ikinä ei saa tuhlata yhtään hetkee

Mulla on nyt innostus esineruutuun ja ollaankin treenattu sitä ahkerasti. Viime kirjoituksen jäähysarjan jälkeen Eetu ei ole äännellyt enää ollenkaan. Oon hieman yllättynyt kuinka nopeasti haukkumisen sai siltä pois. Kerran kaksi saattanut inahtaa hiljaa, mutta oon ottanut välittömästi jäähylle niin sit loppunu kuin seinään.
Perjantaina mentiin metsään lenkille ja talloin sinne alueen. Esineinä panta, avaimet ja lelu. Täytyisi varmaan ehdollistaa enemmän Eetulle erilaisia esineitä koska nyt se saattaa löytää esineen, mutta jättää sen siihen. Myöhemmin palaa hakemaan sen kyllä jos pyydän. Pitää varmaan pistää bileet pystyyn aina kun löytää.
Eilen talloin alueen pellolle ja esineinä rahapussi, avaimet ja lelu. Eetu löysi avaimet samantien, mutta tyytyi vaan lähmimään vaikka innostutin tuomaan. Tiputti avaimet suustaan jonnekin ja alkoikin äkkiä ällöämään avaimia. Mietin oliko sille kolahtanut joku suuhun vai miksi alkoi ällöämään. Menin katsomaan niin oli tiputtanut avaimet jonkun pskakasan viereen <3 En olis minäkään koskenu.

Lauantaina lähdettiin extempore pitämään agitreenit Ilonan & Nitan kanssa. Suunnitelmana oli harjoitella valssia, kontakteja ja kepeille menoja. Käskin Ilonan keksiä mulle radan jolla saisin mutkitella. Koska tarkoitus ei ollut kuin treenata tiettyjä juttuja niin ei jaksettu ottaa montaa estettä. Niimpä oli vähän surkeat mahdollisuudet valssailla. Inhoan kirjoittaa agilitysta kun en tiedä termejä tms mutta siis lähetin putken oikeaan päähän ja menin ottamaan aidalle vastaan josta takaakiertona. Ensimmäisillä kerroilla olin liian keskellä ja sain juosta päin A:ta. Oon kuvitellut osaavani hallita kroppaani ja tietäväni miten mun täytyy liikkua tietyissä tilanteissa, mutta ilmeisesti en. Näinkin yksinkertainen asia ja olo tuntui taas norsulta. Onkohan mulla joku masennus päällä.
Kepeille menot meni joka suunnasta tosi kivasti vaikka vauhtiakin oli. Kerran taisi mennä väärästä sisään ja kerran ohjasin vahingossa väärältä puolelta. Kunhan maltan laittaa koiran kepeille kunnolla niin loput se osaa itse. Täytyy muistaa odottaa eikä olla jo menossa eteenpäin ennenkuin koira ehtii mukaan.
A:n kontaktit alkaa olemaan taas kunnossa kun muistan pitää selän suorana. Eetu alkaa himmailemaan jo hyvissä ajoin eikä loikkaa liian aikaisin pois. Saa nähdä mitä tulee sitten kun mennään pitkää rataa ja vauhtia kunnolla.

Perun sanani syksystä. Tänään kävin kaksi kertaa Jämsänkoskella metsässä lenkillä. Ensimmäisellä kerralla Eetun kanssa ja illalla hain Pepenkin mukaan. Haahuiltiin vain keskellä metsää ja hakkuualuetta ja seurailin koirien menoa. Tuli sellainen luontofriikkiolo mutta oli kivaa. Kahden koiran kanssa lenkkeily on paljon kivempaa ja tuli taas sellainen olo että on saatava se toinen elukka. Eetukin oli ihanan reipas päivän lenkillä kun oltiin uudessa paikassa ja viipotti menemään niinkuin ennen :) Nykyään Eetu on siis paljon laiskempi kun kahdestaan lenkkeillään.
Lähdössä Pepe tajusi että ollaan menossa autoon ja juoksi pakoon kokoajan. Komensin kunnolla ja Eetu raukka luuli että olin sille vihainen. Luikki karkuun ja luimisteli ja tuli anelemaan armoa kokoajan. Pepeen tosin mun äkäinen puhe ei tehonnut ja ehkä aavistuksen sai hävetä ja pelätä kun se juoksi autotiellä ja meinasi lähteä pyöräilijän perään. Kokeilin juosta karkuun ja olla päättäväinen, mutta silti ei antanut kiinni. Sit tajusin että joo mitähän mää edes yritän ja tomerasti sanoin että TÄNNE. No ei tullut vaan lähti karkuun niin paiskasin pullon maahan niin kovaa kun lähti. Penikka vähän säpsähti ja sitten pyysin kiltillä äänellä tulemaan niin antoi häntä heiluen ottaa kiinni