En tiedä mistä outo innostuspuuskani tuli, mutta me ollaan treenattu nyt pari päivää uutta lajia: hajuerottelua ja -tunnistusta. Olin itsekin yllättynyt miten tarmokkaana halusin päästä tätä treenamaan, sillä mun oli pakko samana päivänä polkea kauppaan ostamaan lasipurkkeja, pihdit ja vihreää teetä. Tosiaan, päädyin ottamaan etsittäväksi hajuksi vihreän teen. Vekille pitäisi opettaa jo tunnari, mutta tavallisilla tunnarikapuloilla treenaaminen ahdistaa, joten uskottelen itselleni että siitä tulee mielekkäämpää kun harjoitellaan vähän muita nenähommia. Unski pääsi koe-eläimeksi kanssa.
1-treeni: pidin purkkia kädessäni, naksutin kun koirat tarjosivat purkin haistelua. Vekki hoksasi ja oli ihan liekeissä, Unto ensin tarjosi lähinnä nenällä koskemista purkin suuaukkoon. Kumpikin koira teki 30s-1min kestävät setit kolme kertaa.
2-treeni: pidin pari toistoa purkkia kädessä, sitten laskin sitä maahan. Vekki hoksasi, Unto vähän hämmentyi ja tarjosi purkin vieressä olevan kenkäni nostamista suuhun, hölömö. Toisella setillä laitoin purkin muutaman metrin päähän ja namin sen taaksen, annoin luvan ja Vekki kävi syömässä namin ja haisteli sen jälkeen purkin suuta, palkka purkin päältä. Sitten piilotin purkin olohuoneeseen helppoon paikkaan, Vekki tarjosi ensin vieressä olevan lelun tuomista mulle, sitten kävi paikantamassa hajun hyvin. Yhdellä toistolla ehti kokeilla nostaa purkkia suuhunsa. Unto teki helppoja toistoja siten, että pidin purkkia kädessä ja se alkaa jo haistella sitä enemmän. Vekille vielä loppuun yksi setti pelkkiä purkin haisteluja mun kädestä, sillä edettiin liian nopeasti.
Mitä voisi sanoa näiden treenien perusteella? En ole mukavuusalueellani, se on tässä osittain ideakin. En osaa tulkita milloin koira ymmärtää että haistelu on ainoastaan se juttu mitä tehdään, nytkin sain molemmat koirat yrittämään nostaa purkkia. Olin jo lannistunut treenien jälkeen, mutta sitten potkaisin itseäni ja totesin että näin käy aina tunnarinkin kanssa - heti kun koira tekee muuta kun haistelee niin totean että "noni tää oli tässä, peli menetetty!".
3-treeni: naksutteluu purkin haistelusta, asteittain liikutin purkkikättä kauemmas ja piilotin ihan viereeni esim pöydän jalan taa. molemmat alko hakea purkkia heti ku ei ollu näkösällä. silti mun luotto ei riitä että nuo käyttäs nenäänsä
Tiistain agilityssa mentiin flow-fiiliksissä! Olin saanut maaniteltua ratapohjan suunnitteville kouluttajille, että tämä olisi erittäin kiva saada työn alle ja treenien radan nähdessäni innostuin, sillä siinä oli tekniikkaa linkin takaa olleesta radasta. Olin päättänyt etten sorru lipsauttamaan koiraa putkeen 5 esteen jälkeen tai muitakaan klassisia mitä tuossa pystyi tekemään, mutta kyllähän ne kaikki tapahtui kun keskittyi kunnolla koiraan eikä ehtinyt ensin ajatella tarpeeksi seuraavia esteitä. Ensimmäinen meidän vuoro menikin siihen, että edettiin tasaisesti aina este kerrallaan ja lopulta päästiin seiska putkeen. Ainut että valautin Vekin pari kertaa tosiaan putkeen ja vasta korjatessa tein vitosella vastakäännöksen, jolla sain Vekin tiukemmin tulemaan kutoshyppyyn. Hyvä fiilis kuitenkin jäi, sillä saatiin tekniikka toimimaan ja minä osasin rytmittää koiraa, vaikka leijeröin hypyt kaukaa. Toisella vuorolla päätin tehdä koko radan nollana (meidän treenissä ei ollut hyppyjä 8-10 vaan niiden tilalla keinu ja putki). Vaadittiin pari korjausta, jonka jälkeen hoksasin olla ekoja hyppyjä leijeröidessä olla tuijottamatta tikkuna koiraa, vaan katsoa estettä jonka haluan sen suorittavan - loogista, mutta ei taas heti voinut vissiin ymmärtää. Sitten tehtiin nollana! Putkella linjat on vähän töksähteleviä, mutta ei muuta kuin hienosäätöä ja muistaa antaa koiralle enemmän tilaa. Keinu toimi, toisella setillä tuli liikkeen mukana kontaktista läpi, mutta olisi samantien korjannut (mutta katsoi hölmistyneenä että miksei alastuloa olekaan ja palatessa menikin kontaktille sekuniksi seisomaan) ja uudella toistolla palkkasin lelulla 2on2offiin. Loppuun vielä kaksi kertaa kepit, toisella toistolla ylipitkä ja haastava keppikulma, mutta Vee teki! Ihan huikee fiilis kun tultiin radalta pois, on niin hieno poika mulla!
Possu.
Ja yks reikäpää treeniensä jälkee joululomalla ♡
Huomenna on jännittävä päivä ja viikonloppu iha huippuuuu! Palataan pian taajuksille siitä!
Mulla oli perjantaina ja lauantaina töitä, jonka vuoksi koirilla oli vähän tylsiä kotipäiviä. Otettiin nämä tylsät päivät kiinni eilen ja tänään, kun käytiin sunnuntaina Nooran kanssa 2h ja tänään Tiian kanssa melkein 3h lenkit. Meidän ensimmäiset lenkit jäällä tänä talvena! Oli pakko saada kamera mukaan, sillä valokuvaamisesta tulee mulle taas mielekästä, sillä tykkään kuvata avarassa ympäristössä jossa on valoisaa ja koirien liike irrottuu tyhjästä taustasta. Vekki oli niin riemuissaan nähdessään sunnuntaina Pinnan ja olihan sen pakko mielistellä ja yrittää liehitellä Pinnaa kokoajan tökkimällä kuonolla kylkeen ja vetämällä korvat töttörölle. Onneksi Pinna ei hyväksynyt kaikkia juniorin rakkaudenosoituksia ja laittoi Vekin ruotuun pari kertaa, jonka jälkeen Vekki osasi taas käyttäytyä. Tänään veljekset näkivät toisensa pitkästä aikaa, eivät nuo enää oikein ymmärrä leikkiä toistensa kanssa, mutta onneksi jäällä riitti taas tilaa juosta ja leikkiä hippaa. Unski juoksi molempina päivinä täysillä isompien perässä ja olikin aina kotiin kävellessä ihan puhki. Oon tosi iloinen että se osaa nykyään käyttäytyä eikä mennä hyppimään isompien kauluskarvoihin ja räkyttämään naaman eteen, nytkin se leikki kiltisti ja juoksi muiden mukana. Jäällä on vaan niin rentouttavaa mennä, kun ei tarvii ympärilleen paljoa katsoa ja voi keskittyä pelkästään juttelemaan lenkkiseuran kanssa. Sillä meidän omassa lähimetsässä kulkee nykyään paljon koiria jotka ei oo omistajillaan hanskassa ja tällä hetkellä omatkaan ei käyttäydy kuten haluaisin, niin jäällä on levollisempaa mennä.
Elämme nyt niitä aikoja, kun ihan oikeasti uskottelen puolitosissani itselleni että olisiko se seuraava koira sitten kuitenkin narttu ja pohdin, olenko itseasiassa koskaan opettanut niin kiltille ja kuuliaiselle koiralleni mitään käytöstapoja. Yksinkertainenkin asia, joka on rutiinina pennusta saakka niin oho, nyt sitä ei enää muisteta. Toisinsanoen Vekillä on aikamoinen kuspäämörkömurkkuvaihe ollut jo jonkin aikaa. Eikä tää oo enää mitään mun päänsisäistä, sillä kaveritkin on todennu että ohhoh kylläpäs se koittaa sua ja tänään sain vertaistukea Tiialta, sillä Pokka on nyt ihan samanlainen. Vekki on aika herkkänä, reagoi asioihin aika voimakkaasti eikä sitä ole helppo saada kuuntelemaan, jos häiriö on liian iso. Koirien ohitukset on meidän arjen mörkö, sillä jos Unto vähänkään kiihtyy vastaantulevasta koirasta, niin ottaa Vekki mallia ja provosoituvat yhdessä. Asiaa auttaa jos saan tehtyä Untolle ajoissa selväksi ettei vastaantulijalle huudella yhtään mitään, jolloin Vekkikin saattaa olla reagoimatta ja olla kuin mitään ei olisi. Muuten Vekki huomioi ärsykkeitä ympäristöstä nyt tehokkaammin ja saattaa jäädä kiinni tuijottamaan vaikka kauempana menevää koiraa, jotka ennen olivat pelkkää ilmaa. Kirsikkana kakun päällä ovat ne naapurin kaverin nartun juoksut: ensimmäisenä viikkona Vekki oli ok, mutta toisena viikkona koko koiran olemus muuttui täysin. Sanin ollessa läsnä sillä ei ole korvia ollenkaan ja koko koira on yhtä rakkaudenhuuruista urosta. Voin kertoa että ärsyttää, tiedän etten voi luonnonvoimia kumota, mutta pikkusen ottaa päähän kun Vekkiä ei saa noista tiloista pois ollenkaan, vaan se ulisee ja tärisee naisensa perään. Kuten kaverit on todenneet, että nyt vaaditaan vain kärsivällisyyttä. Eilenkin jäällä Pinna jäi tuijottamaan jäällä varjoliitävää ihmistä, jolloin Vekki sen huomatessaan nosti semmosen mörköuhomurinan ja karvat pystyssä, eikä se meinannut antaa olla laisinkaan vaan mörmötti huuliensa välistä vielä eteenpäin käveltyämme. Itse olin jo ihan turhautuneena, mutta kaveri lähinnä nauroi että voi nyt vaaditaan vaan kärsivällisyyttä vähän aikaa ja selvää mörkömurkkuilua tuo on. Oli helpottavaa myös tänään Tiialta kuulla, että Pokka mörköilee samanlaisia asioita. Ihan tuttuahan tämä on mulle, kun kolmas uroksenretale käsissä, mutta silti tulee iskuna vasten naamaa kun äkkiä niin kiltti pikkupoika käyttäytyy kuin aivovammainen uros :D
Kirjoitettuani tämän Mitä meillä syödään?-tekstin jälkeen koirien ruokavalio on kokenut hyviä muutoksia, kun intouduin miettimään että mitä voisin tehdä paremmin. Olen ostanut monipuolisemmin erilaista syötävää, kuten hevosen jauhelihaa koirien erikoistarvikemyymälästä ja lauantaina silakkafileitä Lidlistä. Vekille ostin vielä lihaista rasvaa ja PiiPet-kuurin, jos saataisiin ihoa ja karvaa parempaan kuntoon. Vekki kyllä kuluttaa kaiken mitä sille kuppiin mätän, mutta nyt tuntuu että se alkaa olla ihanteellisen painoinen mitä kylkiä tunnustelen ja silmällä katson. Yksi hyvä uusi juttu on lisäravinteet! Nykyään koirat saavat kuppeihinsa oluthiivahiutaleita, pellavasiemenrouhetta, karpalorouhetta ja kananmunakuorijauhetta, jota teen itse. Itse kananmunaa annan reilusti enemmän kuin ennen ja piimää, viiliä tai raejuustoa kuppiin useammin. Etenkin Vekillä oli hetki sitten maha tosi useasti löysällä ja kuidun määrää lisäämällä ja pienen kuurin maitohappobakteeria syöttämällä se on tasoittunut - ja nyt ruokavalioon kuuluukin useammin kasvista ja nyt pellavasiemenrouhetta. Unohtui asiatekstiin mainita, että koirat saavat kuureina myös B-vitamiinia, etenkin jos ovat olleet hierojan käsittelyssä jumissa. Vekillä oli toinen fyssarikäynti viime viikolla, pientä jumia oli vielä jäljellä mutta hyvin pehmenivät käsittelyssä. Taas saatiin ylistystä jäätävistä, kuulemma ihan aikuisen koiran lihaksista ja etenkin selkälihaksista. Vielä yksi kerta varattiin vähän ajan päähän, ihan hyvä kun tehdään nyt enemmän kontakti- ja keppireeniä. Unton hieroin itse samana iltana ja miten tikissä tuo corgi voikaan olla! Siis ihan jäätävät, pyöreät ja isot lihakset ja etenkin reisilihaksia hieroessa en voinu itekään uskoa miten voimakkaat ne oli - ihmekään että ulkopuolisetkin niitä hämmästelee. Mutta toisaalta mitä voi olettaa, kun alla olevia kuvia katsoo? En ole ikinä ymmärtänyt kun multa on epäilevästi kysytty että eikö nää mene rikki ja katsottu suu auki, että miten uskallan antaa niiden leikkiä viisi kertaa itseään isompien kanssa - öö miksi en? Meillä molemmat corgit ovat saaneet luovutusikäisestä saakka leikkiä isompien koirien kanssa, minkä takia kumpikin varmaan vierastaa oman kokoistensa kanssa leikkimistä ja paljon hauskempaa on rällästää isompien seassa.
Jospa minäkin kirjoittaisin nyt meiän tokon treeneistä uusien sääntöjen innoittamana. Ollaan tehty eteentuloa, kaukoja ja kapulanpitoa enimmäkseen kotona. Hallilla on haettu seuraamiseen virettä ja joitakin tosi hyviä pätkiä sieltä on tullut, kerran koira alkoi keulimaan ylöspäin mikä oli juuri sitä mitä haluttiin. Hyppyä tehty niin, että käsken hyppäämään ja heitän pallon, jotta saataisiin vähän etäisyyttä. Sillä koira jää niin kiinni esteeseen, että takastulo ei onnistu kolauttamatta esteeseen. Ja erikseen pelkkää istumista esteen takana. Eteentulossa oon jättänyt koiran istumaan, mennyt pari askelta taaksepäin ja pyytänyt eteen käsiapuja vielä vähän käyttäen. Kapulatreeni etenee tasaista vauhtia, Vekki osaa halutessaan ottaa kapulan suuhun kunnon otteella ja pitää muutaman sekunin. Ja kapulan se saa suuhunsa vain multa kädestä ja jos yhtään alkaa mälväämään niin oho ja kapula pois. Joitakin kertoja oon joutunut huomauttamaan pelleilystä, niin meinasi sitten vire laskea ja huomasin Vekillä pienen "yhyy en saa tehdä mitä tahon tää on tyhmää"-ilmeen, jonka jälkeen oon ollut tarkempi siitä ettei vääriä pitoja tulisi yhtään joista joutuisin ottamaan uusiksi. Innostuin opettamaan Vekille täpäkkään seisomiseen ilmaan etutassuilla hypähtämisen, oppi aika nopsaan kämmenkosketusta apuna käyttäen. Kaukoja ollaankin jumpattu ja hyvin pysyy neljä tassua aloillaan ja hissinä maasta seisomaan ja toisinpäin. Edelleen tavoitteena olisi hakea (ainakin) yksi avoimen ykköstulos ennen elokuuta.
Muuten Vekki on saanut sisällä tehdä kuurina 2on2offin sheippausta. Oon laittanut erilaisen korokkeen kuten tyynyn, tasapainotyynyn tai laatikon, jolle se saa tarjota takatassujen asettamista. Tai sitten ilman mitään suunniteltua koroketta ja tarjoaa esim. sängyn laitaan jalkojen nostamista. Tekee tosi hyvää, eilenkin hallilla treenien loputtua keräsin treenireppuun tavaroita ja katseen nostaessa oli Vekki mennyt jonkin matkan päässä olevan puomin alastulolla 2on2off asentoon hengailemaan. Käytiin perjantaina tekemässä keinu- ja keppitreeni ja sunnuntaina keppireeni. Keinua kokonaisena ensimmäistä kertaa pienellä radalla mukana, sekä kepeille hakemista eri kulmista radan mukana. Tosi hyvä!! Kunhan ite muistan olla auttamatta liikaa vaan opetan sen koiraeläimen itse hakemaan ne kepit, kuten oon vannonut tekeväni. Tosi luontevasti meni nekin keppikulmat, joita itse oon aina pitänyt kisoissa mörkönä. Keinulla tarjoaa 2on2offin heti, ei tarvii ees jarrutella kun koira on niin varma siitä mitä tekee. Sunnuntain keppitreenit tosi hyviä, tehtiin pelkkiä keppejä, putkista hakemista ja loppuun naksuttelin vielä ekaa väliä ylipitkiltä matkoilta. En tiedä johtuiko päivän parin tunnin lenkistä vai jonkin aikaa sitten keppien ansiosta tapahtuneesta lihasjökistä, mutta tuntui että vähän vauhdissa säästeli itseään. Tehtiin loppuun vielä kaksi puomia, kun sattui menemään sen alta kaksi putkea ja Vekkiähän alkoi nimenomaan ahdistaa puomi aikoinaan siksi, kun sitä jännitti puomin alta kulkeva putki. Nyt ei haitannut yhtään, voittajaolo!
Ja loppuun ihkauudet rakennekuvat koiraeläimistä, kyllä nyt on ihan protrue harrastajaolo! Unton rakennnekuva on ihan ensimmäinen yritys, jossa Noora oli vasta asettelemassa Unskia ja jalat on miten sattuu, mutta tää oli musta paljon kivempi kuin ne pönötykset joihin aseteltiin jokainen jalka hyvin ja yritettiin saada koira mahdollisimman ryhdikkääksi. Tässä Unski näyttää musta tosi hyvältä, karva laskeutuu ja se on komee kuin mikä!
Ensimmäiseksi Eetun kuulumisia. Koira voi erittäin hyvin ja virtaa riittäisi vaikka mihin, eikä paikoillaan jaksaisi enää pysyä. Eläinlääkärissä on käyty kontrollikäynnillä ja poistattamassa tikit. Polveen tehtiin vetolaatikkotesti, eikä se ollut enää yhtään löysä, voi tätä onnea! Lääkäri myös ylisti taas Eetun lihaksia valtavasti ja hyvät uutiset vain jatkuu: Eetu oli laihtunut 600g. Tietysti voi olla että tuo massa on lähtenyt lihaksistakin, mutta pääasia että ainakaan enempää massaa ei ole tullut vaikka liikuntaa ei olekaan ollut. Äiti käytti Eetua uimassa, jossa se oli uinut kolme pientä kierrosta käyttäen jalkojaan hyvin. Myös uittaja oli sanonut, että Eetu kävelee todella hyvin verrattuna siihen millaisia leikkauksesta toipuvia koiria hän on nähnyt. Eetu kävi myös fysioterapetuilla näytillä, josta voi lukea lisää alla olevasta potilaskertomuksesta. Kuitenkin summattuna fysioterapeutti oli sitä mieltä, että uimaan ei kannata vielä viedä, sillä potkiminen on vähän liian raskasta liikettä vielä polvelle. Lihaskunnon kohottaminen aloitetaan tasapainotyynyllä, erilaisilla harjoitteilla ja myöhemmin dobopallolla. Nyt Eetu saa lenkkeillä 3-4 kertaa päivässä 20-30min lenkkejä sekä helmikuun alussa meen viikonlopuksi Jämsään, niin Unto menee pariksi päiväksi pitämään Eetulle seuraa. Vekki pääsee viikonlopuksi hoitoon muualle, sillä se on liian raju vielä Eetun kaveriksi. Nyt pitäisi keksiä Eetulle tekemistä, mutta talvipakkaset ja lumikinokset hankaloittavat hieman ulkona tehtäviä asioita. Täytyy ideoida!
Jatkossa kuunnellaan siis fysioterapeuttia, jolla on enemmän käytännönkokemusta leikkauksesta toipumisesta kuin ehkä lääkärillä oli. Lääkäri suositteli hiljaiseloa kahdeksan viikkoa, mutta fysioterapeutti niin Jyväskylässä kuin Joensuussakin sanoi, että mielummin kolme tai jopa neljä kuukautta. Oon niin onnellinen, tuntuu että vaikeudet ovat vihdoin takanapäin ja hetkeen emme ole saaneet kuulla kuin hyviä uutisia. Tuntuu oudolta, ettei ole kauan aikaa kun itkin poski tyynyä vasten ja nyyhkytin kavereilleni etten tiedä miten tässä oikein käy, onko tässä mitään järkeä ja onko koiran elämä enää mukavaa. Kuitenkin hiljalleen kuukausia sitten ollaan rasitusta lisätty, Eetu on saanut leikkiä toisten koirien kanssa, saanut juosta ja saanut jopa höntsäillä meidän vanhoja harrastuksia ja miten onnellinen se onkaan ollut. On niin palkitsevaa, kun pitkän vaikean aikakauden jälkeen kun koira ontui lähes jokaisen rasituksen jälkeen voin ottaa sen mukaan tekemään asioita jotka ennen olivat sille arkipäivää ja ei tarvitse pelätä, että se menee rikki. Nyt on tasapaino siinä mikä on tärkeää ja mikä ei: jos voin ottaa koiran mukaan pitkälle lenkille toisten koirien kanssa tai antaa sen päästä mukaan agilitytreeneihin katsomaan, leikkimään ja hömpöttelemään muutaman putken ja siivekkeen hauskaa pitäen, niin se riittää. Ei tarvitse tehdä kaikkia lajeja maan ja taivaan välillä, ei tarvitse tehdä joka päivä eikä tulla ehkä jokaiselle pitkälle ja raskaalle lenkille mukaan. Jos se on hinta siitä, että saan tehdä nyt koirani kanssa asioita joita ennen saimme ja joista tiedän sen nauttivan niin paljon. Kun ennen pitkän lenkin jälkeen koiran noustessa päiväunilta sen silmissä oli vähän apea ilme, linkutti jalkaansa ja pääsi hieman vaivalloisesti ylös. Niin nyt se pomppaa pedistää ylös silmät kiiluen ja kieli pitkällä roikkuen, häntä hurjana vispaten ja haukahtaa "JOKO MENNÄÄN, OISIN VALMIS TAAS UUTEEN SEIKKAILUUN!?". Minun pieni taistelija.
(c) Milena Nevanto
Vielä olisi loppuun kerrottavaa corgiharrastajille: ollaan Eetun ja Unskin kanssa tulossa helmikuussa corgierkkariin Kuopioon! Eetua pyydettiin jo syksyllä esiintymään sinne kanssani ja nyt fysioterapeutilta saimme luvan, että saadaan mennä mutta fyysisesti raskaita temppuja kuten hyppyjä ei saa tehdä. Ja voin luvata, että tulee muuten olemaan hyvin, hyvin iloinen ja onnellinen sekä haukkuva, raivoisa ja kuumuva koira miulla käsissä :D En tiedä uskallanko opettaa Eetulle uusia temppuja ennen erkkaria, se syö mut varmaan suihinsa kun on niin paljon energiaa ja louskuttaa OPETA MUIJA MUA OPETA. Ja niin, Unski pääsee hömpöstelemään agilitynäytökseen jotakin helppoa. Ajattelin ensin etten haluaisi sen kanssa mennä, koska meidän agilityhan on luustokuvien vuoksi nykyään pelkkää rimat matalalla hauskuuttelua, mutta tiedän että on paljon ihmisiä ketkä tahtovat Unskin nähdä, joten miksipä ei. Toivotaan vielä että saan työvuoron järjestymään!
Hupskeikkaa, päätin eräänä päivänä vielä katsoa hengittäisikö Macin laturi sittenkään ja kyllähän se toimii, kun pitää johdon tietyssä asennossa. Ollaan treenattu vaikka ja mitä ja mikä aktiivisinta, niin oikeastaan kaikista treeneistä on jotakin videolla tabletilla. Ainut etten ole oivaltanut vielä mikä on helpoin keino saada klipit editoutuna Youtubeen, mikä on venyttänyt treenipäivityksiä. Meille kuuluu ihan hyvää, mitä nyt viimeiset viikot on jännitetty, että lähdetäänkö äkkilähdöllä Helsinkiin asumaan vai jäädäänkö Joensuuhun. Vielä toistaiseksi jäädään Joensuuhun, mutta muutto pääkaupunkiseudulle tapahtuu vielä tämän vuoden aikana, en tiedä milloin. Epätietoisuuden vuoksi en ole niin rohkeasti ottanut kevään ja kesän harrastusmahdollisuuksista selvää ja pitäisi päättää jatkanko kouluttamista tokossa ja otanko vastuulleni seuramme kevään pentuagilitykurssin. Vepekin kiinnostaisi kesälle tosi paljon. Agilityyn panostetaan nyt täysillä, sillä tykkään uudesta treeniryhmästämme ja etenkin kouluttajasta älyttömästi ja pakko myöntää, että ensimmäiset kisat on kalenteriin välitavoitteeksi merkattu
Ensimmäisellä kerralla käytiin perusteellisesti kouluttajan kanssa läpi jokaisen treenaajan tavoitteet, ongelmankohdat ja kehityskohteet. Meidän kehityskohteiksi sanoin oman liikkumiseni, ajoitukseni ja ylipäätään uudenlaisen koiran kanssa yhteistyön sujuminen ohjauksen kannalta. Tavoitteista pidemmälle ajateltuna kisata toimivasti ja välitavoitteena että kisataan vasta kun koira tuntuu hyvältä, toimivat kontaktit ja itsenäiset kepit. Itse treenit oli aika sukkelat ja tehtiin pientä pätkää, itselleni sain huomautuksen että mun täytyy alkaa miettimään omassa ajoituksessa myös sitä, että mitä teen kun ehdin ja mitä teen kun en ehdikään. Eli taas sitä, että mieti mitä siellä radalla teet, ajattelet yhden esteen kerrallaan vaikka kokonaiskuva onkin selkeä. Käytiin omatoimireenaamassa samoja asioita, mulle selkeästi tehokkain tapa oppia on käydä tekemässä samaa treeniä 2-3 kertaa jolloin toistoja tulee niin monta, että ymmärrän oikeesti mitä teen. Seuraavana tiistaina oli valssitreeni. Oon surkein valssaaja ikinä, etenkin pienen koiran kanssa oon oppinut että hyvinhän tässä ehtii kääntyä kun koira on jo hypännyt ja semmoista, kouluttajakin sano että mussa on minikoiran ohjaaminen kiinni. Ensinnäkin puututtiin mun tekniikkaan: alan peruuttelemaan, ottamaan ihme askelia ja oon myöhässä. Anni huuteli mulle asioita johon keskittyä: katse, askeleet, ennakointi. Hiljalleen alkoi toimimaan, huomasin että olinkin koiraa pari askelta edellä ja se tuli nätisti ohjaukseen mukaan. Tottakai se joutui vähän himmailemaan vauhtia kun hidas ohjaaja keskittyi täysin ohjaamiseen ja etenkin putkilla tulin aina koiran tielle. Mutta hei, mä opin ja olin kyllä tosi tyytyväinen! Uhosin viimosella setillä että vedän koko homman lävitse ja yllä on siitä pätkä. Viimeisillä hypyillä meinaan alkaa aina löysätä, ei sais vaan pitäs rutistaa jokainen este kunnolla loppuun saakka. Käytiin tekemässä itsenäisesti tätä samaa ja persjättöjä, nekin suju! Unski pääsi tekemään kanssa valsseja ja persjättöjä, sen kanssa sorruin kyllä ihan huolella taas löysäilemään kun ei oo niin kiire valmistella ohjausta. Persjättötreeni Unskin kanssa autto kyllä Vekin treenejä ajatellen, sillä ehdin kunnolla edelle ja tekemään ohjauksen ja koira tuli hyvin mukana. Antoi itsevarmuutta että kyllä ehin kun oon ajoissa.
Mites kontaktit? A:ta on tehty nyt vissiin kolme kertaa. Tekniikan puolesta on tullut joitakin tosi hyviä juoksukontakteja, joissa laukka on ollut juuri se mitä haetaankin. Huonoja tulee siksi, että Vekki tulee niin kovaa harjanteelle ja se lennähtää harjan ylitse, jolloin heilauksen voimasta tömpsähtää väärään kohtaan ja siitä askeleet eivät osu kohdalleen. Puomi alkaa olla taas parempi. Lupasin treenata irtoalastuloilla ja pöydällä, mutta laiskuuttani päätinkin vain alkaa pitää tsemppitreeniä oikealla puomilla. Eli käytännössä lähettiin siitä, että palkkasin kun koira kiinnostu puomista ja tarjosi siihen koskemista, jos lähti kiipeemään ja alko jännittää niin nostin pois ja lelubileet. Vauhdin pudotin kriteereistä pois, pääasia oli että Vekki teki puomin reippain mielin. Kyllä sen itsevarmuus kohosi jo parissa treenissä ennalleen ja itse oon pitänyt huolen, että se tietää olevansa maailman reippain ja rohkein koira, kun suorittaa puomin niin hienosti. Keinussa ollaan edetty siihen, että päädyssä on vain matala pöytä enää ja namialusta. Ongelma on tällä hetkellä se, että pöydän takia Vekki siirtää etenkin takajalkansa aika nopeasti keinulta pöydälle, johon namialusta nyt on vähän auttanut. Täytyy katsoa miten nopeasti otan pöydän kokonaan pois.
Kepit on tauolla. Muutama viikko sitten tehtiin keppejä ja laitoin niiden eteen hypyn, josta Vekki sai itse hakea kepeille. Eräällä toistolla hyppy meni pitkäksi ja Vee meinasi mennä tokaan väliin, kuitenkin juuri sen kohdalla hoksaten virheensä se taittoi itsensä ikävästi ekaan väliin. Tämän jälkeen aristi vähän ensimmäisiä keppejä. Onneksi fyssari oli seuraavana päivänä ja jökkiinhän tuo oli mennyt, joten kepeistä pidetään nyt breikkiä. Vekillä piti olla toinen hierontakerta torstaina, mutta fyssarin auto hajosi joten nyt ootellaan että saadaan uusi aika.
Unski on saanut omatoimitreeneissä siis hömpötellä agilitya. Rimat nykyään alimmillaan mitä siivekkeisiin voi saada, olisiko 5-10cm. On tehty useampaan kertaan irtoamista, käännöksiä, niitä valsseja ja persjättöjä sekä viime kerralla Unski sai tehdä poikkeuksena pari kertaa A:n ja kerran kepit kuudella kepillä. Ainakin yksi meidän tavoite on saavutettu, sillä jokaiset treenit mennään nykyään lelupalkalla!! Joko vinkuvalla tennispallolla tai vähän suuremmalla vinkuvalla pallolla. Unski palkkaa itseään juoksemalla hallia ympäri tökkien nenällä palloa haukkuen tai ravistellen. Eihän se edelleenkään sitä palloa mulle palauta, mutta se tuntuu kriteerinä aika mitättömältä nyt. Tietää kuitenkin että Unton harrastaminen on aikalailla tutuissa halleissa kevyttä hömppäilyä, saatika ei tuu paljoa tekemään vieraissa treenihalleissa tai -kentillä saatika tilanteissa joissa en pystyisi sen antamaan palkata itseään tollein. On tää vaan siistimpää, kun ei tarvii pelleillä namien kanssa ja voin kertoo että on pikkusen eri ilme kettupojalla kun kiitokseksi töistä saa juosta lempparipallon kanssa kuin et söis vaan palan makkaraa!
Ääääk, pitää kirjoittaa Vekin tokotreeneistä, Kaapon treeneistä sekä tärkeimpänä Eetun kuulumisista!
