me halutaan vain leikkiä, anna lisää teippiä

(c) Ilona Karjalainen (jouduin muokkaa kuvat nopeesti tyhmällä ohjelmalla, siksi ihan tukkoset muokkaukset)

Lupasin kirjoitella vähän enemmän koirien treeneistä ja etenkin Jaska Jokusen pentutreeneistä. Ikävä kyllä viime aikoina tokoilu on sijoittunut lähinnä olohuoneeseen, joten mitään suurempaa ei olla tehty. Terve vaan niille "mehän treenataan ittemme voittajaan syksyksi" suunnitelmilleni, ei odotella liikoja! Voittajassa on kyllä niitä liikkeitä jo ihan mukavasti, joten voin olla tyytyväinen edes siihen että ollaan jopa kehitytty. Eetu on tehnyt liikkeestä istumista, kaukoja ja askelsiirtyämiä - jopa seuraamaan tulemisia. Istuminen on satunnaisesti superhyvää ja varmaa, mutta välillä koira jää ihan pokkana seisomaan, vaikka oltaisiin juuri tehty monta onnistunutta istumista. Tämä ärsyttää hulluna itseäni, koska tiedän syyn olevan mun äänensävyssä tai jossakin! Olenkin yrittänyt kertoa E:lle, ettei sen tarvitsisi ihan noin ankarasti viilata pilkkua ja jättää istumatta, jos vaikka sanoisinkin käskyn hieman eri äänellä vahingossa. Etenkin kun otan myös muistutteluna muitakin jääviä ja ovat olleet hyvin muistissa. Kaukot menee kanssa päivästä riippuen tosi hyvin tai sitten E ei malta vain keskittyä. Tänään tehtiin ensin kaikkea muuta ja sitten Eetu tekikin tosi hyvää työtä vaihdoissa. Jätin sen kokeenomaisesti ja menin seisomaan metrin päähän ja sieltä käskytin ja vapautin takapalkalle. Teki ihan puhtaita vaihtoja! Metskulla pelleiltiin tänään pitkästä aikaa neljä erilaista toistoa: koko nouto, nouto lyhyemmällä matkalla, palautus sivulle ja lopuksi istuminen sivulla kapula suussa. Kaikista sai ison juustonpalan palkaksi ja helpotin loppua kohden, ajattelin jos siitä jäisi semmonen "jeejee metskusta saa helppoa ruokaa"-olo

Hetken mulla oli jo huono omatunto Eetun puolesta, kun en ehtinyt sen kanssa ehkä viikkoon treenaamaan kotona. Yleensä kuitenkin hömppäillään iltaisin jotakin naksuttimen kanssa, olkkaritokoillaan tai opetellaan uusia temppuja. Nyt kun Jasu on kunnolla kotiutunut eikä sen perässä tarvitse kokoajan mennä, niin ollaan saatu taas omat hetkemme Eetun kanssa <3 Olenkin huomannut kuinka erilailla Eetu ja Unski tarvitsevat illasta aktivointia. Eetu on haltioissaan jos kaivan naksuttimen ja treenikamat esiin ja leiriydyn lattialle sen kanssa. Unski taas on sellaisella "ai me tehdään jotakin, no ok voidaanhan me jotakin tehdä" asenteella. Näiden viikkojen aikana Eetu on roudannut mulle leluja ja yrittänyt kerjätä huomiota, kun taas Unskille riittää että se saa nukkua parvekkeella omassa paikassaan tai ehkä leikkiä aktivointilelulla. Iltaulkoilulla Eetu taas jäisi mielummin sohvalle köllimään, kuin lähtisi ulos märkään tallustamaan. Unski taas voisi heittää mielellään pidemmänkin lenkin

Siksi Unskin kanssa treenataan olkkariaktivointiakin nyt hieman satunnaisemmin tai ei ainakaan kovin tavoitteellisesti. Tänään kyllä leikitin sitä kumisella narulelulla ja villasukalla, ihana pieni vähän meinasi syttyä! Kovasti teki mieli tarttua, mutta heti alkoi ujostuttaa ja päästi irti. Mutta ei huolta, tästä voi tulla uusi Unski-projekti kun maahanmenosta on saatu niin hyvä. Leikkimisen lisäksi Unski harjoitteli seuraamista niin, että peruuttelin ja palkkasin kun tuli siinä hyvin mukana. Hyvin Untomaista olikin, mutta en viitsinyt stressata vaan palkkailin kunhan teki vain. Lopuksi Unski teki muutaman perusasennon. Tämän pojan kanssa ei vain voi treenata hammasta purren ja tavoitteet takaraivossa, vaan hommassa täytyy olla kokoajan hömppäinen meininki ja olo että tätä tehdään siksi, että on kivaa. Mutta ei se haittaa, jos Unskista toko ei ole niin kivaa, niin minun tehtävä on keksiä silloin jotakin muuta. Se on maailman paras Unppe <3

Jasun kanssa ollaan pikkuhiljaa otettu uusia juttuja treenin alle. Leikkiessä lelusta irrottamista, korokkeella pyörimistä ja kosketusalustaa. Myös maahanmenoa, josta on tullut tosi säpäkkä! Tehty myös paikkamakuuta ja paikoillaan pysymistä. Kaikki sujuu melkoisen kivasti ja pennun kanssa on kivaa treenata

Tänä aamuna sydän oli taas sulaa! Kuten sanoin, niin poikien leikit alkaa sujumaan päivä päivältä paremmin, mutta tänä aamuna taidettiin kyllä rikkoa se viimeinenkin jää. Unski ja Jasu innostuivat leikkimään sisällä ja ensin leikki oli lähinnä rallittelua huoneesta toiseen, mutta pian penskat olivatkin yhtenä kasana eteisen lattialla. Unski antoi ihan huoletta pennun kellistää itensä lattialle ja antoi Jasun purra sen korvia, kuonoa ja ikeniä ihan tuosta vain. Pentu sai kiipeillä ja riehua ja Unski makasi vain lattialla sellainen "PURE VAAN MUA JOO RIEHU VAA PLIIS" rakkausilme päällä. Välissä käytin Jasun pissillä ja sisälle tullessa ajattelin että jokohan rauhoituttaisiin. No ei, sillä Eetu meni kerjäämään Jasulta huomiota ja pian oli samanlainen mönkimispaini päällä. Eetu makasi selällään raajat kohti kattoa "SAAT KIUSATA JOS HALUUT MÄ OON TÄSSÄ" ja pentuhan otti ilon irti. Hauskinta tässä oli se, että samaan aikaan Unski istui ihan mustasukkaisena vierssä sellaisella "jokohan on mun vuoro"-ilmeellä :D Alla oleva video todistaa, nyt Unski ei voi sanoa enää että pentu on siitä ällö