Hui, jospa blogia vähän päivittelisi ajan tasalle. Pieni ilmoitusluontoinen asia tähän alkuun: päätimme harkinnan jälkeen vielä muuttaa pennun nimeä, koska entinen nimi oli aika "hatusta nostettu" ja eteen ilmaantui juuri sellainen, minkä halusinkin penskalle antaa. Vielä se on mahdollista ja mielummin näin, kuitenkin sitä nimeä tulee huutelemaan aika pitkän aikaa! Eli pienen mustavalkoisen nimi on nykyään Vekki!
Tosiaan, syysloman alkaessa pakkasimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme Jämsään. Allekirjoittanut juhli pyöreitä (20-v!) viikonlopun ja koirat olivat hoidossa. Sinne ne oli aina helppo jättää ja ottaa vain pentu mukaan kattelemaan uusia juttuja. Nähtiin uusia koiria, ihmisiä ja paikkoja. Käytiin Mustissa&Mirrissä kaksi kertaa ja aina jäin suustani kiinni juttelemaan vanhan työkaverin kanssa. Toisella kerralla oltiin vain Vekin kanssa liikenteessä ja kulutettiin aikaa melkein 2h liikkeessä. Vekki oli tosi rentona koko ajan ja nukkui X-asennossa keskellä lattiaa ja näki jopa unia. Työkaveria nauratti, että on kyllä melkoinen pentu kun noin hyvin luottaa eikä unia häirinnyt edes asioivat asiakkaat! Käytiin treenaamassa kentällä agilitya Evien, Soolon ja Kingin kanssa ja Vekki sai hengata treenien ajan kentällä. Ei tuumannut mitään, vaikka selän takana Soolo juoksi esteillä vaan leikki ja otti muhun kontaktia. Treeneistä itsestään ei mitään erikoista, tehtiin E:n ja U:n kanssa irtoamista ja U:n kanssa hyppytekniikkaa. Ei niin iloisia uutisiakin viikkoon mahtui. Käytiin eläinlääkärissä, jossa Vekillä todettiin hiiva korvissa. Korvien puhdistuksella hiiva on saatu häviämään, mutta lääkitystä jatketaan vielä useampi viikko. Painoa oli 7,9kg!
Eetu pääsi näkemään vanhoja koirakavereita (Pyry ja Pepe sekarotuiset) niiltä ajoilta, kun vielä Unskiakaan ei ollut. Meno oli ihan samanlaista ja E sai vähän luksusaikaa ilman rasittavia pikkuveljiä. Unskin otin kyllä mukaan, mutta totesin jo aikaisemmin etten usko sen tulevan uuden tuttavuuten Pyryn kanssa toimeen ja oikeassa olin. Heti autosta ulos tullessa Unski aloitti sellaiset raivomurinat, että nostin sen lennosta autoon. Lenkin jälkeen Pyryn ollessa kiinni pääsi Unski katsomaan sitä kauempaa hihnassa ja silloinkin oli sama uhoaminen päällä. Aika topakasti annoin sille kyllä palautetta, että turha uhota remmin päässä toiselle ja hyvin kyllä oli kontaktissa, jos pyysin. Ilme oli kuitenkin kokoajan sellainen "pliis mamma päästä mut oon tosi kiltti, mut mä haluun nyt mennä tappaa ton"
Ääääää, mitähän muuta. E:n kanssa aletaan keskittymään todenteolla nyt hyppytekniikkaan ja syvien lihasten vahvistamiseen, jotta saataisiin rimojen tiputtelua sen kautta vähennettyä. Eetun hyppytekniikka on huonontunut aika paljon, sillä nykyään se vetää takajalat kropan alle eikä linjaan muun kropan kanssa. Unskille on myös luvassa paljon tätä treeniä, jotta saataisiin heti tekniikka oikeanlaiseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti