Oho, eipä ole tullut hetkeen päivitettyä blogia! En ole jaksanut Lempäälän kisoista kirjoittaa, kun ei sieltä paljoa jäänyt käteen. Lauantaina ensimmäisessä radassa hypyt olivat jokainen eri kulmassa toisistaan ja siihen meidänkin suoritus tössääntyi. Toinen rata oli helpompi ja nolla sieltä olisi saattanut tullakin, ellei muurin palikka olisi pudonnut. Vitosen tultua päätin tehdä puomin kontaktin kunnolla, mutta piski ei ollutkaan samaa mieltä. Armotonta sähellystä ja loputa päädyin viemään sen kontaktilta suoraan radalta pois. Kepit meni molemmilla radoilla erinomaisesti ja muistaakseni molemmat vielä vaikeammalta puolelta. Ollaan tehty paljon enemmän "helpommalta" puolelta hakemista ja siksi koira ei aina tajua hakea itsenäisesti oikein, etenkin jos on vauhtia sata lasissa. Varmistan siis väliin hakemista ottamalla askeleen oikealle juuri ennen keppejä tulemalla hieman koiran eteen, jotta sen on tavallaan pakko väistää ja hakea kepit sieltä mistä pitää.
Sunnuntaina ensimmäinen rata oli taas armotonta sähellystä. Koira irtosi putken väärään päähän, jota se ei oikeastaan koskaan tee. Oon pitänyt selkeänä sen, että jos on kyse helpommasta päästä niin kannustan menemään vaan kun taas mennään vaikeampaan, niin pysyn hiljaa ja koira tietää tulla mukana ja irrota vasta sitten. Ilmeisesti ohjaus ei ollut nyt tarpeeksi selkeää. Putken jälkeen muistaakseni säädettiin kontakteilla ja sen jälkeen kepeille. Tämä kuvio radasta oli hyvin samantapainen kuin ensimmäisellä hyppärillä Lempäälässä. Hypyn jälkeen valssi ennen keppejä, jota ei paljoa olla tehtykään. En saanut sitten annettua koiralle tarpeeksi tilaa irrota kepeille. Toinen rata oli paljon potentiaalisempi nollarata, mutta sinnekin mentiin hyllyttämään. Luotin koiran irtoavan helposti pituuden jälkeiseen putkeen, mutta olisi pitänyt antaa sille sekunti enemmän aikaa irrota ja vasta sitten lähteä etenemään. Putken kiellon jälkeen jatkettiin erikoisilla virheillä kun Eetu hyppäsi kesken keinua pois. Yllättyneenä laitoin sen menemään uudelleen ja mentiin sen jälkeen radalta pois. Ei mikään antoisa viikonloppu. Kontaktit ovat taas lähtökuopissa, mutta kepit sentään toimii! Yhdellä startilla koira varasti oksettavasti lähdössä, voisin hakata päätä seinään miksi en tajunnut viedä sitä samantien pois. Vieläpä kun itse pudistelen radan reunalla päätäni niille, jotka antavat koiransa varastaa ja lähtevät paniikissa ohjaamaan kun huomaavat koiran jo lähteneen. Videoilla pätkät molempien päivien toisista starteista.
Mitäs muuta? Pidettiin ensimmäiset kunnon tokotreenit ulkona muutama viikko sitten! Eetun kanssa tehtiin seuraamista, luoksetuloja, jäävät, kaukot ja noutoa. Seuraamisesta on tullut kamalan väljää, johon ollaan puututtu tekemällä lyhyitä seuraamisia ja paljon käännöksiä. Näissä aina superpalkka, jotta koiralla olisi aina mahdollisimman korkea vire. Kyllä se heti paranee! Jäävissä ei mitään ihmeellistä, luoksetulon seisominen alkaa valua vähän liikaa. Täytyy alkaa parantamaan ottamalla takapalkkaa tai ottamalla jonkinlainen vartaloapu mukaan. Nihkeästi uskallan palkata vain hyvistä suorituksista, kun Eetu ei yleensä ymmärrä alkaa parantaa vaan lähinnä alkaa lusmuilemaan enemmän. Noudossa kapulalla pelleilyä, muistaakseni muutama tasamaannouto. Ainiin, paikkamakuu! Pää ei meinannut pysyä maassa ensin millään, josta huomautin kunnolla. Tämän jälkeen hyvä paikkis, käytiin piilossa ja Juulia vapautti Voiton vierestä ennen meitä. Hieman epäselvää vielä annanko sen nostaa päänsä kun palaan vierelle, vai vasta kun pyydän sivulle. Olisihan se hienomman näköistä kun pää pysyisi koko liikkeen loppuun, mutta ei se hyvä katsekontakti makuultakaan huonolta näytä.
Unton kanssa tehtiin istumista, maahanmenoa, sivua sekä luoksetuloa. Ei ole meidän poika kyllä penaalin terävin kynä. Luoksetulossa Juulia piti Unsista kiinni, kun villiinnytin sitä juoksemalla, heiluttamalla lelua yms. Tyyppi tuijotti aivan rauhallisesti eikä yrittänyt päästä edes pois. Tosin sitten kun Juulia päästi otteen, niin koira juoksi täysillä mun luokse. Maahanmenon käsimerkki alkaa olla kokonaan häivytetty. Seuraavaksi alan sheippaamaan korokkeen päällä pyörimistä ja harjoittelemaan seisomista sekä sivua. Unto on niin erilainen kouluttaa kuin Eetu, vaikka tietysti ikäkin vaikuttaa. Yleisenä kommenttina meidän kaveriporukassa onkin "se näyttää siltä, että ihan kohta melkein sen kaksi aivosolua osuu yhteen ja se ymmärtää".
Apua, ihan liikaa kerrottavaa! Sunnuntain kisoista oltiin kotona hyvissä ajoin, joten mentiin vielä paikalliseen mätsäriin. Ajattelin ensin ilmoittaa vain Unton, mutta Eetu meni siinä samalla. Pienten kehässä oltiin punaisia ja nauhakehässä viimeinen, joka tiputettiin ennen sijoittumista. Unto puolestaan sai hyvää palautetta ja tuomari sanoi sen käyttäytyvän todella hyvin ikäisekseen. Punaisen sai Unskikin ja nauhakehässä tultiin PUN2. Olin enemmän kuin tyytyväinen, sillä en olisi jaksanut seistä enää BIS-kehässä. Kätellessään tuomari vielä sanoi, että olen kouluttanut pennun todella hyvin ja ikään nähden käyttäytyy niin hienosti. Myös tutut ihmettelivät kentän laidalla sen rentoa käyttäytymistä: keskellä hälinää se vain makoili eikä välittänyt oikeastaan mistään. Käyttäytyy aina niin mallikkaasti!
Tiivistetään vielä lyhyesti, että ollaan käyty yhteislenkillä jossa pojat pääsivät purkamaan energiansa shelttien kanssa. Unto oli niin tohkeissaan uudesta omasta ystävästään, jonka kanssa sai painia ja juosta kilpaa. Eetu ujosteli ensin tapansa mukaan omankokoisiaan koiria, mutta lopulta riekkui täysillä muiden mukana. Lenkin lopussa Unto mulahti uimaan elämänsä ensimmäistä kertaa ja Eetukin heitti talviturkkinsa. Lähdettiin vielä toiselle lenkille isompien ryhmään, joten pojat olivat rättiväsyneitä kotona. Muuten ollaan lenkkeilty ahkerasti Juulian&Voiton sekä Tuijan&Pepen kanssa! Yhtenä päivänä päätin, että nyt leikataan meidän pojille kesätukat ja Juulia tuli kylään ajokoneensa kanssa. Ensin Eetulle mahakarvat lyhyeksi ja sitten miettimään Unteron kohtaloa. Päädyttiin leikkaamaan maha-, tassu- ja kainalokarvat lyhyeksi, sekä trimmailtiin vähän häntää. Ei mikään kaunein, mutta niin käytännöllinen ja tällä mennään läpi kesän. Unto täytti muutama päivä sitten seitsemän kuukautta, enkä oikein tajua minne tää aika onkaan mennyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti