paimenrivistö koossa

Niin koitti vihdoin sunnuntai ja kaarsin suoraan Helsingistä Pieksämäelle hakemaan koiria. Unski oli kasvattanut suorastaan törkeän turkin itselleen ja näytti aikamoiselta karvamörssäriltä. Luulin ensin sen lihoneen jotakin kymmenen kiloa, ennen kuin tajusin mistä on kyse. Näytti ihan föönatulta teddykarhulta. Pieksämäellä poikkesimme tokon SM-kisoihin turisteilemaan hetkeksi. Oma tokoinnostus kasvoi taas vähän lisää ja heti kotiin päästyä piti päästä treenaamaan! Voisin selostaa vähän viime päivien treeneistä ja liikkeiden tilanteista

Ruutua ollaan tehty paljon. Oon sheipannut oikeaa paikkaa lähempää ja välillä tehnyt näyttöruutuja (oikea termi?), jotta Eetu ymmärtää hakea ruutuun kauempaakin. Sheippaamisessa alkoi tarjota arvattavasti merkkiä, kun sitä ollaan tehty enemmän. Näyttöruudussa jätän koiran maahan, käyn taputtamassa maata ruudussa ja palaan lähettämään koiran. Suurin ongelma ruudussa tulee olemaan saada Eetu itse etsimään katseellaan ruutua ja irtoamaan sinne. Nytkin se jo välillä pyörähtää ympäri kesken matkan ja jää paikalleen kysymään: "joko riittää?". Seuraamista ollaan tehty vain yhdissä treeneissä ja siinä ei mitään erityistä. Jäävässä Eetu alkoi yllättävän nopeasti tarjoamaan istumista, sitten tiedä johtuiko se siitä että teki sitä kevään aikana kokeissakin. Eilen tarjosi pari kertaa seisomista tai maahanmenoa. Täytyy olla tarkkana että onnistumisprosentti pysyisi näissä hyvänä, jotta meille ei tule sellainen jäävien sekametelisoppa jossa koira tarjoaa vähän mitä sattuu. Istumisesta palkkaus kostautui sitten luoksetulossa, jossa koira ei meinannut mennä vauhdista millään maahan, vaan kokoajan istui. Vähän alkoi epätoivo iskeä, että tuleeko tämä olemaan jatkossakin tällaista jankuttamista. Muuten luoksetulo oli ihan ok. Metskun pitämistä oon sheipannut sisällä ja hetsannut koiraa hakemaan sen. Ulkona ollaan tehty samaa kokonaisena noutona, tosin palautus vielä vain käteen. Lähtee hyvällä laukalla, mutta saattaa jäädä ällöilemään kapulalle ja palauttaa kuin kuolleen kalan. Mietin kokeilenko vain toistoilla saada metallinoudosta Eetulle rutiininomaisesti kivan liikkeen (paljon palkkaa ja kehuja) vai tehtäisiinkö vain harvoin ja silloin aina superpalkka. Eetu ei ennakoisi metskua liikaa (kieltäytyisi hakemasta tai koskemasta kapulaan), kun tehtäisiin vain harvoin. Tosin tämä saattaisi kostautua kokeessa, kun koira lähtisi hyvin hakemaan mutta saattaisi sikailla kapulan kanssa

Kaukoja ollaan tehty sisällä uusilla käskysanoilla: maahan on "ma", seiso on "soo" ja istuminen "astu". Eetu yhdisti uudet käskysanat nopeasti tuttuihin liikkeisiin ja olenkin saanut heti apukättä irrotettua. Tunnarilla ei olla päätä vaivattu vielä ollenkaan: pitää varmaan vetää kunnolla syvään henkeä ennenkuin edes aloitetaan. Jostain tempaisin idean siitä, että teippaisin kapulat lattiaan jotta Eetu ei niitä saisi nostettua. Eetusta on ideana on nimeomaan sen ihanan kapulan etsimien ja palauttaminen

Unskin kanssa ollaan koettu taas AHAA-elämyksiä. Sunnuntaina pidettiin illalla koirien ensimmäiset treenit kolmeen viikkoon. Eetu teki ensin ruutua ja Unski odotti hihnassa. Eetun kanssa pidettiin tauko ja menin treenirepulle, jolloin Unto syöksähti samantien mun luokse ja oli innoissaan ryhtymässä hommiin. Otin sitten Unskin hommiin ja hetken aikaa se olikin ihan liekeissä. Kuitenkin hetken päästä vire laski ja alkoi tulla alisuorittamisen merkkejä esiin. Silloin tajusin mistä meidän treeneissä kiikastaa: en ikinä lopeta silloin, kun koiralla on parhain vire. Innostun aina kun sillä on hyvä työmoodi päällä enkä malta lopettaa. Sitten Unskista alkaa tulla rauhallisempi ja sitä joutuu puskemaan läpi treenien. Tämän jälkeen Unni onkin tehnyt varsin lyhyitä treenejä kuten muutaman perusasennon tai hetken pyörimistä korokkeella. Lopetan aina kun se yrittää tosissaan ja keskittyy parhaiten. Muuten ollaan parannettu takapään käyttöä pyörimällä korokkeella, mistä onkin ollut paljon apua! Unski hakee jo hyvin sivulle korokkeen päällä, mutta vielä en ole uskaltanut kokeilla ilman koroketta. Nyt siis tavoitteena on vain pitää treenit hauskoina ja välttää liikaa hinkkaamista

Tänään käytiin uittamassa koiria Eveliinan Aava-cardin kanssa. Unski on tullut vähän nihkeästi juttuun Aavan kanssa. Ihmettelen tätä sinällään, koska Aava ei ole sellainen tavallinen iholle tunkeva pentu, jotka Unskia ahdistavat. Sen sijaan Unski huomasi miten helposti se voi pompottaa Aavaa ja laittaa sen kunnolla ruotuun. Toisin sanoen aina jos Aava innostuu riehumaan, niin Unski juoksee sen kiinni ja Aava heittäytyy maahan. Tällä kertaa Unski alkoi jo tottua pentuun eikä välittänyt siitä enää niin paljon. Voi typerä teinimurkku, kun tietäisit miten kivan kaverin toisesta saisit. Unto alkaa olla vähän turhan valikoiva leikkikavereiden suhteen, mutta annetaan vielä mennä iän piikkiin ja katsellaan. Lenkin jälkeen odottelin jo innolla pääseväni käsiksi projektiini: Unton turkkiin! En vain kestä katsella sitä kesällä tuollaisena jääkarhuna, kun olisi paljon mukavampi uida ja riekkua lyhyellä turkilla. Nyt en ajellut kuitenkaan niin radikaalisti, mutta lopputulos miellyttää niin paljon silmää

Meidän piskeistä ei turhan usein näitä rakennekuvia oteta, mutta tässä Eetustakin jonkinlainen. Tässä se näyttää tosin omaan silmään melkoiselta jättiläiseltä, vaikka on nykyään paljon sporttisempi. Eetua ei meinaa saada vedestä millään pois ja lelua saisi heittää jatkuvasti. Välillä täytyy itse käskeä koira tauolle, kun toinen ei malttaisi lopettaa ollenkaan

heinäkuun koittaessa

Blogi hiljeni samantien, kun koirat lähtivät lomailemaan Keski-Suomeen. Talokin tuntui heti varsin tyhjältä, kun kahta elämäniloista paimenkoiraa ei enää pyörinytkään jaloissa. On tämän kolmen viikon aikana ehtinyt montakin kertaa ketuttamaan, kun olisi ollut täydellisiä päiviä viedä koirat uimaan tai lähteä treenirepun kanssa viereiselle kentälle. No, koirat palaavat siis kotiin tänä sunnuntaina, joten kohta eletään taas koirallista elämää

Elämästä ei ole kuitenkaan koiramaisuutta ja lemmikkieläimiä puuttunut, pikemminkin päinvastoin. Ensimmäisenä viikonloppuna mentiin poikaystävän kanssa Helsinkiin, jossa käytiin molempina päivinä katsomassa agilityn SM-kisoja, kyläilemässä kasvattajilla ja tapaamassa tuttuja koirakoita. Kisoissa iski epätoivoinen treeni-into ja kaipaus juoksemaan itsekin kisakentille. Viikonlopun jälkeen talouteemme muutti väliaikaisesti eräs löytökissa muutamaksi päiväksi. Voin kyllä sanoa, että koirilta kestän nykyään lähes mitä vain, mutta se kissanhiekkalaatikko, yöh! Lisäksi kissa ei ollut sisäsiisti ja leikkaamattomana uroksena se naukui jatkuvasti ulos. Tämän jälkeen totesimme, että kissaa ei meillä tule olemaan ja koirat ovat ehdottomasti kivempia. Onneksi kissa löysikin yllättävän käänteen jälkeen oman perheensä

SM-karkeloissa käytiin kannustamassa Reettaa ja Rullaa, tosin missattiin lauantain joukkuerata. Vannotin sitten poikaystävää koko loppupäivän, että sunnuntaina ollaan tasan tarkkaan radan reunalla kun yksilörata koittaa. Tämä parivaljakko on loistava esimerkki siitä, miten corgin kanssa voi saavuttaa vaikka mitä ja miten siitäkin saa timmin, sporttisen koiran harrastukseen

Reetta ja Rulla, Agilityn SM-kisat 2013

Kuva on ihan epätarkka, mutta Rulla <3

Kesälle ei ole siis sen suurempia suunnitelmia, paitsi ainakin Eetun uudelleen kuvauttaminen. Eetuhan kuvattiin muistaakseni 2010 vuonna, tosin toisesta syystä emmekä saaneet virallisia lausuntoja. Kuvauttamisen jälkeen nähdään mitä sieltä koirasta oikeasti löytyy ja onko enää kannattavaa jatkaa agilitya. Voi vain toivoa, että saataisiin vielä jatkaa meidän rakkainta ykkösharrastusta. Palkkapäivän koittaessa tiedän myös onko rahaa varata Unskille kuvaukset samaan aikaan, jotta nähtäisiin saadaanko edetä agilityketun kanssa. Vanhempiensa puolesta Unskin pitäisi olla melkoista priimaa, mutta eihän sitä voi koskaan tietää. Kuitenkaan vieläkään emme ole saaneet yhteydenottoja mahdollisista agilityn treenipaikoista, joten Unskin kuvauttamisella ei ole vielä niin kiire. Lisäksi juttelin SM-kisoissa tuttuni Reetan kanssa, joka kisasi siellä Rulla-pemunsa kanssa. Rulla on todella hyväkuntoinen ja timmissä kunnossa oleva corgi ja tullaan ottamaan neuvoja vastaan, jos saataisiin Eetultakin vihdoin kunnolla tippumaan painoa pois. Omaan silmäänhän se näyttää jo paljon timmimmältä, mutta kuulemma vielä saisi helposti pois. Seuraavaksi palataankin varmaan treenipostauksella, kunhan piskit saadaan tänne :) Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä vielä tokon SM-kisoihin keräämään treenimotivaatiota.... ja ehkä niitä voivoin varusteita ;)

Teitä lukijoita ei ole paljoa huomioitu täällä blogissa, joten mietin olisiko jollekin kysymyspostaukselle kannatusta tai mahdollisia toivepostauksia? :)

kultaisin sydän ja pisin kieli

TK1 TK2 Suonsyrjän Alfred

Huhhuuh, on ollut viime kokeen jälkeen vähän hiljaista tässä blogissa. No syynä voin sanoa, että eipä olla treenattu tai tehty muutakaan erikoista kuin vietetty kesäelämää - ja käyty töissä. En voinut olla tyytyväisempi, kun sattumalta huomasin että Joensuussa järjestetään tokokoe kesäkuun alkupuolella ja se päivä sattuikin sitten ainoaksi vapaapäiväkseni. Onneksi saatiin koepaikka ja ankara tree.... laiskottelu jatkui koepäivään saakka, joka koitti siis tänään. Koitin kovasti olla ajattelematta mahdollisuutta koulutustunnukseen, jotta ei tulisi sitten mahdollista pettymystä

Tuomarina Marko Puranen

Paikkamakuu 10
Heti piiloon päästyämme alkoi kuulua jäätävä räksytys, joka lähti Eetun vieressä makaavasta islanninlammaskoirasta. Alkoi vähän jännittää, että keksiikö se mennä muiden koirien luo tai ahdistuuko Eetu sen käytöksestä. Riviin palatessa islanninlammaskoira oli istumassa ja pari metriä rivistä edempänä, mutta Eetu levollisena pää tiukasti maassa. Niin hieno koira!  

Seuraaminen 8
Alkuun sujui tosi hienosti, mutta loppua kohden koiran seuruupaikka putosi ja haahuili sivummalle. Myös monet perusasennot jäivät välistä eikä Eetu edes korjannut niitä kuten tavallisesti

Liikkeestä maahanmeno 8
No nyt toimi! Ennakkovihjesanat selkeästi ja käskytys painokkaasti, niin alkoi koirakin mennä taas makaamaan :D Lisäkäsky perusasentoon nousemiseen

Luoksetulo 5
En tiedä mikä tässä tuli, sillä hetken jo katsoin että perkele tuleeko se ihan oikeasti läpi, mutta lisäkäskyllä onneksi pysähtyi

Liikkeestä seisominen 9,5
En muista mistä puolikas lähti

Nouto 8,5
Palauttaessa hidasti jostain syystä ja jäi hetkeksi toljottamaan yleisöä kohti. Palautti myös hitaammalla laukalla takaisin eikä irrottanut ekalla käskyllä 

Kaukokäskyt 10
Hieno oli! 

Hyppy 8
Mikä siellä yleisössä oikeasti oli en tiedä, mutta hypyn jälkeen koira jäi taas toljottamaan väärään suuntaan :D Istumiseen taas kerran tuplakäsky

Kokonaisvaikutus 9
Tuomari sanoi että on tosi kiva nähdä corgeja tokokokeissa jo vähän pidemmälläkin tasolla!

AVO1 168p 3.sija TK2

Kehästä ulos astuessa olin taas niin epävarma, että mikä tulos sieltä tulee. Päässä pyöri lähinnä tuomarin "8"-numerokyltti, kun tuntui että sitä tuli melkein joka liikkeestä. Onneksi tulostaulu näytti lopulta ihan muuta, vaikka ei piste-ennätyksiä tänään rikottukaan. Oli kuitenkin niin kiva taas kisailla tuon tokopossun kanssa, vaikka kuuma sillä olikin. Kuumuuden takia meillä tuleekin näitä typeriä pieniä virheitä, joita tänään löydettiin kyllä ihan uusia: voisin nimittää tämän lisäkäskyjen kokeeksi. Etenkin luoksetulon stoppi jäi vähän harmittamaan ja tuo ihme hölmöily noutokapulan kanssa, mutta eivät ne maailmaa kaada. Pääasia oli, että meillä oli taas kivaa kehässä :) Ja kuten sanotaan, niin ykköstulos sieltä tuli ja näinollen koulutustunnus TK2! Aivan huikeata mitä ollaan saatu aikaan tämän kevään aikana ja vielä on koko kesä aikaa treenata. Muistan syksyllä pohtineeni, että eiköhän jatketa suoraan avoimeen niin ei mene turhaa aikaa hankkia koulutustunnuksia. Mutta mihinkäs tässä on kiire, kun kisailu on kivaa ja koira vasta nuori. Onneksi otin itseäni niskasta kiinni, koska kuuden kokeen jälkeen saatiin TK1 kasaan ja nyt vielä TK2!



Nyt olisi tämän tokopossun kanssa sitten voittajaan mentävä! En voi kyllä sanoa kuinka tyytyväinen olenkaan Eetuun ja siinä samalla myös itseeni. Muistan ne ajat kun en osannut tokossa ollenkaan hallita koiran viretilaa saati saada sitä eri liikkeisiin sopivaksi. Menin kehään kärsimättömän, ääntelevän ja sikailevan koiran kanssa ja hammasta purren pidin sitä kasassa. Paikkamakuussa seisoin hengittämättä ja odotin vain hetkeä milloin se nousisi. Nyt minulla on ohjattavana aivan eri koira, joka tietää miten kehässä ollaan ja miten siellä tehdään hommia - vaikka välillä vähän höpsöiltäisiin. Kokeen jälkeen koirat lähtivätkin autolla kohti Jämsää viettämään lomaa kesäkuun loppuun saakka. Itse harjoittelen taas hetken elämään ilman kahta maailman rakkainta ja parhainta päivärutiiniani. Toisaalta sitä aina arvostaa vielä enemmän arkea koirien kanssa, kun joutuu elämään hetken ilman niitä. Lisäksi minä alan keräilemään päätäni kohti uusia tavoitteita ja suunnittelemaan tulevia treenejä :) Eetultakin löytyy ihan mielettömästi uutta intoa ja energiaa, kun se saa hetken viettää kotikoiran elämää. Voittajan liikkeet ovat meillä niin alkutekijöissään kun mahdollista, etten osaa sanoa yhtään kauan menee saada ne valmiiksi

Alustavaa suunnitelmaa voittajan liikkeiden treenaamista en malttanut olla jo kuitenkaan tekemättä. Seuraaminen alkaa varmasti parantua, kun saadaan otettua askelsiirtymiä mukaan. Muuten enemmän kestävyyttä ja palkkausta eri kohdissa. Liikkeestä istuminen saattaa olla Eetulle ensin aivan ihmeellinen juttu, mutta eiköhän sekin sieltä ala tulemaan. Tähän tullaan ottamaan ennakointivihje, koska jostakin blogista luin ettei koira istu ellei se ole täysin rento. Eli vihjeenä jokin kylkiin taputtelu tai vastaava "rentoutusravistelu". Luoksetuloa ollaankin tehty ja tullaan tekemään paljon tolpan kiertämistä ja luoksareita ylipitkillä matkoilla. Ruutu muistutellaan koiran mieleen sheippaamalla ensin ja siitä sitten kasvatetaan välimatkaa samalla. Metallikapulaa tullaan sheippaamaan tosi paljon, koska niin tiedän että tuo saattaa possuilla sen suhteen kokeessa. Mietin myös pystyisinkö opettamaan siihen jonkun ennakointi vihjeen, jotta saisin liikkeen alussa koiran vireen korkeammaksi ja metsku ei olisi niin ällö. Hyppynoudossa ei mitään erikoista, kunhan päästään sitäkin ylläpitämään. Eniten päänvaivaa aiheuttavat siis tunnari ja kaukot. Tunnariasiaan täytyy paneutua nyt kunnolla, koska Eetulla on ihan liikaa päässä nyt ajatus että itse kapula on se the juttu. Se on vaan onnesta soikeana jos löytää kapulan eikä paljoa kiinnitä muuhun huomiota. Harkitsen kokeilevani jotakin sellaista, että teippaan yhden oman ja vieraan kapulan lattiaan ja Eetun merkatessa (eli tässä tapauksessa vaikka yrittää nostaa kapulaa) oman niin palkkaan. Kaukoja ollaankin jumpattu pieni ikuisuus, mutta nyt aletaan irrottamaan sitä apukättä pois. Paljon on siis töitä tehtävänä, mutta en silti malttaisi odottaa että päästään treenaamaan :) Unskin alokasluokan liikkeisiin tullaan myös paneutumaan enemmän, sillä kettupojankin kanssa ollaan edistytty huimasti ja mm. otettu jo pientä seuraamista!

Kiitos kuvista Milenalle!