meidät on haastettu

Säännöt: 
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Vastaa sinun nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.


Ilona antoi meille Liebster-haasteen, kiitos! Vastataan Iipun kysymyksiin:

1) Mikä koirasi nimi olisi, jos se ei olisi nimeltään se mikä on/jos et olisi voinut antaa sitä nimeä?

Eetu olisi todella pienellä todennäköisyydellä Aatu tai huvittavimmassa tapauksessa Laku. Jo pienenä tyttönä päätin että ensimmäisestä koirastani tulee Eetu, joten se oli varmaa kun koira oli tulossa, mutta vähän aikaa pohdittiin myös Aatua ja pikkuveljeni ehdotti Lakua, se olisikin ollut kyllä hupaisaa! 

Unto olisi Onni tai Veeti. Olin jo varma, että se olisi jompi kumpi noista, mutta Veeti oli äidistä ällöttävä ja Onni kuulosti vähän nössöltä niin tuhmalle koirapennulle. Mulla on ollut joskus kesyrottia ja yksi niistä oli Unto ja musta se oli vaan hauskan erilainen nimi ja sopi hyvin, joten niin Untosta tuli Unto, tosin mä sanon sitä aina Unskiksi. 

Vekistä piti tulla sitten vihdoin Veeti, Onni tai Milo. Ensimmäinen ällötti vuorostaan poikaystävää, Onni tuntui tyhmältä treenikentällä huudettavaksi ja Milokaan ei tuntunut suussa hyvältä. Vekki oli ensimmäiset pari viikkoa meillä "työnimellä" Jasu, mikä kuulosti omakotitalon takapihalla räyskyttävältä perhekoiralta, kun en saannut väännettyä sille hyvältä tuntuvaa nimeä, lopulta kaikista V:llä alkavista nimistäni päätin että se on Vekki. Halusin sen anyway alkavan V:llä. 

2) Millaisessa tilanteessa olet hävennyt/nolostunut koirasi vuoksi?

Kun käytiin Unskin kasvattajan luona sen ollessa vielä reilusti alle vuotias. Kasvattajalla oli lukuisia maataloneläimiä kuten kaneja, kanoja ja hanhia. Jossain vaiheessa Unski keksi alkaa jahdata niitä, eikä se antanut ollenkaan mulle kiinni vaan vaihtoi vaan saalistuskohdetta kesken juoksun. Toinen kerta oli poikaystävän vanhemmilla maalla, jossa on myöskin kanoja. Kerran yksi kana oli jäänyt vahingossa ulos ja Untohan sen löysi. Ensimmäisellä kerralla poikaystävä sai koppaistua Unskin kiinni kesken juoksun ja silloin se lähinnä röyhtäili suuhun eksyneitä höyheniä tyytyväisenä, vailla pienintä katumusta. Kanaa ei ehditty saada kiinni ennenkuin Unski olikin taas sen perässä, jolloin se saatiin taas kesken jahdin kiinni, vietiin jääkylmään suihkuun niskavilloista, mutta silti sen jälkeen pihalle asteltuaan se oli lähdössä uudelleen metsästysreissulle - vailla pienintäkään nöyristelyä. Kerron näitä tarinoita aina, kun joku lässyttää Unskille eikä voi uskoa millainen pissipää se osaa olla!

3) Kun näit koirasi ensimmäistä kertaa, tuliko sinulle "rakkautta ensisilmäyksellä" -olo? Ts. tiesitkö heti, että juuri tuo pentu on sinun?

Montahan kertaa näitä tarinoita on jo kerrottu? Eetusta ja sen veljestä valitsin ensin veljen, joten ei ollut. Ennen luovutusta olinkin vähän pettynyt, kun en saanut pentua jonka itse valitsin. En oo edelleenkään päivääkään katunut, Eetu on paras. 

Unskista näin alla olevan kuvan - tarviiko edes kysyä?

Vekin ja muut pennut näin niiden ollessa vielä niin pikkuisia, että ei tullut kuin ääretön rakkauden tunne kun katsoi niitä nukkumassa. Silti jo silloin pari pentua Vekki mukaan lukien sieltä tuntui vaan omalta, varmaan värin sekä koon vuoksi - Vekki oli siis yksi pentueen suurimmista penskoista, Paksu Pateksikin kutsuttu. 

4) Jos sinulla ei olisi sen rotuista koiraa kuin nyt, minkälainen koira sinulla olisi? 

Jos miettii menneitä ja koiria jotka meinasivat tulla elämään tai olivat ainakin suunnitelman tasolla, niin olisi jokin näistä: näyttelylinjainen australianpaimenkoirauros, islanninlammaskoira tai berninpaimenkoira

5) Jos saisit harrastaa koirasi kanssa vain yhtä lajia, mikä se olisi? 
Tosi vaikee! Intohimoa olisi niin moneen lajiin, mutta kyllä agility on aina se joka ottaa, mutta myös antaa yhtä paljon ja sen treenaaminen on mahtavaa!

6) Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät taidot/käskyt, jotka koiran tulee osata? 
Tykkään itse paljon taidosta, jonka oon opettanut kaikille koirilleni sekä työn alle opettaa myös Kaapolle, eli pitkän matkan maahanmeno. Meillä koirat on kuitenkin paimenkoiria, jotka imee ärsykkeitä ympäristöstä ja yllättävät tilanteet saa aikaan älämölön. Jos jotakin tapahtuu ja koira on musta kaukana, niin voin käskeä sen hyvinkin pitkältä etäisyydeltä käymään maate ja tilanteen mukaan joko odotuttamaan siinä (esim. metsässä maastopyöräilijä ajaakin ohi ja koira on kaukana musta) tai maahanmenon jälkeen kutsua luo, jolloin koiralla on parempi focus muhun ja ne tulevat mielellään hakemaan palkkansa maahanmenosta. Sitten vierellä vapaana kävely käsky, joka voisi meillä toimia paljon paremminkin. Mutta on niin helppoa, kun voi käskeä koirat vasemmalle sivulle kävelemään ja ohittaa vaikka metsässä vastaantulijat helposti. Luoksetulo. Etenkin Unskin villeinä aikoina kun sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tulla luokse kutsusta vaan juosta mielummin vaikka päinvastaiseen suuntaan, niin kyllä on helpottava tunne kun tietää että koirasta on nykyään kivaa tulla luo kun pyytää. Ja se että koirista on ylipäätään aina yleensä siistimpää tulla ja olla mun kanssa. Sitten "käy maate"-käsky ihan ylipäätään. On tosi ihanaa, kun oli tilanne mikä hyvänsä niin koiran voi pyytää käymään maate joko rauhoittumaan, lepäämään tai odottamaan vire korkeallakin tilanteesta riippuen. Kun tää toimii hyvin, niin on helppoo! Esim. kesken lenkin treenaaminen kaikkien koirien kanssa on tosi paljon mukavampaa, kun niitä ei tarvii käydä sitomassa aina puuhun kiinni, vaan käskeä vaan pari aina maahan ja treenata yhden kanssa


7) Mikä on koirasi lempipaikka? 
Näin kesällä on Vekille pakko sanoa uimarannat, koska se on niin pakkomielteinen uimiseen. Eetulla autossa tai missä tahansa menopelissä matkustaminen. Untosta oma takapiha tai vastaava paikka, jossa se saa mennä miten tahtoo, tonkia, vahtia ja katsella maisemia. 


8) Miten koirasi reagoi, jos se säikähtää jotain yllättävää? 
Haukkumalla, vahtimalla ja tilanteesta riippuen rynnäten säikähdyksen kohteen suuntaan. 

9) Nimeä jokin mielestäsi hyvä koirakirja (saa olla tietokirja tai vaikka nuortenromaani). 

Ekaksi pitää sanoa Marley & me-kirja, koska se saa jokaisella kerralla kyyneleet silmiin ja siinä puhutaan niin ihanasti koiran ja ihmisen suhteesta. Toinen on koirakirja, jonka kerran ostin huvikseni halvalla ja yllätyin tosi paljon. Se on kuvassa oleva "Hyvä koira kotiin - Koirarodut ja koiran valinta rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan". Siinä on jaettu koiria ryhmiin tietyn vanhan käyttötarkoituksen mukaisesti, kerrottu roduista perinteisen rotukirjan mukaisesti, mutta niin paljon enemmän asiaa kuin ne mihin oon ennen törmännyt. Esimerkiksi corgista puhuttiin ihan rehellisesti entisenä työkoirana ja sanottiin, että se ei miksikään sohvatyynyksi tai lapsen omaksi koiraksi sovi, sillä siitä löytyy kovuutta, työkoiramaisuutta ja asennetta. Tämä kaikki oli nidottu yhteen viimeisiin lauseisiin, jossa sanottiin että olisi ihme jos tätä kaikkea ei vielä corgeista tänäkään päivänä löytyisi, sillä niillä on kuitenkin sellainen periksiantamaton historia työkoirina takana. Tämä kirja ehdottomasti käteen niille, jotka ovat Googlanneet vaikka australianpaimenkoiran ja todenneet sen söpöksi ja tahtovat sellaisen. Mistään rodusta ei anneta liian ruusuista kuvaa, kuten esimerkiksi kannessa oleva villakoirakin muistaakseni alleviivattiin ihan yhtä haastavaksi ja aktivointia tarvitsevaksi roduksi -- vaikka moni voisi ajatella toisin. Lukekaa!



10) Mitä koirasi tekee, kun se on yksin kotona?  
Eiköhän ne nykyään nuku. Ennen saivat poikkeuksetta jokaiseksi päiväksi jotakin puuhaa kuten jäädytetyn kongin, mutta nykyään oon laiskistunut enkä jaksa olla niitä aina tekemässä valmiiksi.


11) Mikä on hauskin asia, mitä joku vieras on sanonut koirastasi?
No ainakin se kun yksi pikkutyttö sanoi äidilleen Eetun näyttävän ihan heidän naapurin kissaltaan. Tosin ollana kyllä aina todettu, että Eetussa ja Karvisessa on jotain samaa!

Nyt ei vielä irtoo haastetta kenellekään!