TK1 TK2 Suonsyrjän Alfred

Huhhuuh, on ollut viime kokeen jälkeen vähän hiljaista tässä blogissa. No syynä voin sanoa, että eipä olla treenattu tai tehty muutakaan erikoista kuin vietetty kesäelämää - ja käyty töissä. En voinut olla tyytyväisempi, kun sattumalta huomasin että Joensuussa järjestetään tokokoe kesäkuun alkupuolella ja se päivä sattuikin sitten ainoaksi vapaapäiväkseni. Onneksi saatiin koepaikka ja ankara tree.... laiskottelu jatkui koepäivään saakka, joka koitti siis tänään. Koitin kovasti olla ajattelematta mahdollisuutta koulutustunnukseen, jotta ei tulisi sitten mahdollista pettymystä

Tuomarina Marko Puranen

Paikkamakuu 10
Heti piiloon päästyämme alkoi kuulua jäätävä räksytys, joka lähti Eetun vieressä makaavasta islanninlammaskoirasta. Alkoi vähän jännittää, että keksiikö se mennä muiden koirien luo tai ahdistuuko Eetu sen käytöksestä. Riviin palatessa islanninlammaskoira oli istumassa ja pari metriä rivistä edempänä, mutta Eetu levollisena pää tiukasti maassa. Niin hieno koira!  

Seuraaminen 8
Alkuun sujui tosi hienosti, mutta loppua kohden koiran seuruupaikka putosi ja haahuili sivummalle. Myös monet perusasennot jäivät välistä eikä Eetu edes korjannut niitä kuten tavallisesti

Liikkeestä maahanmeno 8
No nyt toimi! Ennakkovihjesanat selkeästi ja käskytys painokkaasti, niin alkoi koirakin mennä taas makaamaan :D Lisäkäsky perusasentoon nousemiseen

Luoksetulo 5
En tiedä mikä tässä tuli, sillä hetken jo katsoin että perkele tuleeko se ihan oikeasti läpi, mutta lisäkäskyllä onneksi pysähtyi

Liikkeestä seisominen 9,5
En muista mistä puolikas lähti

Nouto 8,5
Palauttaessa hidasti jostain syystä ja jäi hetkeksi toljottamaan yleisöä kohti. Palautti myös hitaammalla laukalla takaisin eikä irrottanut ekalla käskyllä 

Kaukokäskyt 10
Hieno oli! 

Hyppy 8
Mikä siellä yleisössä oikeasti oli en tiedä, mutta hypyn jälkeen koira jäi taas toljottamaan väärään suuntaan :D Istumiseen taas kerran tuplakäsky

Kokonaisvaikutus 9
Tuomari sanoi että on tosi kiva nähdä corgeja tokokokeissa jo vähän pidemmälläkin tasolla!

AVO1 168p 3.sija TK2

Kehästä ulos astuessa olin taas niin epävarma, että mikä tulos sieltä tulee. Päässä pyöri lähinnä tuomarin "8"-numerokyltti, kun tuntui että sitä tuli melkein joka liikkeestä. Onneksi tulostaulu näytti lopulta ihan muuta, vaikka ei piste-ennätyksiä tänään rikottukaan. Oli kuitenkin niin kiva taas kisailla tuon tokopossun kanssa, vaikka kuuma sillä olikin. Kuumuuden takia meillä tuleekin näitä typeriä pieniä virheitä, joita tänään löydettiin kyllä ihan uusia: voisin nimittää tämän lisäkäskyjen kokeeksi. Etenkin luoksetulon stoppi jäi vähän harmittamaan ja tuo ihme hölmöily noutokapulan kanssa, mutta eivät ne maailmaa kaada. Pääasia oli, että meillä oli taas kivaa kehässä :) Ja kuten sanotaan, niin ykköstulos sieltä tuli ja näinollen koulutustunnus TK2! Aivan huikeata mitä ollaan saatu aikaan tämän kevään aikana ja vielä on koko kesä aikaa treenata. Muistan syksyllä pohtineeni, että eiköhän jatketa suoraan avoimeen niin ei mene turhaa aikaa hankkia koulutustunnuksia. Mutta mihinkäs tässä on kiire, kun kisailu on kivaa ja koira vasta nuori. Onneksi otin itseäni niskasta kiinni, koska kuuden kokeen jälkeen saatiin TK1 kasaan ja nyt vielä TK2!



Nyt olisi tämän tokopossun kanssa sitten voittajaan mentävä! En voi kyllä sanoa kuinka tyytyväinen olenkaan Eetuun ja siinä samalla myös itseeni. Muistan ne ajat kun en osannut tokossa ollenkaan hallita koiran viretilaa saati saada sitä eri liikkeisiin sopivaksi. Menin kehään kärsimättömän, ääntelevän ja sikailevan koiran kanssa ja hammasta purren pidin sitä kasassa. Paikkamakuussa seisoin hengittämättä ja odotin vain hetkeä milloin se nousisi. Nyt minulla on ohjattavana aivan eri koira, joka tietää miten kehässä ollaan ja miten siellä tehdään hommia - vaikka välillä vähän höpsöiltäisiin. Kokeen jälkeen koirat lähtivätkin autolla kohti Jämsää viettämään lomaa kesäkuun loppuun saakka. Itse harjoittelen taas hetken elämään ilman kahta maailman rakkainta ja parhainta päivärutiiniani. Toisaalta sitä aina arvostaa vielä enemmän arkea koirien kanssa, kun joutuu elämään hetken ilman niitä. Lisäksi minä alan keräilemään päätäni kohti uusia tavoitteita ja suunnittelemaan tulevia treenejä :) Eetultakin löytyy ihan mielettömästi uutta intoa ja energiaa, kun se saa hetken viettää kotikoiran elämää. Voittajan liikkeet ovat meillä niin alkutekijöissään kun mahdollista, etten osaa sanoa yhtään kauan menee saada ne valmiiksi

Alustavaa suunnitelmaa voittajan liikkeiden treenaamista en malttanut olla jo kuitenkaan tekemättä. Seuraaminen alkaa varmasti parantua, kun saadaan otettua askelsiirtymiä mukaan. Muuten enemmän kestävyyttä ja palkkausta eri kohdissa. Liikkeestä istuminen saattaa olla Eetulle ensin aivan ihmeellinen juttu, mutta eiköhän sekin sieltä ala tulemaan. Tähän tullaan ottamaan ennakointivihje, koska jostakin blogista luin ettei koira istu ellei se ole täysin rento. Eli vihjeenä jokin kylkiin taputtelu tai vastaava "rentoutusravistelu". Luoksetuloa ollaankin tehty ja tullaan tekemään paljon tolpan kiertämistä ja luoksareita ylipitkillä matkoilla. Ruutu muistutellaan koiran mieleen sheippaamalla ensin ja siitä sitten kasvatetaan välimatkaa samalla. Metallikapulaa tullaan sheippaamaan tosi paljon, koska niin tiedän että tuo saattaa possuilla sen suhteen kokeessa. Mietin myös pystyisinkö opettamaan siihen jonkun ennakointi vihjeen, jotta saisin liikkeen alussa koiran vireen korkeammaksi ja metsku ei olisi niin ällö. Hyppynoudossa ei mitään erikoista, kunhan päästään sitäkin ylläpitämään. Eniten päänvaivaa aiheuttavat siis tunnari ja kaukot. Tunnariasiaan täytyy paneutua nyt kunnolla, koska Eetulla on ihan liikaa päässä nyt ajatus että itse kapula on se the juttu. Se on vaan onnesta soikeana jos löytää kapulan eikä paljoa kiinnitä muuhun huomiota. Harkitsen kokeilevani jotakin sellaista, että teippaan yhden oman ja vieraan kapulan lattiaan ja Eetun merkatessa (eli tässä tapauksessa vaikka yrittää nostaa kapulaa) oman niin palkkaan. Kaukoja ollaankin jumpattu pieni ikuisuus, mutta nyt aletaan irrottamaan sitä apukättä pois. Paljon on siis töitä tehtävänä, mutta en silti malttaisi odottaa että päästään treenaamaan :) Unskin alokasluokan liikkeisiin tullaan myös paneutumaan enemmän, sillä kettupojankin kanssa ollaan edistytty huimasti ja mm. otettu jo pientä seuraamista!

Kiitos kuvista Milenalle!