Huhhuui, jokohan vihdoin päivittäisi! Lempäälän viikonlopun jälkeen tuli sellainen olo, että hetkeen ei kyllä kisoihin tai kokeisiin mennä. Nyt ollaan sitten päinvastaisesti, eli puren hammasta kun näyttäisi siltä ettei päästä ennen heinäkuuta minnekään kisaamaan
Toko on kivaa! Takapihalla on ihana treenata ja ollaankin treenattu nyt päivittäin. Yhtenä iltana töistä päästyäni äiti oli jo ehtinyt ruokkia koirat, mutta halusin välttämättä treenata. Taskuun siis broilerinlihapullia ja nakkia, vähän pojat syttyi. Eetun kanssa ollaan tehty monipuolisesti avoimen liikkeitä. Kokeenomaisesti kaukopalkalla olen ketjuttanut seuraamisen, jäävät ja kaukot. Luoksarin pysähtyminen alkoi olla liian valuva, joten ollaan nyt tehty töitä jotta siitä saisi täpäkämmän. Tänään tekniikan treenaamisen lopuksi otin suoria luoksetuloja, joilla muutamalla pysäytin. Vinkuvalla tennispallolla saatiin paljon parempia suorituksia, lelupalkka tekee ihmeitä etenkin kun se on Eetun superpalkka! Noudossa ollaan keskitytty tekniikkaan ja vauhtiin erikseen. Kapulan ote meinaa välillä löystyä, josta joudun huomauttamaan. Itse liikettä niin, että heitän kapulan kyykyssä ja innostan koiraa hakemaan sen. Koiran hakiessa kapulaa nousen ylös ja pyydän palauttamaan sivulle tai vaihtoehtoisesti juoksen karkuun ja palautus vain käteen. Avoimen liikkeet alkavat muuten olemaan paketissa, mutta hyppyä ei oltu juuri tehty. Niimpä päätin yhtenä iltana alkaa häivyttämään seisomista istumiseksi. Naksuttimen avulla koira alkoi tarjoamaan istumista yhä paremmin, tosin välillä tottumuksesta jäi seisomaan ("tiedän että tässä pitää seistä, ei saa missään nimessä istua") mutta toistojen myötä alkoi tajuamaan. Istumista nyt vahvistetaan ja muuten koira osaakin liikkeen. Huomasin tosin treenatessa ja videolla sen jalkojen osuvan esteeseen. Rima ei tipu, mutta selvä KOPS kuuluu. Ei se kyllä tietääkseni ikinä viralliseen tokoesteeseen tassujaan kopistele
Paikkista koirat ovat saaneet tehdä vierekkäin. Haasteena liian lämpöiset päivät, jolloin aurinko paistaa ja koira haluaa läähättää - ei meinaa pää pysyä maassa. Huvikseen treenattu myös merkkiä, aika nopeasti koira sen uudelleen oppi kun ei olla sitä ikuisuuteen tehty. Unton kanssa ollaan alettu myös treenaamaan kunnolla! Perusasentoa herkullisemmalla palkalla, niin on vähän sähäkämpää tekemistä. Perusasento alkaa näyttää kivalta, nyt vain enemmän toistoja niin käsiapua voi alkaa hiljalleen vähentämään. Maahanmenoja, luoksetuloja, paikkamakuuta - Unton tokoura on alkanut! Leikitään jokaisten treenien jälkeen yleensä Unton lempparilelulla. Skineez-tyylisellä pupulla, joka oli suunnattu pennuille. Ällöttävä vaaleanpunainen vauvojen pupu, joka on Untosta maailman ihanin. Erehdyin tosin palkkaamaan yhtenä päivänä sillä Eetun, jolloin pupun häntä irtosi. No, nyt meillä on kaksi lelua. Eetu on kyllä oikeasti maailman ihanin. Treenien lopuksi leikin Unton kanssa, josta Eetu tulee aina mustasukkaiseksi koska rakastaa leikkiä mun kanssa ylikaiken. Siinä retuuttaessani Unton kanssa lelua tunnen, kuinka joku tökkii mua jollakin. Käännyn ja Eetu seisoo siinä noutokapula suussaan valmiina ojentamaan sen minulle. Oli hakenut sen, ilmeisesti ajatteli että saattaisin pitää siitä.
Unto ja 5kk Kalle-hoffi pääsivät riehumaan (c) Mira Äikiä
Tänään päästiin aloittamaan agilityn ulkokausi Ilonan ja koirien kanssa. Tehtiin eräiden möllien hyppäriä muistuttava rata, jonne sain haluamani juttuja mukaan. Treenilistalla olivat kepit, lähdöt ja irtoaminen. Muokattiin ratapohjasta kaksi eri rataa, joista ensimmäisestä on video. Eetu oli vähän liekeissä päästyään radalle! Kepeillä ei malttanut millään tehdä viimeistä väliä kunnolla, jonka takia päästiin toistelemaan. Haki tosi hyvin lähellä olevillekin esteille, ei paljoa tarvinnut varmistella kun koira oli jo menossa. Toisella radalla kepit olivat vaikeammassa paikassa: putkesta tullessa koira piti saada äkkiä lähelle, koska kepit olivat aivan vieressä. Tätä jäätiin hinkkaamaan, en vaan hahmottanut missä mun olis pitänyt olla jotta koira menisi oikein. Loppuun halusin vielä jotain haastetta, joten otin suoralta putkelta takaakierron hypylle, joka olisi tuhat kertaa helpompaa mennä vain suoraan. Näin oletti raivoeläin Eetu, joka hyppäsi vain onnellisena vaikka kuinka yritin heiluttaa, että ole hyvä äläkä hyppää. Siirryin lähemmäs siivekettä, jolloin koirakin sovelti ohjeet paremmin ja alkoi kääntymään mun suuntaan. Tiukka käännöshän siitä tuli, mutta rimat kuitenkin pysyivät!
Unto pääsi myös oppimaan agilityn alkeita. Alkuun putkea leikkinä, jossa molemmissa päissä Ilonan kanssa vuorotellen kutsuimme Unskia. Unto syttyi hommaan samantien ja rynnisti putken väliä onnesta soikeana. Tuli jotenkin tuttu fiilis, kun lopettaessamme Uuno kuitenkin syöksyi putkeen ja samantien pyytämään palkkaa. Eetu oli ihan samanlainen viime kesänä! Tauon jälkeen tehtiin putkea jo ilman avustajaa, josta video. Lopuksi vielä aitaa rima maassa, en tiedä tajusiko se siitä paljoakaan. Esteitä kerätessä Unto sai leikkiä Nitan kanssa, hassua miten se ei ujostellut Nitaa yhtään niinkuin Kallea!
Muuten olen vienyt päivittäin pieniä vesipetoja uimaan. Suureksi helpotukseksi Unto rakastaa uimista ja tilanteen tullen menee pieninpäänkin lätäkköön uiskentelemaan. Keppiä hakee myös järvestä. Eetu ui myös hakien keppejä, myös ne mitä pieni Untero ei jaksa. Kiitollinen Untero käy kuitenkin hakemassa kepit Eetun suusta samantien tämän tullessa rantaan. Hihnalenkkejä ollaan vältelty kohta parin kuukauden ajan, joka kostautui toissapäivänä. Mentiin hihnalenkille keskustaan joenrantaan, jossa pojat eivät osanneet käyttäytyä yhtään. Tavoitteeksi nyt hyvä hihnakäytös, etenkin leijonamielen kohdalla! Untolla taitaa muutenkin olla menossa pahin uhmaikä, sen verran mitä voi tuosta kusipää mielentilasta päätellä. Välillä se käyttäytyy niin mallikkaasti, mutta välillä juoksentelee karkuun ja kyseenalaistaa minkä kerkeää. Näitä aikoja silloin kauhulla odotin, kun huomasin heti millainen kovapää tuo on.
Ainiin, käytiin pari viikkoa sitten tekemässä ensimmäinen esineruutu! Esineinä pallo, lapanen ja avaimet. Oikeasti tärkeät esineet kuten avaimet Eetu hyväksyy etsittäviksi esineiksi, mutta palloakaan se ei noteerannut mitenkään. Jouduin naksuttamaan pallon "löytämisestä" useaan kertaan. Voisin suosiolla ehkä tehdä esine-etsintää vain tällaisilla tavaroilla, jotka oikeasti voin hukata vaikka lenkillä. Lisäksi Eetun puhelimen etsintä-temppu alkaa olla melkoinen bravuuri. Nyt koira löytää puhelimen vaikka se olisi peiton alla, pöydällä tai allani. Nyt pitää alkaa tehdä temppua spontaanisti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti