elämme vaikeita aikoja

t. unto

Jos Unskilta kysytään, niin tämä on ollut varmasti sen elämän kamalin kuukausi. Eikä tämä omistajallekaan mitään juhlaa ole ollut. Jonkun aikaa sitten Unto tohelsi lenkillä metsässä ja etutassun kannuskynsi katkesi juuresta saakka. Tästä selvittiin säikähdyksellä, mutta viime perjantai-iltana Unto oksensi rajusti ja varmaan koko mahalaukkunsa sisällön. Seuraavana aamuna se oli oudon apea eikä jaksanut nousta edes sohvan alta. Hieman huolissaan jätin sen kotiin työpäivän ajaksi, mutta onneksi Henna kävi katsomassa sitä ja käyttämässä Eetua juoksemassa, kiitos! Illemmalla kotiin tultua koira makasi edelleen sohvan alla eikä jaksanut tulla edes tervehtimään. Viimeinen tikki oli kun laitoin kenkiä jalkaan lähteäkseni lenkille, niin tämä laski allensa kun ei jaksanut edes pidätellä. Sitten lähdettiin päivystävälle eläinlääkärille. Lääkärissä Unski pääsi tiputukseen ja sille laitettiin nestettä niskaan kyttyräksi. Lisäksi sai pistokset suolistotulehdukseen

Hiljalleen koira alkoi tokenemaan ja voimat palautuu. Vasta viime päivinä se on alkanut olla täysin omaitsensä. Eivät ne murheet kuitenkaan tähän loppuneet, sillä toissailtana panin merkille Unskin jatkuvasti nuolevan itseään ja vinkuvan samalla. Nopealla katsomiselle huomasin sen järsineen alapäästään ihoa rikki, joka oli kipeänä. Askartelin paidastani ensihätään pöksyt ja eilen kävin ostamassa narttujen juoksupöksyt. Kalleimmat mitä koko paikasta löytyi, kun mistään ei herran puuhkahäntä mahtunut lävitse :D Nyt mennään pöksyt jalassa siihen asti, että päästään viikon sisään eläinlääkäriin. Me kun ei voitu 1-vuotis rokotuksiinkaan mennä, kun en ole voinut madottaa pahoinvoinnin ja heikon kunnon takia

Unpen sairastaessa ollaan Eetun kanssa otettu ilo irti kahdenkeskeisestä ajasta. Oon alkanut pidentää lenkkejä huomattavasti ja huomaa, että Eetun kunto päässyt repsahtamaan. Kieli pitkällä tulee perässä ja saa olla hoputtamassa. Silti on ollut ihanaa seikkailla Eetun kanssa kahdestaan ja koira menee koko lenkin ilman remmiä. Vastaantulijoiden kohdalla koira vain hetkeksi vierelle kävelemään ja taas menoksi. Näistä nautin eniten siksi, että Eetu on entinen omaitsensä kun mennään kahdestaan. Ulko-ovesta lähtiessä se hyppii ja pomppii onnesta soikeana ja ryntäilee joka suuntaan :) Parasta päästä mun kanssa kahdestaan!

Ainiin, Unski unohti mainita että eilen oli sen karmivan kuukauden kauheista kauhein päivä! Ensin tultiin hyväuskoisina kotiin, josta suoraan suihkuun pesulle. Pesun jälkeen kuivaus föönillä (yök) ja sen jälkeen ajokoneella (yök) turkki matalaksi. Tämän rääkkäyksen jälkeen vielä pöksyt (yök) jalkaan, niin viihtyi pieni koira aika tiiviisti loppuillan sohvan alla

Tänään leijonamieli alkoi olla jo sen verran voimissaan, että uskaltiin kokeilla uutta harrastusta! Aikoinaan ostin juoksuvyön Eetua ajatellen, mutta on tullut ilmeisen selväksi ettei sitä kiinnosta tällainen "pingon edelläsi sata lasissa"-touhu (agilitya ei lasketa) niin kamat ovat lojuneet kaapissa. Untolla tuntuu olevan vähän liikaakin menohaluja, joten ajattelin kokeilla. Muutenkin kakaralla on nyt päällä tuo kuspääikä, että välillä on mukamas kiltti ja tottelevainen ja sitten taas ei ole ollenkaan korvia. Canicross vaikutti siis hyvältä idealta ja tänään sitä testattiin! Kyllä muksu heti kehotuksesta piti vauhdin yllä ja juoksi suorassa linjassa mun edessä. Eetu juoksi mukana vapaana. Otettiin satunnaisia juoksupätkiä pitkin lenkkiä, mutta loppupuolella Unski ei jaksanut enää oikein kirittää edelle. Katellaan miten tää tästä edistyy!