille, jonka jälkeen kuuluttaja totesi, että kyllä vain: pöytä on tullut jäädäkseen. Tämä rata ei mennytkään enää niin mutkattomasti kuin ensimmäinen. Näköjään annan koiran sikailla lähdössä. Olisi pitänyt blokata tuo alun putki paremmin, kun näköjään se veti koiraa aika paljon. Alku ei mennyt ihan kuin suunnitelmissa, joten putkella oli aikamoista säätöä ja kalastelua. Keinun jälkeisillä hypyillä pohdin vaihdanko puolta koiran ollessa kontaktilla ja suunnittelin jopa persjättöä tai valssia, mutta totesin ettei olla tehty sellaista tarpeeksi, jotta se voisi toimia kisoissa. Niimpä takaaleikkasin, mutta E menikin koko hypyn ohitse, jonka jälkeen olikin pientä säätöä saada se taas ohjauksen alle. Tämän jälkeisen hypyn rima sekä renkaan jälkeisen hypyn rimat sanoivatkin sitten kops, sekä muurin palikka putosi. Ihmeen hyvin meni kepeille, kun jäi hypyn jälkeen kysymään ja hätiköidysti sen sinne ohjaan

Lauantai iltana annoin koirille pakasteluut siksi aikaa, kun lähdimme itse Linnanmäelle. Eetulle tämä luu ei sitten sopinutkaan, sillä koiran maha oli sekaisin koko loppuillan ja seuraavan aamunkin. Unski taas alkoi jostain syystä oksentamaan lauantaina ja päätti myös merkata sisälle, joten olimme varmasti aivan ihastuttavia vieraita. Koiratkin pääsivät päiväreissuun, kun menimme piknikille Seurasaareen. Unski oli aivan hämillään isoista Kanadanhanhista, joita saaressa tepasteli.

Sunnuntaina oli sitten kisareissun toinen päivä Purina-areenalla. Olen muuten huomannut miten tärkeitä harjoitusesteet ovat kisoissa meille. Lämppälenkistä huolimatta koira aukeaa vasta parhaiten, kun lämppään sitä vielä harjoitusesteellä esim. pyörimällä yhdellä hypyllä. Rimat pysyvät paljon paremmin ylhäällä, kun pääsen sitä verryttelemään hypylle. Kuitenkin, eka rata tuntui taas meille sopivalta ja toivoinkin että tämä olisi nyt se "meidän rata". Alussa meinasi tulla kiire, jolloin putken jälkeen suunnittelemani persjättö vaihtuikin (pakko?)valssiksi.  Puomin ja hypyn jälkeisen putken päätin mennä vähän riskipelillä, koska suurinosa ohjaajista teki siinä esim. valssin blokatakseen toisen pään. Onneksi oma ohjaus toimikin, mutta hukkasin koiran ihan täysin tuossa kohdassa. Pyörin kuin hyrrä ja koira katsoo jaloissa, että mikä sulla nyt kestää. Kepit meni taas hyvin, jee! Kaksi rimaa taisi tipahtaa, joten tuloksena 10

Viimeinen rata oli kyllä kaikista starteista helpoin ja totesinkin, että jos siinä saadaan jotakin isompia ongelmia aikaiseksi niin johan on kumma. Kaksi rimaa saatiin alas, mutta muuten ihan ok. Kaikki menikin ihan hyvin siihen saakka, kun oltiin tulossa keinulle ja herra raivopäällä olikin sata lasissa. Tai en tiedä sata lasissa, mutta ei paljon keinulle jääty odottelemaan. Tietty olisin voinut ennakoida ja käskyttää vielä paremmin, mutta en tiedä olisiko auttanut. Kuitenkin, lentokeinu sieltä tuli ja radalta pois. Sitä en kyllä ymmärrä miksen stopannut sitä kontakteille kunnolla, vaan ihan tarkoituksellisesti jatkoin rataa ennen kunnollista stoppia. Ihmismieli on joskus kyllä outo, etenkin kisahöyryissä juostessaan.

Mitä jäi siis käteen? Oon tyytyväinen, että kaikilla starteilla vaadin sitä rauhoittumaan lähtöön. Muutamana kertana oli levoton eikä meinannut hennolla istua, mutta päätin että nyt en tästä jousta. Edelleen mulla on ihan liian hoppu vapauttaa se koira radalle, tämä pitää muistaa seuraavissa kisoissa. Toisaalta lähes kaikilla radoilla olisin voinut jättää sen lähtöön ja mennä itse edelle, mutta tiesin että silloin ne rimat kopsuu. Mutta tällä menolla meillä on kohta lentävät lähdöt!! Kontakteissa lipsuin itse, kun vapautin sen aina liian aikaisin. Mutta sitten varmaan meidän ennätykseen: 4/4 starttia ilman ainuttakaan keppivirhettä!!! Kepit eivät olleet millään radalla mörkönä, koska tiesin että voin sen koiran auttaa ihan hyvin lähelle ekaa väliä. Tosin niillä radoilla, joilta virheitä oli jo takana ennen keppejä annoin sitten hakea enemmän itse. Eihän tuo nyt edelleenkään ole lähelläkään sitä miten se treeneissä kepit hakee, mutta mitäpä siitä kunhan toimii. Oon kuitenkin tosi tyytyväinen tähän kisaviikonloppuun, koska vaikka tuloksilla ei juhlittu niin tiesin mitä teen. Missään vaiheessa en alkanut hätiköidä radalla liikaa, vaikka joissain kohdissa joutuikin vähän pelastamaan tilanteita. Palaset alkaa loksahdella mukavasti paikoilleen: ehkä tätä menoa meillä on vielä kisat, jossa teen kaiken miten pitääkin? Joka kerralla tultiin kuitenkin hyvällä fiilikellä maaliin.

rimat sanoo kops kops kops

Kisakynnys ylitetty pitkästä aikaa, eikä odotusten mukaisesti tuloksilla voi juhlia. Vietettiin koko kisaviikonloppu poikaystävän mökillä, josta käväistiin sitten lauantaina Iisalmessa kisaamassa kaksi starttia. Lauantain sää oli kuin suoraan lokakuun loppupuolelta. Hammasta kiristellen lämppäsin koiraa, jota ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ravata keskellä kuraa ja vesilammikoita. Tuuli puski läpi treeniliivin, joka sai toimia ainoana takkia muistuttavana asiana, koska "eihän elokuussa voi olla kylmä". Radat itsessään eivät olleet todellakaan helpoimmasta päästä ja muistuttivat enemmän 2.lk ratoja, enkä ollut ainoa joka oli tätä mieltä. Ajattelin ettei radan muulla osuudella olisi niin paljoa väliä, kunhan lähtö, kepit ja kontaktit toimisivat. Melkolailla tavoitteissa onnistuttiinkin ainakin ensimmäisen radan osalta, toinen rata olikin sitten armotonta pelleilyä. Eetu kuumui tosi paljon omaa vuoroa odotellessa, ei se pitkään aikaan ihan tuommoinen ole ollut. Riuhtoi hihnassa kuin hullu ja jos radalla oleva ohjaaja käskytti koiraansa, niin tämä veti siitä ihan mielettömät kierrokset. Lähdössä tajusin sitten ettei Eetulla ole aikomustakaan istua märällä maalla, jossa oli vieläpä vesilätäkkö. Tässä vaiheessa menin jo vähän hämilleni, että vaadinko sitä nyt istumaan vai jätänkö seisomaan. Sain sen jopa istumaan, mutta heti jättäessä nousi seisomaan. Ja näköjään annan sen vielä varastaakin, ARG! Tästä johtuen heti ekat hypyt menevät ihan säädöksi, jonka jälkeen saan jopa hetkeksi pakan kasaan. A:lla stoppasi kontaktille, mutta tuli ilman lupaa pois. Olisi pitänyt laittaa se takaisin alastulolle, mutta näköjään jatkankin vain suoraa. Tästä johtuen en saanut sitä pientä etumatkaa, mikä olisi tullut jos koira olisi jäänyt odottamaan kontaktille. Näin se ampaisee suoraan ansaputkeen, voi elämän kevät. Kepeille meno oli juuri tuollainen mutkaputkihässäkkä, joita ollaan nyt treenattu. Päätin pelata kuitenkin varman päälle ja vein sen kunnolla ekaan väliin saakka

Toinen rata ei ollut sen parempi. Lähdössä jätin koiran seisomaan, kun se ei suostunut istumaan. Jälkeepäin ajatellen olisi pitänyt viedä se suoraan pois radalta, mutta olihan se pakko päästä vielä pelleilemään lisää. Kerjäsin vain verta nenästä jättämällä sen seisomaan, koska koiran asenne oli heti sellainen "AI TÄÄLLÄ SAA SIKAILLA VAI??", kun se varasti lähdössä ja kepeillä ei keskittynyt yhtään. Jätti viimeiset välit pujottelematta, otin uudelleen ja taas sama homma. Enempää toistoja ei kehdattu jäädä ottamaan, joten jatkettiin. Olisi pitänyt tajuta lopettaa. Päätin suosiolla oikaista kesken radan vain puomille, tehdä onnistuneen kontaktin ja lopettaa siihen

Kisojen jälkeisiä ajatuksia:
- Lähdössä tulee pysyä, jos sikailee niin lentää ulos samantien. Tämä jo siksi, että lähdössä possuilu vaikuttaa koko radan kokonaisuuteen (koira varastaa + minä hätäännyn = sekasorto)

-   Rauhoitu ennenkuin kutsut koiran. Mulla on tosi pahassa se kiinni, että en luota siihen että se lähdössä pysyy, joten kutsun sen mahdollisimman nopeasti pois. Mikä logiikka?

- Saata koira rohkeasti lähelle keppejä, jotta saat onnistuneita suorituksia. Tiedetään että se treeneissä se irtoaa hyvin ja kestää enemmän, mutta eikö ole jo selvää ettei se kisavireessä vielä siihen kykene? Ei tarvitse näyttää prolta kisoissa, mielummin ota niitä onnistuneita ratoja ja hyvän mielen

- Puutu sikailuun omaa vuoroa odotellessa: radalle ei voi riuhtoa, ei voi huutaa kurkku suorana eikä komentaa ohjaajaa. Uskalla olla kova, koska E kestää sen kyllä

- Älä ala sähläämään virheen tullessa. Jos tiedät jo ettei nollaa tule, niin keskity tekemään sitten yksityiskohdat kunnolla

Olipahan nämänkin yhenlaiset agilitykisat, mutta me ei lannistuta. Uhosin, että nyt me aletaan näissä karkeloissa käymään ihan urakalla, jotta se kisarutiini sieltä alkaa syntyä. Ainakin sen huomasin, ettei voida millään onnistua jos annan Eetun päättää asioista. Toivotaan että viikonloppuna olisi vähän parempi kisasää ja radat olisivat meille sopivempia, niin päästäisiin keskittymään olennaiseen!