Valmennusryhmä
"Hei, olette valittu valmennusryhmän 2.varakoirakoksi. Ilmoitathan pian otatko paikan vastaan". Tällainen sähköposti lävähti naamalle jonkin aikaa sitten ja siitä asti on fiilikset vaihdelleet hyvin laidasta laitaan. Olen ollut hetkittäin tosi pettynyt itseeni ja logiikkaani jolla ryhmiin hain. Typerintä on tiedostaa, että jos olisin malttanut olla hakematta vaativampaan ryhmään, niin varsinainen paikka varakoirakkoryhmään olisi voinut olla helpommin saatavilla, kun olisimme päässeet myös näyttötilaisuuteen. Mutta ymmärsin hakukriteerit miten ymmärsin ja tässä ollaan. Jaksoin pari päivää olla toiveikas, mutta nyt kun sähköpostiin tuli uusi viesti jossa paikan ottaneet koirat julkistettiin, niin totean että eteenpäin on mentävä. Toisaalta tiedän että ryhmiin pääsi koirakoita, jotka ovat treenanneet seurassa kauan ja ovat aktiivisia jäseniä ja omalla tavallaan heille paikka kuuluukin. Itse olen vasta keväällä jäseneksi liittynyt ja nyt alan ottamaan paikkaani kouluttajana ja talkoita tekemällä. En vielä tiedä kuinka aktiivisena varajäsenenä alan olemaan, sillä toisaalta toivon edelleen että jokin ihmeellinen tuuri kävisi ja meistä tulisi varsinainen koirakko, mutta toisaalta tahtoisin saman energian käyttää johonkin varmempaan. Olen mielenkiinnolla katsonut muita valmennusryhmiä ja kursseja, mutta en ole vielä varma mikä olisi oikea vaihtoehto. / Edeltävän tekstin kirjoitin heti pari päivää tulosten julkistamisen jälkeen. Pari päivää sitten sain uuden sähköpostin, jossa sanottiin että paikan vastaan ottaneet ovat nyt selvillä ja me nousimmekin pykälän ylemmäs ensimmäiseksi varakoirakoksi. Ei se aiheuta tällä hetkellä kuin päänvaivaa, koska en tiedä miten tulisi toimia talvikauden kanssa, kun hyvien kouluttajien ryhmät menevät päällekäin valmennuksen kanssa. On mahdollisuus että noustaan valmennukseen, mutta toisaalta kannattaako luottaa liikaa siihen ja siksi olla menemättä samana päivänä olevien kouluttajien ryhmiin?
Talvikaudessa pelottaa se, että vain mä olen nyt meidän kehittymisen takana ja mun on pidettävä kiinni siitä että mennään oikeasti eteenpäin. Olisi ollut helpottavaa nojata hetki johonkin viisaampaan, joka pitäisi kiinni siitä että kaikkea tehdään oikeassa suhteessa ja tarpeeksi. Kaikki mitä oltaisiin valmennusryhmästä saatu irti, on mun nyt puristettava itsestäni irti. Nyt ei vaan ole jokaiselle viikolle tiettyä kellonaikaa, joka varmistaisi että tulee tehtyä kunnolla töitä.
Hakukoira
Onneksi Vekki on monilahjakkuus. Meillä alkoi ohjatut hakutreenit ja kiitollisuudesta Jennaa ja Gitta-kouluttajaa kohtaan ostin suklaata ja hoin vähän väliä autossa miten siistiä on päästä treenaamaan. Koska oli todella kuuma, niin koirille otettiin vain yhdet pistot etukulmista näkölähdöllä. Tämä oli erinomainen ensitreeni pitkän tauon jälkeen ja ainakin Vekille saatiin heti kaksi onnistumista. Koira oli erittäin tietoinen siitä mitä oltiin metsään tultu tekemään ja ilme oli reipas siihen saakka, kun puin PK-liivin päälle. Vähän luimuun meni ja meinasi ällöttää, mutta lähetyspaikkaan mennessä haukutin Vekkiä ja sen ilme ryhdistyi heti, kun sai vähän komentaa mua. Ihana tietää että se ei mennyt ihan lukkoon nyt liivistä ja tämänkin ahdistuksen saa pois haukuttamalla ja kehumalla. Ukot upposi 70 askelta eri suuntiin. Vekki lähti molemmilla lähetyksillä kuin tykin suusta uppoamaan metsään. Oltiin sovittu, että jos koira yrittää mennä pusuttelemaan maalimiestä, niin maalimies käskee koiran maahan. Kuitenkaan kummankaan maalimiehen ei ollut tarvinnut tehdä niin, vaan koiran pystyi suoraan palkkaamaan. Kysyin miten Vekki oli leikkinyt maalimiesten kanssa ja kuulemma tosi hyvin. Itse vielä otin maalimiehiltä lelut ja leikin itsekin koiran kanssa. Pienelle jäi aikamoinen palo touhuun, närkästyneenä kiukkusi takaluukussa kun treeni kesti lyhyen aikaa. Vekki sai kouluttajalta tosi hyvää palautetta, se on nopea ja tekee työnsä ja jatkossa teemme sille kuulemma ehdottomasti kunnollisia treenejä ilmaisun kanssa. Taas mulle sanottiin että se lukee mua todella paljon ja yrittää tehdä oikein.
Kisakausi!!
Lauantaina alkoi kisakausi, tosin näiden kisojen jälkeen tuleekin pari viikkoa taukoa kun tulikin reissuun lähtö. Ei se mitään, sillä opiskeltavaa riittää ja näistäkin kisoista jäi kotiläksyjä. Päivä oli todella kuuma, enkä oo kisannut tuollaisella helteellä moniin vuosiin. Kolme starttia, joiden tulosrivi: 10, hylly ja hylly. Ei ollut mitään hellepäivän körökörö ratoja. Ensimmäiseltä radalta tuli rima alas ja kielto hypyltä. Tehtiin ihan hyvää rataa ja joissakin kohdissa muistin ihan linjatakin, silti paljon parannettavaakin. Toinen rata oli vielä parempi, tehtiin puhdasta rataa aina takaakiertoon saakka, jonne mulla tuli vähän kiire ja Vekki ei lukenut sitä takaakierroksi ja otti hyllyn. Puomin kontaktilta tuli vähän läpi ja sinä hetkellä päätin, että palautan alastulolle. Viimeinen rata tekisi mieli vain unohtaa. Katsoin rataantutustumisessa, että nyt on aika juostava rata ja erehdyin katsomaan edeltävien kisaajien suorituksia ja laskelmoin mahdollista luvaa jo mielessäni. Ei! Videolla katsottuna rata ei näytä niin kaaoottiselta, mutta sain ainakin varmistuksen siitä miten paskasti ohjasin kohdan, jonka jälkeen koko rata oli hetken aikaa katastrofi. Yritin tehdä niistoa, mikä ei todellakaan ollut niisto ja Vekin hyppy levisi pitkälle ja takaisin päin tullessaan se hyppäsi saman hypyn. Onneksi rata oli lopusta pelkkää juoksemista ja Vekki sai painaa täysillä, ite uskalsin ohjata kunnolla ja luottaa koiraan.
Vidoita katsoessa tuli parempi mieli, radoissa oli paljon hyvää ja ihan ehjää suorittamista jos ei viimeistä rataa oteta huomioon. Kyllä tästä hyvä tulee! Videot agiradoista.
Kuvat agility © Jenna Oinonen ja haku © Siiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti