27 lokakuuta 2015

aarre


Eetu 6-vuotta.

En osannut päättää aloitanko kirjoittamaan siitä, että kuusi vuotta tuntuu lyhyeltä vai pitkältä ajalta. Onko todella kuusi vuotta siitä, kun elämä oli vielä teinitytön ongelmia, kylillä notkumista ja ajan tappamista. Sitä kun kokoajan toivoi, että voisi kanavoida sen kaiken ajan ja energian johonkin olennaisempaan, johonkin tärkeään. Muistan miten aina vähän nolotti seistä hiekkakentällä treeniliivi päällä tai kulkea parijonossa keskustassa tekemässä arkitottelevaisuutta verkkarit jalassa, kun samanikäiset tutut kulkivat ohi ja katsoivat huvittuneina. Mutta juurikin se on estänyt minua tekemästä valintoja, niitä typeriä valintoja joita kohti olin jo 16-vuotiaana menossa. On pitänyt lähteä lenkille, on pitänyt aktivoida jaloissa hyrräävää koiranpenikkaa. 

Kuusi vuotta tuntuu oudolta luvulta siksi, että Eetu tuntuu niin paljon vanhemmalta. Sen kanssa on täytynyt jo usean vuoden ajan ajatella erilailla: ettei rasitu liikaa, ettei vain satu mitään. On silti sattunut, olemme olleet sairaslomalla niin monta kertaa ja opetelleet taas elämään hieman varovaisemmin. Nyt on mennyt hyvin jo pidemmän aikaa eikä ole kuin muutama kuukausi ja tulee jo vuosi täyteen Eetun leikkauksesta. Ehkä uskallan olla taas hiljalleen toiveikas siitä, että ehkä saan pitää aarteeni vielä täällä monta hyvää vuotta. 

Kirjoitin facebookiin näin: 
"6-vuotta sitten tarvittiin joku, joka toisi järkeä nurinkurin olevan 16-vuotiaan elämään ja olisi syy nostaa se perse tietokoneelta tai olla lorvimatta joka ilta kylillä joenrannassa. sitten tuli se, joka on ollut siitä päivästä saakka tärkein maailmassa, se jonka oon luullut menettäväni jo niin monta kertaa, se jota ikävöin niin etten voi kirjoittaa edes tätä itkemättä ja se jolle on ollut jo pitkän aikaa varattuna erityinen paikka käsivarressani 
Hymiö heart mitään en toivoisi, kuin sen että olisit terve, voitaisiin tehä vielä kaikkea mitä rakastat ja ihan vaan voisit asua vielä mun kanssa samassa osoitteessa. ja mitä oonkaan sulta saanut: rakkaita ihmisiä jotka olleet mukana jo kuusi vuotta, rakkaimman harrastuksen ja ymmärryksen miten paras äiti mulla on. onnea eetu 6-v, aarre 
Hymiö heart"

Ja jotta kyyneliä ei olisi tullut vielä tarpeeksi, niin tässä hetkiä ja muistoja kuuden vuoden ajalta. Osa kuvista on nähty täällä, osa taas suoraan käsittelemättöminä, kuitenkin isoina kultakimpaleina tietokoneen uumenista. Aika paljon yksi koira muuttaa elämää, etenkin kun niitä on jo kolme. 

Hyvää syntymäpäivää rakas <3













Ei kommentteja: