uusi tulokas

Ponnistusvoimaa? No ehkä vähäsen.

Perjantaina vihdoin yksi suuri haave kävi toteen ja ei, tässä ei ole kyse mistään pennusta vaan materialismionnellisuudesta. Joku ehti kuitenkin jo säikähtää! Voi sitä onnen tunnetta, kun avaat ison paketin ja siinä se on: Nikon D3100! Olen jo pitkään kaavaillut uuden kameran ostoa, koska jostain syystä emme vain tule toimeen vanhan Canon 1000d kanssa. Tähän väliin voisinkin pitää surupuheen siitä, ettei yhteinen taipaleemme koskaan ollut kovin ruusuinen. Alussa en tajunnut järjestelmäkameroista mitään ja syytin kameraa kaikesta, josta minulla ei ollut käsitystäkään. Välillä aloitimme niin sanotusti puhtaalta pöydältä ja koimme ilon hetkiä, kun onnistuin saamaan ihan hyviäkin kuvia. Alamäki alkoi vain uudelleen heti seuraavan kerran, kun otin kameran esiin. Monesti päätin että perkele sinähän et ole uutta kameraa ansainnut, ennen kuin vanhalla osaat kuvata. Noh, eteen tuli myös uusi tekijä, nimittäin kouluni ja etenkin valokuvauskurssi. Tarvitsen parempilaatuisen kameran ja nyt se nököttää tuossa pöydällä. Onneksi tajuan nykyään järjestelmäkameroista enkä vain laita silmää räväyttämättä automaatille. Eli voisi sanoa, että kamera tuli aika oikealla hetkellä

Kamera saapui siis perheeni mukana, kun he tulivat viikonlopuksi Joensuuhun. Vaikka Eetu rakastaa ylikaiken treenaamista kanssani, puhelimen etsintää, radalla juoksemista tai temppujen opettelua (lue: harrastuskoiran elämää) niin ei ole tyytyväisempää koiraa, kun se teki patjoille lattialle pesän perheenjäsenien keskelle ja nukahti onnellisena. Kuvat ovat "meidän metsästä" jossa käydään lenkkeilemässä päivittäin. Alla vielä kuvia tältä päivältä, kun kuvasin pikkuveljeäni koulutehtävääni