Leirin pääohjelmana oli paimennus ja olikin erittäin kiehtovaa nähdä eri tasoisia paimenia työskentelemässä lampailla. Vekin suhteen en odottanut ihmeitä, sillä kahden sytyttelykerran jälkeen sillä on ollut jo melkoisen kova palo lampaiden perään ja epäilin tuleeko hommasta yhtään mitään. Koira liinaan, minulle paimennussauva käteen ja kulkemaan aitaukseen. Lampaat herättivät kiinnostuksen välittömästi ja alussa keskityttiinkin lähinnä rauhalliseen etenemiseen ja näyttämään mikä lampaiden kanssa on sallittua. Kuitenkaan tällä kertaa Vekki ei komentanut mua ollenkaan samanlailla kuin viimeksi "VÄYVÄY PÄÄSTÄ MUT PRKL TONNE!!" ja kuljettiin yllättävän rauhallisesti. Vähitellen liikkuminen alkoi näyttää nätiltä ja rauhalliselta, seurattiin lampaita rauhallisemmin ja laajemmalla kaarella. Aina kun sain oman paikkani kuntoon ja lampaat pysyivät lähelläni, niin Vekinkin työskentely oli parempaa. Kun se sai oikean mielentilan päälle, niin liikkuminen oli hyvää ja tarvittaessa kuunteli ohjeitani ottaa enemmän tilaa lampaisiin.
Paimennuksen jälkeen menimme P-pentueen sisarusten ja Naava-äidin kanssa pellolle. Olin myös epäileväinen siitä, alkaisiko Vekki isotella muutamalle veljelleen, mutta ei olisi tarvinnut. Kaikki sisarukset tulivat keskenään toimeen upeasti ja leikkivät, kuin olisivat vasta ihan pieniä pentuja. Vekki rakastui erityisesti Turbo-veljeen, mutta rallittelu ja pellolla kirmaaminen oli niiiiiin siistiä ihan kaikkien kanssa. Olin tosi onnellinen siitä, että Vekkiä ei edes tarvinnut muistuttaa hyvästä käyttäytymisestä vaan se tuli ihan koirasta itsestään! Ei mitään urosmaista isottelua!
(Btw muutamaa päivää aikaisemmin treffasimme pitkästä aikaa lähes Vekin ikäistä kultaistanoutajaa Lucaa, jonka kanssa Vekillä ei ole oikein kemiat kohdanneet. Luca on sellainen älyvajaa noutaja, joka ei paljoa kysele ja Vekkiä alkaa ahdistaa eikä se juurikaan ole yrittänyt tulla toimeen toisen kanssa. Nytkin ensimmäinen tunti lenkillä meni siinä, että Vekki väisteli Lucaa ja tarpeen tullen väläytteli kulmureita ikenien välistä, jos toinen ei tajunnut jättää sitä rauhaan. Yhdessä vaiheessa menimme uudelleen eräälle pellolle, jossa Vekillä meni pasmat sekaisin ja se lähti rallattamaan onnellisena ympäri peltoa, Luca perässään. Äkkiä tämä olikin Vekistä älyttömän siistiä ja Luca uskomattoman hauska kaveri: jos Luca lopetti, niin Vekki meni hyppimään sen naaman eteen leikin kerjäys asentoon ja aneli toista leikkimään kanssaan. Olisi tehnyt mieli kysyä Vekiltä, että niin mites se olikaan, mutta tyydyin vain olemaan niin onnellinen siitä että niillä lopulta klikkasi yhteen)
Illalla otimme ilmaisutreenit. Saatiin lainata Hansun irtorullia, joten ensimmäinen treenikerta ihan oikeilla rullilla. Leikitin Vekkiä ensin rullilla, jotta se ei keksisi alkaa ällötä niitä. No ei olisi tarvinnut huolehtia: roikkui raivohulluna rullissa kiinni ja oli JEE MITEN SIISTIÄ-asenteella. Kaksi maalimiestä, jotka menivät pellon reunoille. Meinasin ensin ottaa ruokapalkat, mutta päätin kuitenkin että nyt tehdään leluilla: palkkana frisbee ja tennispallo.
Mentiin keskilinjalle, Vekki ei vielä tajunnut mitä ollaan tekemässä, koska maalimiehet olivat selkeästi näkyvissä. Otettiin linja maalimieheen ja viimeistään kun nostin käden valmiina lähetykseen, niin pentu terävöityi välittömästi ja lukitsi ihmisen. Lähetyksestä juoksi täysillä piilolle, otti rullan suuhun ja pussasi maalimiestä kasvoihin, hömppä pentu. Lähti palauttamaan mulle ja toi heti varmana käteen asti, vaikka uusi esine! Rullan irrotettua otin perusasentoon ja koitin lähettää näytölle, mutta Vekki ei ihan ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä. Hetsasin uudelleen sitä lähtemään ukolle, jolloin irtosi hyvin. Lelupalkka oli ihan superi, muutaman kerran piti mua vilkaista "voisitsä leikkii mun kaa vai leikinkö tän ukon kaa?", mutta kun pysyin passiivisempana ja ukko leikitti, niin ei pentu paljoa kysellyt enää. Tehtiin yhteensä siis 4 pistoa. Jokaisella pistolla Vekki otti rullan yhä nopeammin, palautus tuli aina mulle käteen asti. Näytöille lähtö parani kerta kerralta, kun sain Hansulta vinkkejä ja näin siitä tuli koirallekin selkeämpi. Koiraa ei oteta sivulle ennen näytölle lähetystä, vaan se tehdään heti rullasta irroittamisen jälkeen. Eli heti rullan antaessa otin Vekin pannasta kiinni ja maalimies aloitti piilolla kehumisen, jonka jälkeen sanoin "näytä" ja päästin koiran, toimi hyvin! Leikkiminen maalimiesten kanssa oli tosi hyvää, eiköhän me jatkossakin voitaisi mennä treenit pelkillä leluilla :) Vekki sai paljon kehuja tekemisestä ja omat rullat kävin ostamssa tänään aiemmin, niitä jo vähän kokeiltiin. Kuvia ilmaisutreeneistä löytyy, mutta en ole vielä saanut niitä!
Lauantai aamuna jatkettiin paimennusta, yhteensä kaksi kertaa päivän aikana. Aamulla itselläni oli vielä aika jäinen olo ja kesti taas hetki, että sain pakan koottua. Vekillä taas oli energisempi olo yön jäljiltä, jonka takia se kokeili muutaman kerran ottaa spurtteja lampaiden perään, tosin hyvin pentumaisesti. Sain kyllä annettua palautetta välittömästi tällaisesta käytöksestä ja Vekki antoi olla, aitauksen ulkopuolellakin kuulin että Vekki kyllä kuuntelee hyvin mua. Alun jälkeen saatiin todella onnistuneitakin pidempikestoisia pätkiä, jolloin Vekillä oli hyvä draivi ja sain luvan useasti laskea liinan kädestäni. Vekki kuunteli paimennuskeppiä hyvin ja otti enemmän etäisyyttä, jos sitä pyysin. Ihanteellissa kohdissa itse pyörin lähinnä akselini ympäri, lampaat kiertäen minua ja Vekki laajempaa kaarta niiden perässä. Lopetettiin tällaisessa vaiheessa. Päivällä tehtiin uusi kierros, itselläni oli skarpimpi olo. Vekki otti tosi nopeasti oikean mielentilan ja tunnistin jo itsekin milloin se aikoi tehdä kauniisti ja omatoimisesti laskin aina liinan maahan ja keskityin pitämään lampaat mukanani. Kiersin taas oman akselini ympäri lampaat mukanani ja Vekki teki nättiä kaarta ympärillä. Kasvattaja huusikin tosi pian, että lopetetaan nyt kun näyttää hyvältä. Jee! Ylipäätään sain kerta kerralta itselleni enemmän varmuutta lampaiden kanssa liikkumiseen ja elämää helpotti se, että koiraankin pystyi alkaa luottamaan ja näin eron sen mielentilojen välillä. Onneksi kesä on vasta tulossa ja lammaslaitumille ei ole pitkä matka :)
Maailman makein äitikoira! Kaikki postauksen kuvat (c) Teemu Rissanen
Paimenhommien jälkeen vielä vähän tokoa, puiden kiertämistä, frisbeen heittelyä ja yleistä hengailua. Vekki otti ihanan rennosti, kun istuskeltiin nurmikolla ja katseltiin muiden työskentelyä. Treenien päätteeksi mentiin vielä lenkille, jossa Vekin lisäksi olivat veljet Turbo, Pokka ja Devi sekä vanhemmat nartut Chila ja Takida. Kaikki koirat sekosivat onnesta päästessään juoksentelemaan isoille pelloille sekä uimaan hetkeksi rannalle. Vekki leikki kaikkien kanssa ihanasti ja veti hirveää rallia lauman kanssa! Velipoika kävi useaan kertaan härkkimässä Vekin kyljissä ja koitti vähän kokeilla saisiko kohtausta, mutta Vekki mielummin väisti ja vältteli, paitsi kerran murahti vaatiakseen toista jättämään rauhaan. Palattuamme takaisin pakkasinkin auton ja pennun kyytiin, sanoimme heipat ja lähdimme Joensuuhun. Itselläni oli sen verran väsynyt ja flunssainen olo, että totesin paremmaksi tulla lepäämään kotiin :) Kotimatkalla iloitsin miten ihanaan porukkaan olenkaan päässyt sisälle australianälykääpiöni ansiosta. Sain positiivista palautetta siitä että hyvin olen kakaraa vienyt, Vekin asenne on paljon aktiivisempi ja iloisempi kuin maaliskuussa Shepmates leirillä. Olenkin viime leirin jälkeen tehnyt lähinnä pelkkää virettä ja motivaatiotreeniä. Ei sillä että pennusta paukut loppuisi (siitä ei ole huolta), mutta tässä vaiheessa voin vielä vaikuttaa siihen millaisella palolla ja intohimolla se tekee tulevaisuudessa mun kanssa hommia. Hansun sanoin "tämän ikäisellä koiralla on paljon tärkeämpää se, millä ilmeellä se istuu perusasennossa, kuin 30 askeleen "seuruu"." Niin totta! Minä haluan hullun, raivokkaan ja kaikkensa antavan australianpaimenkoiran, joka sekoaa päästessään hommiin, kiihtyy nollasta sataan ja silmät lyö tulta, kun pyydän sen perusasentoon!
Kuvia leiriltä tulossa lisää, kunhan saan niitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti