En ole luistantu viime kertaisesta lupauksesta arkitottelevaisuuden suhteen. Hihnalenkkejä molempien sekä Unton kanssa erikseen ja ohitettu erilaisia vastaantulijoita. Tänä viikonloppuna oltiin molempina päivinä Jyväskylässä agilityn SM-kilpailuissa, jonne Unto pääsi sunnuntaina mukaan. Alkuun se oli hieman pihalla, enkä saanut herkuillakaan kunnolla kontaktia. Istuessamme katsomassa kisoja palkkasin jokaisesta spontaanista katsekontaktista ja pieni alkoi olla taas kuulolla. Muutama ihminen tuli moikkaamaan ja kehumaan sen erittäin hyvää käytöstä. Voisinpa ottaa kehuja tästä itselleni, mutta kunnia taitaa kuulua reippaalle pennulle. Vieressämme istuvalla naisella oli australianpaimenkoiran pentu, jonka kanssa Unto sai poikkeuksellisesti leikkiä hihnassa. Kaverukset olivat kuin luotuja toisilleen ja Unski oli maailman onnellisin pieni poika uuden ystävänsä kanssa. Kävellessämme aluetta ympäri Unto haki itsenäisesti kontaktia ja käveli nätisti remmissä. Istuimme kuulutuskopin vieressä, mutta siitä huolimatta Unski heitti kyljelleen nukkumaan keskelle nurmikkoa. Siinä se makasi reporankana päiväunilla.
Olen ylpeä itsestäni, etten sortunut ostamaan mitään turhaa päivien aikana. Uudet kengät agilityyn ovat olleet hankintalistalla jo ikuisuuden, kun kunnollisia en ole omistanut. Ostin Berralta nämä kengät 109€. Lisäksi uusi fleecetalutin pannalla, vinkuva tennispallo (Eetulle) ja aidon kaninkarvan (Untolle).
Kotimatkalla kisoista päätimme lähteä vielä treenaamaan Juulian & Voiton kanssa. Eetun kanssa edelleen keppejä ja kontakteja ja nyt on sellainen olo, että edistyttiin. Kisoissa huomasin miten moni varmisti koiran tekevän kontaktin tekemällä jonkin äkkinäisen liikkeen kohdassa, jossa koiran täytyy pysähtyä. Päätin siis treeneissä keskittyä enemmän siihen, että koira varmasti pysähtyy kuin siihen mitä voin tehdä kun se pysähtyy kontaktille. Tärkeämmäksi vaihtui siis varma pysähtyminen, kuin se millaisia kärrynpyöriä ja missä voin tehdä kun koira on pysähtynyt kontaktille. Varmistamisesta huolimatta teki hyvin! Halusin luoda mahdollisimman kisatilannetta vastaavan suorituksen ja koitin maksimoida koiran kierrokset. Aina se kontaktille jäi, vaikka mitä tein. Ärsyttää kun halli on sille sen verran tuttu paikka, että malttaa aina pysähtyä. Aion kuitenkin alkaa varmistaa tällä uudella tavalla, jos kisoissakin alkais homma toimimaan. Kepeillä saatiin myös loistavaa edistystä! Tein erilaisia kepeille menoja kuten avokulmia, vaikeammalta puolelta ja suoria kepeille hakuja pitkältä matkalta. Pieniä kauneusvirheitä sattui välillä, mutta pääosin toimi hyvin. Muistin antaa koiralle kunnolla tilaa.
Koiratanssin inspiraatio iski taas yhtenä päivänä ja innostuin jopa opettamaan Eetulle uuden tempun: selän päälle hyppäämisen. Samana päivänä kopiteltiin myös frisbeetä. Unskin kanssa ollaan tehty säännöllisen epäsäännöllisesti perusasentoa, mutta käsiavulla osaa jo hakea oikeaan asentoon.
Otsikko puhuu puolestaan viime viikkojen tapahtumista. Ensinnäkin minusta tuli virallisesti kauppaopiston nainen, kun valmistuin viime lauantaina. Juhlat vietimme kotona pitkän kaavan mukaan, mutta koirat osasivat käyttäytyä melko hyvin. Ne ovat kyllä toistensa ääripäitä tällaisissa tilanteissa: Eetu kerjää huomiota ja säheltää mukana, kun taas Unto haki jatkuvasti omaan rauhaan eivätkä vieraat kiinnostaneet sitä ollenkaan. Tällä viikolla olen sitten reissannut ympäriinsä pääsykokeissa isommissa kaupungeissa. Päätin nyt alkaa panostaa täysillä arkitottelevaisuuteen (hihnakävely, ohitukset, haukkuminen) jotta kaupungissa elämä olisi tulevaisuudessa helpompaa. Torstaina mentiin Unton kanssa harjoittelemaan keskustassa liikkumista. Edelleen en voi uskoa, miten rauhallinen se osaa olla. Se ei ole sellainen hyperaktiivinen koiranpentu, joka roikkuu hihnassa, kiskoo kieli pitkällä ja ryntäilee joka suuntaan. Voi olla, että sellainen käytös alkaa tietenkin jo ensiviikolla. Otettiin kuitenkin istumista, paikallaoloa, sivulla kävelyä ja perusasentoa. Ohitettiin myös kaksi räksyttävää koiranpentua ja käytiin eläinkaupassa
(c) Viivi Saarikko
Viime lauantaina saatiin myös maailman kivoimpia vieraita, kun Emmi, Sakke & Retu tulivat käymään! Retulla ja Untolla on sama isä ja velipuolet pääsivät leikkimään ensimmäistä kertaa yhdessä. Samantien niistä tuli parhaimmat kaverit! Eetu ja Sakke eivät ole pahemmin ikinä välittäneet toisistaan, mutta tulevat kuitenkin toimeen. Hyvin tyypillistä corgimaista menoa kun yksi juoksee karkuun ja muut juoksevat haukkuen perässä. Tällaisina hetkinä mietin aina miksi edes harkitsisin vaihtavani rotua :) Harmikseni en päässyt erkkariin töiden takia, olisi saanut nähdä taas paljon tuttuja. Näyttelyn kuvia katsoessa tulee taas sellainen olo, että minäkin tahdon. Tulee välillä vähän erakoitunut olo, kun muut näkevät aina näytelmissä toisiaan
Unton iho on ärsyillyt vähän aikaa ja ostin toissapäivänä siihen hoitosuihkeen. Pojan pitäisi olla niin sanotusti uimakiellossa, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Se bongaa järvet ja lätäköt kilometrien päähän eikä paljoa tarvitse huudella perään. Oikeastaan en saanut edes sanaa suustani, kun katsoin pientä koiraa joka vettä bongattuaan saa sellaisen hepulin ja juoksee riemuhyppien suoraan veteen.
Perjantaina mentiin Ilonan, Nemon & Nitan kanssa lenkille viereiselle pellolle ja metsään. Uskalsin pitää Unskia jo enemmän irti, alkaa luottamus nousta pikkuhiljaa että se osaa tulla kutsuttaessa takaisin
(c) Ilona Karjalainen
Ollaan mukana corgien agirotu joukkueessa, jossa startataan sunnuntaina. Siellä edustetaan rotua sitten erkkarinkin edestä! Torstaina aloitettiin odotettu ulkokausi omatoimitreeneillä. Tehtiin yhteensä kolmea erilaista rataa, jota vaikeutin kerta kerralta. Alkuun siis lämmittelyksi vain suoraa ympäripyöreää rallittelua, jonka toisena esteenä kuitenkin kepit. Olin vähän epäileväinen tällaiseen kohtaan heti ensimmäisellä radalla, eikä se niin nätisti mennytkään. Keppien oikeaan väliin hakemista täytyisi edelleen vahvistaa, koska yhä koira hakee usein toiseen väliin jos en ole varmistamassa. Seuraavilla radoilla halusin mukaan irtoamista ja teinkin rataa, jossa esteillä oli pitkät etäisyydet ja koira sai irrota ja hakea esteille kaukaa. Loppuun otettiin yksittäisinä esteinä A:ta ja keppejä. A:lla pyörittelin ensin kontaktilla, jotta koiralla muistaisi mistä olikaan taas kysymys. Kerran nostin sen A:n päälle ja varmistin suhinalla sen pysähtymään. Kesti mun häiriköimisen mm. juoksentelin edessä, tein äkkinäisiä liikkeitä eikä mitään. Otettiin estettä myös kokonaan ja joka kerta jäi kontaktille, loistavaa! Kepeille oikean välin hakemista ja oman liikkumisen harjoittelua. Eetu oli vähän liekeissä! Se hyppi keppien välit huikealla temmolla ja katsoi kokoajan eteenpäin. Kierroksien takia jätti pari kertaa vikan välin pujottelematta, mutta kun aloin varmistaa ja vedätin hieman niin saatiin varmasti meidän hienoimmat kepit koskaan. Huikeeta!
Unto hengaili treenien ajan autossa ja kentän laidalla muiden tehdessä. Lopuksi otettiin suoraa putkea, jonka hauskuuden penneli on jo tajunnut. Syöksyy pienenä rakettina putkeen ja alkaa yhdistää käskyn tekemiseen
(c) Satu Viitala
Kävi sitten niin, ettemme menekään naudoille heinäkuussa. En tiedä vielä heinäkuulle työvuoroistani, enkä halua pyytää sitä varten erikseen vapaata. Totuus on se, että tänä kesänä aion asettaa ystävät koiratapahtumien edelle. Kuten sanottu tässä ollaan mahdollisesti elämäni kääntöpisteessä. Koirat tulevat joka tapauksessa mukaan minne menenkin, mutta rakkaat ihmiset eivät. Koiratapahtumiin ehtii tulevaisuudessakin, nyt haluan kalenterin olevan niin vapaa kuin mahdollista
EDIT/ Sain sähköpostia, jossa kerrottiin meillä olevan paikka Corgien Nautapaimennustestiin heinäkuulle! V-I-H-D-O-I-N!
Huhhuui, jokohan vihdoin päivittäisi! Lempäälän viikonlopun jälkeen tuli sellainen olo, että hetkeen ei kyllä kisoihin tai kokeisiin mennä. Nyt ollaan sitten päinvastaisesti, eli puren hammasta kun näyttäisi siltä ettei päästä ennen heinäkuuta minnekään kisaamaan
Toko on kivaa! Takapihalla on ihana treenata ja ollaankin treenattu nyt päivittäin. Yhtenä iltana töistä päästyäni äiti oli jo ehtinyt ruokkia koirat, mutta halusin välttämättä treenata. Taskuun siis broilerinlihapullia ja nakkia, vähän pojat syttyi. Eetun kanssa ollaan tehty monipuolisesti avoimen liikkeitä. Kokeenomaisesti kaukopalkalla olen ketjuttanut seuraamisen, jäävät ja kaukot. Luoksarin pysähtyminen alkoi olla liian valuva, joten ollaan nyt tehty töitä jotta siitä saisi täpäkämmän. Tänään tekniikan treenaamisen lopuksi otin suoria luoksetuloja, joilla muutamalla pysäytin. Vinkuvalla tennispallolla saatiin paljon parempia suorituksia, lelupalkka tekee ihmeitä etenkin kun se on Eetun superpalkka! Noudossa ollaan keskitytty tekniikkaan ja vauhtiin erikseen. Kapulan ote meinaa välillä löystyä, josta joudun huomauttamaan. Itse liikettä niin, että heitän kapulan kyykyssä ja innostan koiraa hakemaan sen. Koiran hakiessa kapulaa nousen ylös ja pyydän palauttamaan sivulle tai vaihtoehtoisesti juoksen karkuun ja palautus vain käteen. Avoimen liikkeet alkavat muuten olemaan paketissa, mutta hyppyä ei oltu juuri tehty. Niimpä päätin yhtenä iltana alkaa häivyttämään seisomista istumiseksi. Naksuttimen avulla koira alkoi tarjoamaan istumista yhä paremmin, tosin välillä tottumuksesta jäi seisomaan ("tiedän että tässä pitää seistä, ei saa missään nimessä istua") mutta toistojen myötä alkoi tajuamaan. Istumista nyt vahvistetaan ja muuten koira osaakin liikkeen. Huomasin tosin treenatessa ja videolla sen jalkojen osuvan esteeseen. Rima ei tipu, mutta selvä KOPS kuuluu. Ei se kyllä tietääkseni ikinä viralliseen tokoesteeseen tassujaan kopistele
Paikkista koirat ovat saaneet tehdä vierekkäin. Haasteena liian lämpöiset päivät, jolloin aurinko paistaa ja koira haluaa läähättää - ei meinaa pää pysyä maassa. Huvikseen treenattu myös merkkiä, aika nopeasti koira sen uudelleen oppi kun ei olla sitä ikuisuuteen tehty. Unton kanssa ollaan alettu myös treenaamaan kunnolla! Perusasentoa herkullisemmalla palkalla, niin on vähän sähäkämpää tekemistä. Perusasento alkaa näyttää kivalta, nyt vain enemmän toistoja niin käsiapua voi alkaa hiljalleen vähentämään. Maahanmenoja, luoksetuloja, paikkamakuuta - Unton tokoura on alkanut! Leikitään jokaisten treenien jälkeen yleensä Unton lempparilelulla. Skineez-tyylisellä pupulla, joka oli suunnattu pennuille. Ällöttävä vaaleanpunainen vauvojen pupu, joka on Untosta maailman ihanin. Erehdyin tosin palkkaamaan yhtenä päivänä sillä Eetun, jolloin pupun häntä irtosi. No, nyt meillä on kaksi lelua. Eetu on kyllä oikeasti maailman ihanin. Treenien lopuksi leikin Unton kanssa, josta Eetu tulee aina mustasukkaiseksi koska rakastaa leikkiä mun kanssa ylikaiken. Siinä retuuttaessani Unton kanssa lelua tunnen, kuinka joku tökkii mua jollakin. Käännyn ja Eetu seisoo siinä noutokapula suussaan valmiina ojentamaan sen minulle. Oli hakenut sen, ilmeisesti ajatteli että saattaisin pitää siitä.
Unto ja 5kk Kalle-hoffi pääsivät riehumaan (c) Mira Äikiä
Tänään päästiin aloittamaan agilityn ulkokausi Ilonan ja koirien kanssa. Tehtiin eräiden möllien hyppäriä muistuttava rata, jonne sain haluamani juttuja mukaan. Treenilistalla olivat kepit, lähdöt ja irtoaminen. Muokattiin ratapohjasta kaksi eri rataa, joista ensimmäisestä on video. Eetu oli vähän liekeissä päästyään radalle! Kepeillä ei malttanut millään tehdä viimeistä väliä kunnolla, jonka takia päästiin toistelemaan. Haki tosi hyvin lähellä olevillekin esteille, ei paljoa tarvinnut varmistella kun koira oli jo menossa. Toisella radalla kepit olivat vaikeammassa paikassa: putkesta tullessa koira piti saada äkkiä lähelle, koska kepit olivat aivan vieressä. Tätä jäätiin hinkkaamaan, en vaan hahmottanut missä mun olis pitänyt olla jotta koira menisi oikein. Loppuun halusin vielä jotain haastetta, joten otin suoralta putkelta takaakierron hypylle, joka olisi tuhat kertaa helpompaa mennä vain suoraan. Näin oletti raivoeläin Eetu, joka hyppäsi vain onnellisena vaikka kuinka yritin heiluttaa, että ole hyvä äläkä hyppää. Siirryin lähemmäs siivekettä, jolloin koirakin sovelti ohjeet paremmin ja alkoi kääntymään mun suuntaan. Tiukka käännöshän siitä tuli, mutta rimat kuitenkin pysyivät!
Unto pääsi myös oppimaan agilityn alkeita. Alkuun putkea leikkinä, jossa molemmissa päissä Ilonan kanssa vuorotellen kutsuimme Unskia. Unto syttyi hommaan samantien ja rynnisti putken väliä onnesta soikeana. Tuli jotenkin tuttu fiilis, kun lopettaessamme Uuno kuitenkin syöksyi putkeen ja samantien pyytämään palkkaa. Eetu oli ihan samanlainen viime kesänä! Tauon jälkeen tehtiin putkea jo ilman avustajaa, josta video. Lopuksi vielä aitaa rima maassa, en tiedä tajusiko se siitä paljoakaan. Esteitä kerätessä Unto sai leikkiä Nitan kanssa, hassua miten se ei ujostellut Nitaa yhtään niinkuin Kallea!
Muuten olen vienyt päivittäin pieniä vesipetoja uimaan. Suureksi helpotukseksi Unto rakastaa uimista ja tilanteen tullen menee pieninpäänkin lätäkköön uiskentelemaan. Keppiä hakee myös järvestä. Eetu ui myös hakien keppejä, myös ne mitä pieni Untero ei jaksa. Kiitollinen Untero käy kuitenkin hakemassa kepit Eetun suusta samantien tämän tullessa rantaan. Hihnalenkkejä ollaan vältelty kohta parin kuukauden ajan, joka kostautui toissapäivänä. Mentiin hihnalenkille keskustaan joenrantaan, jossa pojat eivät osanneet käyttäytyä yhtään. Tavoitteeksi nyt hyvä hihnakäytös, etenkin leijonamielen kohdalla! Untolla taitaa muutenkin olla menossa pahin uhmaikä, sen verran mitä voi tuosta kusipää mielentilasta päätellä. Välillä se käyttäytyy niin mallikkaasti, mutta välillä juoksentelee karkuun ja kyseenalaistaa minkä kerkeää. Näitä aikoja silloin kauhulla odotin, kun huomasin heti millainen kovapää tuo on.
Ainiin, käytiin pari viikkoa sitten tekemässä ensimmäinen esineruutu! Esineinä pallo, lapanen ja avaimet. Oikeasti tärkeät esineet kuten avaimet Eetu hyväksyy etsittäviksi esineiksi, mutta palloakaan se ei noteerannut mitenkään. Jouduin naksuttamaan pallon "löytämisestä" useaan kertaan. Voisin suosiolla ehkä tehdä esine-etsintää vain tällaisilla tavaroilla, jotka oikeasti voin hukata vaikka lenkillä. Lisäksi Eetun puhelimen etsintä-temppu alkaa olla melkoinen bravuuri. Nyt koira löytää puhelimen vaikka se olisi peiton alla, pöydällä tai allani. Nyt pitää alkaa tehdä temppua spontaanisti!
Oho, eipä ole tullut hetkeen päivitettyä blogia! En ole jaksanut Lempäälän kisoista kirjoittaa, kun ei sieltä paljoa jäänyt käteen. Lauantaina ensimmäisessä radassa hypyt olivat jokainen eri kulmassa toisistaan ja siihen meidänkin suoritus tössääntyi. Toinen rata oli helpompi ja nolla sieltä olisi saattanut tullakin, ellei muurin palikka olisi pudonnut. Vitosen tultua päätin tehdä puomin kontaktin kunnolla, mutta piski ei ollutkaan samaa mieltä. Armotonta sähellystä ja loputa päädyin viemään sen kontaktilta suoraan radalta pois. Kepit meni molemmilla radoilla erinomaisesti ja muistaakseni molemmat vielä vaikeammalta puolelta. Ollaan tehty paljon enemmän "helpommalta" puolelta hakemista ja siksi koira ei aina tajua hakea itsenäisesti oikein, etenkin jos on vauhtia sata lasissa. Varmistan siis väliin hakemista ottamalla askeleen oikealle juuri ennen keppejä tulemalla hieman koiran eteen, jotta sen on tavallaan pakko väistää ja hakea kepit sieltä mistä pitää.
Sunnuntaina ensimmäinen rata oli taas armotonta sähellystä. Koira irtosi putken väärään päähän, jota se ei oikeastaan koskaan tee. Oon pitänyt selkeänä sen, että jos on kyse helpommasta päästä niin kannustan menemään vaan kun taas mennään vaikeampaan, niin pysyn hiljaa ja koira tietää tulla mukana ja irrota vasta sitten. Ilmeisesti ohjaus ei ollut nyt tarpeeksi selkeää. Putken jälkeen muistaakseni säädettiin kontakteilla ja sen jälkeen kepeille. Tämä kuvio radasta oli hyvin samantapainen kuin ensimmäisellä hyppärillä Lempäälässä. Hypyn jälkeen valssi ennen keppejä, jota ei paljoa olla tehtykään. En saanut sitten annettua koiralle tarpeeksi tilaa irrota kepeille. Toinen rata oli paljon potentiaalisempi nollarata, mutta sinnekin mentiin hyllyttämään. Luotin koiran irtoavan helposti pituuden jälkeiseen putkeen, mutta olisi pitänyt antaa sille sekunti enemmän aikaa irrota ja vasta sitten lähteä etenemään. Putken kiellon jälkeen jatkettiin erikoisilla virheillä kun Eetu hyppäsi kesken keinua pois. Yllättyneenä laitoin sen menemään uudelleen ja mentiin sen jälkeen radalta pois. Ei mikään antoisa viikonloppu. Kontaktit ovat taas lähtökuopissa, mutta kepit sentään toimii! Yhdellä startilla koira varasti oksettavasti lähdössä, voisin hakata päätä seinään miksi en tajunnut viedä sitä samantien pois. Vieläpä kun itse pudistelen radan reunalla päätäni niille, jotka antavat koiransa varastaa ja lähtevät paniikissa ohjaamaan kun huomaavat koiran jo lähteneen. Videoilla pätkät molempien päivien toisista starteista.
Mitäs muuta? Pidettiin ensimmäiset kunnon tokotreenit ulkona muutama viikko sitten! Eetun kanssa tehtiin seuraamista, luoksetuloja, jäävät, kaukot ja noutoa. Seuraamisesta on tullut kamalan väljää, johon ollaan puututtu tekemällä lyhyitä seuraamisia ja paljon käännöksiä. Näissä aina superpalkka, jotta koiralla olisi aina mahdollisimman korkea vire. Kyllä se heti paranee! Jäävissä ei mitään ihmeellistä, luoksetulon seisominen alkaa valua vähän liikaa. Täytyy alkaa parantamaan ottamalla takapalkkaa tai ottamalla jonkinlainen vartaloapu mukaan. Nihkeästi uskallan palkata vain hyvistä suorituksista, kun Eetu ei yleensä ymmärrä alkaa parantaa vaan lähinnä alkaa lusmuilemaan enemmän. Noudossa kapulalla pelleilyä, muistaakseni muutama tasamaannouto. Ainiin, paikkamakuu! Pää ei meinannut pysyä maassa ensin millään, josta huomautin kunnolla. Tämän jälkeen hyvä paikkis, käytiin piilossa ja Juulia vapautti Voiton vierestä ennen meitä. Hieman epäselvää vielä annanko sen nostaa päänsä kun palaan vierelle, vai vasta kun pyydän sivulle. Olisihan se hienomman näköistä kun pää pysyisi koko liikkeen loppuun, mutta ei se hyvä katsekontakti makuultakaan huonolta näytä.
Unton kanssa tehtiin istumista, maahanmenoa, sivua sekä luoksetuloa. Ei ole meidän poika kyllä penaalin terävin kynä. Luoksetulossa Juulia piti Unsista kiinni, kun villiinnytin sitä juoksemalla, heiluttamalla lelua yms. Tyyppi tuijotti aivan rauhallisesti eikä yrittänyt päästä edes pois. Tosin sitten kun Juulia päästi otteen, niin koira juoksi täysillä mun luokse. Maahanmenon käsimerkki alkaa olla kokonaan häivytetty. Seuraavaksi alan sheippaamaan korokkeen päällä pyörimistä ja harjoittelemaan seisomista sekä sivua. Unto on niin erilainen kouluttaa kuin Eetu, vaikka tietysti ikäkin vaikuttaa. Yleisenä kommenttina meidän kaveriporukassa onkin "se näyttää siltä, että ihan kohta melkein sen kaksi aivosolua osuu yhteen ja se ymmärtää".
Apua, ihan liikaa kerrottavaa! Sunnuntain kisoista oltiin kotona hyvissä ajoin, joten mentiin vielä paikalliseen mätsäriin. Ajattelin ensin ilmoittaa vain Unton, mutta Eetu meni siinä samalla. Pienten kehässä oltiin punaisia ja nauhakehässä viimeinen, joka tiputettiin ennen sijoittumista. Unto puolestaan sai hyvää palautetta ja tuomari sanoi sen käyttäytyvän todella hyvin ikäisekseen. Punaisen sai Unskikin ja nauhakehässä tultiin PUN2. Olin enemmän kuin tyytyväinen, sillä en olisi jaksanut seistä enää BIS-kehässä. Kätellessään tuomari vielä sanoi, että olen kouluttanut pennun todella hyvin ja ikään nähden käyttäytyy niin hienosti. Myös tutut ihmettelivät kentän laidalla sen rentoa käyttäytymistä: keskellä hälinää se vain makoili eikä välittänyt oikeastaan mistään. Käyttäytyy aina niin mallikkaasti!
Tiivistetään vielä lyhyesti, että ollaan käyty yhteislenkillä jossa pojat pääsivät purkamaan energiansa shelttien kanssa. Unto oli niin tohkeissaan uudesta omasta ystävästään, jonka kanssa sai painia ja juosta kilpaa. Eetu ujosteli ensin tapansa mukaan omankokoisiaan koiria, mutta lopulta riekkui täysillä muiden mukana. Lenkin lopussa Unto mulahti uimaan elämänsä ensimmäistä kertaa ja Eetukin heitti talviturkkinsa. Lähdettiin vielä toiselle lenkille isompien ryhmään, joten pojat olivat rättiväsyneitä kotona. Muuten ollaan lenkkeilty ahkerasti Juulian&Voiton sekä Tuijan&Pepen kanssa! Yhtenä päivänä päätin, että nyt leikataan meidän pojille kesätukat ja Juulia tuli kylään ajokoneensa kanssa. Ensin Eetulle mahakarvat lyhyeksi ja sitten miettimään Unteron kohtaloa. Päädyttiin leikkaamaan maha-, tassu- ja kainalokarvat lyhyeksi, sekä trimmailtiin vähän häntää. Ei mikään kaunein, mutta niin käytännöllinen ja tällä mennään läpi kesän. Unto täytti muutama päivä sitten seitsemän kuukautta, enkä oikein tajua minne tää aika onkaan mennyt!
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.JPG)
